Voimakkaimmin vuorovaikutus toteutui usein suhteessa materiaaleihin työskentelyn kautta. Työskentelyä materiaalin kanssa voi kuvailla Willy Ørskovin (1987, viitattu lähteessä Harper 2018, s. 27-28) käsitteellä minimal inertia, joka tarkoittaa, että materiaalin valinta on suhteessa objektin muotoon. Välitön kokemus esineestä on se, että muoto ja materiaali sopivat yhteen ja materiaalin on helppo ottaa kyseinen
muoto. Ihan kuin “materiaali olisi ohjannut suunnittelijaa ja “kertonut” hänelle mikä muoto sopisi tälle parhaiten.” (Harper, 2018, s.
29). Myös Kojonkoski-Rännäli (2014) viittaa tekemisen kautta suunnittelijan tietoisuuteen nouseviin tulioihin3, joka tarkoittaa materiaalin ja tekijän vuorovaikutuksesta nousevaa tietoa materiaalin luonteesta ja työstämisen mahdollisuuksista. Tässäkin korostetaan materiaalin kykyä viestiä, “mitä materiaali
‘tahtoo’ hänen tekevän.” (Kojonkoski-Rännäli, 2014, s. 35). Lähes aina suunnittelu alkoi ajatuksella, mikä on ensisijaisin ja ilmeisin muoto, jonka materiaali haluaisi ottaa.
Esimerkkinä minimal inertiasta ovat ainakin farkut, nahkahousut ja kravateista tehty laukku: Olin lopettamassa päivän työt, kun otin käteeni kravatit. Olen miettinyt kaksi vuotta mihin niitä voisi käyttää, mutta niistä ei ole vaan tullut mitään. Aloin tehdä niistä ruudukkoa. Käänsin ruudukon ympäri, laitoin kansion väliin, ja punoin kuteen ja loimen toiselta puolen yhteen. Siitä tuli sympaattinen laukku, vähän epämuodostunut. Ja valkoinen höyhenpuuhkakin löysi vihdoinkin paikkansa.
(Päiväkirja 10.4.21). Tässä kravattien valmiiksi suikalemainen muoto ja paksuus on määrittänyt materiaalin tekniikan (punottu ruudukko) ja tuotteen (laukku).
Laukun tekoprosessi on myös esimerkki enaktivistisesta kognitiivisesta prosessista, jossa tuote on syntynyt intuitiivisesti tekemällä ilman edes päätöstä siitä, että siitä tulisi laukku. Prosessissa yhdistyy ruumiillinen tekemisen kautta ajattelu ja käsillä olevien materiaaleihin reagoiminen (kravatit, kansio), jotka ovat määritelleet valmistettavan objektin mittasuhteet ja käyttötarkoituksen (laukku kannettavalle tietokoneelle).
Kehotietoisuus vaikutti havainnon ja läsnäolon kautta vuorovaikutukselliseen suunnitteluun. Vuorovaikutuksen merkitystä suunnitteluun voidaan eritellä kontrollista luopumisen, konkretian ja reagoimisen 3 Tulio on Juha Varton oliosta johtama
käsite.
kautta. Tämän lisäksi omien narratiivien paljastuminen ajankäytöstä, erikoisuudesta ja yrittämisestä vaikuttivat toimintaan ja malliston estetiikkaan; Mallistossa on päädytty ratkaisuihin, jotka haastoivat ajattelumalleja, kuten ajankäyttöä, ensimmäisiä ideoita ja tavallisia vaatteita.
Vuorovaikutuksessa on paljon samoja elementtejä kuin toiminnassa ja havainnossa: konkretia ja reagointi todellisuuteen. Vuorovaikutus ympäristön kanssa mahdollistaa toimimisen fyysisten elementtien äärellä, joka on fyysistä materiaa ja kehon toimintoja. Kojonkoski-Rännälin (2014, s. 35) mukaan vuorovaikutus maailman kanssa on reagointia ympäristöön:
Esimerkkinä reagoinnista voi olla ruuan haistaminen liedellä, tai toisen ihmisen kosketus, jolloin emme ajattele tietoisesti reagoimista, vaan toimimme. “Se ei ole tietämistä se on asioiden tajuamista sillä hetkellä, kun “maailma tulee meihin”.”
(Kojonkoski-Rännäli, 2014, s. 35). Tämä kuvaa hyvin kehon “tietämisen” luonnetta, joka ilmenee toiminnassa. Se on aistinvaraista ja ympäristöön itsestään mukautuvaa.
Vuorovaikutus ja läsnäolo mahdollistivat myös erilaisen vaihtoehdon lähestyä mallistoa sekä konseptina että fyysisinä objekteina.
Tekemisen kautta tietoisuuteen tuntui nousevan uudella tavalla mahdollisuuksia ja lopputuloksia. Vuorovaikutuksellinen reagointi on enemmän ja laajempaa kuin mihin omalla ajattelulla olisi päätynyt.
Ajatteluun ja toimintaan tuli mukaan enemmän ja odottamattomampia elementtejä.
Suunnittelemattomuus auttaa hahmottamaan paremmin todellisuutta pala palalta.
Mielen suhde todellisuuteen suunnittelussa.
Mitä minulla on tässä käsillä?
Mitä siitä voi tehdä?
Suunnittelu tapahtuu todellisuudessa eikä mielessä. (Päiväkirja 21.1.21)
Suurin muutos omassa suunnittelutyössä tapahtui henkisesti, kun luottamus enaktivistiseen tiedonkäsittelyprosessiin ja omaan keholliseen tietämiseen kasvoi. Kun pystyi päästämään irti halusta kontrolloida ja yrittää, saattoi kokea suunnitteluprosessin laajentuneen oman itsen ulkopuolelle.
Tämä tuntui rauhoittavalta ja mahdollisti paremmin tutkivan otteen suunnitteluun.
Tähän liittyi myös henkilökohtaisen vastuullisuuden kokemus, jossa rakennetaan fenomenologisen kehon ja toiminnan kautta kokemusta yhteydestä, merkityksestä ja vastuunottamisesta. Kokemus ympäristöstä ja itsestä osana sitä tuntui suunnittelun näkökulmasta vapauttavalta ja vastuullisuuden näkökulmasta merkityksen luomiselta.
6. Päätelmät
Taiteellisen työn tarkoituksena oli hahmottaa kehotietoisuuden, fenomenologian ja somaattisen suunnittelun teoriaa käytännössä. Prosessin aikana pohdittiin, mitä ulottuvuuksia kehotietoisuus tuo suunnitteluprosessiin ja mitä kosketuspintoja siitä voi löytää henkilökohtaisen vastuullisuuden kanssa.
Työn tavoitteena oli luoda kehotietoisuuden kautta somaattisen suunnitteluun pohjautuva lähestymistapa vaatesuunnitteluun, joka toimii myös vastuullisen suunnittelun viitekehyksessä.
Työssä on tavoiteltu kehotietoisuuden tuomaa kokemuksen ja tietämisen tasoa, joka ilmenee Guattarin kolmen ekologian (three ecologies) mukaan psyykkisenä, sosiaalisena ja ympäristön tekijöiden vuorovaikutteisena prosessina. Teoria pohjautuu subjektiiviseen kehoon, joka toimii näiden tasojen välisenä mediumina luoden konkreettisia yhteyksiä, merkityksen, tunnekokemuksen, toiminnan ja kognitiivisten prosessien välillä.
Lyhyesti kehotietoisuus ilmeni suunnitteluprosessissa havainnon, tunteiden
käsittelyn, toiminnan ja vuorovaikutuksen kokemuksen kautta. Esteettisen herkkyyden saavuttaminen vaikutti havainnon muutokseen suhteessa ympäristöön ja omiin tunnekokemuksiin. Kehotietoisuus paransi henkilökohtaista suhdetta omien
tunnekokemusten tunnistamiseen, sallimiseen ja käsittelyyn. Tunteiden
käsittely ilmeni sekä toiminnan terapeuttisen ulottuvuuden löytämisenä että parempana tunnekeskeisempänä toiminnanohjauksena.
Näiden elementtien lisäksi myös vuorovaikutus nousi keskeiseksi suunnitteluprosessin voimavaraksi.
Vuorovaikutuksen osuus suunnittelussa
kokemuksellistui enaktivistisena kognitiivisena prosessina, johon vaikuttavat
ympäristö, toiminta, keho ja materiaalit.
Henkilökohtaisesti mielekkäiksi suunnittelun käytänteiksi muotoutuivat suunnittelun konkreettisuus ja minimal inertia sekä ensimmäisen persoonan näkökulma, jotka pohjautuvat läsnäoloon sekä kehollisen tiedon hyödyntämiseen.
Henkilökohtaisen vastuullisuuden periaatteet näkyvät työssä niin tunteen, toiminnan kuin ajattelun tasolla.
Kehotietoisuudesta nouseva havainnon laajeneminen mahdollistaa ympäristössä olevien materiaalien hyödyntämisen mielekkäämmin kuin ilman kehotietoista orientoitumista. Myös tunnekokemuksien parempi havainnointi ja käsittely voidaan nähdä tunteiden integrointina ja näin osana henkilökohtaista vastuullisuutta.
Kehotietoinen suunnittelu näkyi myös ajattelutavan muutoksessa, johon sisältyi kokemus yhteydestä ja merkityksellisyydestä ympäristöön, ihmisiin ja materiaaleihin.
Välttääkseen liiallista romantisointia on mainittava, että työskentely sisälsi tietenkin myös eristäytyneisyyden, ahdistavuuden ja yksinäisyyden tunteita. Verrattuna kuitenkin aikaisempaan työskentelyyn mahdollisti kehotietoisuus uudenlaisia luottamuksen, uteliaisuuden, empatian ja yhteenkuluvuuden kokemuksia.
51 Ennen kaikkea kehotietoinen suunnittelu
avaa mielestäni yhteyden ja vastuullisuuden teemoihin nimenomaan koettavana. Tämä on kokonaisvaltainen ajattelun lisäksi myös tunne-, aisti-, ja ruumiillisella tasolla leviävä ymmärrys, joka rohkaisee yksilöä avautumaan suhteessa ympäristöön. Olemisen samankaltaisuus, empatia ja kaikkiin olemisen muotoihin ulottuva yhdenvertaisuus on seurausta subjektiivisen kehon kokemuksesta, jossa minä näyttäytyy laajempana kuin oman kehon rajat. Silloin kokemus ympäristön tuhosta on myös oman olemassaolon tuhoamista (jota se ihan konkreettisesti on, jos miettii ihmislajin täydellistä riippuvuutta luonnosta).
En koe keho-orientoituneen olemisen harjoituksen aukottomana vastauksena vastuullisen maailmankuvan luomisesssa, sillä omaa olemistani värittävät edelleen laiskuus, itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys. Mutta koen sen piirtävän esiin kokemuksellisesti myös toisenlaisia olemisen kenttiä, joita motivoivat rakkaus ja ymmärrys. Tämä voi olemisen tai toiminnan kautta avata yksilölle uudenlaisia tapoja olla tai suhtautua maailmaan. Kehon kautta abstraktit konseptit kuten vastuullisuus tai rakkaus voivat ilmentyä konkreettisina ja ymmärrettävinä.
Erittelen vielä havaintoja suunnitteluprosessin mielekkyydestä ja odotuksista. Tarkoituksena oli luoda puitteet, jotka muodostavat sekä filosofisen viitekehyksen että konkreettisen lähestymistavan suunnitteluun. Aluksi kärsin haparoinnista ja turhautumisesta, sillä en tiennyt mitä olin oikeastaan tekemässä. En osannut lähestyä suunnitteluprosessia enkä tiennyt miten esteettisen herkkyyden tai kehon kuuntelu käytännössä tapahtuisi. Reflektoin koko prosessin ajan metodin ja koko aiheen laveaa rajausta ja sen onnistumista. Metodin rajattomuus tuntui aluksi liian summittaiselta, mutta esteettisen herkkyyden ja luottamuksen lisäännyttyä aloin kokea sen voimavarana.
Selkeiden ohjeiden puuttuminen tuntui viime
kädessä mahdollistavan kehon kuuntelun ja siihen reagoinnin tässä hetkessä. Myös fenomenologinen autoetnografia tuntui toimivan mielekkäästi työn tutkimuksen metodina, vaikka kirjallisen osion jäsentäminen päiväkirjan pohjalta tuntui aluksi myös haastavalta.
Haastavinta rajaamattomuuden lisäksi oli kehokokemuksen ymmärtäminen, havainnointi ja sanallistaminen sekä itselle että akateemisessa kontekstissa.
Kokemusten kielellistäminen ja jäsentäminen tuntuivat vierailta ja haastavilta, sillä ruumiillisten kokemuksien huomioiminen sekä fenomenologinen tutkimus olivat itselleni aika tuntematon alue. Kärsin myös huijarisyndroomasta, sillä prosessiin mahtui aikoja, jolloin en osannut tai jaksanut kuunnella kehoani, ja halusin vain stressaantuneena saada kaiken valmiiksi.
Toisaalta taas kehotietoisuus mahdollisti näiden tuntemusten taustalla piilevän vaativuuden tunnistamisen ja käsittelyn osana prosessia.
Henkilökohtaisesti tärkeimmät päämäärät olivat vastuullisten käytettävien vaatteiden tekeminen sekä merkityksellisen suunnittelun lähestymistavan luominen, joissa koen kummassakin onnistuneeni. Olen käyttänyt lähes kaikkia tekemiäni vaatteita yhtä paitaa lukuunottamatta, ja luonut uudenlaisen suhteen tekemiseeni ja suunnitteluun, jossa yhdistyvät merkityksellisyys, estetiikka ja vastuullisuus.
55
59
Lähteet
Akinola, M., & Mendes, W. B. (2008). The Dark Side of Creativity: Biological Vulnerability and Negative Emotions Lead to Greater Artistic Creativity. Personality & Social Psychology Bulletin, 34(12), 1677–1686. https://doi.org/10.1177/0146167208323933
Ahlroth, J. (26.7.2020). Maailmankuulu filosofi jäi miettimään, miksi häntä hävettää esiintyä alasti kissansa edessä: Pohdinnoista syntynyt kirja mullistaa käsityksemme ihmisen ja eläimen eroista. Helsingin Sanomat. Haettu osoitteesta
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006582079.html [luettu 2.8.2020]
Bladow, K. A., & Ladino, J. K. (2018). Affective Ecocriticism : Emotion, Embodiment, Environment. University of Nebraska Press.
Cusk, R. (2018). Ääriviivat (suom. K. Kattelus). Kustantamo S&S.
Eugenides, J. (2003). Middlesex (suom. J. Lindholm). Kustannusosakeyhtiö Otava.
Fexeus, H. (2020). Ajatusten lukemisen taito : opi ymmärtämään muita kehonkieltä tulkitsemalla (suom. K. Kokkonen). WSOY.
Fletcher, K. & Tham, M. (2019). Earth logic Fashion action Research Plan. London: The J J Charitable Trust.
Groth, C. (2017). Making sense through hands : design and craft practice analysed as embodied cognition. Aalto University.
Haanila, H., Anne Salminen, A. & Telakivi, P. (2017). Maailmaan ulottuva minuus. Niin&Näin 2/2017. https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn172-06.pdf
Holman Jones, S. L., Adams, T. E., & Ellis, C. (2013). Handbook of autoethnography. Left Coast Press.
Hunecke, M. (2019). Psychology of sustainability. Psychological resources for sustainable lifestyles. Teoksessa O, Parodi & K, Tamm. (toim.), Personal sustainability : exploring the far side of sustainable development (s. 33-50). Routledge.
Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. PS-kustannus.
Husseini, S. (2021). Tie, totuus ja kuolema. Gummerus Kustannus Oy.
Huxley, A. (2012). Uljas Uusi maailma (suom. I. H. Orras). Tammi.
Höök, K. (2018). Designing with the body. Somaesthetic interaction design. MIT Press.
Höök, K., Caramiaux, B., Erkut, C., Forlizzi, J., Hajinejad, N., Haller, M., ... Tobiasson, H.
(2018). Embracing First-Person Perspectives in Soma-Based Design. Informatics. 5(1):8. https://
doi.org/10.3390/informatics5010008
Kaihovaara, R. (2019). Villi Ihminen ja muita luontokappaleita. Atena Kustannus.
Krohn, L. (2003). 3 sokeaa miestä (ja 1 näkevä): nähdystä ja näkymättömästä, sanotusta ja sanomattomasta. WSOY.
Klein, N. (2015). Tämä muuttaa kaiken : kapitalismi vs ilmasto (suom. T. Eskelinen, K. Lipponen
& H. Purje). Into.
Klemola, T. (2013). Mindfulness - Tietoisuuden harjoittamisen taito. Docendo OY.
Kurki, S. (2015). Aistin, siis olen - Johtajuuden kehollisuus paritanssissa. (progradu -tutkielma.
Tampereen yliopisto). Haettu osoitteesta https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/98043/
GRADU-1444222658.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Ogden, P., Minton, K. & Pain, C. (2009). Trauma ja keho: sensomotorinen psykoterapia (suom.
I. Pekkarinen). Traumaterapiakeskus.
Narasimhan, D. (2015). Development of Creativity Through Heightening of Sensory Awareness.
ICoRD’15 – Research into Design Across Boundaries Volume 2 (pp.63-73). DOI:10.1007/978-81-322-2229-3_6 https://www.researchgate.net/publication/312752308_Development_of_
Creativity_Through_Heightening_of_Sensory_Awareness
Mäkelä, M., & Nimkulrat, N. (2018). Documentation as a practice-led research tool for reflection on experiential knowledge. FormAkademisk, 11(2). https://doi.org/10.7577/formakademisk.1818 https://acris.aalto.fi/ws/portalfiles/portal/29245260/Documentation_as_a_practice_led_
research_tool_for_reflection_on_experiential_knowledge.pdf
Merleau-Ponty, M. (2012). Filosofisia kirjoituksia (toim. ja suom. M. Luoto & T. Roinila).
Kustannusosakeyhtiö Nemo.
Nummenmaa, L (2010). Tunteiden psykologia. Tammi.
Priest, S. (1998). Merleau-Ponty. Routledge.
Salminen, A., & Vadén, T. (2013). Energia ja kokemus: naftologinen essee. Niin & näin.
Salminen, A., & Vadén, T. (2018). Elo ja anergia. Niin & näin.
Shusterman, R. (2008). Body Consciousness : A Philosophy of Mindfulness and Somaesthetics.
Cambridge University Press.
Svennevig, H. (2005). Kehon mieli. Kehontuntemuksesta itsetuntemukseen. Helsinki: WSOY.
Pekkanen, R. (2019). Kärhi. Helsinki: Osuuskunta Poesia.
Pollan, M. (2021). Tuntematon mieli. (suom. M. Pekkola). Like.
63 Pöllänen, S. (2006). Elämää ilman käsitöitä – mitä se on?. Käsityö harrastajien psyykkisen
hyvinvoinnin tukena. Teoksessa L. Kaukinen & M. Collanus (toim.), Tekstejä ja kangastuksia:
Puheenvuoroja käsityöstä ja sen tulevaisuudesta (s. 66–85). Akatiimi.
Tökkäri, V. (2014). Fenomenologisen, hermeneuttis-fenomenologisen ja narratiivisen kokemuksen tutkimuksen käytäntöjä. Teoksessa Toikkanen, J. & Virtanen, I. A. (toim.), Kokemuksen tutkimus IV. Kokemuksen käsite ja käyttö. (s. 64-84). Lapland University Press.
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63420/Kokemuksen_tutkimus_VI_Toikkanen_
Virtanen_pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Rankanen, M., Hentinen, H., & Mantere, M.-H. (2007). Taideterapian perusteet. Duodecim.
Varto, J. (2017). Taiteellinen tutkimus: Mitä se on? Kuka sitä tekee? Miksi? Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.
Wallace-Wells, D. (2019). Asumiskelvoton maapallo: elämä lämpenemisen jälkeen (suom. T.
Kontro. Toim. J.Kaaro). Kustannusosakeyhtiö Otava.
Wendhack, S. (2019). Sustainability in crisis. A perspective of subjective body as a ‘healing’
force. Teoksessa O, Parodi & K, Tamm. (toim.), Personal sustainability : exploring the far side of sustainable development (s. 83-94). Routledge.
Internetlähteet
Kaufman, S. (2015). The Emotions That Make Us More Creative. Harvard Business review.
Haettu 25.9.2021 osoitteesta https://hbr.org/2015/08/the-emotions-that-make-us-more-creative Tieteen termipankki (6.11.2020). Filosofia:fenomenologia.
Haettu osoitteesta https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fenomenologia Wikipedia (7.11.2020). Wikipedia Foundation.
Haettu osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4mismaailma
Kuvalähteet
Sofia Okkonen s. 16-17, 28, 34, 37, 38, 46, 56-61
Anna Semi s. 20-21 Oona Koivuranta s. 51
Trang Chung, Oona Koivuranta, Aada Koivuranta, Linda Kokkonen, Paula Koski, Sini Saavala, s. 54-55
Kiitos
Aada Koivuranta Linda Kokkonen Aydin Jodayri Anna Semi Suvi Kajas Oona Koivuranta Paula Koski Anni Kaila Äiti ja iskä Kirsi Niinimäki Elina Peltonen Aalto-yliopisto