Kolme eri maatiaiskasvattajaryhmää – karjankasvattajat, lammastilalliset ja yhdistelmäkasvattajat – erosivat selvästi siinä, miten he arvioivat eri toimen-piteiden edistävän maatiaisten säilymistä (Kuva 59). Maatiaislehmien kasvat-tajat katsoivat tuottoisuuden jalostamisen erittäin merkitsevästi tärkeämmäksi kuin maatiaislampaiden kasvattajat. Yhdistelmäkasvattajille tuottavuuden jalostaminen oli vähemmän tärkeää kuin pelkkiä maatiaislehmiä kasvattaville mutta tärkeämpää kuin maatiaislampaiden kasvattajille. Maatiaislampurit eivät pitäneet geenipankin perustamista yhtä tärkeänä kuin muut ryhmät.
Toisaalta he arvioivat maatiaisten käytön edistämisen muina kuin tuotan-toeläiminä erittäin merkitsevästi tärkeämpänä. Maatiaislampaiden kasvattajat myös kokivat jatkojalostuksen kehittämisen erittäin merkitsevästi tarpeelli-sempana kuin muut ryhmät. Kaiken kaikkiaan maatiaislampaiden kasvattajat
näkivät huomattavasti enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja maatiaisro-tuisten eläinten säilyttämisessä kuin maatiaiskarjan kasvattajat.
Parhaiten maatiaisten säilymistä edistävät toimenpiteet
0 20 40 60 80 100
Ei erityistoimenpiteitä
En osaa sanoa Muu toimenpide Jatkojalostuksen kehittäminen Jalostaminen tuottavammaksi Käyttö muuna kuin tuotantoeläimenä
Geenipankki Hyödyntäminen tuotantoeläiminä Tukijärjestelmän kehittäminen
%
Maatiaiskarjaa Maatiaislampaita Molempia Kaikki yht.
Kuva 59. Käsitys parhaista toivotuista toimenpiteistä.
Vastaajan sukupuoli vaikutti jonkin verran siihen, miten tärkeiksi eri toimen-piteet koettiin maatiaisten säilymisen edistämisen kannalta. Miehet näkivät tuottoisuuden jalostamisen naisia tärkeämmäksi toimenpiteeksi. Samoin mie-het pitivät tukijärjestelmän kehittämistä tärkeämpänä kuin naiset. Toisaalta naiset arvioivat miehiä merkitsevästi tärkeämmäksi maatiaistuotteiden jatko-jalostuksen kehittämisen. Ikäryhmien välillä ei sen sijaan ollut eroa siinä, miten tärkeinä eri toimenpiteet nähtiin.
Kun vastaajia pyydettiin arvioimaan maatiaisten kolme tärkeintä tehtävää tulevaisuudessa, eri tehtävien tärkeys nähtiin erittäin merkitsevästi erilaisena (Kuva 60). Maatiaiseläimet nähtiin selkeästi tuotantoeläiminä (yli 60 % vas-taajista). Lisäksi lähes 50 % koki maatiaisten sopivan hyvin erikoistuotteiden tuottamisen tai pientuotannon tarpeisiin. Myös muita tehtäviä tunnistettiin ja pidettiin mahdollisina. Tällaisista esille nousivat etenkin maatiaisten mahdol-lisuudet tilan toiminnan näkyvyyden parantamisessa sekä hoiva- ja tera-piaeläiminä. Kuitenkin nämä uudenlaiset tehtävät näyttivät olevan vastaajille vielä melko outoja, vain noin kolmannes kaikista vastaajista näki näissä mahdollisuuksia.
Maatiaisten hyödyntäminen jatkossa Suomessa
0 10 20 30 40 50 60 70 80
Maatiaisia ei tarvitse hyödyntää paremmin
En osaa sanoa Muulla tavoin Seuraeläin Hoiva- ja terapiaeläin Toiminnan näkyvyys Harraste- ja pientuotanto Erikoistuotteet Taloudellinen tuotanto
%
Maatiaiskarjaa Maatiaislampaita Molempia Kaikki yht.
Kuva 60. Käsitys maatiaiseläinten hyödyntämisestä tulevaisuudessa, koko maassa.
Kaikki kolme maatiaiskasvattajaryhmää näkivät eri tehtävien merkityksen hyvin samanlaisena eikä merkitseviä eroja ryhmien välille juurikaan muodos-tunut. Maatiaislampaita kasvattavat kuitenkin katsoivat erikoistuotteiden tuottamisen erittäin merkitsevästi tärkeämmäksi maatiaisten tavaksi kuin maatiaislehmien kasvattajat ja yhdistelmäkasvattajat. Sukupuolten ja ikä-luokkien välillä ei ollut eroa eri hyödyntämistapojen arvostuksissa.
Kun vastaajilta kysyttiin, miten he näkevät maatiaisten tulevaisuuden, vastaa-jien näkemykset maatiaiseläinten tulevaisuudesta vaihtelivat merkitsevästi.
14 % kaikista vastaajista näki tulevaisuuden synkkänä ja vastaavasti 20 %:a näki selvästi valoisana. Enemmistö vastaajista kallistui näkemyksessään myönteiselle kannalle, mutta esimerkiksi maatiaislampaiden kasvattajista yli 40 % suhtautui vähintään epäilevästi maatiaisten tulevaisuuteen. Maatiais-lampurit olivat yleensä pessimistisempiä kuin muut ryhmät. Naispuoliset ja nuoremmat vastaajat näkivät maatiaisten tulevaisuuden yleensä valoisampana kuin miehet tai vanhemmat vastaajat. (Kuva 61)
Näkemykset maatiaiseläinten tulevaisuudesta
Kuva 61. Yleisnäkemys maatiaiseläinten tulevaisuudesta
Eri kysymysten yhteydessä olleista avoimista kysymyksistä sekä vastaajien omaehtoisista kommenteista nousi esille suomalaisiin maatiaiseläimiin ja niiden tulevaisuuteen liittyviä vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdolli-suuksia, joita seuraavassa käsitellään. (Taulukko7).
Taulukko 7. Vastaajien näkemyksiä maatiaiseläinten heikkouksista, mahdolli-suuksista, vahvuuksista ja uhista.
Heikkouksia
• tukijärjestelmän raskaus ja tukien saannin epävarmuus
• pienet populaatiot (sukusiitok-sen riski)
• yhteiskunnan ja muiden koti-eläintuottajien arvostuksen puute
Vahvuuksia
• nuoret maatiaisrotujen kasvattajat
• kasvattajien vahva sitoutuneisuus
• eläinten monipuolisuus
• erityisarvot ja -ominaisuudet
• mahdollisuus saada tukea kas-vattamiseen
• lisääntynyt kiinnostunut Uhkia
• tukien väheneminen tai lak-kauttaminen
• maatiaiskasvattajien ikäänty-minen
• harrastajakasvattajien ammat-titaidottomuus
• tuotantokäytön loppuminen
• rotuominaisuuksien menetys jalostuksen myötä
• suurten tilojen luopuminen maatiaisista
• ulkomaiset tuontirodut
• tuottajahintojen aleneminen
• suomalaisen maatalouden tulevaisuus
Mahdollisuuksia
• tukipolitiikan suotuisa kehitys
• maatiaisten käyttö maiseman- ja ympäristönhoidossa
• yleisen arvostuksen lisääminen
• erityistuotteiden jalostaminen, brändit
• rodun jalostaminen tuottavam-maksi
• soveltuminen erityyppisille tiloille (monitoiminnalliset maatilat, mat-kailu, kotieläinpihat, uudet tulon-lähteet)
Vastaajien suhtautuminen maatiaiseläimille maksettavaan erityisympäris-tötukeen oli kahtalainen: Yhtäältä vastaajat kokivat tuet tärkeiksi, jotta eläin-määrä saataisiin säilytettyä edes nykyisellään. Toisaalta tukijärjestelmä koet-tiin byrokraattisesti, raskaaksi ja epävarmaksi, mikä kritiikki suuntautui var-masti osittain koko maataloustukijärjestelmää kohtaan. Vaikka maatiaisilla on myös paljon muita arvoja ja merkityksiä kasvattajilleen, kuten aiemmin on tullut esiin, tukien oleellinen vähentäminen tai lakkauttaminen johtaa kuiten-kin mitä todennäköisimmin maatiaiseläinten määrän vähenemiseen. Ympäris-tötuella katsottiin olevan myös muita kuin taloudellisia merkityksiä: Tuki tulkittiin osoitukseksi säilyttämistyön tärkeydestä, ja vastaajat uskoivat, että myönteisellä ja pitkäjännitteisellä politiikalla voidaan saada aikaan hyviä tuloksia..
Maatiaiseläinten tulevaisuuden uhkakuvat liittyivät vastaajien mielestä kes-keisesti kasvattajakunnan rakenteeseen. Nuorten viljelijöiden kiinnostus koettiin maatiaiseläinten säilymisen kannalta vahvuudeksi, mutta moni vas-taaja ilmaisi huolensa myös ikääntyvän viljelijäjoukon osalta: Epäiltiin, ettei pienille tiloille välttämättä löydy jatkajia. Lampureiden keski-ikä on korke-ampi kuin maatiaiskarjan kasvattajien. Muutamat vastaajat epäilivät myös, että kaikilla uusilla innostuneilla ’harrastajakasvattajilla’ ei välttämättä ole riittävää osaamista ja pitkäjänteisyyttä eläinten hoitamiseen. Harrastusluon-teiseen toimintaan katsottiin sisältyvän myös riskin eläinten arvokkaiden tuotanto-ominaisuuksien menettämisestä. Kaiken kaikkiaan kysely ilmensi monien kasvattajien syvää sitoutuneisuutta maatiaisrotuisten eläinten hoita-miseen ja säilyttähoita-miseen. Kaikkein sitoutuneimmat kasvattajat ovat säilyttä-neet huomattaviakin eläinmääriä aikoina, jolloin maatiaisten arvostus oli vielä nykyistä vähäisempää.
Varsinkin suurempien karjojen tai lammaskatraiden omistajat suhtautuivat jalostamiseen varsin ristiriitaisesti. Vaikka eläinten tuottavuutta voitaisiin parantaa jalostamalla, pelättiin, että jalostuksen myötä osa eläinten arvokkais-ta rotuominaisuuksisarvokkais-ta kuten hyvä terveys voiarvokkais-taisiin menettää. Edelleen, kas-vattajien joukossa pelkona oli, että ulkomailta tuodut liharodut voivat houku-tella kasvattajia siirtymään runsastuottoisempiin rotuihin. Myös maatiaisrotu-jen puhtaudesta oltiin huolissaan: Eläinten tuonti voi lisätä ristisiitosten mää-rää. Sukusiitoksen lisääntyminen oli myös huolen aiheena, kun kysymys on vähälukuisista roduista. Eläinten jalostaminen eläinten hyvinvoinnin ehdoilla nähtiin suotavaksi. Kasvattajien mielestä maatiaisilla on lukuisia hyviä omi-naisuuksia, joita edelleen parantamalla voitaisiin parantaa maatiaisten ase-maa.
Yleisti maatiaisten suureksi uhaksi miellettiin koko nykyinen suomalaisen maatalouden kehitys. Maatalouteen kohdistuu yhä suurempia tuotantota-voitteita, mikä lisää suurten tilojen riskiä luopua niistä harvoista maatiaisista, joita niillä on kasvatettavana. Pienten tilojen lopettaessa toimintansa, myös maatiaisrotuiset eläimistä jouduttaisiin usein luopumaan, vaikka muutamat vastaajat sanoivat jättävänsä maatiaisia pienen navettansa ’lämmittäjiksi’
muun tuotannon loppuessa. Taloudellisesti kannattavan kotieläintuotannon näkökulmasta maatiaisten rasitteena ovat usein vielä mielikuvat todellisuutta vielä heikommista tuotantoluvuista (vrt. luku 4.5), mikä on omiaan vähentä-mään maatiaisten arvostusta tuotantoeläimenä.
Kuten aiemmin todettiin maatiaiseläimet, erityisesti maatiaislampaat nähtiin kuitenkin myös monipuolisena maaseutuyrittäjyyden resurssina. Maatiai-set voivat olla osa matkailuyritystä tai kotieläinpihaa tai laatutuotteiden tai – palveluiden tuottajina. Vastaajat näkivät maatiaisten selviävän valtarotuja paremmin vähätuottoisemmilla laidunalueilla, joten ne suoriutuvat hyvin monenlaisesta perinnemaiseman tai ympäristönhoidon tehtävistä. Mielenkiin-toista on se, että tutkimuksen perusteella vastaajien mielestä erityisesti lam-mastaloudessa olisi monia mahdollisuuksia erityyppiseen yrittäjyyteen, kuten tuotteiden jatkojalostukseen. Silti maatiaislampaiden kasvattajat näkivät tule-vaisuuden kuitenkin kielteisemmin kuin maatiaiskarja kasvattajat.
Kasvattajat peräävät yleistä arvostusta ja kiinnostusta alkuperäisiin rotuihin ja niiden kasvattamiseen. Vastaajien kommenteista oli luettavissa, että maa-tiaiseläinten kasvattajat kaipaavat kunnioitusta työstään sekä yhteiskunnalta että toisilta kasvattajilta. Jopa osa kasvattajista näkee maatiaisten kasvattami-sen edelleen jälkijättöikasvattami-senä, tehottomana ja taloudellisesti epärationaalikasvattami-sena toimintana. Toisaalta muutamat, erityisesti maatiaiskarjan kasvattajat olivat havainneet maatiaiseläinten yleinen arvostuksen ja kiinnostuksen lisäänty-neen. Yhteiskunnan moniarvoistuminen ja ympäristötietoisuuden lisääntymi-nen, maatilojen sekä kotieläintilojen ja viljelijäväestön monipuolistuminen suovat ainakin periaatteessa mahdollisuuksia maatiaisrotujen turvaamiselle tulevaisuudessa. Kysymys on pikemminkin siitä, miten nämä eri maatiaisten säilymistä edistävät tekijät saadaan konkretisoitumaan käytännön toiminnak-si.