Merialueen strateginen suunnittelu Meristrategian puitedirektiivi

Strategiassa on kolme osaa. Ensimmäinen osa hyväksyttiin vuonna 2012, ja se käsittää alustavan arvion meriympäristön nykytilasta sekä linjaa yleiset ympäristötavoitteet ja meri-ympäristön hyvän tilan laadulliset kuvaajat (Valtioneuvoston päätös 13.12.2012). Merenhoidon suunnittelussa ympäristön hyvä tila on määritelty yhdellätoista laadullisella kuvaajalla ja useilla näihin kuvaajiin liitetyillä indikaattoreilla.

Toinen osa otettiin käyttöön vuonna 2014 ja se sisältää merenhoidon seurantaohjelman.

Merenhoidon suunnittelun kolmas vaihe, toimenpideohjelma ympäristön hyvän tilan saavutta-miseksi merialueilla, sai Valtioneuvoston hyväksynnän joulukuussa 2015 (Laamanen 2016).

Ohjelmassa on yhteenveto meriympäristön tilasta (meren hyvän tilan laadulliset kuvaajat) ja ihmisen aiheuttamista paineista meriympäristölle. Ohjelmassa on lisäksi esitetty meriympäristön hyvän tilan edistämiseksi tehtävät toimenpiteet. Yleiset ympäristötavoitteet ja niiden vuoro-vaikutus laadullisten kuvaajien kanssa on esitetty kuvassa 7-1.

Kuva 7-1. Yhteydet yleisten ympäristötavoitteiden ja meren hyvän tilan kuvaajien välillä. Yleisten tavoitteiden saavuttaminen johtaa joko suoriin tai epäsuoriin myönteisiin vaikutuksiin meren hyvän tilan kuvaajissa. (Laamasen 2016 mukaan)

Osa meriympäristön hyvän tilan laadullisista kuvaajista on olennaisia tarkasteltaessa NSP2-hankkeeseen liittyviä vaikutuksia. Meriympäristön hyvän tilan laadulliset kuvaajat, meriympäris-tön tila ja luku, jossa nykytila on esitelty on koottu taulukkoon 7-1. Laadullisten kuvaajien kri-teerit ja niihin liitetyt olennaiset indikaattorit ja meriympäristöön kohdistuvat paineet on esitetty taulukossa 7-2.

Taulukko 7-1. Meriympäristön laadullisten hyvän tilan kuvaajien nykytila (vuonna 2012) suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja olennaisiin ihmisen aiheuttamiin paineisiin (Valtioneuvoston 13.12.2012, Laamanen 2016) ja lähteet lisätietoihin YVA:ssa käsitellyistä aiheista.

Kuvaaja Laadullisten kuvaajien hyvän tilan kriteerit Meriympäristön tila, hyvän tilan laadulliset kuvaajat (2012)

Nykytilan tiedot YVA:ssa (luvun numero) D1

Luonnon monimuotoi-suus

x Pidetään yllä biologista monimuotoisuutta. Luontotyyp-pien laatu ja esiintyminen ja lajien levinneisyys ja run-saus vastaavat vallitsevia fysiografisia, maantieteellisiä ja ilmastollisia oloja.

Ei ole saavutettu 7.8 7.9 7.10 7.11 7.12 7.13 7.15 D2

Vieraslajit x Ihmisen toiminnan välityksellä leviävien vieraslajien määrät ovat tasolla, jotka eivät haitallisesti muuta eko-systeemejä.

Hyvä 7.14

D3

Kaupallisesti hyödynnettä-vät kalat

x Kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalojen sekä äy-riäisten ja nilviäisten populaatiot ovat turvallisten biolo-gisten rajojen sisällä siten, että populaation ikä- ja ko-kojakauma kuvastaa kannan olevan hyvässä kunnossa.

Tiedonpuute

haittaa arviota 7.10 7.17

D4

Ravintoverkot x Meren ravintoverkkojen kaikki tekijät, siltä osin kuin ne tunnetaan, esiintyvät tavanomaisessa runsaudessaan ja monimuotoisuudessaan tasolla, joka varmistaa lajien pitkän aikavälin runsauden ja niiden lisääntymiskapasi-teetin täydellisen säilymisen.

Ei ole saavutettu 7.8 7.9 7.10 7.11 7.12 D5

Rehevöitymi-nen

x Ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen hai-talliset vaikutukset, kuten biologisen monimuotoisuuden häviäminen, ekosysteemin tilan huononeminen, haitalli-set leväkukinnat ja merenpohjan hapenpuute, on minimoitu.

Ei ole saavutettu 7.6 7.8 7.9

D6

Merenpohjan koskematto-muus

x Merenpohjan koskemattomuus on sellaisella tasolla, et-tä ekosysteemien rakenne ja toiminnot on turvattu ja etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia.

Hyvä 7.9 7.21

D7 Hydrografiset muutokset

x Hydrografisten olosuhteiden pysyvät muutokset eivät

vaikuta haitallisesti meren ekosysteemeihin. Hyvä 7.5

D8 Epäpuhtauk-sien pitoisuu-det ja vaiku-tukset

x Epäpuhtauksien pitoisuudet ovat tasoilla, jotka eivät

johda pilaantumisvaikutuksiin. Ei ole saavutettu 7.4 7.6

D9

Epäpuhtaudet ruokakalassa

x Kalojen ja ihmisravintona käytettävien muiden merieli-öiden epäpuhtaustasot eivät ylitä lainsäädännössä tai muissa asiaa koskevissa normeissa asetettuja tasoja.

Ei ole saavutettu 7.10

D10 Roskaantumi-nen

x Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään

aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle. Ei arvioitu 4.8.3 D11

Energia ja ve-denalainen melu

x Energian mereen johtaminen, mukaan lukien vedenalai-nen melu, ei ole tasoltaan sellaista, että se vaikuttaisi haitallisesti meriympäristöön.

Ei arvioitu 7.7

Taulukko 7-2. Meriympäristön hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin liittyvät olennaiset kriteerit, indikaatto-rit ja paineet (Valtioneuvoston päätös 13.12.2012, Milieu Ltd 2014).

Kuvaaja Olennaiset kriteerit Olennaiset indikaattorit Olennai

set pai-neet D1

Luonnon monimuotoisuus

x Lajien levinneisyys vastaa niiden luontaista esiintymis-aluetta, populaatiot ovat elinvoimaisia, eikä merialu-eiden käyttö tai tila vaaranna lajien, populaatioiden ja yhteisöjen pitkäaikaista säilymistä pitkällä aikavälillä.

x Populaatiot ovat terveitä, eikä meriveden tila ja käyttö vaaranna populaatioiden ja yhteisöjen suojelua pitkällä aikavälillä.

x Luontotyyppien levinneisyys, jakauma ja tila vastaavat niiden luonnollisia ominaisuuksia.

x Ekosysteeemin rakenne mahdollistaa kaikkien luonto-tyyppien ja niihin liittyvien toiminnallisten ryhmien esiintymisen, ja näiden ryhmien monimuotoisuus on taattu.

x Hylkeiden levinneisyys x Uhanalaisten meressä

elävien lajien ja kantojen määrä

x Avomeren pehmeiden pohjien pohjaeläimistön lajiston

moni-muotoisuusindeksi x Luontotyypeille tyypillisten

lajien ja yhteisöjen tila

P1 P2 P3 P5 P6 P7

D2 Vieraslajit x Vieraslajit eivät vaikuta haitallisesti alkuperäisiin lajeihin ja toiminnallisiin ryhmiin, trofiatasojen ja ekosysteemin toimintaan.

x Uusien vieraslajien ilmesty-minen

x Vakiintuneiden vieraslajien määrän muutos

P7

D3 Kaupallisesti hyödynnettävät kalat

x Kalakantojen luontainen lisääntymiskapasiteetti on kun-nossa ja kutevia emokaloja on riittävästi turvaamaan kannan normaali lisääntyminen. Tarjolla olevien lisään-tymisalueiden määrä on riittävä turvaamaan vaelluska-lakantojen monimuotoisuus ja säilyminen ja kannat kes-tävät pyynnin ilman istutuksia.

x Silakan ja kilohailin osakan-tojen kutukannan koko P2

P6

Kuvaaja Olennaiset kriteerit Olennaiset indikaattorit Olennai set pai-neet D4 Ravintoverkot x Huippupetojen populaatiot ovat terveitä ja tuottavia

x Kalakannat ovat terveitä ja tuottavia, ja lajit esiintyvät tavanomaisissa runsauksissaan vallitsevien lämpötila- ja suolaisuusolojen puitteissa

x Kasvi- ja eläinplanktonyhteisöjen koostumus on tasapai-noinen ja takaa energian siirtymisen ylemmille trofiata-soille

x Pohjaeläinyhteisöjen koostumus on tasapainoinen ja takaa energian siirtymisen ylemmille trofiatasoille

x Hylkeiden (harmaahylje ja norppa) laskentakannan koko ja kehitys pitkällä aikavälillä

x Kalojen indikaattorit, ks. D3 x

x Planktonin / pohjaeläin-yhteisöjen mittareita ei saatavana

P5 P6 P7

D5

Rehevöityminen x Ihmistoiminnan seurauksena mereen joutuvien ravintei-den ja orgaanisen aineen määrä sekä niiravintei-den pitoisuudet ovat tasolla, joka ei aiheuta meriympäristössä suoria tai epäsuoria haitallisia vaikutuksia

x Vesi on kirkasta ja planktonlevät ja niiden kukinnat ei-vät haittaa veden laatua ja aiheuta muita epäsuoria haittavaikutuksia

x Typen, fosforin ja piin pitoisuus

x Vuotuinen ravinnekuorma x Klorofylli-a

x Secchi-syvyys (näkösyvyys) x Fykosyaniinin pitoisuus

P6

D6

Merenpohjan koskemattomuu s

x Suoraan tai epäsuorasti merenpohjaan kohdistuvat ih-mistoiminnan vaikutukset ovat sellaisella tasolla, että ekosysteemin rakenne ja toiminnot on turvattu ja etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia

x Pohjayhteisön toiminta ja lajien runsaus ja monimuotoi-suus eivät vaarannu ja ne voivat taata tarvittavat eko-systeemipalvelut (ravinteiden ja hiilen kierto) ja toimin-nan (ravinto, suoja ja lisääntyminen)

x Indikaattoreita ei saatavana P1 P2

D7

Hydrografiset muutokset

x Vallitsevat hydrografiset (esim. suolaisuus, lämpötila, pH ja hydrodynamiikka) ihmistoiminnasta aiheutuvat muutokset eivät haittaa lajien, populaatioiden ja ekosysteemin toimintaa.

x Ei olennaisia indikaattoreita

D8 Epäpuhtauksien pitoisuudet ja vaikutukset

x Haitallisten aineiden pitoisuudet eliöstössä tai vedessä ovat tasolla, joka ei aiheuta suoria tai epäsuoria haitta-vaikutuksia herkille meren eliöille tai ravintoverkon hui-pulla oleville lajeille.

x Haitallisten aineiden pitoisuudet ovat tasolla, joka ei ai-heuta haitallisia biologisia vaikutuksia yksilötasolla eikä millään ravintoverkon tasolla ja meren eliöstön terveys ei vaarannu. Tällaisia vaikutuksia ovat esim. välittömät myrkkyvaikutukset, elintoimintojen häiriöt, lisääntymi-sen häiriöt ym.

x Raskasmetallit kaloissa ja vedessä

x Orgaaniset tinayhdisteet ka-loissa ja vedessä

x Öljyvuotojen määrä x Hylkeiden laskentakannan

koko

P5

D9

Epäpuhtaudet ruokakalassa

x Katso taulukko 7-1, ei erillisiä kriteereitä x Raskasmetallit kaloissa x Polyklooratut bifenyylit ja

dioksiinit/furaanit kaloissa P5

D10

Roskaantumine n

x Meressä olevan tai sinne päätyvän roskan tai sen hajoa-mistuotteiden määrä on sellaisella tasolla, joka ei ai-heuta merkittävää kemiallista tai fyysistä haittaa eliöyhteisölle, meriympäristön virkistyskäytölle eikä se aiheuta taloudellista haittaa rannikon ja meren elinkeinotoiminnalle.

x Indikaattoreita ei saatavana P3

D11 Energia ja vedenalainen melu

x Ihmisen aiheuttaman impulsiivisen ja jatkuvan melun määrä ei lisäänny ja on tasolla, joka ei ylitä luonnollista melutasoa liikaa eikä aiheuta haittaa eliöyhteisöille ja joka ei aiheuta taloudellista haittaa rannikon ja meren elinkeinotoiminnalle.

x Indikaattoreita ei saatavana P3

Paineet Vaikutukset (alleviivatut olennaisia NSP2-hankkeen

vaikutuksille)

P1 Fysikaaliset vahingot Tukahduttaminen, peittyminen, merenpohjan ympäristön muuttuminen/tuhoutuminen

P2 Fysikaaliset häiriöt Liettyminen, abraasio, poistaminen P3 Muut fysikaaliset häiriöt Vedenalainen melu, roskaantuminen

P4 Hydrologisten prosessien häiriöt Merkittävät lämpötila- tai suolaisuusolojen muutokset

P5 Haitallisten aineiden aiheuttama pilaantuminen Synteettiset yhdisteet ei-synteettiset yhdisteet, radionuklidit ja muut haitalliset aineet

P6 Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kuormitus Lannoitteet, typpi- tai fosforipitoiset aineet, orgaaninen aines P7 Biologiset häiriöt Vieraslajien leviäminen, mikrobipatogeenit

Vesipolitiikan puitedirektiivi 7.2.2

Vesipuitedirektiivi (Euroopan parlamenti ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista) on yksi tärkeimmistä ohjelmista, joilla pyritään paranta-maan vesien laatua EU:ssa tavoitteena saavuttaa vesien hyvä tila kaikissa pinta- ja pohjavesissä.

Tässä suhteessa vesipuitedirektiivillä on siten useita tavoitteita, liittyen esimerkiksi saastumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen, kestävän vedenkäytön edistämiseen, ympäristön suojelemi-seen ja vesiekosysteemien parantamisuojelemi-seen. Käytännössä vesipuitedirektiivi kattaa merialueilla rannikkovyöhykkeen yhteen merimailiin asti aluemeren rajasta (liite 12, kartta MP-01-F).

Lisäksi on asetettu yleinen kemiallinen vähimmäisnormi (kemiallinen tila). Pintaveden hyvän kemiallisen tilan määritelmä on, että kemiallinen tila vastaa artiklassa 4(1)(a) asetettuja tavoitteita, eli vesimuodostuma on saavuttanut kemiallisen tilan, jossa haitta-aineiden pitoisuu-det eivät ylitä liitteessä IX, artiklassa 16(7) ja muussa asiaa koskevassa EU-lainsäädännössä asetettuja ympäristön laatustandardeja.

Tavoitteena on hyvän ekologisen tilan ja hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen koko EU-alueen vesillä vuoteen 2015 mennessä. Tavoitetta voidaan lykätä vuoteen 2021 asti.

Direktiivi on toteutettu Suomessa lailla vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004 muutoksineen) ja useilla siihen liittyvillä laeilla. Uusimmat Suomen valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat vuosille 2016–2021 on päivätty 3. joulukuuta 2015.

Vesienhoitosuunnitelmat sisältävät tietoa vesiympäristön tilasta, paineista, joita ympäristön tilaan kohdistuu, ympäristön tilan seurannasta sekä toimenpiteistä, joita pintavesien tilan tavoitteiden saavuttamiseksi on tehty. Suomenlahden rannikkovesiä koskee Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelma (Karonen ym. 2015). Tässä suunnitelmassa rehevöityminen ja haitalliset aineet on osoitettu paineiksi, joilla on yhteyksiä meristrategiadirektiiviin.

Nord Strean 2 -hanke on mainittu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmassa hank-keena, jolla voi olla vaikutuksia Suomenlahden ulkosaaristoon (Karonen ym. 2015). Nord Stream 2 -hankkeella oletetaan olevan vähäinen merkitys Suomenlahden rannikkovyöhykkeelle.

Suomen rannikkovesien luokitus perustuu kasviplanktoniin, veden makrokasvillisuuteen (tarpeen mukaan), pohjaeliöstöön, veden laatuun ja hydrologis-morfologisiin olosuhteisiin.

Suomen rannikkovesien ekologinen tila Suomenlahdella on arvioitu heikoksi Kotkan ympäristössä Suomenlahden itäosassa, kohtalaiseksi suurimmassa osassa Suomenlahden rannikkkoa ja heikoksi sisäsaaristovyöhykkeellä Raaseporin-Inkoon ympäristössä Suomenlahden länsiosassa.

Suurin rannikkoalueisiin kohdistuva ympäristöpaine on rehevöityminen, joka liittyy ravinnekuor-mitukseen pääasiassa muista kuin pistekuormituslähteistä, ja sisäiseen kuorravinnekuor-mitukseen heikkojen happiolosuhteiden vuoksi lähellä merenpohjaa (Karonen ym. 2015).

Karosen ym. (2016) mukaan hyvää ekologista tilaa ei tulla saavuttamaan vuoteen 2021 mennessä Suomenlahden rannikkoalueilla. Tavoitteen odotetaan toteutuvan vuoteen 2027 men-nessä.

HELCOMin Itämeren suojelun toimenpideohjelma 7.2.3

HELCOMin Itämeren suojelun toimenpideohjelma on Itämeren meriympäristön hyvän ekologisen tilan palauttamiseen vuoteen 2021 mennessä tähtäävä kunnianhimoinen ohjelma (http://helcom.fi/baltic-sea-action-plan). Ohjelman hyväksyivät vuonna 2007 kaikki rannikkoval-tiot ja EU, ja se toimii käytännön perusteena HELCOMin työlle.

Ohjelman päämäärät ja tavoitteet ovat seuraavat:

x Rehevöityminen ei vaikuta Itämereen

x Vaaralliset aineet eivät aiheuta haittoja Itämerelle x Itämeren biologisen monimuotoisuuden tila on suotuisa x Merenkulkuun liittyvät toiminnot ovat ympäristöystävällisiä

Toimenpideohjelma on toteutettu Suomessa useilla kansallisilla ohjelmilla ja lainsäädännöllä (luku 6).

Merten aluesuunnittelu 7.2.4

EU:n merten aluesuunnittelun direktiivi astui voimaan heinäkuussa 2014. Siinä annetaan yhteiset puitteet merten aluesuunnittelulle Euroopassa. Merten aluesuunnittelun direktiivi yhdistää meri-alueiden erilaisia käyttäjiä í mukaan lukien energia-ala, teollisuus, valtiolliset toimijat, luonnonsuojelu ja virkistyskäyttö í tietoon perustuvien ja yhdenmukaisten päätösten tekemisek-si, tähdäten meren resurssien kestävään käyttöön. Merten aluesuunnittelussa käytetään yleisesti karttoja, jotta merialueista voidaan saada kokonaisvaltaisempi kuva. Näin ollen menettely on samantyyppinen kuin maankäytön suunnittelussa, mutta koskee merialueita. Menettely auttaa suunnittelijoita huomioimaan merialueille sijoittuvien toimintojen yhteisvaikutuksia merialueisiin.

Merten aluesuunnittelun direktiivi tähtää ohjatumpaan ja kestävämpään lähestymistapaan käyttää merialueita.

Merten aluesuunnittelu on toteutettu kansallisella lainsäädännöllä vuonna 2016 (maankäyttö- ja rakennuslaki muutoksineen 482/2016) ja se astui voimaan 1. lokakuuta 2016. Tarkat säädökset aluesuunnitelmien esittämisestä, suunnitelmien kokonaismäärästä jne. annetaan Valtioneuvoston asetuksella.

7.3 Ilmasto ja ilmanlaatu

In document NORD STREAM 2 (sivua 108-113)