Muut havainnot: nykypuhekieliset ja murteelliset tekstit

7. SPORADISET PIIRTEET JA MUUT HAVAINNOT

7.5 Muut havainnot: nykypuhekieliset ja murteelliset tekstit

Vaikka kaikki kirjoitelmat ovat yleiskuvaltaan pikemminkin murteellisia kuin nykypuhekielisiä, on kirjoitelmiin kirjattujen piirteiden systemaattisuudessa huomattavia eroja. Siksi onkin mielenkiin-toista tarkastella tarkemmin, mitä piirteitä on sellaisissa teksteissä, joiden yleisasu on lähinnä nyky-puhekielinen ja millainen taas on teksti, jossa esiintyy mahdollisimman moni tässä tutkimuksessa tarkastelluista Laitilan murteen piirteistä.

Tekstien KK2 ja KK17 kirjoittajat ilmaisivat tekstiinsä epävarmuutensa murteesta, mutta tekstissä KK17 esiintyy tästä huolimatta huomattavan paljon erilaisia murrepiirteitä. KK2-teksti on todella lyhyt, vain 107-sanainen, mutta silti tekstissä on selviä pyrkimyksiä murreasun tuottamiseen.

Kirjoittaja on huomioinut etenkin vokaalien loppuheiton sekä sananloppuisen t:n ja n:n kadon, mutta esimerkiksi jälkitavujen pitkät vokaalit säilyvät pääosin pitkinä:

(139) Nyt kannattaa oikkiast ottaa ittest niskast kiinnes ja reippaast matkuskel Laitilaa päi!

Laitilas on kaikkii siistei juttui esim. tääl on paljon kaikkii aktiviteettejä ja saa ol luonno lähel.

– –. Laitilast löydät sopivast kauppoi ja muit tämmössii, mut sopivaa tai hyvää vaatekauppaa tääl ei ol, et sit täytyypi lähtee Raumal tai turkuu saak. (KK2)

Tekstissä näkyy myös geminaatiota sanassa tämmössii, mutta geminaatiota seuraava vokaaliaines säilyy pitkänä. Samoin muihin kuin lounaismurteisiin on liitettävissä yksikön 3. persoonan preesen-sissä esiintyvä pi-pääte (täytyypi). Piirre on itämurteinen, ja sen tuntemattomuudesta viestii päätteen liittäminen painottoman tavun jälkeen, kun äännelaillisesti pääte esiintyy pääpainollisen tavun jälkei-sessä asemassa (saapi, käveleepi) (esim. Nuolijärvi & Sorjonen 2005: 94–95). Myös huomattavasti pitemmässä tekstissä KK17 näkyy samojen piirteiden suosinta: loppuheitto, sananloppuisen -n:n ja -t:n kato sekä pitkät vokaalit jälkitavuissa:

(140) Laitila o täyn järvii ja kaik o yht kaunei, mut kaik ei oo iha uima kelposii. Hianoin järvi o varmaa Särkjärvi. Järve tuvas o kioski jost voi ostaa namei ja limpparei. Pukukoppii ollaa kyl kraapustettu kaikkee törkyyksii, et niist ei kannat välittää. Talvel Särkjärvel tehää latu jos tulee kestävä jää. Se o mont kilometrii pitkä ja se hiihrettyää on hymy huule ja punase posket.

(KK17)

Verrattuna tekstiin KK2 on tekstin KK17 kirjoittaja pyrkinyt selvästi tuottamaan tekstiinsä murteel-lisuutta käyttämällä sanoja kuten ehtoo, flicka, kraapustaa sekä rario. Tekstissä näkyvät myös kato sekä r t:n heikon asteen vastineina, diftongien avartumista sekä yksittäisissä sanoissa strukturaalista loppuheittoa. Yhtäläisyytenä tekstiin KK2 on myös lounaismurteiden erikoisgeminaation epämääräi-syys, sillä myös tekstissä KK17 on geminaatiota merkitty vain yhteen muotoon, ystävällissii, ja myös tässä on geminaatiota seuraava vokaali säilyttänyt pituutensa. Kummassakin tekstissä geminaatio on havaittu kolmitavuisen sanan monikon partitiivissa, jossa geminoituva konsonantti on s. Lisäksi kum-massakin tekstissä jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät ovat assimiloituneet (kaikkii, kaikkee).

Vaikka murretta ei pitäisikään itselleen kovin tuttuna, teksteistä KK2 ja KK17 näkyy, että murteeseen hahmotetaan ainakin sananloppuisen -t:n ja -n:n kato sekä loppuheitto etenkin sijapäätteissä. Sen si-jaan esimerkiksi erikoisgeminaation ehdot eivät ole niin helposti jäljiteltävissä eikä jälkitavujen pit-kien vokaalien lyheneminen vaikuta myöskään kuuluvan huomattavimpiin piirteisiin.

Suurimmassa osassa tekstejä esiintyy murrepiirteitä satunnaisesti, minkä vuoksi yksikään teksti ei ole täysin nykypuhekielinen. Kokonaiskuvaltaan nykypuhekielisimmät tekstit ovat TK2 (liite 1) sekä TK12. Kumpaankin tekstiin on kirjattu esimerkiksi jälkitavujen pitkien vokaalien lyhene-mistä, erikoisgeminaatiota sekä strukturaalista loppuheittoa, mutta melko epäsystemaattisesti. Teks-teissä näkyy myös t:n heikossa asteessa d:tä, jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien assimiloitu-mista sekä vain TK2:ssa yksittäisiä avartuneita diftongeja:

(141) Ennekaikke tääl o rauhallist ja juur korti saanukki uskaltaa lähtee liikenteesee – turis-tikki voisiva tul pöllistelemää meijä ainoi liikennevaloi. Säät tääl ova yleens hyvii mitä ny keväisi vähä pello haiskahtaa. Monenmoist järveeki löytyy ja monentasossi uimarantoi ja -saunoi. Kaikenäköst yhdistyst ja seuraa löytyy eikä mihinkä ol vaikee pääst mukka, ilma-piiri tääl o hyvi avoin ja vastaanottavaine. (TK2)

(142) No on tääl vähä hyvääki. Onhan meil jotai kivoi yrityksii kuten laitlan wirvoitusjuoma tehdas joka tekee hyvii lonkeroi ja muit linpparei. Tää kylä tunnetaa varmaa limpparitehtaan lisäks munista. Ja nyt puhutaa siis kananmunist. Tääl o varmaa miljoona kertta enemmä kanoi ku ihmissi, munii onki sit enemmän ku saharan autiomaal hiekkaa. (TK12)

Mielenkiintoinen yhteys aikaisempiin tutkimuksiin on TK12:ssa ilmenevä selvä negatiivinen asenne Laitilaa kohtaan sekä negatiivisuuden kanssa rinnan näkyvä nykypuhekielisten muotojen suo-sinta. Esimerkiksi Vaattovaaran (2009) ja Kurjen (2005) väitöskirjoissa näkyy yhteys kotipaikkaan kiintyneisyyden ja puheessa ilmenevien murrepiirteiden välillä. Samoin esimerkiksi Mantila (2004) uskoo, että joitain murrepiirteitä käyttämällä ihminen ilmentää identiteettiään ja voi kytkeä itsensä osaksi jotain väestöryhmää, johon samastuu. Voi olla, että jotkin kirjoittajat ovat käyttämillään piir-teillä pyrkineet myös ilmentämään asennettaan paikkakuntaa kohtaan. Negatiivisuus ei kuitenkaan ole sidoksissa nykypuhekieliseen kirjoitusasuun yksiselitteisesti, sillä myös osassa kokonaiskuval-taan todella murteellisissa teksteissä arvostellaan Laitilaa melko rankasti.

Esimerkkinä murteellisesta tekstistä on TK16 (liite 2), joka sekin alkaa melko negatiivisella arvotuksella Laitilasta. Useammassakin kirjoitelmassa murrepiirteiden kirjaaminen kattaa koko teks-tin, mutta TK16:ssa on yleisesti kirjattujen piirteiden lisäksi joitain harvinaisemmin kirjattuja piir-teitä, kuten diftongien reduktiota ja si-imperfektiä, mikä lisää tekstin murteellista kokonaisvaikutel-maa. Kokonaisuudessaan tekstien kirjoitusasu on yleisesti ottaen jotain kaikkein nykypuhekielisim-pien ja kaikkein murteellisimnykypuhekielisim-pien tekstien väliltä – jossain todella nykypuhekielisessä tekstissä esiin-tyy joitain todella harvinaisia ja suppealevikkisiä piirteitä, kun taas todella murteellisessakin tekstissä saattaa kuitenkin olla t:n heikon asteen vastineena yleiskielinen d ja harvinaisimpia piirteitä ei laisin-kaan.

70 8. KOKOAVA KATSAUS

8.1 Kirjoitelmissa esiintyvät murrepiirteet

Taulukkoon 8 olen koostanut kaikki vähintään viidessä kirjoitelmassa esiintyvät murrepiirteet. Sa-tunnaisesti merkittyjä piirteitä en listaa niiden epäsystemaattisuuden vuoksi. Kirjoitelmissa on myös erilaisia murresanoja ja murteellisia ilmauksia, joita listaan ei voi sijoittaa. Hypoteesini murresanojen runsaudesta osoittautui vääräksi, kun taas esimerkiksi diftonginreduktion harvinaisuuteen liittyvä hy-poteesini osui oikeaan, sillä piirre ei satunnaisten merkintöjen vuoksi yllä listaan.

Taulukko 8. Kaikki kirjoitelmissa esiintyvät murrepiirteet.

Piirre Käsin kirjoitetut

eri-koisgeminaatio 17/17 17/18 34/35

Sisäheitto 15/17 18/18 33/35

71 Muutokset -eA > -i

/ -OA > -U 7/17 5/18 12/35

Klusiilien vaihteluton

vahva-asteisuus 5/17 6/18 11/35

Geminaattanasaalien ja -likvidojen lyhene-minen jälkitavuissa

2/17 6/18 8/35

-tten-päätteen yleistys

monikon genetiivissä 4/17 3/18 7/35

Taulukko osoittaa erään tutkimushypoteesini paikkansa pitämättömäksi: käsin kirjoitettujen ja tieto-koneella kirjoitettujen tekstien välillä ei näy huomattavaa eroa murrepiirteiden kirjaamismäärissä.

Oletin, että tietokoneella kirjoitetuissa teksteissä esiintyisi huomattavasti vähemmän murrepiirteitä siksi, että kirjoitusohjelma automaattisesti merkitsee virheellisiksi katsomansa kirjoitusasut. Oletus voi tietysti toimia myös päinvastoin sikäli, että on helpompi kiinnittää huomiota oikeakielisiin, mer-kitsemättömiin kirjoitusasuihin, mikä voi innoittaa pohtimaan kunkin muodon murteellista asua. Mer-kintöjen systemaattisuudessa kuitenkin on joitain eroja tekstiryhmien välillä, sillä esimerkiksi struk-turaalisen loppuheiton, jälkitavujen pitkien vokaalien lyhenemisen ja erikoisgeminaation kirjaaminen on ollut hieman systemaattisempaa käsin kirjoitettujen tekstien kuin tietokoneella kirjoitettujen teks-tien ryhmässä. Todennäköisesti kyseiset erot johtuvat pikemminkin yksilöllisistä eroista kielitajussa kuin kirjoitusalustasta.

Vähintään 30 tekstiin on kirjattu strukturaalinen loppuheitto, jälkitavujen pitkien vokaalien lyheneminen, lounaismurteiden erikoisgeminaatio, sisäheitto ja diftongien avartuminen. Piirteet ovat voimissaan etenkin joissain lekseemi- ja muotoryhmissä muuallakin kuin Laitilan seudulla, minkä vuoksi ne saatetaan tiedostaa paremmin. Näidenkään piirteiden merkintä ei kuitenkaan koske mones-sakaan tekstissä kaikkia lekseemejä ja muotoryhmiä, vaan esimerkiksi sisäheitto koskee lähinnä pai-kannimeä Laitila ja proadjektiiveja kuten semmoinen ja tämmöinen. Vähintään 20 tekstissä näkyy illatiivin -hVn-päätteen yleistys, klusiilin heikko aste i-loppuisen diftongin edellä sekä nykypuhekie-len tendenssien vastainen monikon 3. persoonan kongruenssi. Näistä ainoastaan klusiilin heikkene-minen i-loppuisen diftongin edellä ei kuulu yleiskieleen, ja piirteen merkintä onkin melko epäsyste-maattista merkintöjen määrästä huolimatta. Vain noin kymmenessä tekstissä ilmenee hyvin suppea-levikkisiä piirteitä, ja pieni levikki saattaakin selittää merkintöjen vähäisyyttä.

Vastaus tutkimuskysymykseeni, mitä lounaismurteiden piirteitä lukiolaisten kirjoitelmissa esiintyy, näkyy taulukosta 8. En ottanut tutkittaviin piirteisiin mukaan esimerkiksi painottoman tavun

i-loppuisen diftongin jälkikomponentin katoa, possessiivisuffiksien käyttöä tai sananloppuisen -n:n tai -t:n katoa, minkä vuoksi kuitenkaan kaikki Laitilan murteeseen hahmotettavat piirteet eivät esiinny taulukossa. Hypoteeseihini kuului kirjoitusryhmien erojen sekä murresanojen käytön lisäksi -hVn-päätteen näkyminen myös pääsanan lisäksi määritteissä, mikä kuitenkaan ei käynyt aineistossa yksi-selitteisesti toteen. Samoin kato t:n heikon asteen vastineena h:n jäljessä ei ole lukiolaisten kirjoitel-missa valtaedustus, mutta aineistossa on viitteitä tendenssistä. Hypoteesit diftonginreduktiosta ja ly-hyttä tavua seuraavan vokaalin puolipituuden merkinnästä taas osuivat oikeaan, mutta kyseiset piir-teet ovat todennäköisesti sekä vaikeasti havaittavissa että merkittävissä. Odotin myös tekstien ylipää-tään olevan kokonaisasultaan hyvin nykypuhekielisiä ja murrepiirteiden näkyvän vain satunnaisesti, mutta lukiolaiset kuitenkin hahmottavat Laitilan murteeseen nykypuhekielestä huomattavasti poik-keavia piirteitä. Aineisto osoittaa, että Laitilan murteeseen mielletään enimmäkseen myös muissa lounaismurteissa käytössä olevia piirteitä, kun taas maantieteellisesti suppealevikkiset piirteet esiin-tyvät harvakseltaan. Tällaiset piirteet näkyvät enimmäkseen tietyissä lekseemi- ja muotoryhmissä, ja ne saattavatkin säilyä murteessa kiteytyneissä ilmauksissa sekä leksikaalistuneina. Laitilan murteesta välittyy yhä enemmän muiden murteiden vaikutus, mikä kielii lounaismurteiden välisten ryhmien erojen tasoittumisesta.

8.2 Kritiikki ja jatkotutkimus

Kirjoitetun murteen tutkimuksessa ongelmia tuottaa kielen tallennus- ja käsittelytilanteiden ero.

Haastattelutilanteessa tutkija voi tehdä epäselvissä tilanteissa informantille erilaisia lisäkysymyksiä ja selvennyspyyntöjä tavoittaakseen paremmin haastateltavan tarkoitteet. Esimerkiksi yksittäisistä äänteenmuutoksista ei voi olla täyttä varmuutta siitä, onko kirjoitettaessa tapahtunut jokin lipsahdus vai onko kirjattu muoto tarkoituksellinen. Osin samasta syystä uskon itse, että kirjoitettua murretta tutkittaessa olisi parempi pyrkiä saamaan pikemmin käsin kuin tietokoneella kirjoitettua tekstiä: ko-keneenkin kirjoittajan sormi saattaa ajoin lipsahtaa näppäimen sivuun, ja lopputulos onkin jotain muuta kuin on tarkoittanut. Lukiolaiset eivät kuitenkaan saaneet paljoa aikaa kirjoitelmien tekemi-seen – yhteensä 45 minuuttia niin tekstin suunnittelemitekemi-seen kuin tuottamitekemi-seen, minkä vuoksi kirjoi-tusasun tarkistukseen on luultavasti käytetty vain vähän aikaa. Toisaalta pitkän suunnitteluajan myötä kirjoitusasua voi tulla pohtineeksi liikaa ja tuottaneeksi ylihuoliteltua tekstiä.

Käsin ja tietokoneella kirjoitetuissa murreteksteissä on erilaisia etuja ja haittoja. Tietokoneella kirjoittamisessa yhtenä haittana on ulkopuolisten vaikutusten mahdollisuus. Ainakin yhdessä tieto-koneella tuotetussa tekstissä on Laitilan kaupungin internetsivuilta suoraan lainattu ilmaus (liite 1).

On mahdollista, että internetsivujen kieliasusta saa vaikutteita omaan tekstiinsä, mikä vääristää kir-joittajan omaa käsitystä kielen ilmiasusta. Käsin kirjoittaneilla lukiolaisilla ei ollut mahdollisuutta tällaisiin ulkopuolisiin vaikutteisiin. Toisaalta käsin kirjoittaminen on hitaampaa ja vaivalloisempaa, minkä vuoksi tekstiä saattaa tuottaa huomattavasti vähemmän kuin koneella. Käsin kirjoitetuissa teks-teissä ongelmia voi myös tuottaa persoonallinen käsiala, joka johti yhden tekstin osalta tulkintaon-gelmiin. Käsin kirjoitetut tekstit on myös kirjoitettava puhtaaksi tietokoneelle tekstien käsittelyn hel-pottamiseksi, mitä voi pitää lisävaivannäkönä. Tästä kaikesta huolimatta uskon käsin kirjoitettujen tekstien tuottavan todennäköisimmin tutkijan silmille juuri ne muodot ja sen kielen, johon kirjoittaja pyrkii.

Kuten tutkimuksessa on monesti tullut ilmi, ongelmia tuottavat kirjoitetun murteen tutkimi-sessa myös tekstilajin asettamat ehdot. Haastattelutilanteessa keskustelu voi kulkea eri suuntiin ja näin haastateltavan puheessa voi tulla ilmi enemmän erilaista sanastoa ja muotoryhmiä. Matkailumai-noksessa esimerkiksi yksikön 1. persoonan muotojen tai imperfektin käyttö ei ole välttämätöntä, minkä seurauksena kyseisissä muotoryhmissä ilmenevät murrepiirteet jäävät pitkälti selvittämättö-miksi. Toisaalta myöskään haastattelutilanteessa ei haastattelija voi aina asettaa tiukkoja ehtoja esi-merkiksi puheenaiheelle tai ohjata keskustelua oman mielensä mukaan, jotta keskustelutilanne py-syisi luontevana ja haastattelu myös tuottaisi tutkimusaineistoa.

Kansandialektologisessa tutkimusperinteessä on usein otettu huomioon informanttien erilaisia taustatekijöitä, kuten asumishistoria, sukupuoli sekä lähiomaisten kuten vanhempien synnyinkunta.

En kokenut hyödylliseksi liittää omaan tutkimukseeni tällaisia taustatekijöitä, sillä pienellä paikka-kunnalla osallistujien rajaaminen esimerkiksi vanhempien synnyinkunnan mukaan olisi pienentänyt entisestään mahdollisten vastaajien joukkoa. Toisaalta tutkimuksessani ilmi tulleet Laitilan seudulle vieraat vaikutteet voisivat selittyä esimerkiksi kirjoittajan läheisillä kontakteilla vieraaseen murtee-seen. Kuitenkin nykypäivän laajan liikkuvuuden huomioiden on ymmärrettävää, että pienenkin paik-kakunnan puheenparteen päätyy vaikutteita eri tahoilta. Kun vielä huomioi erot käsityksessä siitä, mitä on “murre”, tulee murteelliseen tekstiin hyvin monimuotoisia merkintöjä. Lopputulos kuitenkin kuvastaa kielenkäyttäjien käsitystä siitä, millaiset piirteet mielletään murteeseen kuuluviksi.

Tästä tutkimuksesta olisi hyvä jatkaa tarkastelemalla laitilalaisten todellista kielenkäyttöä ja selvittää, mitä murrepiirteitä paikallisten puheessa ilmenee. Varmasti esimerkiksi illatiivin pääteva-riantin valintasysteemi on selvitettävissä, mikäli variaatiota ilmenee. Ylipäätään lounaismurteisiin liittyvissä tutkimuksissa voisi olla antoisaa tutkia tarkemmin erilaisia muoto-opillisia piirteitä kuten MA-infinitiivin illatiivin sekä monikon genetiivin muotoa ja possessiivisuffiksien käyttöä. Lounais-murteiden erikoisgeminaatio on myös muutoksellisuudestaan johtuen mielenkiintoinen tutkimuksen

kohde – vaihteleeko esimerkiksi geminaatiota seuraavan vokaalin pituus tiettyjen lekseemi- tai muo-toryhmien kesken, ovatko geminaation ehdot laajenemassa myös geminoituvaan konsonanttiin liit-tyen, entä i-loppuista diftongia edeltävä klusiili – geminoituuko vai heikentyykö se pikemmin? Suo-sittaisin jatkossa myös kaikkia murteisiin liittyvien pro gradujen tekijöitä saattamaan tutkimuksensa saataville internetiin. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa tarpeelliset työt ovat olleet pitkälti saatavilla vain Turun yliopiston kirjastolla, mikä hankaloittaa tutkimuksen tekemistä tutkijan asuessa toisella puolen Suomea sekä valtakunnallisessa poikkeustilanteessa kirjastojen ollessa suljettuna.

75 9. PÄÄTÄNTÖ

Tämä tutkimus tuo lisää lounaismurteita ja Laitilaa suomalaisen kansanlingvistiikan kentälle. Loppu-tulos kuvastaa sitä, millaisen kielen paikalliset nuoret hahmottavat Laitilan murteeksi. Parhaiten mur-teeseen hahmotetaan kuuluvan piirteitä, jotka esiintyvät myös muissa (lounais)murteissa, mutta mat-kailumainoksiin on kirjattu myös suppealevikkisiä piirteitä ja ilmiöitä. Lukiolaiset tuottivat mitä mai-niointa aineistoa tutkimukselle – kirjoitelmat ovat tekstilajilleen uskollisia taidokkaita tuotoksia, joissa puhekielessä ilmenevää variaatiota on toisinnettu kirjalliseen muotoon. Erilliset kiitokset käy-tettävissä olleesta aineistosta kuuluvatkin sekä avuliaalle äidinkielenopettajalle että ahkerille lukio-laisille.

Kirjoitetun ja puhutun murteen tutkiminen tuottavat murteesta erilaista dataa. Kirjoitetun mur-teen tutkimisessa informantin käyttämät muodot ovat yksiselitteisemmin analysoitavissa niiden ilmi-asun tarkkuuden vuoksi, mutta toisaalta puhutun kielen piirteiden kuvaaminen ei välttämättä ole help-poa ja myös kirjoitusvirheet ovat pikemminkin todennäköisiä kuin odottamattomia. Murretekstiin kuitenkin päätyvät todennäköisesti juuri murteen leimallisimmat tai huomattavimmat piirteet, minkä vuoksi kirjallinen aineisto on mitä antoisinta tutkittaessa kielenkäyttäjien näkemyksiä murteista.

Kuten monet muutkin viimeaikaiset kansandialektologiset tutkimukset, myös tämä tutkimus esittelee taipumusta murteiden tasoittumiseen. Tasoittumisesta huolimatta paikallisuudet saattavat jatkaa eloaan yksittäisten ihmisten puheessa. Koska murre voidaan käsittää useammalla eri tavalla, murteeseen saatetaan myös mieltää piirteitä, jotka esiintyvät vain harvakseltaan ihmisten puheessa mutta jotka kuitenkin huomioidaan niiden poikkeuksellisuuden ja leimallisuuden vuoksi. Toisaalta murteiden tasoittuessa voidaan paikalliset puheenparret mieltää pikemminkin nykypuhekieleksi kuin murteiksi.

Jos laitilalaisilta nuorilta kysytään usean kymmenen vuoden kuluttua paikallisen murteen piir-teitä, on tuloksena todennäköisesti entistä enemmän myös muille alueille tutun puheenparren kuvaus.

Vaikka diftongien reduktio ja jälkitavujen resonanttigeminaattojen lyheneminen eivät näy tulevai-suuden kuvauksissa ehkä ollenkaan, voi esimerkiksi sisäheitto leksikaalistuneena piirteenä olla elin-voimainen niin puhutussa kuin kirjoitetussakin kielessä. Tulevaisuus on monilta osin tuntematon, mutta kansan käyttämän kielen tutkiminen voi antaa viitteitä kielen tulevaisuudesta. Laitilan murteen tulevaisuudessa varmaa on se, että murteeseen kuuluu variaatiota, sillä varmaa on vain muutos.

76 LÄHTEET

Tutkimusaineisto

KK1–17 ja TK1–18: 35 kpl Laitilan lukion yhden vuosikurssin äidinkielen oppitunneilla kirjoitet-tuja paikallismurteisia matkailumainoksia

Tutkimuskirjallisuus

AARIKKA,LOTTA 2014: ”Mitä iloo siit o ko se o samallai kaikil”. Porilaissyntyiset ja Poriin muut-taneet nuoret aikuiset aluepuhekielen puhujina ja tarkastelijoina. Pro gradu -tutkielma. Tu-run yliopisto: suomen kieli. Saatavissa:

https://www.utupub.fi/bitstream/han-dle/10024/100136/gradu2014Aarikka.pdf?sequence=2&isAllowed=y

BJÖRKBACKA,RIIKKA 2002: Veteliläisten käsityksiä murteesta. ”Rinta rottingille ja murthet rohki-asti eshin!” Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: suomen kieli. Saatavissa:

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/11758/riibjo.pdf?sequence=1&isAllowed=y CHAMBERS,J.K.–TRUDGILL,PETER 1980: Dialectology. Cambridge: Cambridge University Press.

HAKULINEN,LAURI 1979: Suomen kielen rakenne ja kehitys. Neljäs, korjattu ja lisätty painos. Hel-sinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

HAUTAMÄKI SANNI 2015: Millaista kieltä internetissä käytetään? – Nuorten näkemyksiä verkkokie-len variaatiosta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto: suomen kieli. Saatavissa:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/98302/GRADU-1451400319.pdf?se-quence=1&isAllowed=y

HÄKKINEN,KAISA 1978:Eräistä suomen kielen äännerakenteen luonteenomaisista piirteistä ja nii-den taustasta. Lisensiaatintutkielma. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen lai-tos.

––2002: Suomen kielen historia 1. Suomen kielen äänne- ja muotorakenteen historiallista taustaa.

Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 69. Kolmas, uudis-tettu painos. Turku: Turun yliopisto.

JALAVA,AULIKKI 1971: Lounaismurteiden geminaatio. Laudaturtyö. Turun yliopisto.

JALONEN,KATARIINA 2006: A-infinitiivien supistumaverbiytyminen Kalannin ja Laitilan murteissa ja Kalannin nykypuhekielessä. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto: suomen kieli.

KALLIOKOSKI,JYRKI 1998: Hj. Nortamon murrekertomukset ja puhutun illuusio. – Lea Laitinen ja Lea Rojola (toim.), Sanan voima. Keskusteluja performatiivisuudesta s. 184–215. Tietolipas 160. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KANGASMAA-MINN,EEVA 1978: Suomen äännehistorian suuntaviivat. Turun yliopiston suomalai-sen ja yleisuomalai-sen kielitieteen laitoksuomalai-sen julkaisuja 7. Turku: Turun yliopisto.

KETTUNEN,LAURI 1930: Suomen murteet II. Murrealueet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toi-mituksia 188. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

– – 1969: Suomen murteet III. Murrekartasto. Kolmas, supistettu painos. Suomalaisen Kirjallisuu-den Seuran toimituksia 188. Helsinki: Suomalaisen KirjallisuuKirjallisuu-den Seura.

KOLEHMAINEN,TARU 2003: Tavun rajat. – Kielikello 1. Verkkoartikkeli. Saatavissa:

https://www.kielikello.fi/-/tavun-rajat

KOKKO,SUSANNA 2010: Kahden ikäryhmän raahelaisten käsityksiä suomen murteista. Pro

gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto: Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismais-ten kielpohjoismais-ten ja kirjallisuuksien laitos. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/han-dle/10138/19679/kahdenik.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KOTUS 2020: Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivut: Eurajoen murrepiirteitä. https://www.ko- tus.fi/aineistot/puhutun_kielen_aineistot/murreaanitteita/kauden_murre/murrenaytteet/eura-joen_murrenayte/eurajoen_murrepiirteita (Luettu 22.2.2020.)

KURKI,TOMMI 1998: Kui Kuivlahdel puhuta? Eurajoen vanhan murteen ja puhekielen vertailua sekä puhekielen ikäryhmittäisten ja sukupuolikohtaisten erojen tarkastelua. Pro gradu -tut-kielma. Turun yliopisto: suomen kieli.

– – 2005: Yksilön ja ryhmän kielen reaaliaikainen muuttuminen. Kielenmuutosten seuraamisesta ja niiden tarkastelussa käytettävistä menetelmistä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimi-tuksia 1036. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KURKI,TOMMI –SIITONEN,KIRSTI 2009: Satakuntalaisuus puheessa. – Sanajalka 51 s. 158–166.

KYLÄ-HEIKO,MARIA 2006: Em mnä semses osas kulkkikka. Persoonapronominit, henkilöviitteiset demonstratiivipronominit ja proadjektiivit Laitilan ja Kalannin murteessa ja nykypuhekie-lessä. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto: suomen kieli.

KYYRÖNEN,VEERA 2018: Kajaanilaisten lukiolaisnuorten suhtautuminen suomen murteisiin. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto: suomen kieli. Saatavissa:

http://jultika.oulu.fi/fi-les/nbnfioulu-201811293146.pdf

LAAKSONEN,HELI 2013: Heli Laaksosen ja Sanatoimisto Hulimaan kotisivut: kirjailija.

https://www.hulimaa.fi/kirjailija (Luettu 16.9.2019.)

Laitila 2019: Laitilan kaupungin internetsivut: Laitila-info. https://www.laitila.fi/laitila-info/ (Lu-ettu 16.9.2019.)

LEANDER,ANNA-RIITTA 2008: Maallikon käsityksiä puhekielestä eri ikäpolvilla – kansanlingvisti-nen näkökulma. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto: suomen kieli. Saatavissa:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/79542/gradu02676.pdf?sequence=1&isAllo-wed=y

LEINO,ANTTI –HYVÖNEN,SAARA –SALMENKIVI MARKO 2006: Mitä murteita Suomessa onkaan?

Murresanaston levikin kvantitatiivista analyysia. – Virittäjä 1 s. 26–45.

LESKINEN,ANNA-RIIKKA 2014: Yleiskielen d:n ja ts-yhtymän vastineet sekä lounaismurteiden eri-koisgeminaatio Eurajoen murteessa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto: suomen kieli.

LINDBERG,KRISTIINA 2005: Miten Turussa puhutaan? Kuuden idiolektin reaaliaikainen muuttumi-nen 1970-luvulta 2000-luvulle. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto: suomen kieli.

MANTILA,HARRI 1997: Johdanto. – Seija Makkonen ja Harri Mantila (toim.), Pohjoissuomalaisen puhekielen sosiolingvistinen variaatio s. 1–21. Oulun yliopiston Suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksen julkaisuja N:o 8. Oulu: Oulun yliopisto.

– – 2004: Murre ja identiteetti. – Virittäjä 3 s. 322–346.

MIELIKÄINEN,AILA (toim.)1980:Nykysuomalaisen puhekielen murros. Jyväskylän osatutkimus, ra-portti 1. Jyväskylän ylipiston suomen kielen ja viestinnän laitoksen julkaisuja 20.

–– 1982: Nykypuhesuomen alueellista taustaa. – Virittäjä 3 s. 277–294.

– – 1989: Nykysuomen murtuvat murrerajat. – Seija Aalto, Auli Hakulinen, Klaus Laalo, Pentti Leino ja Anneli Lieko (toim.), Kielestä kiinni s. 234–242. Tietolipas 113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

– – 1991: Murteiden murros. Levikkikarttoja nykypuhekielen piirteistä. Jyväskylän yliopiston suo-men kielen laitoksen julkaisuja 36. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

– – 2001: Kirjoitettua murretta. – Kielikello 4. Verkkoartikkeli. Saatavissa: https://www.kieli-kello.fi/-/kirjoitettua-murretta

– – 2005: Matkimuksista määritelmiin. Miten murteista puhutaan? – Sananjalka 47 s. 98–118.

MIELIKÄINEN,AILA –PALANDER,MARJATTA 2002: Suomalaisten murreasenteista. – Sananjalka 44 s. 86–109.

––2014: Miten suomalaiset puhuvat murteista? Kansanlingvistinen tutkimus metakielestä. Suomi 203. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

MÄKI,IIDA-SOFIA 2009:Variaatio ja muutos Länsi-Euran murteessa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto: suomen kieli.

NAHKOLA,KARI 1987: Yläsatakuntalaisen murteen uusia kehityslinjoja. – Kari Nahkola (toim.), Kirjoituksia kansanmurteista ja kirjakielestä s. 1–19. Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 14. Tampere: Tampereen yliopisto.

NAHKOLA,KARI –SAANILAHTI,MARJA 1990a: Kielenmuutoksen sanoittaisesta leviämisestä. – Marja Saanilahti ja Kari Nahkola (toim.), Kielen vaihtelu ja puhujan valinnat. Tutkimuksia virtolaisten kielenkäytöstä, murteentuntemuksesta ja kielellisistä asenteista s. 108–136.

Tampereen yliopiston Virtain tutkimuksia 7. Tampereen yliopisto: Suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

– – 1990b: Havaintoja Virtain koululaisten kielellisistä asenteista. –Marja Saanilahti ja Kari Nah-kola (toim.), Kielen vaihtelu ja puhujan valinnat. Tutkimuksia virtolaisten kielenkäytöstä, murteentuntemuksesta ja kielellisistä asenteista s. 137–166. Tampereen yliopiston Virtain tutkimuksia 7. Tampereen yliopisto: Suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

In document Laitilan murretta Laitilan lukiosta. Kansandialektologinen tutkimus kirjoitetun lounaismurteen piirteistä. (sivua 70-0)