n Uskonnollisten vakaumusten ja per-soonallisuuden välisestä suhteesta on kiistelty vuosikymmeniä. Carl Gustav JungjaErich Frommkiistelivät aikoi-naan siitä, soveltuuko buddhalaisuus länsimaiselle ihmistyypille vai ei. Erik Erikson selittiLutherin teologisia nä-kemyksiä osittain Lutherin persoonasta käsin.
Uskonnon ja luonteen suhde on mo-nisyinen. Yksinkertaisten ja suoraviivais-ten kausaalisuhteiden vetämisessä varo-vaisuus on paikallaan. Luonne on yksilöl-linen taipumus reagoida tapahtumiin.
Toiset yksilöt esimerkiksi hakeutuvat so-siaalisiin tilanteisiin ja nauttivat kanssa-käymisestä toisten ihmisten kanssa, toi-set taas välttelevät sosiaalisia tilanteita.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että yksilö on luonteensa vanki. Uu-sien reagointitapojen oppiminen saattaa olla vaikeaa, muttei mahdotonta.
Voisi olettaa, että tietynlaiset luonne-tyypit valitsevat herkästi tietynlaisen us-konnollisen vakaumuksen. Sosiaalisia suhteita arvostava yksilö valitsee toden-näköisesti uskonnon joka painottaa toi-mintaa. Sisäisiä kokemuksia arvostava yksilö puolestaan suhtautuu
todennäköi-sesti myönteitodennäköi-sesti mystisiä kokemuksia painottaviin uskontoihin. Toisaalta, suu-rin osa ihmisistä ei ole itse valinnut omaa uskonnollista vakaumustaan. On jopa väi-tetty, että yksilön kyky omaksua uskon-nollisia vakaumuksia on suurelta osin kasvatuksen tulos. Tämän näkemyksen mukaan jotkut aikuiset ovat kykenemät-tömiä kokemaan uskonnollisia kokemuk-sia. Vanhemmat ja opettajat muokkaavat maailmankatsomuksiamme ja nämä maailmankatsomukset muokkaavat luon-nettamme. Sosiaalisuutta painottava kasvatus voi saada yksilöt arvostamaan ihmissuhteita ja hakeutumaan kanssa-käymiseen muiden ihmisten kanssa. Kat-soakseni aikuisen yksilön käytöstä ei voi-da selittää pelkästään yksilön luonteesta käsin, jos tämä luonne katsotaan koko-naan biologispohjaiseksi. Toisaalta, myöskään kasvatuksen mahdollisuudet eivät myöskään ole rajattomat.
Theodore Rooseveltin elämä ilmensi hyvin kasvatuksellisten ja biologisten ele-menttien herkkää vuorovaikutussuhdet-ta. Yhdysvaltojen kahdeskymmeneskuu-des presidentti, vuonna 1858 syntynyt Theodore Roosevelt oli hyvin uskonnolli-nen henkilö. Rooseveltilla oli myös hyvin
vahva luonne. Roosevelt oli katsoakseni
”ajatteleva ekstrovertti” (Jungia laina-takseni). Hän näki maailman mustaval-koiseksi. Yksityiskohdat ja vivahde-erot kiinnostivat Rooseveltia harvoin. Lähes kaikkiin ongelmiin oli olemassa yksin-kertainen ja selkeä vastaus.
Rooseveltin luonne määritti hänen suhtautumistaan maailmaan. Tämän luonteen olivat osaltaan määrittäneet ge-neettiset tekijät. Kasvatuksellista aspek-tia ei silti tule väheksyä tai unohtaa.
Rooseveltin luonne oli myös tietynlaisen kasvatuksen tulos. Rooseveltilla oli hyvin läheinen suhde isäänsä. Isältään Roose-velt omaksui uskonnollisen vakaumuk-sensa. Roosevelt oli historioitsija Gary Scottin mukaan social gospel -liikkeen kiihkeä kannattaja joka uskoi siihen, että kristittyjen tehtävä oli luoda ”taivas maan päälle”. Randall Balmerin ja Lau-ren Winnerin mukaan social gospel -liik-keen juuret olivat evankelisessa ”post-millerianismissa”. Post-millerianistit us-koivat, että Jeesuksen toinen tuleminen tulisi tapahtumaan vasta kun kristityt olisivat onnistuneet luomaan moraalisen maailmanjärjestyksen. Kristinuskon pää-sisällöksi muodostui yhteiskunnan uudis-taminen. Roosevelt omaksui social gospel -teologian isältään. Kristinusko merkitsi isä Rooseveltille ennen kaikkea hyvien töiden tekemistä. Hyvä kristitty oli hen-kilö, jonka käytöstä ohjasi kalvinistinen moraali. Kristitty, joka ei elänyt kuten kristitty, oli Theodore Rooseveltin mu-kaan huonompi ihminen kuin ateisti joka eli samalla tavalla. Theodore Roosevelt ei tehnyt töitä sapattina, hän ei kiroillut tai harrastanut uhkapelejä. Kristityn
poliiti-kon tehtäväksi Theodore Roosevelt näki maailman tekemisen moraalisemmaksi paikaksi. Rooseveltin isän mukaan vau-raiden yksilöiden velvollisuus oli huoleh-tia heikoista.
Roosevelt oli monilahjakkuus. Hän oli historioitsija, luonnontieteilijä, karja-paimen, kirjailija ja sotilasjohtaja. Roose-velt kasvoi vauraassa republikaaniper-heessä, republikaanien dominoimassa New Yorkin osavaltiossa. Siitä lähtien kun Roosevelt 1881 valittiin New Yorkin osavaltion kongressiin hänen poliittista toimintaansa ohjasivat hänen isältään perityt uskonnolliset vakaumukset. New Yorkin osavaltion kongressissa Roosevelt esimerkiksi kannatti työntekijöiden työ-olojen parantamiseen tähtääviä lakeja.
Koska työntekijöitä sorrettiin, eliitin vel-vollisuus oli auttaa heitä. Roosevelt kan-natti niin ikään lakeja, joiden tarkoitus oli muuttaa yhteiskuntaa hyveellisem-mäksi. Hän muun muassa kannatti per-heväkivaltaan syyllistyneiden miesten julkista ruoskimista.
Roosevelt valittiin New Yorkin ku-vernööriksi 1898. Rooseveltin vakau-muksia uusi virka ei muuttanut. Kuver-nöörinä Roosevelt ajoi kahdeksan tunnin työpäivää osavaltion työntekijöille sekä naisten äänioikeuden laajentamista. Roo-sevelt kannatti kuolemantuomiota mo-raalisista syistä ja kuvernöörinä hän har-voin armahti vakavien rikosten tekijöitä.
Koska monopolistiset suuryritykset toi-mivat Rooseveltin mukaan moraalitto-masti, hän halusi nostaa tällaisten yritys-ten verotusta.
Roosevelt valittiin varapresidentiksi vuonna 1900. Presidentiksi Roosevelt
nousi 1901 William McKinleyn salamur-han seurauksena. Rooseveltin itsetunto ei koskaan riippunut toisten mielipiteis-tä. Roosevelt ei ollut henkilö, jonka käy-töstä muut ihmiset ohjailivat. Vaikka Roosevelt nousi presidentiksi ikään kuin vahingossa, presidenttinä Roosevelt alkoi aktiivisesti ajaa sorrettujen työntekijöi-den oikeuksia. Hän myös hyökkäsi voi-makkaasti yhteistä etua rikkovia suur-yrityksiä vastaan. Historioitsija Walter Nugentin mukaan Rooseveltin saavutuk-set jäivät lainsäädännön tasolla melko vaatimattomiksi. Rooseveltin vaikutus-valta perustui mielikuviin. Kansalaisille välitettiin mielikuvaa, jonka mukaan val-koiseen taloon oli noussut henkilö joka oli valmis aktiivisesti vastustamaan voimak-kaita instituutioita, jos nämä instituutiot eivät toimineet oikeudenmukaisesti. Roo-sevelt näki arvojohtajuuden presidentin tärkeimpänä tehtävänä. Rooseveltissa ruumiillistui social gospel -liikkeen teolo-gia. Hän oli aktiivinen kristitty joka pyrki tekemään yhteiskunnasta hyveellisem-män.
Roosevelt voitti vuoden 1904 presi-dentinvaalit selvin numeroin. Äänestäjät ilmoittivat, että he kannattivat Roosevel-tin uudistuspolitiikkaa. Äänestäjien an-tama mandaatti mahdollisti entistä radi-kaalimman politiikan edistämisen. Roo-sevelt vaati naisten työajan lyhentämistä ja lapsityön kieltämistä. Postipankkeja tuli perustaa suojelemaan työntekijöiden säästöjä. Valtion tuli Rooseveltin mieles-tä suojella kuluttajia vastuuttomien yri-tysten terveydelle vaarallisilta tuotteilta.
Kaikki nämä aloitteet perustuivat Roose-veltin jo lapsena omaksumiin
vakaumuk-siin. Voimakkaiden (poliittiset päättäjät) tuli suojella heikkoja ja kaikkien tuli nou-dattaa samaa moraalia. Mikään instituu-tio tai kukaan yksilö ei voinut asettaa itselleen erioikeuksia. Kun kaikki toimi-vat eettisesti, yhteinen etu toteutui. Val-tion tuli viimekädessä varmistaa se, että yksilöt ja instituutiot toimivat moraali-sesti. Rooseveltin luonne vaikutti siihen, että hän edisti ihanteidensa toteutumista määrätietoisesti ja voimallisesti, kriitik-kojen mielipiteistä piittaamatta.
Rooseveltin taivas maanpäällä ei ol-lut liberaali utopia. Liberaalien mukaan valtion tuli olla neutraali suhteessa yksi-löiden tekemiin arvovalintoihin. Roose-velt ei missään nimessä ollut suvaitsevai-nen relativisti. Yhteiskunta ei voinut olla neutraali suhteessa moraaliin. Yhteis-kunnan ja kaikkien sen jäsenten tuli nou-dattaa traditionalistista protestanttista etiikkaa. Perheelliset henkilöt esimerkik-si olivat Rooseveltin mielestä hyveelli-sempi kuin perheettömät. Valtion tuli toiminnallaan vahvistaa perheitä ja tu-kea niiden luomista. Yökerhot, avioerot ja naisten työssäkäynti heikensivät per-heitä ja tämän vuoksi valtion tuli taistella näitä ilmiöitä vastaan. Isille tuli maksaa sellaisia palkkoja, jotka mahdollistivat äi-din kotiin jäämisen ja suurten perheiden elättämisen. Omasta tahdostaan lapset-tomia tuli rangaista korkeilla veroilla.
Roosevelt oli luvannut luopua presi-dentin virasta kahden kauden jälkeen.
Tämä oli lupaus jota Roosevelt katui, mutta hänen vakaumuksensa eivät salli-neet lupausten rikkomista. Roosevelt oletti, että hänen seuraajansa William Taft tulisi noudattamaan hänen
uudis-tuslinjaansa. Taftin ajama politiikka ei ollut konservatiivista, muttei myöskään niin radikaalia kuin Roosevelt olisi ha-lunnut. Sivustakatsojan rooli ei sopinut Rooseveltin luonteelle. Hänen uskonnol-liset vakaumuksensa olivat niin ikään ristiriidassa tällaisen roolin kanssa. Kun-non kristitty ei voinut katsoa vierestä kun Yhdysvallat erkaantui kristillisistä ihanteista. Näiden voimien puristuksessa Roosevelt ilmoittautui ehdokkaaksi vuo-den 1912 presivuo-dentinvaaleihin. Republi-kaanisen puolueen eliitti ei halunnut an-taa ehdokkuutta Rooseveltille. Jos Roose-velt halusi kilpailla paikasta valkoiseen taloon, hänen oli löydettävä itselleen uusi puolue. Roosevelt osallistui lopulta vaa-leihin Progressiivisen puolueen ehdok-kaana. Puolueen ohjelma oli radikaali.
Työntekijöille luvattiin tapaturmavakuu-tuksia, eläkkeitä ja ilmainen terveyden-hoito.
Roosevelt sai vaaleissa enemmän ää-niä kuin istuva presidentti Taft, mutta demokraattien ehdokasta, New Jerseyn kuvernööriä Woodrow Wilsonia Roose-velt ei kyennyt lyömään. Monet progres-siivien vaatimuksista kuitenkin toteutui-vat Wilsonin presidenttikaudella. Esi-merkiksi progressiivinen tulovero ja lap-sityötä rajoittava lakiesitys läpäisivät kongressin. Wilsonin toimet valkoisessa talossa eivät silti miellyttäneet Roosevel-tia. Miesten luonteet poikkesivat liiaksi toisistaan. Roosevelt oli ekstrovertti ja Wilson introvertti. Wilsonin ulkopolitiik-ka oli Rooseveltin mielestä liian passiivis-ta.
Vaalitappion jälkeen Roosevelt jatkoi poliittista uraansa mielipidejohtajana.
Hän yritti levittää uudistussanomaansa ympäri maailmaa. Roosevelt esimerkiksi kannatti voimakkaasti Yhdysvaltojen liit-tymistä ensimmäiseen maailmansotaan, koska hän näki saksalaiset moraalittomi-na ja taantumuksellisimoraalittomi-na. Yhdysvaltojen oli osallistuttava hyveellisyyden levittä-miseen ympäri maailmaa. Rooseveltin ul-kopoliittiset näkemykset eivät poiken-neet suuresti George W. Bushin ulkopo-liittisista linjauksista. Roosevelt kuoli tammikuussa 1916.
Theodore Rooseveltin toimintaa on vaikea selittää pelkästään hänen biolo-gispohjaisen luonteensa kautta. Toisaal-ta, sama pätee Rooseveltin uskonnollisiin vakaumuksiin. Selitysten on pohjaudut-tava sekä biologiaan että kasvatukseen.
Rooseveltin luonne ja hänen uskonnolli-nen vakaumuksensa muotoutuivat yhtä aikaa, toisiinsa vaikuttaen. Kasvatus vahvisti ja korosti tiettyjä luonteenpiir-teitä toisten kustannuksella. Rooseveltin toiminnan ymmärtämiseksi olisi ehkä nähtävä ihmisluonto kimppuna erilaisia mahdollisuuksia. Yksilöiden kehitysmah-dollisuudet eivät ole rajattomat kuten John Watson väitti. Ilman Rooseveltin isän tarjoamaa uskonnollista kasvatusta Rooseveltin käytös olisi saattanut suun-tautua toisenlaisille urille. Social gospel -teologia painotti aktiivista suhtautumis-ta maailmaan. Yksilön kristillinen velvol-lisuus oli osallistua aktiivisesti maailman muuttamiseen. Ilman vahvaa luonnetta ja voimakkaita vakaumuksia Roosevelt ei olisi uskaltanut lähteä haastamaan vah-voja instituutioita. Rooseveltin suuri kunnianhimo sai hänet tavoittelemaan presidenttiyttä 1912, mutta Rooseveltin
päätökseen vaikutti myös se, että hän katsoi presidentti Taftin toiminnan louk-kaavan hänen kannattamiaan arvoja.
Historioitsija Kathleen Daltonin mu-kaan Rooseveltin koko poliittisen uran paradoksi liittyi siihen, miten moraaliset periaatteet oli mahdollista kääntää lain-säädännöksi. Roosevelt vaati yksilöiltä, ammattiliitoilta ja yrityksiltä korkean moraalin noudattamista. Jos hän pystyi omassa elämässään seuraamaan eettisiä periaatteita, muutkin pystyivät samaan, Roosevelt näytti uskovan. Aina ei kuiten-kaan ollut selvää, oliko moraalisin laki myös käytännöllisin. Yritysten tuli koh-della työntekijöitään paremmin, mutta minkälainen laki johti tehokkaimmin tä-hän lopputulokseen, ei ollut itsestään sel-vää. Rooseveltin maailmankuva oli hyvin mustavalkoinen. Hän harvoin näki vi-vahde-eroja eikä hän ollut kiinnostunut filosofisista nyansseista. Rooseveltin ak-tiivinen mieli ei pystynyt pysähtymään yksityiskohtien äärelle. Tärkeintä oli toi-minta joka edisti hyviä asioita. Asioiden hyvyyden määritti kalvinistinen etiikka.
Liika yksityiskohtiin takertuminen ja pohdinta johtivat passiivisuuteen. Toi-minta ei aina johtanut halutunlaisiin
lop-putuloksiin. Roosevelt ei kiistänyt sitä, että arvokkaita päämääriä ei aina saavu-tettu. Yrittäminen oli kuitenkin tär-keämpää kuin toimettomuus. Roosevelt oli tietyllä tapaa luonteensa (jos luonne nähdään ”luonnon” ja kasvatuksen yh-teistuotteena) vanki.
Toiminnan ja moraalin korostami-nen johtivat Rooseveltin usein autoritaa-riseen moralismiin. Hyvä päämäärä sai Rooseveltin usein kannattamaan keinoja joiden eettisyys oli kyseenalaista. Ensim-mäisen maailmansodan aikana Roosevelt hyväksyi kansalaisoikeuksien radikaalin kaventamisen. Rooseveltin huoli Yhdys-valtojen tulevaisuudesta sai hänet kan-nattamaan rasistisia uudistuksia. Bar-baaristen kansojen sivistämisen nimissä Roosevelt oli valmis tukemaan imperia-listista ulkopolitiikkaa. Rooseveltin aktii-vinen ja aggressiiaktii-vinen luonne ajoi hänet voimallisesti edistämään rasistisia ja im-perialistisia lakeja. Rooseveltia on vaikea nähdä tyrannimaisena diktaattorina. Jos Rooseveltille olisi annettu diktaattorin valtaoikeudet, olisi jälki saattanut silti olla rumaa. Vahva persoonallisuus yhdis-tettynä vahvoihin vakaumuksiin on usein vaarallinen yhdistelmä.