Motivaatio terveyden edistämiseen

Etäkuntoutusinterventioiden vaikutusta kuntoutujien sitoutumiseen ja motivaatioon voi-daan tarkastella esimerkiksi sitoutumisena lääkitykseen, oman terveyden edistämiseen tai sitoutumiseen vähentää sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä elämäntapamuutok-silla. Sitoutumista ja motivaatiota kuntoutukseen voidaan arvioida tarkastelemalla kun-toutukseen sitoutumista ajallisesti ja aktiivisuutena kuntoutuksessa (Taulukko 4). Brors ym. (2019) systemaattisessa katsauksessa osallistuminen etätapaamisiin vaihteli 75%- 83%. Muutamissa tutkimuksissa on löydetty yhteys lääkityksen noudattamisen parantu-misen yhteys etäkuntoutukseen. (Brors ym., 2019, Turan Kavradim ym., 2019) Eniten motivaatiota on mitattu fyysisen aktiivisuuden lisääntymisenä ja fyysisen harjoittelun noudattamisena. Tutkimuksissa on käytetty fyysistä aktiivisuutta mittaavia mittareita.

Fyysistä aktiivisuutta on arvioitu myös digitaalisen päiväkirjalla, joka ei kuitenkaan osoit-tanut merkittävää eroa fyysisessä aktiivisuudessa tavanomaiseen kuntoutukseen verrat-tuna. Tutkimuksissa on mitattu vähän myös muutosta tupakoinnissa. (Brors ym., 2019) Tupakointi on merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä ja onkin yllättävää, että kuntoutusinterventioiden arvioinnissa muutosta tupakoinnissa on mitattu vähän.

22 Tutkimuksissa havaittiin, että yli puolet kuntoutujista pystyi muuttamaan elämäntapo-jaan (Higgins ym., 2017, Turan Kavradim ym., 2019). Kuntoutus lisäsi heidän kykyään sel-viytyä terveysongelmistaan. Osa kuntoutujista kuvasi motivaation kasvua. Motivaatio ajateltiin liittyvän elämäntapojen muutokseen ja ohjelman ajateltiin tukevan elämän-muutoksessa pidemmän aikaa kuin vain kuntoutuksen ajan. Kuntoutujat toivoivat vah-vempaa ohjausta muutokseen, he kokivat kuntoutuksen aikana, että elämäntapojen muutos merkitsee myös elämän tavoitteiden muutosta. Kuntoutus ei kohdistu vain odo-tuksiin, mitä muut haluavat, vaan mitä itse haluaa ja mitä voi tehdä tavoitteen eteen.

Etäkuntoutuksen katsottiin tutkimuksessa olevan näyttöön perustuva tapa tukea kun-toutujien omahoidon hallintaa sydäntapahtuman jälkeen. (Higgins ym., 2017)

Sankaran ym. (2019) tutkimuksessa etäkuntoutukseen osallistuneet sydänkuntoutujat motivoituivat älypuhelimessa olevan applikaation käytöstä. He kokivat sen olevan help-pokäyttöinen ja auttavan esimerkiksi yhteystyössä kardiologin kanssa. Kuntoutujat, jotka eivät halunneet käyttää applikaatiota, uskoivat että he olivat jo tarpeeksi aktiivisia fyysi-sesti ja heidän elämäntapansa oli terveellinen. Jotkut kokivat applikaation älypuhelimelle olevan epämukava.

Sydänkuntoutukseen osallistuu vain alle puolet sydäntoimenpiteissä käyneistä, ja suuri osa keskeyttää kuntoutuksen (NACR, 2015, Jelinek ym., 2015). Vain noin kolmannes ta-vanomaiseen sydänkuntoutukseen osallistuvista suorittaa kuntoutuksen loppuun. Se-kundaariprevention vaikutuksen sydänkuntoutuksessa ovat kiistattomat, mutta kuntou-tuksen läpikäyneitä potilaita on edelleen vähän. Jones ym. (2018) tutkivat sydänkuntou-tukseen osallistuvien sydänpotilaiden aikomuksia, uskomuksia ja mielialaa, jotka voisivat ennustaa läsnäoloa sydänkuntoutuksessa. Kuntoutujat pitivät viikoittaista päiväkirjaa kuntoutuksen alusta asti viiden viikon ajan. Läsnäolo kuntoutuksessa oli yhteydessä kuntoutujan omahoidon valmiuksiin sydäntoimenpiteen jälkeen. Matala läsnäolo kun-toutuksen alussa oli yhteydessä negatiivisiin tunneyhtymiin sydänsairauden kanssa, ja masentuneisuuden kokemus sydäntautiin liittyen. (Jones ym., 2018) Kuntoutukseen osal-listuminen voi joillekin potilaille antaa tunteen sairaana olemisesta, jota halutaan välttää.

Kuntoutusta ei koeta voimaannuttavana, vaan sairaudesta muistuttajana. Sairaus ja siitä

23 puhuminen vaikuttaa joidenkin potilaiden kuntoutukseen osallistumiseen negatiivisesti.

Haasteena onkin, kuinka kohdata ne potilaat ja kuinka kuntoutuksen voimaannuttava, terveyttä edistävä ja muutosta tukeva vaikutus saadaan vahvasti esille.

Sydänkuntoutujan oma motivaatio oli yhteydessä kuntoutuksessa läsnäoloon. Jos kun-toutujalla oli ennen kuntoutusta pelkoja tai ahdistusta, se vaikutti negatiivisesti läsnä-oloon. (Jones ym., 2018) Sydänsairauteen ja sydäntoimenpiteeseen liittyvä ahdistus ja sen purkautuminen toimenpiteen jälkeen voi johtaa siihen, että kuntoutuja ei jaksa vielä sitoutua kuntoutukseen. Muutosta tarvitaan kliinisessä arviossa ja kuntoutuksen oikea- aikaisessa suunnittelussa. Aikaisempien tutkimusten mukaan kuntoutujien uskomukset ja mieliala muuttuvat kuntoutuksen edetessä. Negatiiviset tunteet vähenevät kuntoutuk-sen edetessä, mutta niiden muuttuminen ei vaikuta kuntoutukkuntoutuk-sen osallistumiseen. Tie-detään, että kuntoutuksen alussa olevat negatiiviset tunteet vaikuttivat eniten kuntou-tuksen jatkamiseen. Aikomus osallistumiseen oli eniten havaittu vaikuttavan potilaiden terveyskäyttäytymiseen. Sydänkuntoutumiseen osallistumista ja kuntoutuksessa läsnä-oloa voidaan edistää ohjaamalla kuntoutujat aikaisintaan muutaman viikon kuluttua sy-däntoimenpiteestä. Potilaat tarvitsivat myös tukea negatiivisten tunteiden säätelyyn, jotka johtuivat sairastumisesta. (Jones ym., 2018)

Etäkuntoutusintervention tulisi lisätä kuntoutujan motivaatiota ja autonomian tunnetta.

Tämä on mahdollista silloin, kun kuntoutus on suunniteltu käyttäjäystävälliseksi.

(Deighan ym., 2016) Teknologisiin sovelluksiin integroidut liikunnalliset tavoitteet moti-voivat kuntoutujia saavuttamaan kuntoutuksessa omia tavoitteitaan (Sankaran ym., 2019). Spindler ym. (2019) suunnittelivat tutkimuksessaan etäkuntoutuksen intervention kuntoutujien yksilöllisistä tarpeista käsin, jotka voisivat lisätä yksilöllistä motivaatiota kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiseen. On tärkeää ymmärtää, että kuntoutuksen tavoitteet voivat olla erilaiset kuin kuntoutujan tavoitteet. Kuntoutujan motivaation li-sääntyminen oli riippuvainen saatavilla olevasta teknologiasta. Voidaan puhua ulkoa tu-levasta motivaatiosta, joka tuodaan teknologia- avusteisesti kuntoutujalle. Kuntoutujaa motivoidaan oman sydänsairauden hallintaan, itsehoitoon ja elämäntapojen muutok-siin. Teknologiaa voidaan käyttää tätä motivaatiota lisäämään. Yhtenä keinona lisätä

24 kuntoutuksen yksilöllisten tavoitteiden toteutumista on ehdotettu motivoivaa haastatte-lua (Motivational Interview, MI). Motivoivaa haastattehaastatte-lua on käytetty kuntoutusinterven-tioissa aiemmin (Higgins ym., 2017, Turner, 2014). Motivoiva haastattelu etäkuntoutuk-sen yhtenä menetelmänä voi tukea kuntoutujan työskentelyä kuntoutusprosessissa ja auttaa päätöksenteossa koskien elämäntapojen muutoksia. (Spindler ym., 2019) Etäkun-toutus lisää myös kuntoutujien terveysosaamista. Osaaminen on tärkeä tekijä omahoi-don vahvistumisessa, ja etäkuntoutus tukee omahoitoa terveysosaamista vahvistavalla tavalla. (Spindler ym., 2019)

Dinesen ym. (2019) tutkimuksessa etäkuntoutusohjelma perustui kahteen taustateori-aan. Taustateoriat olivat yhteisön käytännön teoria ja terveyskäyttäytymisen teoria.

Wengerin ym. (2009) yhteisöteoriassa keskeinen ajatus on, että yhteisössä ihmiset jaka-vat huolensa ja tunteensa tekemistään asioista ja ojaka-vat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa säännöllisesti. Teoriaa käytettiin kuntoutusohjelmassa arvioinnin välineenä siinä, miten kuntoutuja, kuntoutujan puoliso ja terveydenhuollon ammattilaiset kokevat kun-toutuksen yhteisöllisesti. Toinen teoria oli itsemääräämisoikeuden teoria (Ryan & Deci, 2000). Sen avulla arvioitiin, mitkä tekijät voivat motivoida kuntoutujaa ja hänen kumppa-niaan edistämään sairauden hallintaa ja kuntoutukseen osallistumista. Teoria auttaa myös ymmärtämään pitkäaikaista motivaatiota, ulkoisia ja sisäisiä motivaatiotekijöitä.

Sisäisen motivaation syntymiselle tarvitaan kolme tekijää, jotka ovat autonomian tunne, oman osaamisen vahvistuminen ja yhteisöllisyyden tunteen lisääntyminen. Kuntoutujan motivaatiota hoitaa omaa terveyttään voidaan lisätä näiden kolmen tekijän vahvistumi-sella. (Dinesen ym., 2019)

Yksilötasolla etäkuntoutus voi auttaa sitoutumaan elämäntapojen muutoksiin. Etäkun-toutuksessa pienet elämäntapamuutoksen voidaan teknologiavälitteisesti tuoda osaksi kuntoutujan jokapäiväisiä rutiineja. Tämä on havaittu erityisesti nuorempien kuntoutu-jien kohdalla. Yhteys muihin kuntoutujiin voi olla tärkeä motivaatiotekijä. Kuntoutuja ko-kee, ettei hän ole yksin sydänsairauden ja toipumisen kanssa. Digitaaliset interventiot antavat mahdollisuuden olla yhteydessä muiden kuntoutujien, ohjaajien ja

terveyden-25 huollon ammattilaisten kanssa. (Tadas & Coyle, 2020) Motivoivina tekijöinä etäkuntou-tuksessa ilmenivät erilaiset applikaatiot ja niiden tuottama visuaalinen informaatio (Ta-das & Coyle, 2020) sekä käyttäjäystävällisyys (Deighan ym., 2016). Terveyteen ja kuntou-tukseen liittyvät applikaatiot kertoivat esimerkiksi aktiivisuudesta, terveysmuutoksista, ja niihin saattoi asettaa tavoitteita. Palaute, jota applikaatiot antoivat, kertoivat, miten ta-voitteisiin on päästy ja kuinka hyvin harjoittelu on toteutunut. Muistutukset teknologia-välitteisesti koettiin hyvinä. Tekstiviestit, jotka muistuttivat harjoittelusta tai lääkityksen ottamisesta, auttoivat kuntoutujia etenemään kuntoutuksessa. (Tadas & Coyle, 2020)

Taulukko 4. Aikaisempi tieto motivaatiosta terveyden edistämiseen Motivaatio terveyden edistämiseen

Ammattilaisten ohjaus

Applikaatiot, tekstiviestit, muistutukset Motivoiva haastattelu

Omahoidon valmiudet ja terveyden edistä-minen

Tavoitteiden saavuttaminen

Autonomian tunteen lisääntyminen Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys Oman osaamisen vahvistuminen

Kuntoutuksen keskeyttämisen vähenemi-nen

Läsnäolon paraneminen kuntoutuksessa Elämäntapojen muutos

Terveyspalveluihin sitoutuminen Oman terveydentilan seuranta Itseohjautuvuuden paraneminen Tiedon hankkiminen terveydestä

Dinesen ym., 2019 Higgins ym., 2017

Jones ym,. 2018 Sankaran ym., 2019 Tadas & Coyle, 2020

Brors ym., 2019 Hwang ym., 2017 Knudsen ym., 2020

Lear ym., 2015 Sankaran ym., 2019