Lounaismurteiden erikoisgeminaatio

Lounaismurteiden erikoisgeminaatiossa k, t, p ja s kahdentuvat eli geminoituvat alkuperäisen pitkän vokaaliaineksen edellä, vokaalin tai soinnillisen konsonantin jälkeen: jalkka (’jalkaa’), antteks (’an-teeksi’), hoppi (’hopea’), toissi (’toisia’). Näiden lisäksi Rauman seudulla voi kohdata n:n geminaa-tiota verbissä sanoa (sannu) sekä h:n geminaageminaa-tiota ainakin verbissä puhua (puhhu). (Kettunen 1930:

7–9; Rapola 1990: 109; Siltamäki 2004: 162.) Omalaatuiseksi geminaation tekee juuri seuraavan, alun perin pitkän vokaalin tai vokaaliyhtymän lyheneminen. Jos geminaatiota seuraava vokaali on säilynyt pitkänä ja konsonantti kahdentuu lyhyen painollisen tavun jälkeisessä asemassa, on kyse yleisgeminaatiosta. Yleisgeminaatiossa konsonantin laadulla ei ole merkitystä, mutta edeltävän tavun

37

pituudella ja painolla on (avoin > avvoin, kojuun > kojjuun, palauttaa > pallauttaa) (esim. Rapola 1990: 83).

Kuten jo luvussa 4.2 mainitsin, geminaatiota seuraavan vokaalin säilymistä pitkänä näkyy myös aineistossani. Lounaismurteiden erikoisgeminaatiota koskevissa pro gradu -tutkimuksissa on-kin havaittu lounaismurteiden erikoisgeminaation lähestyvän yleisgeminaatiota geminoituvaa konso-nanttia seuraavan vokaaliaineksen pituudessa, eli eräänlaista erikoisgeminaation toteutumisehtojen laajenemista. Koska yleisgeminaatio kuuluu vanhastaan maantieteellisesti läheiselle Porin seudulle, ei ole ihmeellistä, että muodot alkavat sekoittua tai lähentyä toisiaan. Pitkän vokaalin säilyminen geminaation jäljessä on yleistä muuallakin lounaismurteiden reuna-alueilla. (Kettunen 1969: kartta 2;

Jalava 1971: 67; Nurminen 2011: 70; Vuokniemi 2011: 3, 61.) Aineistossani esiintyy geminoitunutta konsonanttia seuraavaa pitkää vokaalia seitsemässä kirjoitelmassa. Lyhyen painollisen tavun jälkei-sessä asemassa ja muita konsonantteja kuin obsturentteja koskiessaan geminaatio on lähinnä yleisge-minaatiota, kun taas konsonanttien k, p, t ja s geminoituessa seuraava pitkä vokaali viittaa yhtäältä yleisgeminaatioon mutta toisaalta myös seuraavan konsonantin hahmottamiseen pitkänä:

(29) – – tölkei sun muit näkkee pali elokuvissaki. – –. Vaik ei tämä Laitla ny mikkää suur-kaupunki ol – –. (KK8)

(30) Eikkä missä nimes saa unhottaa niit kuulussi Munamarkkinoit. – –. Syksy ja kevätki o hyvvää aikka tul tän – –. (TK7)

(31) Tervetulloo Laitlaa! (TK10)

Lyhyen painollisen tavun jälkeistä geminaattaa sekä sitä seuraavaa pitkää vokaalia, yleisgeminaa-tiota, esiintyy kuudessa tekstissä. Painottoman tavun jälkeinen geminaatta taas näkyy pitkän vokaalin edellä kolmessa tekstissä (tämmössii, ystävällissii, leppossii). Geminaattaa seuraavan vokaalin säily-minen pitkänä on kuitenkin aineistossa epäsystemaattista ja melko marginaalista: geminaatan ja pit-kän vokaalin yhdistelmät ovat esiintyessään yksittäisiä verrattuna geminaattaa seuraavan vokaalin lyhenemiseen.

Nahkola ja Saanilahti (1987: 115) esittävät, että yleisgeminaatio olisi todennäköisempi toteu-tumaan pikemmin pitkän vokaalin kuin diftongin edellä. Aineistossani kuitenkin erikoisgeminaatiota tarkastellessa konsonantin geminoituminen on yleisempää (supistuma)diftongin kuin pitkän vokaalin edellä. Yleisyyteen voi vaikuttaa diftongien ja geminaation yhdistävien muotojen yleisyys muualla lounaismurteiden pohjoisryhmässä, kuten Euran seudulla (Mäki 2009: 66–67). Geminoitunutta kon-sonanttia ja tätä seuraavaa säilynyttä diftongia on 17 kirjoitelmassa. Suurimmassa osassa näistä dif-tongia edeltävä geminaatio näkyy vain sanoissa usein ja jotain, mutta yhdistelmä esiintyy myös viiden kirjoitelman monikon partitiivissa:

38

(32) – – kesäsi sit voira järjestä jottai ohjelma. – –. Sin pruukata ussei käski viaraijakki – –.

(TK1)

(33) – – ne ihmise siel o muutenki vähä outtoi (TK9).

(34) – – ku ei ol mettä tai pelttoi – – (KK15).

(35) – – Hautvuar misä on kyl kauhi jyrkänttei pariki. – – näil meijä kyläteil ajeta Uuskau-punkiralli erikoiskokkei. (TK6)

Jalava (1971: 133) esittää esimerkkien 34 ja 35 mukaisen konsonantin geminoitumisen monikon par-titiivissa olevan analogista yleistystä yksikkömuodoista (outto, peltto jne.), jota hän on havainnut vain lounaismurteiden reuna-alueilla. Vaikka ainoat aineistoni merkinnät geminaatiosta monikon partitii-vissa ovat edeltävissä esimerkeissä, osoittavat ne osaltaan erikoisgeminaation hahmottamista pitkän vokaaliaineksen edelle, muodosta riippumatta. Kun naapuripitäjässä Eurassa diftongin ja geminaation yhdistävät muodot ovat yleisiä varsin taajakäyttöisissä sanoissa (esim. jottai, oikkei, Mäki 2009: 66–

67), on mahdollista, että geminaation ja diftongin yhdistelmä valtaa alaa myös Laitilan seudulla. Lou-naismurteiden pohjoisryhmän pohjoisosassa on toisaalta todettu erikoisgeminaation huomattava har-vinaistuminen nuoremmilla puhujilla (Mäki 2009; Leskinen 2014), mikä voi mahdollisesti näkyä täl-laisissa yhdistelmissä – kun geminaatio väistyy, diftongi yleistyy.

Ojansuu (1901: 205–207) on kirjannut myös Rauman seudulta -in-loppuisten muotojen dif-tongin säilymistä geminaation yhteydessä, kuten muodoissa jottain ja ilkkeimä. Tämän vuoksi on vaikea sanoa, onko geminoituneen konsonantin ja seuraavan säilyneen diftongin yhdistelmä osa yleis-geminaation suuntaan kulkevaa tendenssiä. Kuitenkin alueelle on tyypillistä myös se, että diftongin edellä oleva klusiili heikkenee (esim. peltoja > pelloi; kontteja > kontei), mikä taas on vastakkainen ilmiö geminoitumiselle. Onko siis odotuksenmukaista, että diftongia edeltävä k, p, t tai s kahdentuu ja seuraava diftongi lyhenee vai että diftongi säilyy ja edeltävä klusiili heikkenee? Aineistossani on viitteitä piirteiden joko–tai -ilmenemisestä muodoissa melkei – melkke, usei – usse ja parhaimma – parhhamillas. Piirteiden kamppailun voittajaa olisi mielenkiintoista selvittää, mutta oma aineistoni ei riitä lopullisten päätelmien tekemiseen. Palanderin (2008) itämurteiden piirteiden väistymishierarkiaa selvittäneessä tutkimuksessa itämurteiden erikoisgeminaatio vaikuttaa toteutuvan joitain vokaali-muutoksia todennäköisemmin, mutta häviävän geminaatiota vastakkaiselle ilmiölle, geminaattana-saalien ja -likvidojen lyhenemiselle (mts. 337–338).

Lounaismurteiden erikoisgeminaatio on kuitenkin aineistossa varsin systemaattisesti havaittu murrepiirre. 35 tekstistä vain yhdestä se oli jäänyt merkitsemättä läpi tekstin:

39

(36) En ol iha varma kui hyvi tunnes tämmöst kananmunakuntaa nimelt Laitila – –. – – muutin lähelt Turkkuu. – – mut täälpäi on tapan luokitel sen mukaan henkkohtane kotikunta – – . (TK14)

TK14:ssä on geminaatiota vain sanassa Turkkuu, mutta geminaatiota seuraavan pitkän vokaalin vuoksi tämä ei ole varsinaisesti lounaismurteiden erikoisgeminaatiota. Mielenkiintoista on se, että kyseisessä tekstissä myös jälkitavujen pitkät vokaalit ovat säilyneet yhtä tapausta lukuun ottamatta (niihinkä). Kuten luvussa 4.2 jo mainitsin, uskon erikoisgeminaation ja jälkitavujen pitkien vokaalien lyhenemisen tukevan toisiaan. Tätä osoittaa toisaalta sekä geminoituneiden että geminoitumattomien muotojen esiintyminen että toisaalta pitkien vokaalien esiintyminen sellaisten konsonanttien jälkeen, joissa lounaismurteiden erikoisgeminaatio ei ole mahdollinen. Yhteys jälkitavujen pitkien vokaalien lyhenemiseen näkyy myös siinä, että etenkin illatiivin ja monikon partitiivin lyhenneen vokaalin edellä ilmenee usein kahdentunut konsonantti:

(37) – – Kirkkopuistos tai Karjuteltas iän mukaa. – – jos matkailija päättä ryhty laitlalaiseks hän pääse kyl mukka mitä mainioinppa yhteisöö. (TK2)

(38) Tääl o ilossi ihmissi – –. – – mää tykkä, et ois kiva vielä, jos semssi olis enempiki. (KK5) (39) Semsii ihmisii o et iha kenel vaa voit näist ihmisist puhuu – –. (KK12)

(40) Laitlas o pali peltoi, jois silm kyl leppä. Sivukylie mutkasil hiakteil o mukava ajel samal ku kattelee tuules hianost laineilevaa viljaa. – – Varmast ihanan rentouttavaa puuhha! (TK7) Yhteys ei kuitenkaan ole itsestään selvä yleisgeminaatiollisten muotojen rinnakkain esiintymisen vuoksi. Yleisgeminaatiomerkinnät ovat silti hyvin yksittäisiä melko systemaattisesti kirjattuihin eri-koisgeminoituneisiin muotoihin verrattuna. Monessa tekstissä, jossa geminaatio puuttuu vain yksit-täisistä sanoista, on kuitenkin geminoitumatta jäävää konsonanttia seuraava vokaaliaines lyhentynyt.

Tällaisissa tapauksissa vaikuttaa siltä, että vokaalin pituus huomioidaan konsonantin kestoa parem-min. Merkinnät ovat kuitenkin melko hajanaisia:

(41) erilaisi metaltuottei ja konei – –. – – kanoi enemää ku ihmisi. – – ei kalimalttai ni kauhia kaukka tart hakki. (KK14)

(42) – – tämän taki tääl o pali järvi – –. vaik nimi ehkä antaki ymmärttä et siel myyttäis jottai munaha liittyvää ni ei ny sentä. (TK4)

(43) Puissi piänempi ja isomppi kivisi et erilaissi löyty. (TK16)

Esimerkissä 43 näkyvät hyvin edustettuna muodot, joissa geminaatio yleisimmin toteutuu, nimittäin -inen-loppuisten sanojen monikon partitiivi sekä komparatiivin partitiivi. Geminaatio näkyy aineis-tossani etenkin lyhyen painollisen tavun jälkeisessä asemassa, sillä -inen-loppuisten sanojen monikon

40

partitiivi on teksteissä hyvin toistuva muoto (ihmissi, mutapohjassi, kuulussi, kivikautissi, hyväkun-tossi). Matkailumainoksen tekstilaji ja käytettävissä oleva sanasto selittävät muotojen yleisyyttä. Ai-neistossani ei kuitenkaan lopulta ole paljoa geminaatiosanoja – teksteissä on keskimäärin 10–20 sa-naa, joita geminaatio (voisi) koskettaa, ja suurimmassa osassa tekstejä geminaation ulkopuolelle jää-neitä muotoja on vain 1–5. Sellaisissa teksteissä, joissa lounaismurteiden erikoisgeminaatiota on mer-kitty vain yksittäisiin muotoihin, se on mermer-kitty kuitenkin usein lekseemeihin oikein/oikeasti, mitään, sentään, melkein sekä komparatiivin ja monikon partitiiviin:

(44) – – on kuule mettää ja peltoo ja muutama järviki. – –. Bussei menee Turku-Rauma -välii melkke koko aja – –. Kuule joka paikkaa pääsee vähintäänki pyäräille, suurimpaa osaa iha käveltenki. Ja kos tän kerra on tultu, ni ei kai sit suinkka heti pois lähretä. (TK18)

(45) Ainoo mitä näät o mettää ja peltoo. – –. Tääl o varmaa miljoona kertta enemmä kanoi ku ihmissi – –. – – puolet myy lakritsii ja toiset puolet jotai muut krääsää. – – tuu tänne aurinkoisee paikkaa (ollaa paljo aurinkoisemppi ku naantali). (TK12)

Vaikka erikoisgeminaatio on varsin hyvin huomioitu, vaikuttaa se parhaiten tiedostetulta pitkän tavun jälkeisessä asemassa yleisissä adverbeissa, monikon partitiivissa sekä komparatiivin taivutuksessa.

Hyvästä havainnoinnista huolimatta erikoisgeminaatio on merkitty systemaattisesti kaikkiin mahdol-lisiin muotoihin vain kahdessa tekstissä, mikäli h:n geminoitumista ei lasketa odotuksenmukaiseksi muissa lekseemeissä kuin verbissä puhua. Teksteissä, joissa geminaation merkintä on yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta täysin säännöllistä, on geminaatio jäänyt merkitsemättä etenkin lyhyen pääpainollisen tavun jälkeisessä asemassa ja konditionaalissa, jossa se olisi odotuksenmukainen:

(46) Oikkiast vois kyssy, et misä muual o mukamas hienomppa kielt ko tääl. En usko, et ketää sanois mittä vastaha. – –. Loppu hauluisi sano, et jos es sää mihinkkä isso suur-kaupunkkihi halu men – –. (KK9)

(47) Melkke joka järvel o kyl mökei ja ne o semssi mutapohjassi – –. On tääl kans mont iso ja menestyvä yrityst – –. (TK6)

(48) Laitlas on pali kyli ja niis on usei tosi aktiivist toimintta. – –. Siäl o pruukan ol esiintymäs joku isove nimi – –. (TK1)

Geminaatio olisi odotuksenmukainen myös esimerkiksi muodoissa apua (appu), vapaa (vappa) sekä väkeä (väkke), mutta useissa tällaisissa kaksitavuisissa sanoissa, joissa geminaatiota odottaisi lyhyen pääpainollisen tavun jälkeisessä asemassa, se ei kuitenkaan toteudu. Aikaisemmissa tutkimuksissa taas on havaittu erikoisgeminaation toteutuvan yleisemmin lyhyen kuin pitkän pääpainollisen tavun jälkeisessä asemassa (Kurki & Siitonen 2009: 165 ja siinä mainitut lähteet). Aineistoni pieni koko voi kuitenkin tuottaa tässä mielessä harhaanjohtavaa tietoa.

41

Esimerkin 46 tekstissä KK9 on erikoisgeminaation merkintä hyvin systemaattista, mutta se on jäänyt merkitsemättä konditionaaliin ja verbiin sanoa. Lounaismurteiden erikoisgeminaatio koskettaa Laitilan seudulla obstruenttien lisäksi n:ää verbissä sanoa (sanno) (esim. Siltamäki 2004: 162). Ge-minaatio onkin lekseemissä hyvin tiedostettu, sillä geminoitunut muoto esiintyy yhdeksässä tekstissä, kun taas muoto sano(o) esiintyy neljässä kirjoitelmassa. Siltamäen (2004: 166) mukaan si-imperfek-tin piiriin kuuluvien verbien konditionaalin tunnuksen s geminoituu, jotta imperfekti ja konditionaali eivät sekaannu (kysyissiks, sanoissiks). Lukiolaisten teksteissä konditionaali esiintyy melko yhtäläi-sesti geminoituneena kuin myös ilman geminaattaa – konditionaalin tunnus on tältä osin yleiskielinen kuudessa kirjoitelmassa ja murteellisesti geminoitunut viidessä kirjoitelmassa. Erikoisgeminaatio ei siis vaikuta olevan kovin tiedostettu konditionaalin tunnuksessa.

Lounaismurteiden pohjoisryhmän Rauman ryhmässä on muista lounaismurteista poiketen ha-vaittu myös h:n geminoitumista etenkin verbissä puhua (puhhu) (Siltamäki 2004: 162). Aineistoni ainoa vastaava muoto on geminoitumaton (kenel vaa voit näist ihmisist puhuu), mutta h geminoituu kolmessa kirjoitelmassa toisenlaisissa yhteyksissä:

(49) Varmast ihanan rentouttavaa puuhha! (TK7)

(50) Soukasis pääsee haistelemaa raitist maalaisilmaa ja vaeltelema luonnorauhha – –.

(TK10)

(51) saa varmaste koko Varsnais-Suome parhha pulla – –. – – ne ovakki Suame parhha neki.

– – sillo näke mitä laitla parhhamillas o. (TK11)

Huomattavaa on, että esimerkeissä h geminoituu pääpainollisen tavun jälkeisessä asemassa, missä erikoisgeminaatio ylipäätään vaikuttaa olevankin säännöllisintä viimeaikaisten tutkimusten perus-teella (Kurki 1998: 77; Mäki 2009: 106–107; Leskinen 2014: 36–38). Vaikka frikatiivin geminoitu-minen ei olekaan systemaattista läpi aineiston, voivat merkinnät kuitenkin viitata siihen, että myös h:n hahmotetaan kuuluvan erikoisgeminaation piiriin. Toisaalta geminaatiota on merkitty myös mui-hin odotuksenvastaisiin muotoimui-hin, kuten soinnittoman konsonantin jälkeen tai konsonantteimui-hin, jotka eivät lounaismurteiden erikoisgeminaatioon ole vanhastaan sisältyneet. Aineistoni perusteella ei voi kuitenkaan esittää yleistäviä päätelmiä siitä, että geminaation ehtojen laajeneminen yltäisi geminoi-tuvien konsonanttien laatuun asti. Kyse lienee pikemmin siitä, että konsonantin geminoituminen pit-kän vokaaliaineksen edellä tiedostetaan hyvin ja siksi sitä kirjataan myös muotoihin, joissa geminaa-tiota ei lounaismurteiden pohjoisryhmässä odottaisi. Suurimmassa osassa näistä geminaatio on mer-kitty toisen tavun alkukonsonanttiin:

(52) Haluaisiksää nährä – – maailmallaki mainet tehnyn Wirvotusjuamtehtta? (TK5)

42

(53) Untmalan kylä o sellane kunno maallais alue – –. – – sielt saa mellke maan parhaimma kaffe ja pulla. (TK8)

(54) Myyjjä siäl ova nii pal ilossi ja puheliai – –. (TK11)

Edellä kuvatun kaltaiset geminaation yliedustukset esiintyvät tosin vain tietokoneella kirjoitetuissa teksteissä, minkä vuoksi myös näppäilyvirheen mahdollisuus on huomioitava. Esimerkin 53 tekstissä TK8 l:n geminoituminen sanassa melkein saattaa kuvata geminaatan hahmottamista sanaan, mutta kirjoittajalla ei ole varmuutta kahdentuvasta konsonantista. Yhdessä esimerkin 54 kanssa merkinnät voivat tosin viitata myös sanapainon kuvaamiseen. Tällaisia geminaation yliedustusmuotoja esiintyy ainoastaan neljässä TK-tekstissä, minkä perusteella lounaismurteiden erikoisgeminaation toteutumis-ehdot vaikuttavat hyvin tunnetuilta lukiolaisten parissa.

Eräiltä osin geminaation toteutumisehdot eivät kuitenkaan vaikuta yksiselitteisiltä. Lounais-murteiden pohjoisryhmässä, mihin myös Laitila kuuluu, ei yksikön 3. persoonassa geminaatiota ole perinteisesti esiintynyt, vaan tässä yhteydessä geminoitumista on vanhastaan ollut vain eteläryh-mässä. Laitilan seudulla on siis perinteisesti kuullut muotoja (hän) teke, (sen) pitä, (yleisesti) täyty men. (Jalava 1971: 48; Siltamäki 2004: 162.) Aineistossa kuitenkin ilmenee geminaatiota yksikön 3.

persoonassa ja nollapersoonassa yhteensä kahdeksassa kirjoitelmassa, etenkin verbissä löytyä:

(55) Välil haisse pahalt, mut se ei fiilist vie vaik maksettas. – –. Täält löytty esmes semne hiano frisbiigolfrata – –. (KK9)

(56) – – pali mukavamp käyrä, ku ne ylipääns näkke. Ne o just molkoist kiinnostuneil, kosk niit siält löytty. (TK7)

Teksteissä, joissa geminaatiota esiintyy myös näissä muodoissa, on geminaation merkintä ylipäätään varsin systemaattista ja geminoitumattomia muotoja on vain yksittäisiä. Ehkä geminaation hyvin säännöllisesti merkitsevät kirjoittajat hahmottavat sen myös näihin muotoihin sikäli, että se toimii erikoisgeminaation äännelakien mukaan (pitkän vokaaliaineksen edellä konsonanteissa k, t, p ja s).

Toisekseen esimerkiksi nykyaikaisen liikkuvuuden ansiosta on jopa todennäköistä, että laajalti koko lounaismurteiden eteläryhmässä vallalla oleva piirre saavuttaa myös pohjoisryhmän alaisen Rauman ryhmän. Tätä kuitenkin jarruttaa takuulla geminaation merkityksiä erotteleva funktio: pohjoisryh-mässä esimerkiksi vanhastaan muoto täytty on tarkoittanut ”täyttyy” ja täyty ”täytyy”, mutta kun täl-laista merkityksiä erottelevaa funktiota ei ole kaikkien lekseemien kohdalla, on geminaation laajene-minen sikäli esteettömämpää (näkke, haisse, tuntte). Vaikka tällaisia merkintöjä on hieman alle kol-manneksessa aineistosta (8/35), uskon niiden osoittavan murteen tulevaa kulkusuuntaa.

43

Lounaismurteiden erikoisgeminaatio vaikuttaa olevan hyvin tiedostettu piirre Laitilan mur-teessa. Kirjoitelmissa on pääsääntöisesti vain yksittäisiä muotoja, jotka ovat sivuuttaneet geminaa-tion. Aineistossa esiintyy myös Laitilan seudulle poikkeuksellisia geminaatiomuotoja lähinnä seuraa-van vokaalin pituuden kannalta. Vaikka lounaismurteiden pohjoisryhmän pohjoisosassa geminaatiota seuraa ainakin nuorten puheessa pikemmin pitkä kuin lyhyt vokaali (Mäki 2009; Leskinen 2014), näkyy Laitilan lukiolaisten kirjoitelmissa geminaation jälkeen pikemmin lyhyt kuin pitkä vokaali.

Geminoituva konsonantti ja sitä seuraava lyhenevä vokaaliaines saattavatkin tukea toisiaan. Kirjoi-telmissa geminaatio toteutuu etenkin pitkän painollisen tavun jälkeisessä asemassa, mutta matkailu-mainoksen konteksti rajaa käytettävissä olevaa sanastoa ja muotoja. Kuitenkin aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että Laitilan murre on omaksumassa myös laajemmin lounaismurteissa esiintyviä piir-teitä ja murre-erot ovat tasoittumassa.