Edellä mainitusta Suomen kansallisesta toimintaohjelmasta on toteutettu alan tutkijoiden toimesta
”Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi”-raportti. Suomen ensimmäisestä monimuotoisuuden toimintaohjelmasta lähtien (1997–
2005) kaikilla Suomen valtion hallinnonaloilla on sektorivastuu monimuotoisuuden säilymisestä ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Toimintasuunnitelman ja strategian keskeinen periaate on biodiversiteetin suojelun ja kestävän käytön valtavirtaistaminen (mainstreaming) kaikkien ministeriöiden vastuualueille. Valtavirtaistamiseen sisältyy myös poikkileikkaavia toimenpiteitä, kuten lainsäädännön kehittämien, luontoon kohdistuvan elinkeinotoiminnan kestävyyden parantaminen, viestintä ja koulutus. Lisäksi valtavirtaistamisen keinoihin on sisältynyt monimuotoisuuden turvaamista koskevan tutkimustiedon tuottaminen ja soveltaminen.
Päävastuu toimintaohjelman toimenpiteiden toteutuksesta on ympäristöministeriöllä (53 toimenpidettä 50 %) ja maa- ja metsätalousministeriöllä (35 toimenpidettä 33 %) (Sarkki ym.
2016). Opetus ja kulttuuriministeriöllä oli seitsemän (7 %) ja loput 10 toimenpidettä jakaantuivat muiden ministeriöiden ja Saamelaiskäräjien vastuulle. Toimintasuunnitelman toteutuneista tai vakiintuneiksi muuttuneista toimenpiteistä 16 (43 %) toteutti ympäristöministeriö ja 13 (35 %) maa- ja metsätalousministeriö.
38
Arviointiraportin perusteella ministeriöissä (etenkin MMM, LVM, PLM, OKM) ovat toimien toteutukseen tarvittavat suunnitelmat, menettelytavat ja vastuuhenkilöstö (Sarkki ym. 2016).
Yhteistyötä ministeriöiden välillä toimintakauden aikana on pidetty hyvänä. Biodiversiteetin valtavirtaistaminen toimintaan on näkynyt esimerkiksi kehittyneenä yhteistyönä ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön välillä, mikä on näkynyt etenkin toimintasuunnitelmakauden ensimmäisellä puoliskolla monimuotoisuuskysymyksissä etenkin aktiivisena toimineen ulkoministeriön välillä. Myös PLM (yhteistyö valtionmaidensuojelussa Metsähallituksen kanssa), LVM (esim. tien- ja radanvarsien hoitokäytännöt), TEM (kaivosasiat, luontomatkailu ja metsäasiat), OKM (Luomu ja opetus) ovat osallistuneet toimenpiteiden toteutukseen omilla vastuualueillaan.
Biodiversiteetin suojeluun liittyviä tavoitteita pyrittiin integroimaan lainsäädäntöön ja maankäytön suunnitteluun. Keskeisiä keinoja ovat olleet luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien paineiden vähentäminen, kestävän käytön edistäminen ja ekosysteemien suojeleminen suojelemalla lajeja sekä perinnöllistä monimuotoisuutta. Muun muassa soiden talouskäyttö pyrittiin ohjaamaan pois luonnontilaisilta soilta. Lisäksi monimuotoisuuden suojelua pyrittiin parantamaan osallistavalla suunnittelulla, tietojen hallinalla ja toimintamahdollisuuksien ja -kykyjen kehittämisellä.
Monimuotoisuuden valtavirtaistaminen ja eri linjaukset olivat kohtalaisesti esillä ministeriön omissa tavoitteissa ja hallinnonalojen vastuut toimenpiteissä pääosin onnistuivat (Sarkki ym.
2016). Kuitenkin strategian tavoitteiden sekä toimenpiteiden toteuttamisen ”jalkauttamisessa” oli paljon eroja eri hallinnonaloilla, minkä vuoksi tavoitteisiin ei ole täysin päästy. Osasyynä tähän voi olla ministeriöiden vastuiden epäselvyys, koska toimenpiteen vastuuinstituutioiksi oli valittu monta ministeriötä. Toisena huomattavana tekijänä oli myös todennäköisesti resurssien ja tulosohjauksen puute. Tulosohjauksen rakenteelliset puutokset johtuvat taas siitä, ettei ministeriön johto ja toimeenpanosta vastaavat virkamiehet keskustele riittävän yksityiskohtaisesti toimeenpanosuunnitelmien asiasisällöstä ja tavoitteet voivat kilpailla muiden vastuualueiden kanssa. Tämä on ollut yleinen ongelma myös muilla monimuotoisuuden suojelua toteuttaneilla EU-mailla (Suškevičs. 2019).
39
Monen toimenpiteen toteutus viivästyi ohjelmakauden lopulle, vaikka toimenpiteiden toteutukselle oli kirjattu aikataulu. Toimenpiteiden viivästyksen vuoksi käynnistyneiden toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia luonnolle ei voida vielä havaita ottaen myös huomioon sen, että luontokin reagoi muutoksiin hitaasti. Raportissa voitiin kuitenkin uhanalaisten lajien määrän kasvun perusteella pääteellä toimien ja toteutuksen olevan liian vähäisiä. Vaikka haitalliset tuet kartoitettiin niitä ei täysin poistettu. Biodiversiteetin suojelutavoitteita ei myöskään sisällytetty riittävän vaikuttavasti eri lainsäädäntöihin.
Valtiohallinnossa tapahtuneet määrärahaleikkaukset ovat johtaneet luonnonsuojeluhenkilöstön vähentymiseen, lajitutkimuksen ja lajiensuojelutyön resurssien vähentymiseen mikä on johtanut siihen, ettei luontotyyppien ja lajiensuojelun toimintaohjelmia toteutettu riittävää määrää (Sarkki ym. 2016). Toimintaohjelmalle ja hankkeille suunnattiin lisää määrärahoja viimeisenä ohjelmavuotena (2020).
Raportissa todettiin myös, että TEM, OKM sekä UM pitäisi saada tiiviimmin mukaan toimintaohjelman toteutukseen. Lisäksi maatalouden politiikkatoimia pitäisi tehostaa, koska nykyiset keinot eivät vähentäneet biodiversiteetin köyhtymistä maatalousalueilla, eikä myöskään poronhoidossa tai saamelaiskysymyksissä.
4.7 Toimintaohjelman toteutuminen yrityksissä, tutkimuslaitoksissa ja kolmannella sektorilla
Valtiosektorin ulkopuolisten tahojen roolista ohjelman toteutuksessa ei puhuttu vuoden 2010 alussa, minkä vuoksi niitä ei ole huomioitu myöskään toimintasuunnitelmassa. Monimuotoisuuden tavoitteita on kuitenkin saatu myös hallinnon ulkopuolisille toimijoille esimerkiksi ympäristöministeriön biodiversiteettityöryhmän johdolla (viestintä, kansainväliset asiat ja saamelaisasioita käsittelevät artikla 8(j) ryhmät). Esimerkiksi viestintäryhmän toiminnan ansiosta monimuotoisuus sai näkyvyyttä merkittävästi.
Yksityisen sektorin panos toimenpiteiden toteutuksessa oli heikkoa, mutta tehostui viimeisen kolmen toimintakauden vuoden aikana merkittävästi (Sarkki ym. 2016). Tämä selittyy tosin enemmän markkinavoimien ja yksityisen sektorin oman kiinnostuksen seurauksesta kuin
40
toimintaohjelmasta. Suomen ympäristökeskus järjesti biodiversiteettikoulutusta yritysvastuuverkostoon kuuluville yrityksille (FIBS, 50 yritystä). Myös elinkeinoelämän tutkimus- ja kehittämishankkeet tekivät yhteistyötä valtion tutkimuslaitosten kanssa. Kalakantojen suojelu ja hoito on lisääntynyt yksityisen sektorin kanssa. Riistaystävällisten metsikköjen perustaminen on lisääntynyt. Lisäksi yritykset tilasivat hiilijalanjälkeen (Hinku-hanke) sekä monimuotoisuuteen liittyviä arviointeja tutkimuslaitokselta. Useat yritykset ovat mukana Itämeri-kampanjassa ja rakennusteollisuus on alkanut kehittää uusia luontoystävällisiä toimintamalleja (esimerkiksi oma biodiversiteettiohjelma, jossa säästöpuut ja hulevesikosteikot mukana).
Maanomistajien ja maatalousyrittäjien panokset ovat olleet huomattavia (Sarkki ym. 2016).
Esimerkiksi meijerit ja maidontuottajat osallistuivat pölyttäjähankkeisiin ja monimuotoisuuskartoituksiin. Metsäteollisuusyritykset ja sahat suuntasivat toimintaansa luontojärjestöjen kannustamana, minkä lisäksi finanssialla valtavirtaistettiin biodiversiteetin käsitettä ja kiinnostuttiin oman sektorin biodiversiteettivaikutuksista.
Yrityssektorin laajempi yhteistyö monimuotoisuussuunnitelman toteutuksessa edellyttää TEM:in tukea. Lisäksi yritysten toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaan pitäisi määritellä mittareita, joilla toiminnan tehokkuutta voidaan arvioida.
4.7.1 Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa
Raportissa todettiin, että kolmannen sektorin rooli toimintaohjelmassa oli vähäinen (Sarkki ym.
2016). Raportissa arvioitiin kuitenkin, että kolmannen sektorin osallistuminen ja laajempi vastuu olisivat helppoja ja luontevia mikäli järjestöt ovat itse aktiivisia ja aloitteellisia.
Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen WWF ovat olleet aktiivisia järjestöjä Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa (Sarkki ym. 2016). Ne ovat osallistuneet omien hankkeidensa lisäksi luonnon monimuotoisuuden kansalliseen työryhmään. BirdLife Suomi- järjestö tuotti selvityksiä esimerkiksi lintujen päämuuttoalueista ja pullonkauloista, järjestöä kuullaan myös esimerkiksi linnustovaikutuksien osalta. Myös Suomen Metsästäjäliitto on ollut omalta osaltaan aktiivinen antamalla lausuntoja ja ollut aktiivisesti yhteistyössä
41
kannanhoitosuunnitelmien osalta. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK) on myös julkaissut uuden oman luonnonmonimuotoisuusohjelmansa. Luonnonperintösäätiö on tehnyt yhteistyötä ELY-keskusten kanssa METSO-ohjelman puitteissa. Hallinnon, järjestöjen ja paikallisten tahojen kanssa on ollut yhteistyötä erilaisissa hankkeissa, kuten Life-hankkeissa (koskien esim. liito-orava-, Susi- sekä VieKas-hankkeita), jotka eivät kuitenkaan suoraan liity monimuotoisuudensuojelua koskevaan toimintaohjelmaan.
Toimintaohjelma mainitsee kansalaisjärjestöt vain ympäristökasvatukseen liittyvä yhteistyötä vaativassa toimenpiteessä. Kuitenkin vapaaehtoistoiminnan nähdään olevan merkittävä tekijä monimuotoisuuden suojelemisessa. Harrastejärjestöt osallistuvat aktiivisesti esimerkiksi lajiseurantoihin ja elinympäristöjen hoitotalkoisiin. Lisäksi raportissa todetaan, että kuntien ja maakuntien rooli on merkittävä kaavoituksen ja maankäytön suunnittelun osalta.