Välittömästi tuotteen esittelyn jälkeen tuotteen pinnan kaarevat linjat, kuvio ja materiaalinen toteutus sekä linkitys tuotteen nimeen herättivät huomion
…”aaltovaippa”. ”Aaltovaippa ainakin, sen tietää.” ”kuulostaa ihan hienol-ta”, ”tämä voisi olla mitä tahansa, jos tämä on villaa villan ehkä tunnis-taa””vaippa ei ollu ihan tommonen, ”luki raidat on värjätty tossa ei ole mi-tään raitoja”pitäisi olla juuri tuo huopa…teksti ei sovi juuri tuohon huo-paan” ”aika karkee tää on”
Kuva 35. Merenneidon aaltovaipan kuosia (Kuva: Marja-Liisa Rinnekangas) Sen sijaan tuotteen liitynnät tuotantoeläimiin koettiin huomattavasti hämä-rämpänä. ”Mulla, mulla vaan heti, heti tuli mieleen kun tietää mitä nämä lampaat on, niitä on aika vähän, kuinka moni osas mieltää tästä sitä
lammas-ta, tämä voisi olla mitä tahansa, jos tämän nyt villaksi ehk tunnistaa, mutta se tän indigo, indigo, se hieno valhe, sellainen päkki-pässimäinen paha puut-tuu.” Parempaa tai ilmeisempää liittyvää tuottajaeläimen erityispiirteisiin pidetään erittäin tärkeänä.. ”Siinä oli voinu jotain sitä Ahvenanmaan lammas-ta olla ittenään, että en tiedä oliko sitä kokonaan lammas-tarvinnu värjätä, et jos.”.
Kuitenkin tuotteen alkuperäinen aistimuksellinen perusodotus löytyy: ”läm-pimän tuntuinen”. Lämpimyys ja tarkastelumallin valoisuus ovat ilmiselvästi rinnasteisia käsitteitä.
Kasvivärjäys tekniikkana herättää todella paljon epäileviä kommentteja. ”Sii-nä on se värimorsinko, sehän on tällainen uus tai ainakin uudelleennostettu värjäyssysteemi” Värjäykseen liitetään käsitys ihmisille ja ympäristölle vaa-rallisista kemikaaleista; näin myös kasvivärjäykseen..”Ne on aika vahvoja aineita värjätään ne millä tahansa” Toiset keskustelijat kuitenkin tyrmäävät kemikaalivaarat.. ”No ei, alunalla kiinnitetään, sillä voi säilöä kurkkuja, sitä voi ihminen syödäkin, ei se ole kauheeta myrkkyä” Liitynnät aikaisempaan tietoon, koskien värjäysprosessien ongelmallisuutta, aiheuttaa vahvaa epäile-vää suhdetta tuotteen tähän ominaisuuteen.
Tuotteen nimi ’vaippa’ herättää huomiota. ”Villainen aluslakana, vaippa”.
Tuotteen nimi ei keskustelijoiden mukaan itsestään selvästi sido tuotetta oi-keaan käyttökontekstiin.
Tuotantoeläinten uhanalaisuuteen liittyvä pohdinta alkaa omaehtoisesti, mut-ta loppuu myös varsin lyhyeen, ilmeisesti ryhmäkokonaisuuden tiedon puut-teeseen. Liityntä uhanalaisuuden ja tuotteistamisen välillä jää kokonaan kes-kustelematta. Monimuotoisuuden eräs periaate ”Use it or loose it” jää koko-naan arvioimatta.
Sen sijaan tuotteen väri koetaan miellyttävänä.”Hillityn miellyttävän tuntui-nen, ei ihan puhtaan sininen” ja herättää väriin itseensäkin liittyvää kom-mentointia. ”Minä oon tästä oikeastaan yllättynyt, että tämä on niinku indigo, että minä olen luullut että se on vaan morsinko, mutta kyllä mää tiedetää, sillai, että se on niitä ainoita mistä suomessa saadaan sinistä”. Ja erikois-kasviperäisen värjäyksen omaleimaisuus vakuuttaa, pienen alkuperähämmin-gin jälkeen..
Suomenlampaan villasta materiaalina herää hieman ristiriitainen keskustelu, nimenomaan villan huovuttavuudesta ja villan laadusta muutoinkin.. Myös tuotteen saatavuudesta ollaan hieman epävarmoja. ”Minä tukusta, kun ostan tukusta, pitää sanoa että on yks kehräämö jonka langat, ne on huonolaatuis-ta, minä yleensä ostan ulkomaishuonolaatuis-ta, koska minä tarviin laadukkaita.” Käsitys raaka-aineen laadusta ja saatavuudesta ammattimaisemmassa käytössä varsin negatiivinen ”niitä sit sää, on muutamia isompia firmoja, mutta niiden lanko-ja ei oo kovin paljon tuolla hyllyillä, että pitää alanko-jaa sinne Pohlanko-janmaalle tai Itä-Suomeen, tai sinne missä niitä on.”
Tuotteen käyttökontekstiin liittyvässä keskustelussa tuote määriteltiin selvästi eliittituotteeksi. ”Kyllä se melkein lahjaesine on, ja pitää katsoa hintalappua ja sittenkin pitää miettiä vähän”. ”Jotain, kun ihmisillä joilla on jo kaikkea, niin voisin kuvitella että ostaisin shaalin”. Ostopaikkojen pohdinnasta koros-tuu pienyrittäjyyden ihailu ja kädentaitojen merkitys. Keskustelu fokusoikoros-tuu myös markkinoinnin mittakaavaan. ”Kyllä minä lähtisin pienestä, enkä Stockmannilta, vie välistä niin paljon, minä antaisin kyllä sille tekijälle sen kaiken rahan, kaikkinensa enkä millekään tukkumyynnille”.” Jos se on vähän isompi firma en minä sitä ostaisi”.
Käsityö ja sen spontaanisti keskusteluun avaamat liitynnät herättävät hyvin vahvoja käsityksiä: ”Minusta käsillä tekeminen, vaikka itse teen sitä työkseni, käsillä tekeminen ei ole ihan selkeen itseisarvo, vaan että se tuote on hyvä ja kaunis ja sopiva”. Tähän sitoutuu myös mittakaavakysymys. Pienyritysten työllistävyys tai laajemmin suomalaisten työllistävyys nousee esiin: ”Mutta se kuitenkin työllistää suomalaisia ihmisiä, suomalaisia… Minä oon samaa mieltä kuin sinäkin, kyllähän Jokipiin tuotteet on ihan hyviä, en mää sitä, ne on kuitenki suomalaisia ja työllistää suomalaisia”.
Hintakeskustelu herättää tosiasiassa keskustelun tuotteen tuottajan yritystoi-minnan kestävyydestä.”Kannattaa tehdä sellaista tuote mistä voi panna semmosen hinnan että saa.” ”Mutta sitten tuo värjäys, naista joutuu pyytä-mään aika paljon, mutta kauniitahan ne on.” Tämän keskustelun myötä kes-kustelijoilla on hinnasta varsin realistinen ja ymmärtävä käsitys. ” No en tie-dä, ehkä hiukan, sata kakskymppiä”. Tuotteen tosiasiallinen myyntihinta saa yleisen hyväksynnän.
Hinta-arviot herättävät välittömästi keskustelun tuotteen laadusta, sekä hinta-laatu –suhteen balanssista. ”Mutta käsityössäkin, se on sama kuin ruuassa mulle sen täytyy olla kaunis, mutta se ei oo mulle vaikka se olis kasvivärjätty tai vaikka se oli mistä harmaksesta tehty, en minä sitä ole jos se ei kaunisjos se ei mielytä juuri mua”. ”Täytyy olla hyvin tehty, täytyy olla saumat kunnol-liset”, ”Hyvin tehty, mutta vielä tärkkempi on että sen täytyy olla kaunis”.
Laatu-hintasuhde oltava kunnossa, jotta voi pyytää riittävän hinnan, taiteelli-nen ja teknitaiteelli-nen laatu määräävät markkinoitavuuden. Tuotteeseen kohdistuvat odotukset: ”Että sitä käytettäisiin kans”. ”Kestävyyttä”. Ja epäilykset: ”Mut-ta jos se on tosi halpa, sit se ei kestäiskään päivänvaloa sen tekeminen. Tot”Mut-ta kai se on hyvä jos se on tehty käsin tai pienmuotoisesti. Mutta niin jos minä voin epäillä että siinä on yksiä tai muuta poljett..”
Odotuksissa myös eettisyyskonteksti tulee spontaanisti esiin: ”Lapsityövoi-maa käytetty”, ”lapsityövoi”Lapsityövoi-maa käytetty tai raskaana olevat naiset ovat vär-jäilly ja käyttäny kaikkiia kemikaaleja, siiten ei pysytä”.
Kasvivärjäys ja kasvivärjäyksen suhde alkuperärotutuotteeseen herättää vah-voja epäilyjä: ”Kyllä kai siinä. Minä kyllä epäilen, että kaikille tai kovin usein se ei aukea mistä on kysymys”. ”Suurin osa ei tiedä asiasta yhtään mitään, ei niillä oo mitään käsitystä siitä mistä indigolla värjätty T-paita on
kotoisin, ei niillä oo mitään käsitystä, ei ne ota siihen mitään kantaa”. ”Mut-ta toisaal”Mut-ta kasviväreillä on vähän huono maine, kuin myrkyt mitä pistetään kasvivärjättyihin, voi olla.. Värit on huomattavasti ympäristöystävällisempiä kuin ne aineet mitä niihin kasvivärjättyihin pistetään, koko prosessi on niin ympäristöä kuluttava”, ”Luulisi, että on jotain merkitystä, silloin kun otetaan joku tavara joka on käsin tehty, että kun ihminen maksaan tietyn lisäarvon, lisämaksun, että he myöskin on tietoisia siitä, että kasviväreillä sitten tehty, koska se on loppujen lopuksi värjätty villaa ja lankoja kasviväreillä, ei kemi-allisella värillä”. Vaikka toisenlaisiakin käsityksiä löytyy. ”Minä en ole tuosta kyllä samaa mieltä, mutta jollaine voi värjätä, tai jollain liekokasvilla voi purettaa, liekoja ei oo niin hirveesti ja jäkälää ei oo niin hirveesti. Ei tarvitse käyttää pakosta mitään kemikaaleja ja alunaa apteekista, jota voi käyttää siihen kurllujen säilytykseen.” Luonnosta kerättyjen värien merkitys löytää puolustajan.
Spontaani keskustelu syntyy myös siitä, onko värinlähteenä kyseessä alkupe-räiskasvi vai tulokaslaji. ”Kyllä se varmaan Suomeen on tullu Keski-Euroopasta”. Potentiaalinen tulokaslajiominaisuus ei herättänyt jatkokeskus-telua.
Asiakasinformaatio (tuotelabel) ei ole loppuun asti mietitty: ”Mutta siinä ei saisi olla noita vermeitä niin kuin tuossa, mutta se vois juur tän, olla raitanen niin kuin tämä ja raitaseen oma lappunsa ja tuohon yksväriseen oma lap-punsa. Että se olis loppuun asti mietitty.” (Mukana oli myös saman yrityksen toinen verrannetuote.)
Tuotteelle löytyy helposti tarkoituksia ja käyttökohteita: ”Mutta tämä on niin kevyttä tämä materiaali, ei tässä paljoa ole materiaalia ei tässä kyllä paljoa ole ja se on niinku sitä yksväristä lankaa”, ” jos ulkotilalla istuis”,” tai teat-terissa”,”Harmaarouva”.
Tuloksen perusteella voidaan vetää seuraavat johtopäätökset:
• Suurin keskustelussa esiin tullut tuotteistamiseen liittyvä ongelma aiheu-tui eri komponenttien muodostaman kokonaisuuden vajanaisesta vakuut-tavuudesta ja siitä, että komponentteihin liittyvä laatu- ja ympäristölaatu-kysymykset herättivät keskustelijoissa aikaisempaan tietoon liittyviä epäilyksiä.
• Linkitys tuotteen alkuperätaustaan ei ollut riittävän vahva. Perusongelma saattaisi olla luottamusta herättävän taustatarinan puute. Taustatarinan tu-lisi tukea myös eettisyys- ja alkuperäkysymyksiä.
• Tuotteen tuotannon kannattavuus ja potentiaalisen markkinoinnin mitta-kaava jäivät kuluttajien keskuudessa avoimeksi keskustelukysymykseksi.
Tuotteen taustasta haettiin ilman muuta myös taloudellista kestävyyttä ja markkinoinnista yksilöllisyyttä.