Luovat ihmiset itseuudistumisen ytimessä

T&K-toiminnan merkitys on noussut sekä yritysten että alueiden kilpailukyvyn yti-meen, ja teknologian merkitys tuotantoprosesseissa on kasvanut. Tämä on johtanut siihen, että osaavan työvoiman ja sen saatavuuden merkitys yritysten sijoittumis-päätöksissä on kasvanut. Sekä Reich (2002) että Florida (2002) korostavat luovaa työ-tä tekevien ihmisten roolia, koska termi tietotyö ei heidän mukaansa kuvaa riittyö-tävän hyvin ko. ihmisten roolia. Informaation määrä verkostoyhteiskunnassa on suuri ja sen välittämiseen on syntynyt valtava määrä keinoja, ja teknologian kehittyminen tekee informaation yhä helpommin saataville ja yhä helpommin välitettäväksi. Näin ollen olemassa olevan tiedon luova yhdistely ja siten uuden tiedon luominen on yhä tärke-ämpää, eli luovuuden merkitys lisääntyy koko ajan. Tässä raportissa yhdytään Reichin ja Floridan näkemykseen luovuuden merkityksestä talouden, alueiden ja yritysten ke-hityksessä ja samalla siitä, että luovat ihmiset ovat nousseet talouden keskeisimmäksi resurssiksi.

Alueiden kehitykseen vaikuttaa siis entistä enemmän niiden kyky houkutella ja juur-ruttaa osaava työvoima osaksi seudun kehittymisprosessia (Knight, 1995; Raunio, 2001a ja 2002; Kostiainen, 2002). Florida kutsuu taloudellisen kehityksen ytimeen noussutta osaavien ihmisten muodostamaa kokonaisuutta luovaksi luokaksi, josta on tullut ja tulossa taloudellisen kasvun keskeisin resurssi. Hänen arvionsa mukaan sii-hen kuuluu noin 38 miljoonaa amerikkalaista eli noin 30 % työvoimasta. Luovaan luokkaan kuuluu Floridan mukaan tieteen ja insinööritieteiden, arkkitehtuurin ja de-signin, koulutuksen, taiteiden, musiikin ja viihteen parissa toimivat ihmiset. Olennais-ta on, että luovaan luokkaan kuuluvan henkilön keskeisin tehtävä on luoda uusia ide-oita, uutta teknologiaa ja/tai uutta sisältöä olemassa olevaan teknologiaan. Edelliset

muodostavat Floridan mukaan luovan luokan ytimen. Ytimen ympärillä toimii ”luovia ammattilaisia”, joita ovat rahoitusmaailman ja talouden, lain ja oikeuden, terveyden-huollon sekä muiden vastaavien alojen edustajat. Luovat ammattilaiset ovat ongel-manratkaisun ammattilaisia. Heidän työssään kohtaamat ongelmat ovat kompleksisia ja niiden ratkaiseminen edellyttää itsenäistä harkintaa ja yleensä korkeaa koulutusta.

Sekä luovan luokan ydin että luovat ammattilaiset jakavat yhteisen arvomaailman si-käli, että he arvostavat luovuutta, individuaalisuutta, erilaisuutta ja henkilökohtaisia ansioita (Florida, 2002: 8, 69–72).

Suomessa luovaan luokkaan kuuluvista ihmisistä käytetään usein yleistermiä osaaja.

Floridan näkemys luovasta luokasta on kuitenkin laajempi kuin suomalainen osaaja-käsitys, joka tuntuu yleensä rajoittuvan lähinnä tekniseen ja liiketaloudelliseen osaa-miseen. Suomessakin olisi aika laajentaa käsitystä osaajista ja heidän toimintakentis-tään. Joka tapauksessa osaajalla on suhteellisen korkea koulutus ja hänen osaamisel-leen on laajasti kysyntää. Osaaja voidaan määritellä ihmiseksi, joka

• toimii uutta tietoa luovassa tai tietoa uudella tavalla soveltavassa tehtävässä (lä-hinnä T&K-toiminta), vaativissa johtotehtävissä tai

• toimii muissa sellaisissa tehtävissä, joissa soveltaa erityisosaamistaan yrityksen avaintoimintojen kannalta merkittävällä tavalla (Raunio, 2001a).

Kuten Raunio (2001a) toteaa, osaajan määritteleminen ei ole yksiselitteinen asia, kos-ka erilaisilla organisaatioilla on hyvin erilaisia tarpeita. Osaaja voi olla yhtä hyvin yk-sittäinen tutkimusjohtaja T&K-osastolla, tuotantopuolella räätälöityjä tuoteratkaisuja tekevän tiimin jäsen kuin innovatiivinen markkinointipäällikkökin.

Osaavan työvoiman sijoittumiseen vaikuttavat seudulliset työmarkkinat, paikan saa-vutettavuus, asuinympäristön laatu, tietoisuus paikasta ja sen tarjoamista mahdolli-suuksista sekä monet muut tekijät, jotka yksittäisinä tekijöinä ja yhdessä muodostavat seudun vetovoimaisuuden (Raunio, 2001a). Luovat ihmiset suosivat sellaisia alueita, jotka ovat moninaisia, suvaitsevaisia ja avoimia uusille ihmisille ja ideoille. Luovat ihmiset identifioituvat yhä useammin ammattikuntaansa kuin johonkin tiettyyn orga-nisaatioon, ja kun luovat ihmiset etsivät uusia haasteita, he liikkuvat yhä useammin horisontaalisesti työmarkkinoilla. He eivät välttämättä pyri etenemään urallaan ylös-päin, vaan hakevat lähinnä uusia haasteita muista organisaatioista. Samalla yksilöt ottavat yhä enemmän vastuuta omasta urastaan investoimalla aikaa, energiaa ja rahaa omaan osaamiseensa, oman luovuutensa ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Ollakseen vetovoimainen alueen tulisi kyetä tarjoamaan luoville ihmisille mahdollisuuksia ho-risontaaliseen urakiertoon. Alueilla tulisi siis olla tiheät työmarkkinat (Florida, 2002:

114 ja 224).

Mika Raunio (2001a ja 2002; ks. myös Raunio & Linnamaa, 2000) on tutkinut, missä suomalainen korkeasti koulutettu ja osaava henkilöstö haluaisi työskennellä ja asua.

Tässä yhteydessä ei ole mahdollista tarkastella tutkimusten tuloksia kokonaisuutena, mutta Raunion tutkimusten mukaan kaikkein tärkeimmäksi osaajia puoleensa vetä-väksi tekijäksi nousee luova ongelmanratkaisuympäristö eli sellainen työympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuksia oppia uutta, joka tarjoaa haasteellisia ja ”jännittäviä”

tehtäviä. Raunion mukaan kaupunkiseudun näkökulmasta katsottuna luova ongelman-ratkaisuympäristö tarkoittaa kiinnostavia ja haasteellisia työtehtäviä, jotka osaaja ar-vottaa korkealle. Luovan ongelmanratkaisuympäristön voi muodostaa yksi suuri yri-tys lukuisine työmahdollisuuksineen, lukuisat pienet yritykset suurine toiminnallisine

vapausasteineen ja/tai alue (yleensä kaupunkiseutu) kokonaisuutena kiinnostavien yri-tysten keskittymänä aina osaajan preferensseistä riippuen (Raunio, 2001a).

Luovan ongelmanratkaisuympäristön vetovoimaisuuden lähtökohtana on joka tapauk-sessa osaajan erittäin korkea ammattitaito, jonka hän on kovalla työllä sekä luontaisel-la suuntautumiselluontaisel-laan hankkinut. Osaaja haluaa käyttää hankkimaansa osaamista ja näin toteuttaa itseään työnteon kautta (Raunio, 2001a). Raunion tutkimukset siis omalta osaltaan tukevat Floridan näkemystä siitä, että luovaan luokkaan kuuluvat osaajat luovat omaa identiteettiään työn laadun ja erityisesti oman luovuutensa kautta.

Luovan luokan tietotyöläiset arvostavat Floridan mukaan seuraavia tekijöitä (paino-tukset vaihtelevat yksilöstä riippuen):

• Haasteet ja vastuu – tärkeää on, että oman työn jälki näkyy ja että kykenee vaikut-tamaan.

• Joustavuus – joustavat aikataulut ja joustava työympäristö on luovalle luokalle tärkeä; tärkeää on myös mahdollisuudet vaikuttaa oman työn sisältöihin ja toimin-tatapoihin.

• Vakaa työympäristö ja suhteellisen turvattu työ – tietotyöläiset eivät kaipaa elin-ikäistä turvallisuutta ja sen mukanaan tuomaan mieltä samentavaa samanlaisuutta, mutta he eivät myöskään kaipaa päivittäistä kaaosta ja epävarmuutta.

• Korvaus työstä – erityisesti peruspalkka on tärkeää eli tulonlähde, johon voi luot-taa, mutta palkka on kuitenkin vain yksi tekijä muiden joukossa.

• Ammatillinen kehitys – mahdollisuus oppia ja kasvattaa omaa osaamistaan ja siten laajentaa henkilökohtaista tulevaisuushorisonttia ovat tärkeitä.

• Vertaisten arvostus – mahdollisuus saada kollegoiden ja muiden saman alan ar-vostettujen ammattilaisten arvostus osakseen.

• Stimuloivat kollegat ja johtajat – luovat ihmiset pitävät siitä, että heidän ympäril-lään on muita luovia ihmisiä. He myös arvostavat johtajia, jotka eivät johda yksi-tyiskohtien kautta mutta jotka eivät myöskään jätä heitä täysin yksin ja huomiotta.

• Jännittävä työ sisällöllisesti – mahdollisuus työskennellä sellaisten projektien ja teknologioiden parissa, jotka avaavat uusia uria tai tarjoavat mielenkiintoisia älyl-lisiä haasteita.

• Organisaatiokulttuuri – vaikeasti määriteltävä käsite, joka sisältää muita tässä lis-tassa mainittuja asioita, mutta joka tässä voidaan joka tapauksessa nähdä yksinker-taisesti sellaisena kulttuurina, jossa ihminen tuntee olonsa kotoisaksi, arvostetuksi ja jossa hän kokee saavansa tarvittavaa tukea.

• Sijainti ja yhteisö – he arvostavat sellaista paikkaa, joka tarjoaa sekä runsaasti laa-dukkaita työpaikkoja että mahdollisuuden toteuttaa omaa valittua elämäntapaa (Florida, 2002: 91–92).