Metsäsuhdetta tutkittiin peilaten erilaisiin asenneteorioihin. Niiden perusteella voitiin tunnistaa eri-laisia metsäsuhteita, jotka ilmenivät vastauksissa eri voimakkuuksilla. Eksploratiivisen faktoriana-lyysin ja K-keskiarvon ryhmittelyanafaktoriana-lyysin perusteella saatiin tuloksia metsäsuhteesta ja sen ke-hittymisestä. Useiden erilaisten faktorianalyysien jälkeen, neljän faktorin ratkaisu todettiin par-haaksi. Muuttujat, joiden kommunaliteetit ovat alle 0,2 suuruiset, voitaisiin poistaa ja faktoriana-lyysi tehdä uudestaan (Häyrinen ym. 2014). Tässä tapauksessa päädyttiin kuitenkin tekemään niin, että vain kaikki muuttujat sisältävässä faktoroinnissa pienet kommunaliteetit saaneet muuttujat poistettiin. Alkuperäisistä muuttujista poistettiin siis kolme kommunaliteetiltään alhaista muuttu-jaa, jotka olivat: ”Metsässä on pelottavaa”, ”Metsässä voi liikkua kaikkina vuodenaikoina” ja ”Met-siä ei tarvitsisi olla ollenkaan”. Ristiinlatautuneisuus oli pientä ja faktorit saivat suuria latauksia, mikä kertoo kyseisen faktoriratkaisun sopivuudesta aineistoon.
Kaiser-Meyer-Olkinin testin arvo oli 0,905, mikä on Fieldin (2014) mukaan ansiokas arvo ja rei-lusti yli hyväksyttävyyden rajan, joka on 0,5. Bartlettin sväärisyystestin p-arvo oli 0,000 (pienempi kuin luotettavuuden raja 0,05), joten korrelaatiomatriisin voitiin todeta sopivan hyvin analyysiin (Heikkilä 2014). Korkeimman uskottavuuden menetelmä esitti neljää faktoria. Faktori 1 selitti 36,156 % kokonaisvarianssista ja neljä faktoria yhteensä 59,851 % kokonaisvarianssista. Myös scree plot -kuvaaja osoitti, että enää neljännen faktorin jälkeen ominaisarvoissa ei tapahdu suuria muutoksia. Metsämuurosen (2008) mukaan faktorin ominaisarvon ollessa vähintään 1 faktorirat-kaisu on toimiva. Tämä toteutui saadussa neljän faktorin ratfaktorirat-kaisussa hyvin. Rotatoidusta faktori-matriisista (taulukko 7) nähdään, että faktori 1 antoi suuret lataukset metsässä liikkumisen iloa kuvaaville väittämille, joten se nimettiin nimellä ilofaktori. Faktori 2 latautui väittämillä, joissa metsässä tekeminen ja tutkiminen korostuivat, joten se nimettiin tutkimisfaktoriksi. Faktori 4 la-tautui välinpitämättömyyttä kuvaavilla väittämillä ja se nimettiin välinpitämättömyysfaktoriksi.
Faktori 3 puolestaan oli itseisarvofaktori ja kuvasi luonnon itseisarvon arvostamista.
Vain yksi muuttuja (Metsä on minulle tuntematon ympäristö) sai alle 0,4 lataukset (Häyrinen ym.
2014 käyttävät samaa raja-arvoa), mutta se säilytettiin kuitenkin mukana, koska esimerkiksi Miet-tunen (2006) toteaa, että faktorissa tulisi olla vähintään kolme korkeasti latautuvaa muuttujaa ja useita alhaisemmin latautuvia. Tämän perustelun myötä faktorianalyysiin otettiin mukaan myös alhaisemmin latautuneita muuttujia, jotta faktorikohtaisten muuttujien lukumäärä ei painuisi liian alhaiseksi. Väitteet ”Luonnon tutkiminen on mielestäni mukavaa” ja ”Metsissä elää mielenkiintoi-sia eliöitä." ovat latautuneet kahdelle faktorille ja ne on otettu mukaan tutkimusfaktoriin, johon ne ovat latautuneet vahvemmin.
Faktoria, joka latautuu vähemmällä kuin kolmella muuttujalla, pidetään heikkona ja epävakaana, kun taas viisi tai enemmän vahvasti latautuvaa (lataus 0,5 tai yli) muuttujaa kertoo faktorin pysy-vyydestä. (Costello & Osborne 2005.) Eli ilofaktoria ja tutkimisfaktoria voidaan pitää vakaina.
Tutkimisfaktori saa vahvat lataukset neljältä muuttujalta, mikä tekee siitäkin suhteellisen vahvan.
Välinpitämättömyysfaktorissa ja itseisarvofaktorissa korkeita latauksia tulee vain kahdesta muut-tujasta, joten niitä ei voida pitää kovin vakaina faktoreina. Tämä kannattaa huomioida tulosten tarkastelussa ja muistaa, että tulokset ovat vain suuntaa-antavia.
Taulukko 7. Rotatoitu faktorimatriisi, josta näkyy muuttujien latautumiset faktoreille.
Menen mielelläni met-sään leikkimään, Kavereiden kanssa on
hauskaa viettää aikaa kuuntelen tarkasti ym-päriltäni kuuluvia ääniä Metsissä elää
mielen-kiintoisia eliöitä 0,304 0,571 A B Mystismi
Faktoreihin latautuvien väitteiden pistemäärät ovat 1 – 5 siten, että arvot 4 – 5 tarkoittavat, että vastaaja on ollut paljon samaa mieltä väitteen kanssa ja 1 – 2 tarkoittavat, että vastaaja on ollut paljon eri mieltä väitteen kanssa. Välinpitämättömyysfaktoriin latautuneet väitteet on asetettu niin päin, että erittäin paljon samaa mieltä oleminen tarkoittaa erittäin välinpitämätöntä metsäsuhdetta (arvot 4 – 5). Summamuuttujissa faktoriin latautuneista väitteistä on laskettu summamuuttujan kes-kiarvo (taulukko 8). Summamuuttujista ilon keskes-kiarvo oli 3,97, tutkimisen 3,68 ja itseisarvon 4,17.
Huomattiin siis, että vastaajat vastasivat iloa, tutkimista ja itseisarvoa kuvaaviin väitteisiin positii-visesti. Välinpitämättömyyden keskiarvo oli 1,83 eli vastaajien metsäsuhteissa ei ilmennyt korkeita välinpitämättömyyksiä. Summamuuttujat ovat karkeasti normaalisia (taulukko 9).
Taulukko 8. Summamuuttujien keskiarvot ja keskihajonnat.
Keskiarvo Keskihajonta
Ilo 3,97 0,96
Tutkiminen 3,68 0,99
Itseisarvo 4,17 1,02
Välinpitämättömyys 1,83 1,00
Taulukko 9. Summamuuttujien vinoudet ja niiden keskivirheet.
Vinous (skewness)
Arvo Keski-virhe
Ilo -1,255 0,108
Tutkiminen -0,811 0,109
Välinpitämättömyys 0,842 0,108
Itseisarvo -1,901 0,108
Kuvasta 12 nähdään, että itseisarvofaktorin pistemäärä on korkea, peräti 437 vastaajan metsäsuh-teessa on metsän itseisarvoa arvostavia arkaaisia piirteitä ja 309 metsäsuhmetsäsuh-teessa nämä ovat vahvasti läsnä. Ilofaktorin osalta 437 vastaajalla on metsäsuhteessaan piirteitä esteettisromanttisesta met-säsuhteesta ja 266 vastaajan metsäsuhteessa esteettisromanttinen metsäsuhde on vahvasti osalli-sena. 205 vastaajan metsäsuhteessa on vahva tiedollinen ulottuvuus ja 372 vastaajalle metsäsuhteen tiedollinen ulottuvuus on ainakin vähän tärkeä. Vain 49 vastaajan metsäsuhteessa on piirteitä vä-linpitämättömästä metsäsuhteesta. Pistemäärä 3 kertoo metsäsuhdeulottuvuuden neutraaliudesta henkilön metsäsuhteessa.
Kuva 12. Metsäsuhteiden jakautuminen vastaajamäärän mukaan. Faktoreihin latautuvien väittei-den pistemäärät ovat 1 – 5 siten, että arvot 4 – 5 tarkoittavat, että vastaaja on ollut paljon samaa mieltä väitteen kanssa ja 1 – 2 tarkoittavat, että vastaaja on ollut paljon eri mieltä väitteen kanssa.
Välinpitämättömyysfaktorin osalta nähdään siis, että suurin osa vastaajista on ollut eri mieltä vä-linpitämättömästi metsään suhtautuvien väitteiden kanssa.
Ryhmittelyanalyysissä ensimmäisessä klusterissa vastaukset ovat neutraaleja (ilofaktorin poik-keama neutraalista 0,16, tutkimisfaktorin 0,02 ja välinpitämättömyysfaktorin 0,51). Ainoastaan it-seisarvofaktori korostuu (arvo 4,23), mikä tarkoittaa, että ensimmäiseen klusteriin kuuluvat vas-taajat ovat vastanneet positiivisesti itseisarvofaktoriin latautuneisiin kysymyksiin. Klusterin 2 fak-torit saavat seuraavat arvot: Ilo 3,23; tutkiminen 2,98; välinpitämättömyys 4,03 ja itseisarvo 1,99.
Klusteriin 2 kuuluvat vastaajat suhtautuvat siis muihin klustereihin kuuluvia negatiivisemmin met-sään. Välinpitämättömyysfaktorin arvot kuitenkin kertovat siitä, että ryhmä ei ole täysin välinpitä-mätön, vaan ennemminkin sellainen, jossa metsää ei koeta iloa tuottavaksi paikaksi eikä arvosteta luonnon tutkimista tai itseisarvoa. Klusteri 3 on positiivisten metsäsuhteiden ryhmä. Siinä ilofak-tori, tutkimisfakilofak-tori, välinpitämättömyysfaktori ja itseisarvofaktori saavat kaikki arvoikseen yli 4.
Ryhmittelyanalyysin perusteella huomataan, että klusteriin 2 kuuluvia on vähiten, mikä kertoo siitä, että vastaajien metsäsuhteet ovat suurimmaksi osin neutraaleja tai positiivisia (taulukko 10).
Selvästi suurin osa vastaajista (293) kuuluu klusteriin 3, mikä tarkoittaa sitä, että yli puolella vas-taajista on hyvin positiivinen metsäsuhde. Klusteriin 1 kuuluvilla korostuu luonnon itseisarvon ar-vostaminen. Eli klustereiden 1 ja 3 perusteella huomataan, että 89 % vastaajista kuuluu klusteriin, jossa metsän itseisarvoa arvostetaan. 13 vastaajan vastauksissa on ollut puutteita ja ne eivät ole mukana ryhmittelyanalyysissä.
0 50 100 150 200
0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5
Vastaajien lkm
Arvottaminen 1-5
Ilofaktori Tutkimisfaktori Itseisarvofaktori
Välinpitämättömyysfaktori
Taulukko 10. Ryhmittelyanalyysin jaottelu ja ryhmiin kuuluvien vastaajien lukumäärät ja keskiar-vot kunkin ryhmän osalta summamuuttujien mukaan jaoteltuna. Suluissa keskihajonnat.
Metsäpäivään osallistuneiden ja verrokkikyselyyn vastanneiden välillä on tilastollisesti merkitsevä ero siinä, miten metsän itseisarvo painottuu vastauksissa (0,015). Metsäpäivään osallistuneet ar-vostavat metsän itseisarvoa enemmän kuin verrokkikyselyn vastaajat. Ristiintaulukointien perus-teella sukupuolella, asuinpaikalla, etäisyydellä metsään, kyselyllä tai luokka-asperus-teella ei ole tilastol-lista merkitystä siihen, mihin klusteriin vastaaja kuuluu (p-arvot >0,05). Sen sijaan metsässä liik-kumisen määrä vaikutti siihen, mihin klusteriin kuului (p-arvo 0,000). Klusteriin 3 kuuluvista 71
% (klusteriin 2 kuuluvista 28,2 % ja klusteriin 1 kuuluvista 35,1 %) liikkui metsässä vähintään joka viikko ja vain 8,8 % harvemmin kuin kerran kuussa tai ei koskaan vapaaehtoisesti. Klusterissa kaksi 34,6 % ja klusterissa yksi 33,1 % liikkui harvemmin kuin kerran kuussa tai ei koskaan.
5 TULOSTEN TARKASTELU JA POHDINTA