Mikko Ketola & Matti Myllykoski
n St Pancrasin rautatieasema tunne-taan hyvin vaikuttavasta viktoriaanises-ta asemarakennuksesviktoriaanises-taan. Yhdessä ase-man monista ravintoloista tapaamme en-tisen jesuiittaisä Michael J. Walshin.
Keskustelumme keskeyttää välillä ase-malle saapuvien Pariisin-junien aiheut-tama meteli.
Walsh teki pitkän päivätyön (1970–2001) kirjastonhoitajana ja opetta-jana Heythrop Collegessa, joka on osa Lontoon yliopistoa. Sen lisäksi hän on opettanut Notre Damen yliopistokeskuk-sessa Lontoossa ja American Universitys-sa RoomasUniversitys-sa.
Heythrop on yksi Englannin vanhim-pia yliopistoja, vaikka sen juuret ovat Bel-giassa. Sen perustivat jesuiitat 1614 Leu-venissa Belgiassa, mutta Ranskan vallan-kumouksen aikoihin se muutti Isoon-Bri-tanniaan. Se integroitui Lontoon yliopis-toon 1971. Sen päätehtäviä on edelleen pappien valmistaminen katoliseen kirk-koon, mutta sen opiskelijoissa on nykyään paljon muidenkin kirkkokuntien edusta-jia. Sillä on mainetta uskontojenvälisen dialogin keskuksena ja modernin
filoso-fian alalla.
Walsh on tunnettu katolinen tietokir-jailija, joka on erikoistunut kirkkohistori-aan ja bibliografioihin. Kirkkohistorian alalla hän on laatinut erityisesti erilaisia henkilöhistorioita kuten paavien, pyhi-mysten ja englantilaisten kardinaalien biografiahakuteoksia. Uusimmassa Ox-ford Dictionary of the Popes -haku-teoksessa hän on päivittänyt tiedot ajan tasalle. Muissa teoksissaan hän on käsi-tellyt muun muassa Opus Deitä (Opus Dei: An Investigation Into the Secret So-ciety Struggling for Power Within the Ro-man Catholic Church, 1992) ja kristinus-kon juuria (Roots of Christianity, 1986).
Viimeksi mainittu on myös suomennettu nimelläKristinuskon syntyhistoria, 1988.
Aloitamme keskustelumme paavista, sillä puhumme nyt varsinaisen asiantun-tijan kanssa. PaaviBenedictuksen Bri-tannian-vierailun aikana 2010 Walsh oli yksi ahkerimmin käytettyjä asiantunti-jakommentaattoreita tiedotusvälineissä.
Äskettäisessä katolisessa The Tablet-viikkolehdessä Walsh arvioi useita uusia paaviaiheisia kirjoja.
Uuden paavin vastaanotto Britanniassa
Walshin mukaan Britanniassa uusi paavi Franciscuson otettu positiivisesti vas-taan. Hänen suora ja pragmaattinen asenteensa on vedonnut ihmisiin. Niin Britannian sekulaarissa kuin uskonnolli-sessa lehdistössä hänestä on kirjoitettu pääosin suosiollisesti. Tiedot Bergoglion roolista Argentiinan sotilasjuntan aikana toki saivat huomiota, mutta Franciscuk-sen toimet paavina on otettu niin positii-visesti vastaan, että ne ovat peittäneet negatiiviset asiat alleen.
Walshin mielestä on huomionarvois-ta, että huolimatta brittien perinteisestä antikatolisesta asenteesta paavit, niin Benedictus kuinJohannes Paavali II ennen häntä, on Britannian-matkoillaan otettu myönteisesti vastaan. Walsh sa-noo, ettei hän itse asiassa ymmärrä syytä siihen. Tavallista on, että esimerkiksi te-levision ajankohtaisohjelmissa katolises-ta kirkoskatolises-ta puhukatolises-taan varsin negatiivises-sa sävyssä, vaikka varsinaisesta antikato-lisuudesta ei Walshin mukaan voidakaan puhua. Benedictuksen vierailun aikana sävy oli kuitenkin enimmäkseen positii-vinen.
Luulisi, että lasten seksuaaliseen hy-väksikäyttöön liittyvät paljastukset, jotka Englannissa tulivat julkisuuteen jo en-nen Yhdysvaltain surullisenkuuluisaa paljastusten vuotta 2002, olisivat vaikut-taneet rajummin julkiseen mielipiteeseen katolista kirkkoa vastaan. Samoin ordi-nariaatin perustaminen niitä Englannin kirkon pappeja ja seurakuntia varten, jotka haluavat siirtyä katoliseen kirk-koon, on herättänyt paljon suuttumusta
Isossa-Britanniassa sekä anglikaanien että katolilaisten keskuudessa. Katoli-laisten tuntema närkästys on johtunut erityisesti siitä, että Westminsterin kato-linen arkkipiispa antoi ordinariaatin käyttöön yhden Lontoon keskeisimmistä kirkoista, vaikka ordinariaattiin kuulu-vien määrä on hyvin pieni.
Walsh pitää erityisesti Paul Valle-lynvasta ilmestynyttä teostaPope Fran-cis: Untying the Knotsuskottavana ana-lyysina uudesta paavista. Hänen mieles-tään huomiota ansaitsee Vallelyn teoria, että Franciscus tuntee niin suurta syylli-syyttä menneisyyden teoistaan ja valin-nastaan paaviksi, että hänen viimeaikai-set puheensa ja tekonsa ovat olleet katu-muksen tekoa.
Walsh on sitä mieltä, että paavin valitsijat tiesivät, mitä halusivat ja saivat sen, eikä valintaa voi sen vuoksi pitää yllätyksenä. Walsh tietää, että Bergoglio piti yhdessä vaalia edeltäneessä kardi-naalien kongregaatiossa eli kokouksessa hyvin suoran puheen, jossa hän kertoi tavoitteistaan. Konklaaveissa on tapana valita edeltäjään verrattuna hyvin erilai-nen paavi, ja niin tapahtui nytkin. Sen sijaan yleinen piirre, jonka mukaan van-han paavin jälkeen valitaan selvästi nuo-rempi seuraaja, ei toteutunut, mikä voi-daan tulkita niin, että ikä ei ollut ratkai-seva tekijä vaan nimenomaan seuraajan linja.
Roomalaiskatolinen kirkko pitää pintansa brittien parissa
Kysyessämme Walshilta, onko Francis-custa kohtaan esiintynyt hyvä tahto ja sympatia ilmentynyt konkreettisesti
ka-tolisen kirkon jäsenmäärän lisääntymise-nä, hän toteaa, että on vielä liian aikaista sanoa. Sen sijaan pappiskoulutukseen haluavien määrässä on tiettävästi ollut hienoista nousua, ainakin Lontoossa.
Pappisseminaarien tilanne tosin on muu-ten ollut yleisesti alamäessä.
Verrattuna anglikaanisen kirkon jä-senmäärän jyrkkään alamäkeen katoli-sen kirkon tilanne on hieman toikatoli-senlai- toisenlai-nen. Walsh kertoo itäisestä Euroopasta, Puolasta, Slovakiasta ja Liettuasta, maa-han muuttaneiden ja muuttavien katoli-laisten määrän kohentaneen tilannetta selvästi. Se näkyy erityisesti kouluissa ja messuissa. ”Enemmän ihmisiä käy kato-lisissa messuissa kuin anglikaanisissa ju-malanpalveluksissa.” Anglikaaneja on toki sinänsä selvästi enemmän.
Walsh sanoo, että katoliseksi leimau-tumisella voi olla sekä hyviä että huonoja puolia. Joka yhteydessä ei ole järkevää korostaa omaa katolisuuttaan. Media on tästä yksi esimerkki. Toisaalta on monia tunnettuja aristokraatteja, jotka eivät mitenkään peittele katolisuuttaan kuten Downton Abbey-sarjan kirjoittajaJulian Fellowes. Ammattiyhdistysliikkeessä on paljon ex-katolilaisia, joiden toimin-nassa edelleen näkyy heidän omaksu-mansa katolinen sosiaalioppi. Katoliset koulut menestyvät katolisuutensa an-siosta, sillä se on monien mielestä hyvän koulutuksen tae.
Kysyessämme Walshin mielipidettä siitä, missä määrin brittiläinen yhteis-kunta on sekularisoitunut, hän viittaa uskonnonsosiologi Grace Davien kuu-luisaksi tekemään käsitteeseenbelieving without belonging. Walsh vain sattuu
ole-maan sitä mieltä, että asia on juuri päin-vastoin: ihmiset kuuluvat johonkin us-konnolliseen yhteisöön mutta eivät usko.
Anglikaaniseen kirkkoon kuuluminen on hyvin tärkeää etenkin maaseudulla. Siel-lä ei voi olla käymättä kirkossa ainakin jouluna ja pääsiäisenä. Se lujittaa sosiaa-lista statusta. Pääministeri David Ca-meron on Walshin mukaan tällaisesta käytännöstä hyvä esimerkki.
Walshin mukaan Britannian katoli-suudessa on selvä jako liberaaleihin ja konservatiiveihin, mutta ”enemmistössä ovat epäilemättä kuitenkin katolilaiset, joita ei voisi vähempää kiinnostaa”. He saattavat käydä kirkossa mutta viittaa-vat kintaalla Roomasta tuleville sään-nöille. Konservatiivit ovat selvästi pa-remmin organisoituneita, heillä on omia tehokkaita järjestöjään kutenThe Latin Mass Society of England and Wales. Li-beraalit taas kuuluvat sellaisiin järjestöi-hin kuin kansainvälinenWe Are Church tai Catholics4Change.com. ”The Tablet-lehti, johon kirjoitan, on alituiseen kon-servatiivien hyökkäysten kohteena.”
”Katolinen kirkollinen elämä on luonnollisesti Lontoossa paljon monipuo-lisempaa ja värikkäämpää kuin muualla Isossa-Britanniassa, mutta sama pätee tietenkin minkä tahansa maan suurim-paan kaupunkiin. Täällä on itäeurooppa-laisten lisäksi paljon esimerkiksi filippii-niläisiä, joiden jumalanpalveluksissa on aivan oma värinsä. Mutta tämän vuoksi katolinen kirkko on täällä aivan eri taval-la voimissaan kuin monessa muussa pai-kassa.” Lontoon lisäksi katolilaisia löytyy erityisesti luoteisosista maata, Liverpoo-lista ja Lancashiren alueelta yleensä.
Valtionkirkon statuksen poistamises-ta Englannin kirkolpoistamises-ta puhupoistamises-taan vähän väliä. Walsh huomauttaa, että Britan-nian edellinen päärabbi Jonathan Sacks vastusti sitä, koska statuksen poistaminen merkitsisi sitä, että uskonto yleensä olisi entistä vähemmän ihmisten elämässä läsnä, ja se olisi harmiksi muil-lekin uskonnollisille yhteisöille kuin ang-likaaniselle kirkolle. Walsh uskoo, että kirkon ja valtion erottaminen tapahtuu
Isossa-Britanniassa vähitellen mutta vääjäämättä. Tuleva monarkki ei olisi siten enää Defender of the Faith vaan Defender of the Faiths.
Poistumme kahvilasta ja jätämme ko-mean asemarakennuksen tarjoaman suo-jan. Ulkona sataa tihuuttaa juuri niin kuin odotusten mukaiseen lontoolaiseen syyssäähän kuuluukin.