Muuntojoustavan oppimisympäristön haasteet

H7: ”Niissä työskentelevät ihmiset (oppilaat ja opettajat) kärsivät niiden tuomista lie-veilmiöistä, kuten esimerkiksi melusta.”

Meluhaitat nousivat tutkimuksessamme melko yleiseksi teemaksi. Useissa vastauksissa ”melu” tuli ilmi jossakin kontekstissa. Yleisen hälinän ja melun koetaan vaikuttavan oppilaiden keskittymiskykyyn sekä opettajien työskentelyyn, kuten yllä olevasta lainauksesta huomataan. Kaksi vastaajista kertoo suoritta-neensa yhden harjoittelun muuntojoustavassa oppimisympäristössä. Meluhaitoista kerrotaan harjoitte-luiden perusteella seuraavasti:

H4: ”Epäilystä herättää erityisesti melutaso, hiljaisten oppilaiden huomiointi suu-ressa oppilasmassassa ja riittävä tuen tarve.”

H12: ”Toisaalta esimerkiksi Rantakylän Normaalikoulun seinättömät soluluokat eivät tehneet minuun vaikutusta, sillä meteli nousi usein häiritseväksi, ja oppilaitten tuntui olevan välillä vaikea keskittyä omaan työskentelyyn, kun koko ajan näki ja kuulin mitä oman luokan lisäksi myös toinen luokka teki.”

Yksi vastaajista tiesi meluhaittojen aiheuttaneen jo varsin radikaalejakin ratkaisuja kouluissa, mutta hä-nen käsityksensä perustuvat pääasiassa negatiiviseen uutisointiin, eikä niinkään omiin kokemuksiin:

H5: ”Melko negatiivisia käsityksiä lukemani uutisoinnin vuoksi. Esimerkiksi meluhai-tat kasvavat ja jotkut koulut ovat muokanneet avoimia tiloja suljetuiksi.”

Edellä olevan vastaajan vastauksesta voidaan huomata se, että asenne uusia oppimisympäristöjä kohtaan voi olla negatiivissävytteinen, vaikka opiskelija ei olisi koskaan edes käynyt tällaisessa muuntojousta-vassa oppimisympäristössä. Kynnys mennä opettamaan tällaiseen oppimisympäristöön voi olla erittäin suuri, jos ilman konkreettista opetuskokemusta luodaan jyrkkiä mielipiteitä.

Eräs vastaajista kertoo työskennelleensä sijaisena ja ohjaajana luokassa, jossa on erilaisia mahdollisuuk-sia työskentelyyn. Tällaisiksi mainittiin esimerkiksi kiipeilyseinä, sohvia, katsomo sekä hiljaiset huo-neet. Vastaajalla on myös kokemusta harjoitteluista erilaisissa oppimisympäristöissä. Hän on huomannut seuraavia ilmiöitä muuntojoustavissa oppimisympäristöissä:

H14: ”(…) Kuitenkin, kun omat tavarat eivät ole omalla istumapaikalla, koska ei ole pulpetteja, syntyy turhaa vaeltelua ja hälinää.”

Uudet luokkatilat koetaan usein rauhattomammiksi kuin vanhat ”perinteiset” luokkatilat. Rauhattomuu-teen vaikuttaa selvästi vapaammat mahdollisuudet oppilaiden työskentelyyn, suuremmat luokkakoot sekä opettajien rajalliset resurssit seurata jokaisen yksilön tai ryhmän työskentelyä samanaikaisesti.

Oppilaiden hajaantuminen

H13: ”Ohjeiden antaminen koko luokalle voi olla haasteellista, mikäli luokka on ja-kautunut laajalle alueelle. Lisäksi valvonta heikkenee.”

Uusissa muuntojoustavissa oppimisympäristöissä on monesti soluratkaisuja, jossa tilat ovat isot ja oppi-lailla on mahdollisuuksia työskennellä erilaisissa paikoissa. Heitä on mahdollista eriyttää eri tiloihin ja ryhmätyöskentelyä voidaan toteuttaa käytävillä, sohvilla, solun nurkassa ja lähes missä tahansa. Tällaiset mahdollisuudet, joissa oppilaat ovat hajallaan, koetaan tuovan haasteita opettajalle, mutta myös oppi-laille. Opettajaopiskelijat ovatkin kuvailleet erilaisia haasteita, joita he ovat kohdanneet:

H1: ”Minulle on tosi vaikeaa se, että oppilaat ovat hajallaan ja heidän keskittymisensä helposti herpaantuu.”

H3: ”Opettajan on yksinkertaisesti vaikeampi hallita luokkaa ja ottaa yksilökohtai-semmin oppilaita huomioon avoimessa oppimisympäristössä.”

H7: ”Oppilaat myös ymmärrettävästi kokevat luokkatilat levottomaksi, sillä ei ole tut-tua turvallista omaa paikkaa, koska luokkatila on kaoottinen sirkus.”

H10: ”Voi olla hankalaa myös toteuttaa laadukasta opetusta, jos oppilaat ovat leväl-lään eri puolilla jotain tilaa ja itse joutuu huutelemaan eri puolille ohjeita”

H14: ”Lisäksi opettajan katseelta päästään erilaisiin piiloihin, eikä opettaja täten voi havaita jokaista tuen tarvetta.”

Vastauksista ilmenee, että isojen oppimistilojen koetaan mahdollistavan oppilaiden levottomuuden. Uu-den opetussuunnitelman mukaan myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita sijoitetaan isoihin ryhmiin.

Vastauksista käy ilmi, että tällaisten isojen, vapaampien tilojen ei koeta tukevan parhaalla mahdollisella tavalla tällaisen oppilaan oppimista, vaan tämänkaltaisissa tiloissa on enemmän oppimista häiritseviä tekijöitä ja monen oppilaan oppiminen kärsii.

Suuret luokkakoot

H13: ”Mielestäni avoimet oppimisympäristöt eivät kuitenkaan saa kasvaa liian isoiksi kokonaisuuksiksi (esimerkiksi Rantakylän koulun n. 100 oppilaan solut)”

Moderneissa muuntojoustavissa oppimisympäristöissä on päädytty opiskelemaan soluissa, joissa työs-kentelee kaksi luokkaa. On varsin ymmärrettävää, että luokkakoot ja oppilasmäärät ovat isoja tällaisissa soluratkaisuissa. Tutkimukseen vastanneet opiskelijat kokevatkin oppilastuntemuksen ja oppilaiden hal-linnan haastavaksi. Opettajan tärkeimpiä tehtäviä on saada oppilas oppimaan opetettava asia, mutta se koetaan haastavaksi suurten ryhmäkokojen vallitessa.

H9: ”Ryhmäkoot olivat isoja molemmissa luokka-asteissa ja heillä oli yhteisiä ryhmä-työtiloja, joiden hyödyntäminen oli katsottu lukujärjestyksiä tehtäessä.”

Uudet soluratkaisut, joissa on paljon oppilaita, ovat mahdollistanut sen, että yhtä luokka-astetta kohden toimii ainakin kaksi opettajaa sekä koulunkäynninohjaaja. On kuitenkin myös selvää, että suuriin ryh-miin mahtuu usea tukea tarvitseva oppilas, joten jokaisen oppilaan yksilöllinen tukeminen on erittäin haastavaa.

H14: ”(…) eikä opettaja voi havaita jokaista luokan lähes sataa oppilasta – tuen tar-peet ja auttaminen on vaikeaa.”

H7: ”Liian iso oppilasmassa ja levottomat, rutiinittomat tilat ovat turhia haasteita, jotka vaikeuttavat opetustilannetta ilman mitään hyvää syytä.”

H4: ”Oppilaisiin tutustuminen oli haastavaa. Oppilaita oli todella paljon ja tuntui, että ne jäivät itselle todella etäisiksi verrattuna muihin harjoitteluihin. Oppilaiden tu-keminen oli vaikeaa.”

Tutkimuksessamme huomattavaa oli myös se, että eräs tutkimukseen osallistunut opettajaopiskelija sa-noi, kuinka paljon haastavampaa on tutustua oppilaisiin isoissa luokkatiloissa sekä oppia työskentele-mään heidän kanssaan. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, joka on opetustyössä erittäin tärkeää ottaa huomioon.

Tuen tarve

H3: ”Avoimet oppimisympäristöt ovat erittäin huono ratkaisu etenkin tarkkaamatto-mille oppilaille, joita on yleisopetuksessa kasvavissa määrin inkluusion takia.”

Edellä oleva lainaus tiivistää erittäin hyvin sen, mikä koetaan avoimissa oppimisympäristöissä suureksi haasteeksi. Yhä enemmän halutaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita sisällyttää inkluusion periaatteen mukaisesti yleisopetukseen, jolloin tällaisten oppilaiden oppiminen kärsii. Tuen piirissä olevat oppilaat voivat turhautua, kun eivät saa tarpeeksi tukea opetukseen.

H6: ”Autismin kirjon oppilaille ja nepsy-oppilaille tilat voi olla liiankin ärsykkeelli-siä.”

Muuntojoustavissa oppimisympäristöissä tilat saatetaan kokea niin ärsykkeellisiksi, että erilaisista oppi-mishäiriöistä kärsivät oppilaat saattavat keksiä kaikkea muuta toimintaa kuin opiskelua. Tällaiset tilan-teet vaativat koululta vähintäänkin koulunkäynninohjaajan tukemaan oppimista.

H8: ”(…) saadaanko rauhaa tarvitsevalle oppilaalle taattua ympäristö, jossa keskit-tyä.”

Opiskelijoiden vastauksissa ilmenee huoli siitä, saadaanko oppilaille järjestettyä tila, jossa pystyy kes-kittymään. Yleisesti tällaisissa oppimisympäristöissä on erikseen hiljainen tila, jonne voi oppilaita eriyt-tää. Suurempi haaste kuitenkin on, jos meluhaittoja on lähes joka tunti, jolloin hiljaista tilaa saattaisi tarvita niin moni oppilas, etteivät tilat riitä siihen.

H14: ”(...) ne jotka eivät ymmärrä asioita, eivät tule ikinä kysymään apua ja tämän myötä luokassa on jonkin verran asiat hallitsevia (joilla itseohjautuvuus riittää) ja paljon lapsia, jotka ovat täysin pihalla asioista.”

Oppilaiden itseohjautuvuuden merkitys korostuu isoissa ryhmissä. Mitä paremmin oppilas pystyy itse suoriutumaan opiskelussa, sitä paremmin yleensä pärjää. Isojen ryhmien ongelmana nähdäänkin se, mi-ten ei-itseohjautuville lapsille saataisiin riittävästi tukea oppimiseen. Opettajalla saattaa mennä toismi-ten oppilaiden kanssa pitkiäkin aikoja ennen kuin huomaa oppimisen vaikeudet.