Luonnonoikut

Kaavio 13: Luonnonoikut-diskurssin jakautuminen osastoittain

URHEILU: 86 %63 TÄNÄÄN: 3 (4 %)

TIEDE: 2 (3 %)

KULTTUURI: 2 (3

%) RTV: 2 (3 %) LIITTEET: 1 (1 %)

Viidenteen diskurssiin kuuluvat ne tekstit, joissa ihmiset merkitään poikkeavaksi käsitetyn sukupuolensa uhreiksi. Diskurssin suurin osanottaja on Caster Semenyan tapaus, jonka kävin pääpiirteittäin läpi luvussa 7.4. Siksi myös suurin osa teksteistä on ilmestynyt lehtien

urheiluosastoilla. Luonnonoikku-diskurssiin kuuluu 73 tekstiä.

Sukupuolen variaatio esitetään tässä puhetavassa siis jonkinlaisena virheenä, poikkeamana, oikkuna luonnonjärjestyksessä eli asiana, jonka ei olisi pitänyt tapahtua. Etenkin

intersukupuolisuus kirjoitetaan aineistossa usein luonnon virheeksi, joka aiheuttaa etenkin paljastuttuaan epäinhimillistä kärsimystä. Sukupuolen poikkeaminen heteronormista ei siis ole normaalia liukumaa kahden ääripään (mies/nainen) välillä, vaan patologisoi poikkeavat sukupuolet. Se samanaikaisesti mahdollistaa tilan poikkeavuudelle, mutta tekee säälien.

Jeffrey Eugenideksen Middlesex -romaanin päähenkilö on intersukupuolinen Cal/Calliope. Kirja julkaistiin vuonna 2002 ja suomennettu jo 2003, mutta näkyy silti vielä aineistossa.

Intersukupuolisuus näkyy kirjan esittelyissä ja arvioissa kärsimyksenä tai vähintään elämää raskaasti painavana tekijänä, ”poikkeuttavuutta aiheuttavana geeninä” [HS016].

Intersukupuolisuus esitellään myös televisiodokumentin arvioissa vaikeuksia aiheuttavana tilana sukupuolten välimaastossa [IS133]. Ero näiden representaatioiden ja medikalisaatiota korostavan diskurssin (3) välillä on hiuksenhieno: toisessa painottuu intersukupuolisuuden aiheuttama kärsimys ja selittämättömyys, toisessa intersukupuolisuus hoidettavana tilana.

Kuten jo mainittu, suurin osa diskurssiin kuuluvasta materiaalista liittyy kuitenkin Caster Semenyan tapaukseen. Semenyan kohdalla puhetapa muodostui nopeasti ja pysyi kantavana läpi uutisvirran. Pääviesti muotoutui jo Helsingin Sanomien aihetta ensimmäisenä käsitelleessä jutussa elokuussa 2009, päivää ennen kuin Semenya voitti ensimmäisen tärkeän kilpailunsa ja häneltä vaadittiin sukupuolitestejä. ”Caster ei voi kromosomeilleen mitään”, sanoi hänen managerinsa Jukka Härkönen [HS178], ja tuo yksittäinen lause näkyy kulkevan keskeisenä juonena valtaosassa Semenyaa koskevista jutuista.

Semenya esitetään biologiansa uhrina, viattomana ”poikatyttönä” joka vain haluaisi kilpailla, mutta joutui käymään läpi sukupuolitutkimusten piinan juostuaan liian ylivoimaisen,

sensaatiomaisen ajan ensimmäisissä aikuisten kisoissaan. Teksteissä Semenyan ulkonäköä kuvaillaan ”hyvin harteikkaaksi” ja ”vahvalihaksiseksi” [IS139], jopa miehekkääksi.

Intersukupuolisuus on huomattavan usein selitetty äärimmäisen yksinkertaistaen tilaksi, jossa henkilöllä on ”miehen ja naisen sukuelimiä” [mm. IS140]. Semenyasta luodaan toisaalta epäviehättävää, normista rajusti poikkeavaa ulkoista kuvaa. Samalla kuitenkin korostetaan,

ettei tila ole henkilön omaa syytä. Intersukupuolisuuden intertekstuaalinen, historiallinen yhteys friikkishow’n maailmaan²⁹ näkyy tässä diskurssissa pieninä viittauksina, ulkonäön kuvaamisena ja sanavalintoina. Vastuu friikkishow’n järjestämisestä on kuitenkin sälytetty muualle. Ilta-Sanomien kolumnissa Semenyan kilpapaluusta todetaan [IS166]:

Hän on kuulemma huippukunnossa ja valmis kilpailemaan heti, jos vihreää valoa tulee. Promoottorit ottavat hänet avosylin vastaan, sillä kummajaiseksi leimattu kiinnostaa maksavaa yleisöä.

Yksi toistuvista argumenteista Semenyan puolesta on hänen kohtelunsa epäinhimillisyys.

Uutisissa äänen saavat juoksijan perhe ja manageri, eivät mahdolliset vastavoimat³⁰. Heidän kommenttinsa ovat pöyristyneitä Semenyan puolesta [mm. ”Häntä kohdellaan kuin spitaalista”,

”En anna hänen nöyryytyksensä enää jatkuvan”, ”Hän on pikkutyttöni”, KS112]. Semenyan puolustaminen jatkui sukupuolitestien tulosten saamisen pitkittyessä. IAAF:n (International Association of Athletics Federations, kansainvälinen yleisurheiluliitto) hitautta

sukupuolitesteissä kritisoidaan suoraan. Kolumneissa ja reportaaseissa sympatia epäonnista kromosomiensa uhria kohtaan tihkuu suoremmin. Ilta-Sanomien urheilutoimittaja ilmaisi kantansa suoraan jo elokuussa [IS117].

On eri asia syntyä miehekkääksi naiseksi kuin tulla sellaiseksi nauttimalla vuosikaudet mieshormoni-testosteronia kuin hevonen kauraa.

Caster Semenyan tapauksessa puhutaan paljon urheilijan oikeuksista ja kohtaamasta väärästä kohtelusta. Ensisilmäyksellä tämä aineiston osa kuuluisi vähintään puolittain

sukupuolivähemmistöjen diskurssiin. Kyse ei ole kuitenkaan ole sukupuolivähemmistöjen tai edes sukupuolivähemmistön yhden jäsenen oikeuksista, vaan urheilijan oikeuksista. Itse sukupuolivähemmistöön kuuluminen – Semenyan kohdalla mahdollisesti intersukupuolisuus – nähdään joko häpeällisenä syytöksenä tai biologisena virheenä.

Huhu Caster Semenyan intersukupuolisuudesta vuosi lehdistölle syyskuussa 2009. Lehtitekstien suhtautuminen Semenyaan ei muuttunut: olihan vallitseva teoria jo aiemmin ollut

kromosomien poikkeavuus. Sen sijaan intersukupuolisuus itsessään näyttäytyy teksteissä epämiellyttävänä leimana. Epämiellyttävyys siirretään siis intersukupuolisuuteen tilana, ei intersukupuoliseen, joka on vain biologiansa – ja sitä seuraavan ihmisjahdin – uhri.

Ilta-29 Tästä enemmän alaluvussa 8.11 Pervot, friikit ja vaaralliset

30 Tämä tulkinta poikkeaa huomattavasti Dee Amy-Chinnin Isossa-Britanniassa tekemästä analyysista.

Brittilehdet keskittyivät huomattavasti enemmän Semenyan mahdollisen intersukupuolisuuden aiheuttamaan etuun kilpakentillä. Tätä näkökulmaa tukivat myös valitut haastateltavat, jotka kyseenalaistivat ja valittelivat epäreilua kilpa-asemaa. (2011).

Sanomien jutusta voi nähdä esimerkin tästä kaksijakoisuudesta [IS126].

Väitteet Semenyan interseksuaalisuudesta tulivat julki australialaisissa

tiedotusvälineissä. Intersukupuolisuus on kehityshäiriö, jolloin ihmisellä voi olla sekä naisen että miehen sukuelimiä. - -

Maan [Etelä-Afrikka] urheilu- ja vapaa-aikaministeri on lukenut uutisia tyrmistyneenä ja inhoa tuntien. - -

”Hän on nainen ja pysyy meidän sankarinamme. Meidän on suojeltava häntä.

Tällaiset paljastukset voivat johtaa jopa itsemurhaan”, Stofile sanoi lehdistötilaisuudessa. Semenya on paennut tätä ihmisjahtia ja saa eräiden tietojen mukaan psykologista apua.

Helsingin Sanomat uutisoi syyskuun lopulla lisätietoja Semenyan ensimmäisestä sukupuolitestistä ennen kohtalokkaaksi käynyttä kilpailua [HS192]. Myös tässä tekstissä esiinnostetut kommentit tukevat ympäristön huolta ”epänormaalin” kromosomiston vuoksi.

Etelä-Afrikan joukkueen lääkäri neuvoi ASA:ta perumaan Semenyan osanoton.

Adams perusteli neuvoaan huomiolla, jonka testien tulos saattaa herättää.

Chuene ei piitannut neuvosta, koska ei nähnyt mitään syytä perua Semenyan osanottoa.

”Jos emme päästä tätä tyttöä juoksemaan, vahvistamme ettei hän ole normaali”, Chuene kertoi perusteluistaan. Myös kaksi IAAF:n lääketieteellistä asiantuntijaa oli huolissaan Semenyasta ja suositteli, että tämä leikkisi loukkaantunutta [ennen kilpailua] ja välttäisi joutumisen julkisuuteen.

Ilta-Sanomien toimittaja pohti IAAF:n pitkäksi venyneen sukupuolitutkimuksen tuloksia odotellessa Semenyan tilannetta. Teksti huolehtii samanaikaisesti urheilijan oikeuksista ja kirjoittaa intersukupuolisuuden korjattavana olevana, epäkelpona tilana [IS146].

Viime vuoden kohutuin naisurheilija, ainakin toistaiseksi nais-, Caster Semenya harjoittelee Etelä-Afrikassa. - -

Jos kaikki olisi kunnossa ja Semenya todettu kiistatta naisten sarjan urheilijaksi, se olisi varmaan jo kerrottu. Jokin ilmeisemmin mättää mutta miten julkistaa se loukkaamatta taas urheilijan intiimisuojaa? Semenya on henkisesti valmis jatkamaan toistaiseksi lyhyttä, mutta loistokasta ja kiisteltyä uraansa, vaikka se vaatisi, miten sen nyt muotoilisi, oikaisutoimenpiteitä.

Ilta-Sanomissa kesäkuussa 2010 kirjoittaja pyörittää juoksijan ”poikkeavuuden” mahdollisesti eduksi ja kääntää luonnonoikkuuden tavallaan voitoksi [IS166]. Kolumnin alku kuvailee Semenyaa uutistapahtumalle tyypillisesti ”poikamaiseksi puolimaileriksi”, ”ulkonäkönsä puolesta friikiksi leimatuksi” ja ”maalattialta maailmanmestariksi ponnistaneeksi”.

Onko Semenya geneettisesti poikkeava? Varmasti. Mutta tällaisista

poikkeusurheilijoista saisi lonkalta tuhatsivuisen kirjan. - - Semenyan olemus

kertoo, että hänen elimistönsä tuottaa naiseksi poikkeuksellisen paljon testosteronia, mutta ei määriteltyjen raja-arvojen yli. Omanlaistaan lahjakkuutta sekin.

Intersukupuolisuutta ei esitetä tässä diskurssissa medikalisoidusta näkökulmasta käsin. Sitä selitetään käytännössä aina hyvin harhaanjohtavalla, sensaatiomaisella tavalla:

intersukupuolisella viitataan olevan sekä naisen että miehen sukuelimet. Ilta-Sanomien tekstinpätkä ei ole suinkaan ainoa vastaava [IS126]:

Väitteet Semenyan interseksuaalisuudesta tulivat julki australialaisissa

tiedotusvälineissä. Intersukupuolisuus on kehityshäiriö, holloin ihmisellä voi olla sekä miehen että naisen sukuelimiä.

Caster Semneyan tapaus paitsi tähän intersukupuolisuutta jonkinlaisena virhetilana pitävään diskurssiin, myös sopivasti tämän diskurssin jälkeen seuraavaan diskurssiin 6 – Arkijärki ja negaatio. Toisin kuin edellä, diskurssissa intersukupuolisuus on pyritty kirjoitettu kokonaan pois tekstistä, tosin varmasti osittain Semenyan omasta identifioitumisesta naiseksi johtuen.