Maaseutuelämään sopeutuminen ja arjen todellisuus

Muuttajat kertoivat sopeutuneensa maaseudulle pääasiassa hyvin ja viihtyneensä uudessa asuinympäristössään. Muutamilla muutosta oli hyvin vähän aikaa, joten sopeutumisprosessi ja tutustuminen uuteen kotipaikkaan olivat yhä käynnissä. Suurella osalla haastateltavista oli paljon aikaa varautua ja valmistautua uuteen elämään maalla, mutta muutamilla muuttopäätös ja varsinainen muutto tapahtuivat varsin lyhyessä ajassa. Tämän aineiston perusteella nopeasti

tehty päätös tai pitkään harkittu päätös ei vaikuttanut siihen, miten kenenkin sopeutuminen sujui. Sopeutuminen oli sen sijaan yhteydessä muuttajan sopeutumiskykyyn ja joustavuuteen.

Uudessa ja vieraassa ympäristössä on paljon ihmeteltävää ja totuttelemista, joten hämmennykseltä ja ihmettelyiltä ei vältytty. Näitä on voinut aiheuttaa moni asia, kuten maaseutukulttuuri, paikalliset ihmiset tai toisenlainen ilmasto ja luonnon rytmi ja nämä kaikki sekä positiivisesti että negatiivisesti. Maaseudulla asuessa oli hyvä oppia hyväksymään tiettyjä asioita, joista keskeneräisyyden sietäminen on yksi. H9:”– – tässä opetellaan siihen, että keskeneräisyyttä pitää sietää. Mikään ei tuu oikeen valmiiksi – –”. Varsinkin jos asuttiin omakotitalossa tai vanhassa maalaistalossa tai tilalla, tekemistä on usein enemmän kuin mitä kerkeää tekemään. Tämä saattoi olla joillekin haastavaa, ja tyytymättömyyden tai riittämättömyyden tunteet nousivat välillä pintaan, kuten H5:n tapauksessa: ”Suurimmat haasteet on oman itsen kanssa”.

Monen mielestä luonto määräsi enemmän elämänrytmiä maaseudulla ja tähän tuli sopeutua.

Varsinkin Pohjois-Suomen luonnon ominaispiirteillä on varsin vahva kontrasti Etelä-Suomessa asuneelle henkilölle. Talven pimeys ja lyhyet päivät sekä kaamosaika saattoivat olla rankkakin kokemus. H1 kertoi selviytyvänsä kaamosajasta puuhamalla sisätiloissa, esimerkiksi tekemällä ruokaa ja katsomalla tv-sarjoja. Hänelle oli tärkeää, että kotona on kaikki mukavuudet, jotta olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa olla. Talviaikaan aura-auton meno ei ollut yhtä tehokasta kuin mihin kaupungissa oli totuttu ja jos aura-auto ei ollut vielä kerennyt käymään kotikadulla, liikkeelle ei lähdetty. Ja tähän oli tottuminen. Luonto oli siis enemmän läsnä maaseudulla asuvien elämässä. H1:n mielestä luontoa myös kunnioitettiin enemmän, ja toisaalta Etelä-Suomen kaupunkien läpivuoden sulana pysyvät älykadut aiheuttivat H1:ssä huvittuneisuutta.

Sopeutumista ei sen sijaan vaikeuttanut palveluiden saatavuus. Maalle muutettaessa oltiin tietoisia siitä, että palvelut tulevat muuttumaan ja ne eivät ole yhtä monipuolisia ja sijaitse yhtä lähellä. Hyvä varautuminen helpotti arkea, ja haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että peruspalvelut ovat riittäviä ja niillä pärjätään. Peruspalveluihin pääsy vaati kuitenkin auton käyttöä ja 8/10:stä olikin sitä mieltä, että auto on välttämättömyys maalla. Samanlaisia tuloksia auton pakollisuudesta esiintyy muissakin tutkimuksissa (esim. Kytö & Aatola 2006; Hienonen 2011). Loput kaksi haastateltavaa eivät nähneet autoa aivan välttämättömänä, mutta myönsivät,

että autottomuus tekisi arjesta merkittävästi hankalampaa. H2:n mielestä autolla on myös eri funktio maalla kuin kaupungissa:

”Ehkä se auto ei oo monelle mitä se taas sit on kaupungissa – – auto on maalla enemmän semmonen väline mitä sä käytät, että et sil on semmonen tarkotus” H2

Vaikka peruspalveluihin oltiin suhteellisen tyytyväisiä, joitakin palveluja myös kaivattiin.

Kulttuuripalvelut ja tapahtumat korostuivat tässä selkeästi, esimerkiksi kaupunkikulttuurista lähtöisin olevaa kahvilakulttuuria toivottiin nähtävän enemmän maaseudulla ja samoin pienyrittäjyyttä ja innovatiivista yrittäjyyttä. Kaupunkikulttuurin nälkää tyydytettiin vierailemalla välillä kaupungissa.

Sosiaaliset suhteet ja niiden tärkeys korostuivat aineistossa monissa kohdin ja ne joko helpottivat tai vaikeuttivat sopeutumista. Maaseudulla naapurit olivat paljon merkittävämmässä asemassa kuin kaupungissa, jossa omia naapureita ei välttämättä ollut koskaan edes nähty.

Joissakin tapauksissa naapurit olivat tulleet tervehtimään uutta tulokasta, tai apua tarjottiin tai sitä annettiin sitä pyydettäessä. Paikalliset suhtautuivat kaupunkilaisiin lähes poikkeuksetta positiivisesti. Monelle haastateltavalle paikallisiin tutustuminen ja paikan yhteisöllisyys olivat merkityksellisiä asioita. H8 kuvailee maaseudun yhteisöllisyyttä seuraavasti:

” – – sehän on maalta se yhteisöllisyys kotosin, ni mä oon ehkä siihen viehättynyt et se on niin totta ja niin läsnä siel maalla, et sulle tuodaan rotinarinkeli ja ihmiset tarjoutuu sulle

muuttoavuksi ja sulle tullaa soittamatta kylään ja tota se on sellasta vähemmän kellotettua se maalla eläminen ja enemmän ehkä sydämmellä, ku kellolla tehtyjä arkisia kohtaamisia – –” H8

Kaupunkiin jääneitä sosiaalisia kontakteja kaivattiin monesti. Jos uudesta ympäristöstä ei ollut saatu uusia ystäviä, arki saattoi olla yksinelävillä paikoin yksinäistäkin, vaikka toisaalta omasta itsenäisyydestä ja hiljaisuudesta nautittiinkin. H1 teki päätöksen muuttaa maaseudulta takaisin kaupunkiin, koska hän ikävöi kaupungissa asuvaa perhettään ja halusi asua lähempänä heitä.

H1:n tapauksessa muutto maaseudulle oli alun perin kokeiluluontoinen ja mahdollisuutena oli jäädä maalle pysyvästi. H1 mainitsee myös, että hän vietti suurimman osan vapaa-ajastaan yksin, eikä yrittänytkään suuresti muodostaa uusia ystävyyssuhteita. Tämä saa pohtimaan, onko muuton kokeiluluonteisuudella ollut vaikutusta siihen, millä tavalla uuteen paikkaan sopeudutaan ja kiinnitytään, ja onko vähäinen vapaa-ajan sosiaalinen elämä vaikuttanut päätökseen muuttaa takaisin kaupunkiin?

Paikallisten ja kaupunkilaisten erilaiset taustat nousivat esille vuorovaikutustilanteiden kautta.

Myös tietynlaista vastakkainasettelua esiintyi. H4 näki suuren eron omassa ja paikallisten luontosuhteessa:

” – – heille [paikallisille] se [metsä] on joku tukkikuutio ja metsän kasvuvaihe ja mulle se on niinku joku semmonen hoitava ympäristö tai sienimaasto tai marjamaasto et kyl näis tämmösis on kulttuurieroja tosi paljon” H4

H4:lle luonto näyttäytyi tärkeänä ja arvokkaana paikkana, jota tulee suojella ja josta löydettiin jopa mystisiä ominaisuuksia. Paikallinen taas näki metsän pikemminkin yhtenä elinkeinon muotona. Kaupunkiympäristössä kasvaneille henkilöille varsinkin luonnontilainen metsä on voinut olla kaukaisempi asia, jolloin mielikuva metsästä voi saada kiehtovia tai jopa eksoottisia elementtejä. Lisäksi kaupunkilaisen ja paikallisten maailmankuvan erilaisuudet hämmästyttivät: ” – – meil on hirvee ero meidän maailmankuvassa” H10. Liika perinteikkyys tai ns. tuppikuntalaiset asenteet aiheuttivat ihmettelyä ja turhautumistakin joissakin kaupunkilaisissa. Paljon matkustaneelle maailmankansalaiselle ihmetystä aiheutti paikallisten

”pienet ympyrät”, jossa ei välttämättä ollut poistuttu tutusta maaseutuympäristöstä vuosiin.

Myös eettisissä asioissa huomattiin eroja:

”– –mä oon kaiken lisäks vegaani, ni täällähän [maalla] koetaan et mä vien heiän [paikallisten]

työpaikat, ku mä en juo maitoo ja syö lihaa – –” H10

H10:n mukaan ”monet asiat näyttää kaupungist käsin ihan erilaiselta, ku sit ku sä asut täällä”.

Maalla asuminen toi uusia näkökulmia omiin arvoihin ja saattoi avartaa ajattelua:

”Mä vieläki pohdin joissaki asioissa et miten mun pitäs nyt sit suhtautuu oikeesti, ku se ei ollukaa niin mustavalkosta ja helppoo nää asiat” H10

Kaupungissa asuneelle jotkin maaseudun asiat saattavat näyttää yksinkertaisemmilta kuin mitä ne lopulta ovatkaan. Tästä autoilu oli hyvä esimerkki. H3:n ja H10:n suhtautuminen autoiluun muuttui maalla asuessa. Kaupungissa ajattelutapa oli ympäristöystävällisempi ja ilmastoasiat nähtiin hyvin tärkeinä. Kuitenkin maalla asuessa auto oli välttämätön väline, jota ilman ei päästy välttämättä edes ruokakauppaan. Tällöin mahdolliset bensan tai autoveron hinnan nousut saivatkin näkemään punaista. Kaupungissa ilmastomyönteistä ja vihreää ajattelutapaa on saattanut olla helpompi ylläpitää, kun palvelut ovat lähempänä ja joukkoliikenne toimii. Toinen esimerkki liittyi eläintensuojelun ja maaseudun susiongelman ristiriitaan:

”Mä oon aina ollu sitä mieltä et se [susi] on niin hieno eläin et mitä ne maalaiset siel valittaa et höpöhöpö, mut nyt ku mul on omat hevoset tässä ja sudet käy tos aidal ja tulee pihaa naapuriin, ni nyt mä oon alkanu miettimään et ei sekä nyt oo ihan normaalii eikä oikein – –” H10

Arki maaseudulla yllätti osan haastateltavista ja kaikki odotukset eivät toteutuneet. Osa kuvitteli, että maaseudulla olisi enemmän aikaa tehdä asioita, joista itse pitää. Tämä ei kuitenkaan välttämättä toteutunut tai ollut todellisuutta, vaan taustalla vaikutti maaseudulla asumisesta muodostunut mielikuva.

”Joo kyllä mä luulin et tää on helpompaa – – ja mä en tajunnu sitä et tääl kuluu hirveesti aikaa, ku on oma talo ja hevoset pihassa, että se tekeminen ei niinku ikinä, ikinä ei tuu valmista, mä varmaa kuvittelin et mä tääl ratsastelen jotain peltojen laitoja,et tää on tosi rankkaa ja sit sitä mä en tajunnu et miten paljon menee rahaa täälä kaikkee – –” H10

”Ehkä se mitä odotti ite, että ois enemmän aikaa, vaikka niinku vaa kuljeskella tuolla metsässä ja ihmetellä rauhassa sitä elämää siellä – –” H5

Tekemisen ja työn määrä tuli monelle yllätyksenä, varsinkin niillä, jotka asuivat maatilalla, maalaistalossa tai omakotitalossa, jossa oli suuri piha. Toisaalta moni myös totesi arkensa olevan melko samalaista kuin kaupungissa, kuten H3 totesi: ”Kyllä niinku arki on arkee joka paikassa”.

Taloudellinen puoli tuli joillekin yllätyksenä, kun kaikkia mahdollisia kuluja ei osattu ennakoida. Tähän on voinut vaikuttaa se, että maaseudulle muuttaessa on saatettu aloittaa täysin uudessa ja tuntemattomassa asumismuodossa, esimerkiksi kerrostaloasumisen ja omakotitaloasumisen kulut ovat erilaisia ja tällöin taloudelliset yllätykset olivat todennäköisiä.

H1 oli odottanut, että maaseudulla olisi halvempaa asua ja elää, mutta todellisuus oli ainakin hänen tapauksessaan toinen. H1 ja H10 totesivat molemmat, että maaseudulle muutto oli taloudellisesti ”plus miinus nolla”. H2:n kokemus oli toisenlainen, sillä hän kertoi saaneensa vanhan kaupunkiasuntonsa hinnalla reilusti tilavamman ja paremman asunnon maaseudulta.

Kukaan haastateltavista ei kuitenkaan muuttanut edullisempien asumis- ja elinkustannusten perässä, vaan mahdollinen edullisempi elämä oli muuton positiivinen seuraus. Tämän aineiston taloudellinen näkökulma eroaakin aikaisemmista maallemuutto tutkimuksista (esim. Pehkonen 2004), joiden mukaan taloudelliset syyt ovat joidenkin muuttajien muuttomotiivina. Vaikka kaikki odotukset eivät toteutuneet ja yllätyksiltä ei vältytty, haastateltavat vaikuttivat tyytyväisiltä nykytilanteeseensa ja osalla odotukset olivat jopa ylittyneet:

” – – mä väittäisin et tää [asuinpaikka ja asumismuoto] on sitä mikä on lähellä täydellisyyttä”

H8

” – – odotukset oli sillee aika korkeella, mut varovaisen korkeella, mut ne koko ajan ylittyy – –”

H8

” – – se fiilis et nyt mä asun täälä ja saan olla tääl koko ajan ja jokaikinen kesäilta ja kaikkee et onhan se niinku tosi hienoo” H7