valti-on tuen myöntämisen energiapuun haketukseen, mikä osaltaan edistää hoitotöiden tekemistä ja työllisyyttä.
Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta, jossa säädetään mahdollisuudesta rahoittaa työllisyystyönä tehtävää nuoren metsän hoitoa ja energiapuun korjuuta puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi myönnettävällä valtion tuella ja työmi-nisteriön asetus työllisyystyönä teetettävästä nuoren metsän hoidosta tulivat voimaan 15.5.2001. Maa- ja metsätalousministeriö valmisteli muutoksen kestävän metsätalouden ra-hoituslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännökseen siten, että metsän hoitoon liittyvä tuki energiapuun haketukseen jatkuu ja on voimassa vuoden 2007 loppuun.
Maa- ja metsätalousministeriö valmisteli vuoden 2005 aikana kestävän metsätalouden rahoi-tuksesta annetun lain uudistamista. Vuoden 2005 toukokuussa sidosryhmille järjestettiin seminaari, jossa ministeriö kertoi uudistuksen linjauksista ja osallistujat saivat esittää alus-tavia kantojaan.
Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen (177/2006) metsätalouden rahoituslaiksi ja laiksi tuloverolain muuttamisesta.
Maa- ja metsätalousministeriön tarkoituksena on metsälain muun tarkistamisen yhteydessä lisätä lakiin säännös metsäsuunnitelmaa koskevaksi yleismääritelmäksi. Määritelmää käytet-täisiin joko sellaisenaan tai erityislaeissa määriteltävin tarpeellisin tarkennuksin, kun metsä-suunnitelma säädetään laissa metsänomistajan oikeuksien tai velvollisuuksien edellytyksek-si. Metsäsuunnitelman määrittelyssä tullaan ottamaan huomioon metsäsuunnittelun käsitteis-tössä tapahtumassa oleva selvitystyö. maa- ja metsätalousministeriön tarkoituksena on käynnistää metsälain tarkistamista koskeva valmistelutyö vuoden 2008 aikana.
Kestävän metsätalouden rahoituksesta on annettu laki (544/2007). Laki saatetaan voimaan mahdollisin komission edellyttämin muutoksin sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt lain sisältämän metsätalouden tukijärjestelmän.
Asia ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin.
Siemenhuollon toimivuuden ja siemenen perinnöllisen monimuotoisuuden turvaami-nen
HE 45/2000 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Eduskunta edellytti 15.6.2000, että hallituksen tulee vaikuttaa EU:n komissioon siten, että komissio tekee ehdotuksen, joka mahdollistaa toimenpiteet maamme siemenhuol-lon toimivuuden ja Suomen oloissa käyttökelpoisen siemenen perinnöllisen moni-muotoisuuden turvaamiseksi siten kuin eduskunta on jo aikaisemmin edellyttänyt.
Eduskunta edellytti, että yhteisötasolla käytössä olevan kokeilutoiminnan puitteissa myös Suomessa mahdollistetaan alemman asteen säännöksillä irtotavarana toimitetta-van kylvösiemenen markkinointi.
Euroopan Unionin neuvosto on kylvösiemendirektiivin muutosten käsittelyn yhteydessä an-tamassaan lausunnossa joulukuussa 1998 todennut, että sellaisia tarjottuja siemeneriä, joita ei voida pitää viljelyyn sopivina maassa tai maissa, joissa on ylipääsemättömiä siementen tarjontaongelmia, ei huomioida. Samalla neuvosto toteaa, että poikkeuksen kohteena oleva markkina-alue on tarkoin rajattava ja että poikkeusalueen hallinnointi on hoidettava mahdol-lisimman nopeasti. Komissio on tehnyt päätöksen Suomen aloitteesta, että jäsenvaltio voi
it-Maa- ja metsätalousministeriö−osa III
se säätää tietyissä olosuhteissa alueellaan markkinoitavan kylvösiemenen itävyydestä. Jä-senvaltion on kuitenkin ilmoitettava tarpeestaan poikkeusmenettelyyn muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Ellei muista jäsenvaltioista ole saatavilla sopivaa kylvösiementä, jäsenvaltio voi päättää poikkeuksesta sallia markkinoida alueellaan rajoitetun ajan ja määrän kylvösie-mentä alennetulla itävyydellä.
Suomessa irtotavarana toimitettavan kylvösiemenen markkinointi on mahdollistettu siemen-kauppalailla (728/2000) ja sen nojalla annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella viljakasvien siemenkaupasta (109/2000), jossa säädetään yksityiskohtaisesti irtotavarana myytävästä siemenestä ja irtotavaramyyntiä koskevista vaatimuksista (10 §). Käytännössä menettely toimii siten, että pakkaamot voivat ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle val-vonnan varmistamiseksi, milloin niiden on tarkoitus myydä siementä irtotavarana. Pakkaa-mot voivat näin keskittää siemenen myynnin haluamaansa ajankohtaan. Käytäntö on jo hy-vin vakiintunutta.
Asia ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin ja lausuma esitetään poistettavaksi.
Maaseutuelinkeinorekisterilaki HE 165/2000 vp, VJL 2/2001 vp Maa- ja metsätalousvaliokunta
Eduskunta edellytti 7.12.2000, että maaseutuelinkeinorekisterilain kokonaisuudistuk-sen yhteydessä kartoitetaan eri tietojen asianmukaiset säilytysajat tietotyypeittäin ja että sen jälkeen mahdollisimman pian eduskunnalle annettavaan hallituksen esityk-seen sisällytetään ehdotukset säännöksiksi tietojen säilytysajoista.
Maa- ja metsätalousministeriö asetti vuonna 2002 lainsäädäntöhankkeen, jonka tehtävänä oli selvittää maaseutuelinkeinorekisterilain uudistamistarpeet sekä tehdä ehdotus lain kokonais-uudistukseksi. Työryhmän työ valmistui vuoden 2006 lopussa. Tämän jälkeen asiaa on val-misteltu hallituksen esityksen muotoon ja annettu vuoden 2007 syksyllä eduskunnalle. Py-käläehdotuksessa on maaseutuelinkeinorekisteriin sisältyvien tietojen säilytysaikaa koskeva säännös.
Asia ei anna aihetta uusiin toimenpiteisiin.
Hukkakauran torjunnan tehostaminen HE 50/2001 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Eduskunta edellytti 10.12.2001 hukkakauran torjunnan tehostamiseksi, että valtion ta-lousarvioesityksessä osoitetaan vuosittain riittävät varat niin hukkakauran valvonta-toimenpiteisiin kuin hukkakauran torjunnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen ja että hukkakauran torjunnassa vallitsevasta tilanteesta maassamme toimitetaan vuo-sittain selvitys eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle.
Vuoden 2007 talousarviossa oli hukkakaurakorvauksiin momentille 30.30.41 varattu 66 000 euroa, millä määrärahalla voitiin korvata noin 25 % haetuista korvauksista. Maa- ja metsäta-lousministeriö on tehnyt selvityksen hukkakauralainsäädännön vaikutuksista. Selvityksessä korostetaan hukkakauran torjuntasuunnitelmien olennaista merkitystä hukkakauran torjun-nassa (työryhmämuistio MMM 2007:18)
Melko voimakkaan hukkakaurasaastunnan ala viranomaisten ilmoittamissa tiedoissa vuonna 2007 oli 5 500 ha. Hukkakauran saastuttama kokonaisala (321 000 ha) on suuri, mutta
vaka-Maa- ja metsätalousministeriö−osa III
199 van saastunnan osuus on vähäinen ja se on hiljalleen alenemassa. Vuonna 2005 melko voi-makas saastunta oli vajaalla 6 200 ha:lla.Siemenperunakeskus HE 70/2002 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
1. Eduskunta edellytti 17.6.2002, että nykyisin Siemenperunakeskuksella olevaa teh-tävää tutkia ja kehittää korkealaatuisen siemenperunan tuotantotekniikkaa nimen-omaan Suomen pohjoisiin oloihin sopivaksi tulee jatkaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Ruukin tutkimusasemalla ja että valtion talousarviossa osoitetaan vuosittain perunaviljelyä koskevaa tutkimus- ja kehitystoimintaan riittävät määrära-hat.
2. Eduskunta edellytti, että Siemenperunakeskusta osakeyhtiöksi muutettaessa maam-me huoltovarmuus perunantuotannon osalta turvataan muun muassa siten, että valtio säilyttää osakkuutensa yhtiössä niin kauan kuin yhtiön kansallisen huoltovarmuuden takaavien toimintatavoitteiden saavuttamisen varmistaminen sitä edellyttää.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos (MTT) on maa- ja metsätalousministeriön tu-losohjauksessa oleva tutkimuslaitos, joka saa tulonsa lähes kokonaisuudessaan valtion talo-usarviosta. MTT:n tulossopimuksessa määritellään vuosittain maa- ja elintarviketalouden tutkimuksen painopistealueet ja tärkeimmät tutkimuskohteet.
Suomen Siemenperunakeskus (SPK) Oy:n osakassopimuksessa valtio sitoutuu siihen, ettei se myy omistamastaan 22 %:n osuudesta osakkeita ennen 1.9.2007. Toistaiseksi valtio ei ole myynyt osakkuuttaan. Huoltovarmuuden kannalta olisi edelleen olennaista, että valtion omistusosuus säilyisi jatkossakin. Valtioneuvoston asetuksen (344/2003) mukaan on mah-dollista maksaa korvausta kansallisesti tärkeiden peltokasvien jalostustyöstä, mutta myös kantasiementuotannosta. Huoltovarmuuskeskus on rahoittanut Siemenperunakeskuksen kan-tasiementuotantoa.
Liito-oravan suojelu
HE 73/2003 vp, LA 154/2003 vp — EV 52/2004 vp Maa- ja metsätalousvaliokunta
1. Eduskunta edellytti 8.6.2004 hallituksen ryhtyvän välittömästi toimenpiteisiin luon-todirektiivin liitteen IV (a) tarkistamiseksi Suomen ja oravan osalta, mikäli liito-oravakannan osoitetaan olevan niin runsas ja vakaa, ettei sitä voida enää pitää kysei-sessä liitteessä tarkoitettuna yhteisön tärkeänä pitämänä lajina, joka edellyttää tiukkaa suojelua.
2. Eduskunta edellytti, että liito-oravan suojeluun liittyvälle viranomaistoiminnalle asetettavista lisätehtävistä ja joutuisuusvaatimuksesta valtiolle aiheutuvat lisäkustan-nukset otetaan asianmukaisesti huomioon talousarviota laadittaessa.
3. Eduskunta edellytti hallituksen huolehtivan selkeän viranomaismenettelyn ohjeis-tamisesta liito-oravan suojeluun liittyvien kysymysten käsittelyyn siten, että tarvitta-vat viranomaispäätökset saadaan aikaan joutuisasti ja metsänomistajien tasavertainen kohtelu sekä liito-oravan asianmukainen suojelu turvaten.
4. Eduskunta edellytti, että metsätalouden ympäristötukeen osoitettava määräraha mi-toitetaan valtion talousarviota laadittaessa niin suureksi, että liito-oravan suojelusta aiheutuvat lisäkustannukset tulevan asianmukaisesti huomioon otetuiksi.
Maa- ja metsätalousministeriö−osa III
1. Ympäristöministeriö on rahoittanut vuonna 2003 alkanutta tutkimusta Suomen liito-oravakannan koon selvittämiseksi ja kannan seurannan järjestämiseksi. Selvitys kannan koon arvioinnista valmistui vuoden 2006 alkupuolella (Ilpo K. Hanski: Liito-oravan, Ptero-mys volans, Suomen kannan koon arviointi). Tutkimuksen tulokset antavat nyt ensimmäistä kertaa tilastollisesti luotettavan kuvan Suomen liito-oravakannan suuruudesta. Vastaavan-tasoisen tiedon saaminen kannan pidempiaikaisesta kehityksestä edellyttää kuitenkin jatko-tutkimuksia. Kannan kehityksen on raportissa arvioitu alustavasti olevan laskeva. Ympäris-töministeriö rahoittaa tähän liittyvää Hanskin kolmivuotista jatkotutkimusta. Tutkimuksessa käytettyä kartoitusruutuverkostoa käytetään jatkoseurannassa. Seurannan tulosten valmistut-tua on mahdollista tehdä luotettavammat johtopäätökset kannan kehityksen suunnasta ja ar-vioida myös lajin asemaa luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisena tiukan suojelun lajina.
EU:n jäsenvaltiot ovat vuonna 2007 toimittaneet Euroopan komissiolle luontodirektiivin 17 artiklan edellyttämät raportit direktiivissä lueteltujen luontotyyppien ja lajien suotuisan suo-jelun tason arvioinnista ja kehityksestä. Komission tarkoituksena on aloittaa jäsenvaltioiden laatimien raporttien tarkastelu vuonna 2008. Tarkastelu koskee kokonaisvaltaisesti kaikkia direktiivin liitteiden lajeja ja luontotyyppejä. Mahdollista on, että tämä tarkastelu johtaa liit-teiden tarkistamiseen. Aloitteen tekeminen liitliit-teiden mahdollisesta muuttamisesta kuuluu kuitenkin Euroopan komissiolle. Päätöksen mahdollisesta liitteiden muuttamisesta tekee Eu-roopan unionin neuvosto (ministerineuvosto) ns. painotetulla enemmistöllä. On myös mah-dollista, että asiassa tullaan noudattamaan ns. yhteispäätösmenettelyä, jolloin myös Euroo-pan parlamentti osallistuisi päätöksentekoon.
Ministerineuvosto on Suomen puheenjohtajuuskaudella vuoden 2006 loppupuolella ja siis Suomen puheenjohdolla tekemissään päätelmissä (Biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttä-minen vuoteen 2010 mennessä, 18.12.2006) muun ohella todennut, että luontodirektiivin liitteiden tarkasteluun ryhdyttäisiin vuonna 2010, kun riittävä luonnontieteellinen tieto lajien ja luontotyyppien suojelun tasosta on olemassa. Aikataulu on siten sovitettu luontodirektii-vin raportoinnista ja liitteiden valmistelevasta käsittelystä johtuviin aikatauluihin.
2. Liito-oravan suojeluun liittyvät tehtävät ovat osa metsäkeskuksen normaalia metsälain valvonta- ja tarkastustoimintaa. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma on pienentänyt metsäta-louden edistämis- ja valvontaorganisaatioiden valtionapua. Metsäkeskusten valvonta- ja tar-kastustoiminnan valtionapu on kuitenkin pyritty turvaamaan.
3. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö antoivat 30.6.2004 metsäkeskuksil-le ja alueellisilmetsäkeskuksil-le ympäristökeskuksilmetsäkeskuksil-le yhteisen ohjeen liito-oravan lisääntymis- ja metsäkeskuksil- leväh-dyspaikkojen määrittämisestä ja turvaamisesta metsien käytössä. Tähän liittyen aiheesta on järjestetty kenttäkoulutusta sekä laadittu menettelyä koskevia prosessikaavioita ja päätös-malleja. Ympäristöhallinnolle kuuluvat em. päätösprosessit ovat olleet yhtenä ympäristöhal-linnon laatujärjestelmän kehittämiskohteena vuoden 2005 aikana. Viranomaispäätöksissä on erityistä huomiota kiinnitetty siihen, että tarvittavat päätökset saataisiin aikaan ilman viivy-tystä, käytännössä on pyritty noudattamaan 30 vrk:n määräaikaa. Päätösten asiasisältö ja muoto ovat muutoinkin pääosin muotoutuneet melko yhtenäisiksi. Tällä on pyritty varsinkin metsänomistajien tasavertaisen kohtelun toteuttamiseen.
Yhteiseen ohjekirjeeseen sisältyvät myös ohjeet liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikko-jen yksityiskohtaiseksi määrittämiseksi. Määrittämistä koskevia, luonnonsuojelulain 72 a §:n mukaisia päätöksiä oli 17.8.2007 mennessä tehty alueellisissa ympäristökeskuksissa kaiken kaikkiaan 564 kappaletta. Päätösten mukaisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen yh-teenlaskettu ala on 161 hehtaaria, jolloin yhden lisääntymis- ja levähdyspaikan pinta-alaksi saadaan noin 2 800 m². Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusta aiheutuvia kor-vauksia valtion maksettavaksi on tullut vain muutamissa tapauksissa.