Monimenetelmällisyys, tutkielman luotettavuus ja eettisyys

Kuvaan seuraavissa alaluvuissa tutkimuksen tekemistä sekä määrällisiä ja laadullisia menetelmiä niin yleisesti kuin juuri tämän tutkielman näkökulmasta. Tutkimusta ja sen toteutusta ohjaavat ongelmanmäärittelyn ja tieteenfilosofisten valintojen lisäksi tutkimusmenetelmät, jotka määrittelevät muun muassa aineiston keruu- ja analyysitapoja (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2010, 124). Metsämuuronen (2003, 4–5) kertoo, että kasvatustieteellinen tutkimus ei menetelmiltään eroa muista tieteenaloista.

Tutkimusmenetelmät jaetaan usein kvalitatiivisiin eri laadullisiin sekä kvantitatiivisiin eli määrällisiin menetelmiin. Monet menetelmäoppaat kuitenkin huomauttavat, että joissain

tapauksissa tarkka rajanveto menetelmien välillä voi olla haastavaa ja ne ovat toisiaan täydentäviä (Hirsjärvi et al., 2010, 135–137; Alasuutari, 1994, 22–23). Hirsjärvi ja kollegat (2010, 137) huomauttavatkin muita tiivistäen, että ”mittaaminen sisältää kaikilla tasoilla sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen puolen”.

Tässä tutkielmassa hyödynsin sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen menetelmiä.

Aineiston keruussa käytetty sähköinen kyselylomake sisälsi sekä määrälliseen tutkimukseen soveltuvia suljettuja väittämiä että laadulliseen tutkimukseen soveltuvia avoimia kysymyksiä. Molempia tutkimusmenetelmäperheitä hyödynnettäessä puhutaan monimenetelmäisyydestä tai mixed methods -tutkimuksesta. Johnson ja Onwuegbuzie (2004) argumentoivat artikkelissaan monimenetelmällisyyden puolesta, joka heidän mukaansa hyödyntää sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen vahvuuksia sekä minimoi niiden heikkoudet. Monimenetelmällisyys voi toisinaan tuottaa tarpeen vaatiessa paremman tuloksen kuin vain yhden tutkimusmenetelmän käyttö (Johnson & Onwuegbuzie, 2004). Samaa mieltä on myös Creswell (2009, 4) monimenetelmällisyysoppaassaan.

Johnson ja Onwuegbuzie (2004) määrittelevät monimenetelmällisyyden tutkimusluokaksi, jossa yhdistetään samassa tutkimuksessa laadullisia ja määrällisiä piirteitä, kuten tutkimusmenetelmiä ja lähestymistapoja. He pitävät monimenetelmällisyyttä luovana ja rajoittamattomana tutkimuksen muotona (Johnson & Onwuegbuzie, 2004).

Oppaassaan Creswell (2009, 208–216) kuvailee kuutta eri monimenetelmällistä tutkimusstrategiaa. Näistä viides, samanaikainen upotettu strategia (eng. concurrent embedded strategy/design) on lähellä tässä tutkielmassa käytettyä monimenetelmällisyyttä, sillä olennaista kyseisessä tutkimusstrategiassa on aineiston kerääminen kerran ja samanaikaisesti sekä määrällisesti että laadullisesti (Creswell, 2009, 210, 214–215).

Strategiassa hyödynnetään usein yhtä tutkimusmenetelmää, jota sitten tuetaan ”upottamalla”

siihen toinen tutkimusmenetelmä (emt.). Aineiston keruussa käyttämäni kyselylomake oli pitkälti määrällinen, mutta siinä oli myös laadullisia kysymyksiä, jotta sain tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman laajan kuvan.

Tutkimuksen tarkoitus ohjaa Hirsjärven ja kollegoiden (2010, 137–139) mukaan tutkimuksen tutkimusstrategisia valintoja, ja tutkimus voi olla tarkoitukseltaan kartoittava, selittävä, kuvaileva tai ennustava. Tämä tutkielma on lähimpänä kuvailevaa tutkimusta, jossa pyritään kuvailemaan ilmiön keskeisiä ja kiinnostavia piirteitä, sekä siihen liittyviä käyttäytymismuotoja, tapahtumia, uskomuksia ja prosesseja (Hirsjärvi et al., 2010, 139).

Hirsjärven ja kollegoiden (2010, 134–135) mukaan on olemassa kolme perinteistä tutkimusstrategiaa: kokeellinen tutkimus, survey-tutkimus sekä tapaustutkimus. Näistä survey-tutkimus on varsin lähellä omaa tutkielmaani, ja se liittyy kuvailevaan tutkimukseen (Hirsjärvi et al., 2010, 139). Survey-tutkimus on määrällistä tutkimusta, jossa otokselta kerätään samankaltaisessa muodossa aineisto esimerkiksi kyselylomakkeen tai strukturoidun haastattelun avulla (emt., 134). Hirsjärvi ja kollegat (2010, 134) kirjoittavat, että ”kerätyn aineiston avulla pyritään kuvailemaan, vertailemaan ja selittämään ilmiötä”.

Jotta tutkimus voi tuottaa tietoa, tarvitaan mittari, jonka avulla voi havainnoida ja mitata tutkittavaa ilmiötä (Metsämuuronen, 2003, 36).

Kysely on yksi survey-tutkimuksen menetelmistä, jonka avulla jokaiselta tutkittavalta saadaan vastaus samalla tavalla ja samassa muodossa eli standardoidusti (Hirsjärvi et al., 2010, 193). Hirsjärvi ja kollegat (2010, 195) nimeävät kyselymenetelmän hyödyiksi mahdollisuuden kerätä laaja aineisto tehokkaasti, minkä jälkeen aineiston saa helposti ja nopeasti analysoitavaan muotoon. Etenkin sähköisessä verkkokyselyssä tutkija saa aineiston nopeasti ja vaivattomasti, sillä tutkittavat lähettävät täytetyn kyselyn takaisin tutkijalle (Hirsjärvi et al., 2010, 196; Valli & Perkkilä, 2015, 109–110). Tässä tutkielmassa vastaukset tallentuivatkin automaattisesti e-lomakepalvelun sivuille, josta ne sai suoraan SPSS-ohjelmistolle sopivassa muodossa. Perkkilän ja Vallin (2015, 112) mukaan etenkin 15–25-vuotiaat vastaavat innokkaimmin verkkokyselyihin, mikä myös tukee sähköisen kyselylomakkeen käyttöä tässä tutkielmassa. Kyselytutkimuksen heikkouksia on kuitenkin se, ettei tutkija voi olla esimerkiksi varma, ymmärtävätkö vastaajat kysymykset samalla tavalla kuin tutkija ja ottavatko he kyselyn vakavasti (Hirsjärvi et al., 2010, 195; Valli, 2015b). Sosiaalinen paine ”oikeasta” vastauksesta voi vaikuttaa tuloksin (Hirsjärvi &

Huttunen, 1995, 199). Myös kato voi koitua tutkijan ongelmaksi, mutta lomakkeen lähettäminen suoraan kouluun pitää vastausprosentin korkeampana (Hirsjärvi et al., 2010, 195–196).

Tutkielman aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, jonka laatimista ja sisältöä kuvailin luvussa 4.2. Kyselylomake perustui osittain Pelaajabarometrien 2011 ja 2015 kyselylomakkeisiin (Karvinen & Mäyrä, 2011; Mäyrä, Karvinen, & Ermi, 2016).

Metsämuurosen (2003, 36) mukaan valmiin mittarin käyttö lisää tutkimuksen luotettavuutta.

Toimivan kyselylomakkeen luominen voi olla varsin haastavaa ja aikaa vievää, joten valmiiseen ja soveltuvaksi huomatun mittarin käyttö helpottaa tutkimuksen tekemistä (Hirsjärvi et al., 2010, 195; Vastamäki, 2015, 127–128). Samalla on mahdollista verrata omia tuloksia aiempiin tutkimustuloksiin (Vastamäki, 2015, 127). Pidempi mittari on Metsämuurosen (2003, 37, 48) mukaan luotettavampi ja reliaabelimpi kuin lyhyt. Toisaalta vastaajien motivaatio laskee kyselyn edetessä ja pitkä kyselylomake voi lannistaa vastaajan, ja väsymys viimeisten kysymysten kohdalla voi vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen (Valli, 2015a, 86–87). Tämän tutkielman mittari oli varsin pitkä, sillä se sisälsi jokaisesta 2000-luvun taidosta useamman väittämän.

Otos on pienempi ryhmä, joka kuvastaa suurempaa perusjoukkoa (Valli, 2015a, 94;

Nummenmaa, 2010, 24–26). Tässä tutkielmassa kahden koulun useampi luokka edustaa suomalaisia yläkoululaisia. Otoskokoon vaikuttaa monta tekijää aina tutkittavasta ilmiöstä tai asiasta lähtien, mutta etenkin määrällisessä tutkimuksessa suurempi otanta lisää luotettavuutta, sillä suuremmasta joukosta ihmisiä on helpompaa tehdä yleistyksiä (Valli, 2015a, 94–95). Tutkielmaan osallistuneet koulut saatiin mukaan sähköpostin välityksellä.

Molemmissa kouluissa yhteyshenkilöt keräsivät aineiston pyyntöni mukaan vähintään 40 oppilaalta. Näin saatiin yhteensä 90 vastausta, joista kuusi piti jättää käsittelystä pois.

Tutkielman otanta on siis lähellä ryväsotantaa, jossa tutkittavana on populaatiosta jaettuja klustereita (Nummenmaa, 2010, 28–29).

Tutkielma tehtiin poikittaistutkimuksena, eli tutkielman aineisto on kerätty useilta vastaajilta kerran (Vastamäki, 2015, 121). Poikittaistutkimuksen vastakohta on pitkittäistutkimus, jossa aineistoa kerätään samoilta vastaajilta vähintään kahdesti (emt.). Tutkielman aineisto kerättiin kahdesta eri koulusta, joissa usean luokan oppilaat vastasivat kerran sähköiseen kyselylomakkeeseen, vaikkakin aineistoa kerättiin kouluista eri aikoihin. Vastamäki (2015, 121–123) huomauttaa, että poikittaistutkimuksen avulla voidaan selvittää esiintyvyyttä ja

korreloivuutta, ei syy-seuraussuhteita tai ennustaa jonkin asian kehittymistä. Tässä tutkielmassa tarkastellaankin pelaamista sekä sen yhteyttä 2000-luvun taitoihin sekä kouluun. Varsinaisia syy-seuraussuhteita ei tutkielmassa selvitetty.

Tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida sen reliaabeliuden ja validiuden avulla (Hirsjärvi et al., 2010, 231). Tutkimuksen reliaabelius viittaa sen toistettavuuteen eli siihen, ovatko tulokset eri mittauskerroilla samankaltaisia eivätkä siis sattumanvaraisia (Hirsjärvi et al., 2010, 231; Metsämuuronen, 2003, 42–43, 94). Tässä kohti on tärkeää huomioida se, että laadullinen tutkimus perustuu vahvasti tulkintaan ja että etenkin kyselylomakkeen avointen kysymysten vastausten tulkinta saattaisi tuottaa toisen henkilön kohdalla hieman erilaisia tuloksia (Kiviniemi, 2015, 84–87). Määrällisen mittarin sisäistä reliaabeliutta ja yhtenevyyttä voidaan mitata Cronbachin alfan avulla, jolloin tarkastelun kohteena on mittarin eri kysymysten kyky mitata samaa asiaa (Vastamäki, 2015, 127; Metsämuuronen, 2003, 44–48).

Validius eli pätevyys puolestaan kertoo, tutkitaanko ja mitataanko tutkimuksessa sitä, mitä on tarkoitettukin (Hirsjärvi et al., 2010, 231; Metsämuuronen, 2003, 43). Validiteetti voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen validiteettiin, jotka kertovat tutkimuksen yleistettävyydestä sekä tutkimuksen sisäisestä luotettavuudesta (Metsämuuronen, 2003, 35, 43). Sisäinen validius voidaan jakaa edelleen sisältövalidiuteen, käsitevalidiuteen sekä kriteerivalidiuteen (emt., 43–44). Tutkielmassa keskityn pitkälti sisäiseen validiteettiin ja sen tarkasteluun.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tutkielmassa tarkastellaan nimenomaan vapaa-ajan videopelejä, niiden pelaamista sekä niiden yhteyttä 2000-luvun taitoihin ja että nuoret ovat kyselylomakkeeseen vastatessaan ajatelleet suurin piirtein samalla tavalla kuin olen itse tarkoittanut. Tutkimuksen teon tarkka kuvailu lisää ainakin laadullisen tutkimuksen luotettavuutta (Hirsjärvi et al., 2010, 232–233).

Tutkimuksen eettisyys liittyy muun muassa tutkijan vastuuseen, tutkittavien ihmisarvoon, suojaamiseen ja oikeuksiin, alalla vallitsevien vaatimusten ja periaatteiden noudattamiseen sekä rehellisyyteen ja kriittisyyteen (Hirsjärvi et al., 2010, 23-27; TENK, 2018). Suomessa tutkimuseettisyyttä edistävä ja sen kysymyksiä tarkasteleva taho on Tutkimuseettinen

neuvottelukunta (TENK), jonka ihmistieteellisen tutkimuksen eettiseen ennakkoarviointiin liittyviä verkko-ohjeita hyödynsin tutkielmaa tehdessä (TENK, 2018). Ohjeet on jaettu kolmeen osa-alueeseen: tutkittavan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen sekä yksityisyys ja tietosuoja (emt.). Tutkittavan tulee osallistua tutkimukseen vapaaehtoisesti ja informoituna. Alaikäisten tutkimisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota suostumuksen saamiseen oikeilta tahoilta. Kaikenlaista vahingoittamista, henkistä, taloudellista tai sosiaalista, tulee välttää. Tutkijan on myös pidettävä huolta aineistonsa luottamuksellisuudesta, suojauksesta ja säilytyksestä sekä hävittämisestä. Tutkittavien yksityisyydensuojaa ei myöskään saa loukata. (Emt.) Tutkielman ja sen tulosten reliaabeliuutta, validiuutta sekä eettisyyttä pohdin tarkemmin luvussa 6.

Tiivistetysti voidaan todeta, että tutkielma on toteutettu poikittaisena survey-tutkimuksena.

Tutkielman aineisto on kerätty standardoidun kyselylomakkeen avulla tutkimusjoukolta kerran, ja sen avulla on pyritty selvittämään asenteita, arvoja ja mielipiteitä videopeleistä, niiden hyödyistä ja haitoista sekä 2000-luvun taitojen yhteyttä videopelien pelaamiseen ja koulunkäyntiin sekä näiden ilmiöiden korrelaatiota (Hirsjärvi et al., 2010, 134; Vastamäki, 2015, 121–123). Tutkielma on kuvaileva ja sen avulla haluan selvittää aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia piirteitä sekä nuorten uskomuksia ja käyttäytymistä (Hirsjärvi et al., 2010, 139). Aineiston analyysi tapahtui monimenetelmällisyyden mukaan hyödyntäen sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Seuraavaksi tarkastelen määrällistä ja laadullista tutkimusta yleisesti sekä tutkielman näkökulmasta avaten tutkimusmenetelmiä tarkemmin.