TUOMAS SUKSELAINEN
1. Lähtökohta
Tarkastellakseni Suomen valuuttakurssipoli-tiikkaa Euroopan yhdentymiskehityksen nä-kökulmasta otan lähtökohdaksi ensinnäkin valtioneuvoston äskettäisessä integraatio se-lonteossa esitetyn tavoitteen päästä mahdol-lisimman läheiseen yhteistyöhön Euroopan yhteisöjen kanssa sekä toimia 18 valtion eu-rooppalaisen talousalueen toteuttamiseksi.
Näitä tavoitteita kvalifioivana on tässä yhtey-dessä syytä panna merkille myös valtioneuvos-ton toteamus, jonka mukaan »Suomen läh-tökohtana on, että teemme talouspoliittiset päätöksemme itse ottaen täysimittaisesti huo-mioon kehityksen lähiympäristössämme ja maailmanlaajuisesti».
Edelleen oletan yleisesti hyväksytyksi ta-louspolitiikkamme perusperiaatteeksi vakaan valuutan politiikan, jolla pyritään muiden maiden valuuttakurssimuutoksista heijastu-vien kilpailukykyvaikutusten minimointiin ja yleisemminkin vakaan kotimaisen hintakehi-tyksen tukemiseen.
Entä miten mainitut integraatiopoliittiset ja valuuttakurssipoliittiset tavoitteet kytkeytyvät toisiinsa? Valtioneuvoston selonteko on tältä osin varsin pidättyväinen. Kansainväliseen ta-louspoliittiseen yhteistyöhön todetaan suhtau-duttavan varauksettoman myönteisesti, mut-ta lähes samaan hengenvetoon korostemut-taan mut- ta-louspoliittisen päätöksentekovallan pidättä-mistä Suomessa. EMS mainitaan kyllä EY-maiden talouspoliittisen yhteistyön merkittä-vimpänä saavutuksena, mutta järjestelmän kehittämispaineisiin tai -suunnitelmiin ei ek&-plisiittisesti puututa enempää EY:n kuin Suo-menkaan näkökulmasta.
Lähestyttäessä Suomen kannalta
kysymys-* Kansantaloudellisen Yhdistyksen teemailtapäivänä 24. 11. 1988 pidetty esitelmä.
Kansantaloudellinen aikakauskirja 1989: 1
tä Euroopan valuuttayhteistyön kehittämises-tä katson ·ensi vaiheessa kehittämises-tärkeäksi mm. seu-raavien seikkojen selvittelyn:
Ensinnäkin, miten valuuttajärjestelmän kehittäminen 'kytkeytyy yhtenäisten sisä-markkinoiden ja yhteisen eurooppalaisen talousalueen luomiseen? Erityisesti olisi kyettävä näkemään kuinka pitkälle tavoi-teltavassa hyödyke- ja tuotannontekijä-markkinoiden yhdentymisessä on mahdol-lista päästä ilman monetaarista integraa-tiota. Tämä integraatiopoliittinen näkö-kulma on tärkeä yhdentymispolitiikan prioriteettijärjestyksen ja aikataulu kysy-mysten kannalta.
- Ja toiseksi, miten Suomen kytkeytyminen Euroopan valuuttajärjestelmään vaikuttai-si valuuttakursvaikuttai-sipolitiikan harjoittamiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen tällä talous-politiikan lohkolla? Valuuttakurssipoliit-tinen näkökulma on tarpeen kotimaisen talouspolitiikan vaihtoehtojen hyötyjen ja kustannusten selvittämiseksi.
Etsin vastausta otsikkokysymykseeni
»Markkako EMS:iin?» näiltä kahdelta suun-nalta. Päivän yleisteeman huomioon ottaen lähden liikkeelle taloudellisen yhdentymispro-sessin asettamista vaatimuksista.
2. Valuuttakurssijär jestelmän roolista Euroopan ja Suomen
yhden tym ispyrkimyksissä
On varsin ilmeistä, että tällä hetkellä valuut-tapoliittisen yhteistyön puuttuminen Suomen ja EY:n väliltä ei muodosta estettä pitkälle vie-tyyn sisämarkkinaohjelman toteuttamiseen valkoisen kirjan hengessä. Esteiden poistami-nen tavaroiden, palvelusten, pääoman ja työ-voiman liikkeiltä ei ole eksplisiittisesti kytketty
yhtenäisen valuutta-alueen luomiseen itse EY:n sisäisessä toiminnassakaan. Vaikka pit-kän ajan tavoitteena on edelleen ja jälleen ko-rostetustikin monetaarisen integraation toteut-taminen yhteisine valuuttoineen ja keskus-pankkeineen, ymmärretään tämä tavoite sisä-markkinaprojektin loogiseksi ja välttämättö-mäksi jatkeeksi, jolle ei kuitenkaan ole esitetty selvää etenemisjärjestystä ja toteuttamisaika-taulua.
Kiinteimmin valuuttajärjestelmän kehittä-mistarve EY:n puitteissa liittyy pääomanliik-keiden vapauttamisen ulottamiseen lyhytai-kaista rahoituspääomaa koskevaksi. Täydel-linen pääomanliikkeiden vapaus altistaa kan-salliset' iahoitusmarkkinat suurille potentiaa-lisille keinottelupaineille erityisesti tilanteissa, joissa luottamus vallitsevaan valuuttakurssi-tasoon on häilyvällä pohjalla. Perusedellytys loppuun saakka viedylle pääomanliikkeiden vapauttamiselle on ympäristöön nähden ris-tiriidaton talouspolitiikka ja muuttuvissa olo-suhteissa toimintakykyinen rahoitusjärjestel-mä.
Empiirisen tutkimuksen valossa näyttää melko kiistattomalta, ettei lyhytaikaisilla va-luuttakurssimuutoksilla sinänsä ole erityisen haitallista vaikutusta ulkomaankaupan kehi-tykseen. Valuuttamarkkinat tarjoavat nor-maalioloissa kohtuuhintaiset suojautumiskei-not lyhytaikaisen kurssiepävarmuuden vaiku-tuksilta. Tästä näkökulmasta integraatiopro-sessilla on vielä pitkä tie kuljettavana ennen kuin varsinaiset kaupan esteet on purettu ta-solle, jolla lyhytaikaisten valuuttakurssivaih-teluiden merkitys tulee hallitsevaksi.
Kansainvälisen talouden integroitumisen näkökulmasta haitallisempi piirre nykyisessä kansainvälisessä valuuttajärjestelmässä on avainvaluuttojen taipumus pitkäaikaisiin kurssivääristymiin, jotka eivät näytä palvele-van enempää kansainvälisiä kuin kotimaisia-kaan sopeutumistarpeita, vaan pikemminkin vinouttavat kauppaa ja haittaavat investoin-titoimintaa. Eurooppalaisen valuuttayhteis-työn vahvistaminen ja sen pohjan laajentami-nen on tässä mielessä potentiaalilaajentami-nen väylä kohti parempaa yleismaailmallistakin
valuut-tajärjestystä ja ansaitsee sellaisena myöntei-sen suhtautumimyöntei-sen myös Suomen taholta.
3. EMS vaihtoehtona Suomen nykyiselle valuuttapolitiikalle
Valuuttakurssin pitäminen vakaana kilpailu-kykyä ja hintatasoa uhkaavien ulkoisten häi-riötekijöiden minimoimiseksi hyväksyttäneen varsin yleisesti Suomen valuuttakurssipolitii-kan peruslähtökohdaksi. Valuuttakurssikehi-tyksen sitominen nimenomaan ulkomaan-kauppaosuuksilla painotettuun kurssi-indek-siin tähtää ulkomaisten valuuttakurssimuutos-ten kilpailykykyvaikutuksilta suojautumiseen.
Suojautumisella on tällöin ymmärrettävä kes-kimääräisen kilpailukyvyn säilymistä osapuil-leen ennallaan, eli valuuttaindeksin 4 Yz pro-sentin vaihtelurajojen puitteissa. Vuoden 1982 syksyn kurssimuutosten jälkeenhän valuut-taindeksin vaihteluväli onkin pidetty muuttu-mattomana.1
Nykyisin Euroopan valuuttajärjestelmän keskeiset elementit ovat puolestaan yhteinen valuuttayksikkö ECU, valuuttakurssijärjestel-mä ERM sekä erilaiset luottojärjestelyt. Jär-jestelmä nykyisessä muodossaan on peräisin vuodelta 1979. Siihen on tehty pienehköjä muutoksia, viimeksi noin vuosi sitten inter-ventioperiaatteiden osalta. Järjestelmän me-nestys on suotuisissa olosuhteissa ylittänyt monien odotukset. EY:n jäsenmaiden osallis-tumisaste valuuttapoliittiseen yhteistyöhön on toisaalta vielä varsin vaihteleva.
Suomen valuuttakurssijärjestelmälle ja EMS:ille on kiinteän valuuttakurssijärjestel-män muunnelmina periaatteessa yhteistä tie-tynlainen kori- tai verkkorakenne, joskin oma järjestelmämme poikkeaa EMS:istä suuresti sekä institutionaalisilta puitteiltaan että kurs-sikytkennöiltään. Suomen valuuttakurssipo-litiikalta puuttuvat ne kansainvälisen järjes-telmän velvoitteet ja tukimuodot, jotka EMS:in jäsenillä on. Etenkin interventiopo-litiikkaan liittyvillä rahoitusjärjestelyillä ja
I Valtioneuvosto päätti 30. 11. 1988 alkaen laajentaa valuuttaindeksin vaihtelualueen n. 6 prosenttiin.
käyttäytymissäännöillä on lyhyellä aikavälil-lä merkitystä valuuttakurssipolitiikan uskot-tavuuden kannalta. Sitoutumisesta tiettyyn järjestelmään seuraa toisaalta väistämättä toi-mintavapauden rajoittuminen hyväksyttyjen pelisääntöjen edellyttämässä määrässä. Paljol-ti juuri tähän Paljol-tietysPaljol-ti perustuukin se uskotta-vuusetu, joka kansainväliseen järjestelmään kytkeytymisellä voidaan saavuttaa. Voidaan myös olettaa, että EMS:in tyyppisessä valuut-tajärjestelmässä perusteettomat ja lyhytjäntei-set keinottelu paineet voidaan tappaa halvem-min kustannuksin (esim. rahapolitiikan kiris-tämisestä seuraavan korkojen nousun osalta) kuin tällaisen järjestelmän ulkopuolella ole-vassa maassa.
Pidemmällä aikavälillä valuuttakurssipoli-tiikan uskottavuus perustuu ristiriidattomuu-teen vallitsevan kurssitason ja kansantalouden kilpailukyvyn sekä kokonaistaloudellisen ta-sapainon välillä. Luottamus tämän ristiriidat-tomuuden säilymiseen taas liittyy mitä suurim-massa määrin harjoitettavan yleisen talouspo-litiikan johdonmukaisuuteen ja uskottavuu-teen.
Kiinteiden valuuttakurssien järjestelmän pe-rusluonteeseen kuuluu kansantalouden kytke-minen valuutta-alueen muiden maiden ja eri-tyisesti talouspoliittisesti dominoivan maan harjoittamaan talouspolitiikkaan. EMS:n tä-hänastisessa historiassa Saksan liittotasaval-ta on kiisliittotasaval-tatliittotasaval-ta dominoinut järjestelmää liittotasaval- talous-poliittisesti. Sen hallitsevaa asemaa ei kovin vakavasti ole edes asetettu kyseenalaiseksi niin kauan kuin useimmat maat ovat pitäneet in-flaation hillintää talous poliittisena päätavoit-teenaan. Keskusteltaessa järjestelmän kehit-tämistarpeista mm. pääomanliikkeiden sääte-lystä luopumisen vuoksi on kuitenkin esitetty vaatimuksia »symmetrisemmän» talouspolitii-kan koordinoinnin aikaansaamisesta. Tällä saattaisi olla varsin kauaskantoiset seuraa-mukset koko järjestelmälle ja siitä heijastu-valIe uskottavuustuelle.
Niin kauan kuin Saksan markka ja sen ym-pärille ryhmittyneet EMS:iin kuuluvat ja kuu-lumattomat valuutat kuitenkin muodostavat Euroopan valuuttajärjestelmän kovan ytimen, tarjoaa järjestelmään kuuluminen selkeän
43
vaihtoehdon omaehtoiselle korisidonnaisuu-delle. Yhtenäisen talouspoliittisen perusfilo-sofian omaavan maaryhmän kurssikehityk-seen sitoutuminen on luonnollisesti markki-noiden näkökulmasta »läpinäkyvämpää»
mm. sellaisten fundamentaalitekijöiden kuin hinta- ja kustannuskehityksen, raha- ja fi-nanssipolitiikan otteen, ulkoisen tasapainon ja rakenteellisen muuntumiskyvyn osalta kuin vastaava sitoutuminen yli kymmenen maan keskimääräiseen politiikkaan ja talouskehityk-seen. Uskottavuus punnitaan aina lyhyellä ai-kavälillä markkinoilla ja jos politiikan läpi-näkyvyydessä on toivomisen varaa, on ole-massa vaara, että toisarvoiset tekijät painavat markkinanäkemyksen ja -odotusten synnys-sä enemmän kuin talouspolitiikan todellinen, mutta vaikeasti hahmotettava sisältö.
Nykyinen valuuttakorimme on valuutta-kurssipolitiikan tavoitteenasettelusta johdet-tu käytännöllinen kompromissi. Sen kokoon-panoa ja eri valuuttojen painotusta voitaisiin kritisoida analyyttisin perustein esimerkiksi sen vuoksi, että painoja valittaessa on otettu huomioon yksinomaan tavarakauppa eikä lainkaan muita maksutaseen transaktioita tai siitä syystä, että painotus perustuu kahdenvä-lisiin kauppaosuuksiin eikä eri kilpailijamai-den todelliseen markkinavoimaan. Tässä yh-teydessä voidaan kuitenkin kysyä yksinkertai-sesti, olisiko EMS-kytkennän implikoima pai-norakenne välittömien tai välillisten kilpailu-kykyvaikutustensa osalta jossakin mielessä parempi kuin nykyinen kori.
On selvää, että tämänhetkisen EMS:in Suo-melle implikoima valuuttarakenne ei toteut-taisi kovin hyvin tavoitteeksi otettua valuut-takurssimuutosten keskimääräisen kilpailuky-kyvaikutuksen minimointitavoitetta. Dollari, punta, jeni sekä Ruotsin ja Norjan kruunut olisivat korin ulkopuolella. Mikäli kruunujen omat korisidonnaisuudet muihin valuuttoihin otetaan huomioon, kolmen ensinmainitun va-luutan painoarvo markan nykykorissa lähen-telee neljääkymmentä prosenttia kun taas EMS-sidonnaisten valuuttojen yhteispaino on kuutisenkymmentä prosenttia. Punnan ja naa-purimaiden kruunujen sisältyminen jossain vaiheessa EMS-valuuttoihin taas kohottaisi
järjestelmän kattavuuden 85 prosenttiin ny-kyisen valuuttaindeksin vaikutuspiiristä.
Tässä yhteydessä tuntuu luontevalta viita-ta viita-taannoiseen ajatukseen Pohjoismaisesviita-ta va-luuttaliitosta, joka lienee esitetty lähinnä mie-lien totuttamiseksi laajemman eurooppalaisen valuuttayhteistyön mahdollisuuteen. Tästä nä-kökulmasta katsottuna muodollisesti kiin-teämpään valuuttapoliittiseen yhteistyöhön Pohjoismaiden välillä liittyy sekä puhtaasti myönteisiä piirteitä, että piirteitä, jotka herät-tävät kysymyksiä.
Ensinnäkin kaikkien mainittujen Pohjois-maiden koordinoitu liittyminen EMS:in pii-riin tekisi ratkaisun kunkin yksittäisen maan osalta helpommaksi kuin erillinen kytkeyty-minen järjestelmään. Nykyisen korijärjeste1-män ja EMS:in mukaisen valuuttakorin erot supistuisivat entisestään. Samaan suuntaan vaikuttaisi luonnollisesti myös Iso-Britannian liittyminen mukaan. Olisi kuitenkin pyrittä-vä pyrittä-välttämään se, että Pohjoismaista muodos-tuisi EMS:in kovan valuutan maista koostu-van ytimen pohjoispuolelle heikompana pidet-tävien valuuttojen saareke, joka osaltaan vas-taanottaisi järjestelmään syntyvät sisäiset pai-neet D-markan kurssin muuttuessa dollariin tai jeniin verrattuna. Kaikkien Pohjoismaiden edun mukaista olisi taistella tällaista leimau-tumista vastaan, joka heikentäisi inflaation-vastaisen valuuttakurssipolitiikan uskotta-vuutta. Onnistunut talouspolitiikka koko alueella tietysti voisi aikaa myöten luoda po-sitiivisiakin ympäristövaikutuksia.
4. Johtopäätökset
Tavoitteeksi otettu pyrkimys mahdollisimman läheiseen yhteistyöhön EY:n kanssa ei välit-tömästi muuta valuuttakurssipolitiikkamme perusasetelmia. Looginen jatke nykypolitiikal-le keskipitkän ajan tavoitteena olisi kuitenkin
kytkeytyminen Euroopan valuuttajärjestel-mään sen vastuullisena jäsenenä. Tämä olisi luonnollinen muoto kotimaisen hintatason ja rahoitusjärjestelmän vakauteen pyrkivälle va-luuttapolitiikalle sen Eurooppa-vision mukai-sessa maailmassa, joka vuoden 1992 ohjelman toteuttamisen jälkeen eteemme aukeaa.
Tarvetta äkkinäiseen järjestelmän muutok-seen ja uskottavuutta rapauttavaan hätiköin-tiin ei ole. Markkinoiden yleinen avautuminen ja kilpailun kiristyminen johtaa kuitenkin väistämättä riman nostoon. Tällöin talouspo-litiikan ristiriidattomuus asetettujen tavoittei-den suhteen joutuu entistä selvemmin koetuk-selle.
Kitkattomimmin siirtyminen uuteen eu-rooppalaiseen valuuttaregimeen tapahtuisi as-teittain nykyiseen valuuttakurssijärjestel-määmme sisäänrakennetun automatiikan vä-lityksellä. Ensi vuosikymmenelle siiryttäessä sekä sisämarkkinaprojektin aikataulun realis-tisuus että kuva EMS:in instituutioiden ja jä-sen piirin kehityksestä lienee selkiintynyt siinä määrin, että konkreettisia jatkopäätöksiä voi-daan ryhtyä hahmottelemaan.
Lopetan toteamalla, että vakaan reaalisen valuuttakurssin (muuttumattoman kilpailuky-vyn) ylläpitäminen Suomessa vaikeutuisi olen-naisesti, mikäli jättäytyisimme käynnistetyn yhdentymisprosessin ulkopuolelle. Tässä mie-lessä valuuttapolitiikan ja koko talouspolitii-kan peruslähtökohdat sanelevat yhdentymis-poliittiset tavoitteemme. Valuuttakurssipoli-tiikka puolestaan on luonnollista sopeuttaa tarjolla oleviin institutionaalisiin puitteisiin.
Poliittinen riippumattomuus ei tästä miten-kään vaarannu. Jos Bretton Woods-järjestel-män vaatimuksiin voitiin 1950- ja 1960-luku-jen maailmassa sopeutua ei EMS-yhteistyön 1990-luvulla pitäisi olla vaikeasti hyväksyttä-vissä. Ainakaan illusorisen talouspolitiikan it-senäisyyshaikailun ei saisi antaa olla esteenä.
Kansantaloudellinen aikakauskirja 1989; 1