Metodologiset lähtökohdat

Tämä tutkimus on käynnistynyt teorialähtöisesti eli perehtymällä organisatoriseen oppimiseen ja siitä aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin. Seuraavaksi tutkimukseen tuodaan mukaan empiirinen kokonaisuus. Empiirisessä tarkastelussa mielenkiinnon kohteena on, miten käytännössä työtä tehtaan lattiatasolla tehdään – ja miten tätä työntekoa voi tulkita organisatorisen oppimisen viitekehyksestä.

Tutkimuksen metodologisia valintoja on ohjannut uskomus, että tutkimuskohde – organisatorinen oppiminen – on sosiaalinen konstruktio. Organisatorista oppimista ei empiirisessä maailmassa ole objektiivisena olemassa, vaan se on tutkijan tulkinta.

Tutkimus nähdään vuorovaikutteisena toimintana ja saturoituvana prosessina, jossa vuoropuhelua käydään toisaalta tutkijan ja tutkittavien välillä ja toisaalta peilataan saatuja tuloksia eri teorioiden valossa. Tutkimusta voi siis luonnehtia hermeneuttiseksi ja dialektiseksi. Todellisuuden sosiaalisessa rakentumisessa keskeistä on ihmisten kokemuksille ja sosiaalisille ilmiöille muodostuvien merkitysten tuottaminen ja tulkinta tilannekohtaisesti. Todellisuuden tulkinnat ja kuvaukset ovat merkityksenantoa, jonka ymmärrettävyys edellyttää kieltä ja kontekstia, yhteisöä ja kulttuuria. (Berger &

Luckmann 1994) Tutkimuksen empiirisessä osassa kieli, konteksti, yhteisö ja kulttuuri ovat teollisuusyrityksen lattiatason työntekijän. Näitä katsotaan organisatorisen oppimisen näkökulmasta; sen kielen antamin käsittein ja odotuksin toimijoiden ja toimintojen välisistä suhteista, vuorovaikutuksista, prosesseista ja tuloksista.

Tutkimuksen tuloksena oleva sosiaalinen konstruktio organisatorisista oppimisprosesseista ja niiden sisältämistä jännitteistä syntyy tämän vuorovaikutteisen prosessin kuluessa.

3.2 Tapaustutkimus

Empirian näkökulmasta tutkimusta voi kuvata tapaustutkimukseksi. Yin (1991) määrittelee tapaustutkimuksen sellaiseksi empiiriseksi tutkimukseksi, jossa tutkitaan tiettyä nykyistä tapahtumaa tai toimintaa tietyssä rajatussa ympäristössä käyttäen monipuolista ja monilla eri tavoilla hankittua tietoa. Tapaustutkimusta pidetään soveltuvana, kun tavoitteena on ymmärtää eli etsiä vastauksia miten- ja miksi-kysymyksiin. (Yin 1991, s. 20 - 23)

Yinin (1991) käsittein tätä tutkimusta voidaan kutsua monitapaustutkimukseksi, missä tapausten valinnassa noudatetaan kirjaimellista replikaatiota (literal replication).

Tutkimuskohteet on siis valittu niin, että teoreettisen viitekehyksen pohjalta niistä odotetaan samanlaisia tuloksia. Toinen tapausten valintaperuste olisi teoreettinen replikaatio (theoretical replication), jossa odotetaan ennustettavista syistä tapauksista erilaisia tuloksia. Koska organisatorinen oppiminen on monimutkainen prosessi, jossa kontekstikohtaisia tekijöitä on paljon, haluttiin tutkimus kohdistaa yksinkertaisena pidettyyn kontekstiin – tehdastyöhön mekaanisessa organisaatiossa – ja tutkia, saadaanko näissä samanlaisia tuloksia. Jos jossain, niin näissä konteksteissa voisi organisatoristen oppimisprosessien odottaa olevan samankaltaisia.

Tässä tutkimuksessa kohteena on siis kaksi teollisuusyritystä ja näistä yrityksistä analyysiyksiköinä ovat niistä konstruoitavat oppimisprosessit. Tutkimuskohteita ei siis tarkastella holistisina vaan kohteina, jotka sisältävät useita upotettuja analyysiyksiköitä (embedded design). Kumpikin tutkimuksen kohteena oleva yritys analysoidaan ja raportoidaan ensin erikseen itsenäisinä. Sitten näistä saatuja tuloksia tulkitaan ja verrataan keskenään sekä peilataan teorioihin. (Yin 1991, s. 56)

3.2.1 Kohdeyritys tehdas

Tutkimuksen ensimmäiseksi kohteeksi valittiin lasiteollisuudessa toimiva prosessiteollisuusyritys, jota tässä tutkimuksessa kutsutaan tehtaaksi. Tutkimuksellinen yhteistyö tehtaan kanssa alkoi vuonna 2003, jolloin tutkija oli yrityksessä mukana osaamisen johtamisjärjestelmän kehitysprojektissa.

Tehtaan toiminta alkoi perheyrityksenä yli 80 vuotta sitten. Työntekijämäärä oli suurimmillaan yli 400. Nykyisin tehdas on osa suurta kansainvälistä konsernia ja työllistää 130 henkeä. Liikevaihto on noin 50 miljoonaa euroa. Tuotanto myydään teollisuudelle edelleen jatkojalostettavaksi. Viennin osuus myynnistä on noin neljännes.

Vuosien varrella tuotantotapa on muuttunut käsityön vähentyessä ja automaation lisääntyessä. Standardituotantomenetelmänä on nykyään floatlasiprosessi, jolloin tuotanto on katkeamatta käynnissä viidessä vuorossa vuorokauden ja vuoden ympäri. Alalla tapahtunutta teknologian kehitystä on tarkemmin tutkinut Uusitalo (1995) sekä lisensiaatti- että väitöskirjatyössään. Tasolasin valmistusprosessi alkaa automaattisesta raaka-aineiden punnituksesta ja sekoituksesta. Seos sulatetaan jatkuvatoimisessa uunissa noin 1550 asteen lämpötilassa juoksevaksi massaksi. Float-valmistusmenetelmässä lasi johdetaan sulatusuunista vaakatasossa tasaisena nauhana tinakylpyyn. Lasi leviää sulan tinan päälle ja lasin paksuus määrätään säätelemällä vetonopeutta, jolla jähmettyvä lasinauha kuljetetaan tinakylvystä eteenpäin. Tinakylvystä lasi kulkee jäähdytykseen ja katkaistavaksi. Lasin leikkaus asiakkaan toivomiin määrämittoihin tapahtuu automaattisilla leikkauslinjoilla.

Kemianalan työntekijät joutuvat työssään usein käyttämään tai tuottamaan aineita, joiden käsittely ympäristön saastumisen tai onnettomuuden välttämiseksi vaatii osaamista, tarkkuutta ja vastuuntuntoa. Ala kehittyy nopeasti, ja käytettävät laitteet sekä koneet kehittyvät teknologian myötä. Tulevaisuudessa työntekijöiden on hallittava yhä laajempia tehtäväkokonaisuuksia. Työssä keskeistä on vastata tuotannon sujuvuudesta halutun laatuisena ilman keskeytyksiä. (Työministeriö 2004). Lisäksi alalla on käynnissä

voimakas sukupolvenvaihdos: vuonna 2000 alalla työskennelleistä jää 25 % eläkkeelle vuoteen 2010 mennessä. (Kemianteollisuus 2003)

3.2.2 Kohdeyritys leipomo

Tutkimuksen toiseksi kohteeksi haluttiin saada yritys, jossa tuotannon kohde on erilainen, mutta työntekijöiden työ samankaltaista eli työtä tuotantolinjalla. Tutkimuksen toiseksi kohteeksi valittiinkin teollinen leipomo. Leipomo on toiminut lähes sata vuotta. Toiminta alkoi perheyrityksenä, mutta yritys myytiin myöhemmin osaksi konsernia. Henkilökuntaa on yhteensä noin 500, joista tuotannossa noin 400. Miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon.

Leipomon tuotantotiloja ja -tapoja on uudistettu useita kertoja. Tuotannollinen työ on muuttunut laitekehityksen ja automaation myötä. Teollisuusleipomoiden tuotantolaitteistot ovat integroituja automaatiojärjestelmiä, jotka toimivat reseptipohjaisen ohjausautomatiikan piirissä. Reseptit ovat ohjauksen muistissa ja automaatio suorittaa raaka-aineiden annostelun sekä valvoo toimintoja, tarkkuuksia ja rekisteröi tapahtumat varastokirjanpitoon. Henkilöstön työskentelyolosuhteet ovat parantuneet ja työ keventynyt fyysisesti. Leipomotuotteiden teollisessa valmistuksessa raaka-aineeseen ei juuri käsin kosketa valmistusvaiheessa, lopussa voidaan pakata käsin.

(Työministeriö 2004).

Leipomoille on tyypillistä valmistuksen ajallisen ja määrällisen optimoinnin vaikeus.

Leipomotuotteiden valmistuksen ja jakelun olisi tapahduttava asiakkaiden kanssa sovittujen aikataulujen mukaisesti tehokkaasti lyhyessä ajassa niin, että tuotteet saadaan perille mahdollisimman tuoreina. Tuotteiden on oltava tasalaatuisia ja tuotettu pienin hävikein, hygieenisesti, ympäristöä kuormittamatta ja energiaa säästäen. Kuitenkin tuotantokustannusten minimoimiseksi sarjakokojen olisi oltava mahdollisimman suuria.

(Gröönroos 2005, s. 21, Työministeriö 2004). Leipomoiden menestystekijöinä tulevaisuudessa on nähty toiminnan tehokkuuden edelleen kehittyminen, erikoistuminen,

laatu- ja ympäristötyö sekä henkilöstön osaamisen kehittyminen. Henkilöstön osaamisessa nähdään korostuvan innovatiivisuuden, markkinointiosaamisen, joustavuuden, monipuolisuuden ja jatkuvan kehittymisen. (Työministeriö 2004).