Yksi tunnetuimmista ihmisen motivaatiota selittävistä teorioista on Decin ja Ryanin (1985/2000) itsemääräämisteoria, jonka ohjaama tutkimus on keskittynyt selvittämään, millaiset tekijät tuke-vat tai toisaalta heikentävät ihmisen sisäistä motivaatiota. On havaittu, että yksilöllä on tiettyjä psykologisia tarpeita, ja jos sosiaaliset olosuhteet tukevat näiden tarpeiden täyttymistä, sisäisellä motivaatiolla on tilaa kehittyä. Tällaisia motivaatioon yhteydessä olevia psykologisia perustarpeita ovat tarpeet kokea autonomiaa, pystyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta (ks. kuvio 1). (Ryan & Deci 2000, 68.) Itsemääräämisteorian mukaan sisäisen motivoitumisen tukemisessa keskeistä on tun-nistaa ihmisessä nämä tarpeet ja pyrkiä täyttämään niitä sosiaalisesta kontekstista käsin. Kun
kaikki kolme tarvetta täyttyvät, yksilöllä on hyvät mahdollisuudet psykologiselle kehitykselle ja hy-vinvoinnille (Deci & Ryan 2000, 227–229), ja siten myös sisäisen motivaation, kuten esimerkiksi sisäisen lukumotivaation, rakentumiselle. Sosiaalisella ympäristöllä onkin merkittävä rooli yksilön motivoitumisen kannalta, sillä parhaimmillaan se tukee kaikkia kolmea psykologista perustarvetta:
Mitä paremmin sosiaalinen ympäristö tukee perustarpeita, sen paremmin se tukee myös sisäistä motivaatiota. Päinvastoin tarpeiden laiminlyöminen vahvistaa ulkoista motivaatiota. (Vasalampi 2017, 59.) Jotta sisäisen lukumotivaation rakentumista voidaan ymmärtää, tulisi tutustua yksilön kolmeen psykologiseen perustarpeeseen ja niiden merkityksiin.
Kuvio 1. Itsemääräämisteorian määrittelemät yksilön psykologiset perustarpeet (Deci & Ryan 2000).
Itsemääräämisteorian mukaan sisäistä motivaatiota edistää, kun ihminen saa itse vaikuttaa toi-minnan suorittamiseen. Tällöin voidaan puhua autonomian tarpeen täyttymisestä, mikä tarkoit-taa, että yksilö kokee saavansa itse päättää asioistaan ja vaikuttaa häntä koskeviin valintoihin. (Va-salampi 2017, 54–59.) Usein autonomian tarpeen täyttyessä tekeminen itsessään tuntuu mielek-käältä ja sitä ohjaa enemmänkin sisäinen innostus kuin ulkoinen paine, kuten pakko (Martela, Mä-kikallio & Virkkunen 2017, 102). Ryan ja Deci (2000, 74) huomauttavat, että autonomia ei tarkoita kuitenkaan itsenäisyyttä, itsekkyyttä tai individualismia, vaan enemmänkin tunnetta vapaasta tah-dosta, joka voi liittyä mihin tahansa tekoon. Itsemääräämisteorian pohjalta lukumotivaatiota
Autonomia
Yhteenkuuluvuus Pystyvyys
tutkinut Wigfield (1997) painottaa, että motivoituakseen lukemiseen nuorten tulisi olla uteliaita lukemastaan aiheesta. Lukumotivaatio edellyttää myös, että lukemisesta ollaan kiinnostuneita sen itsensä vuoksi eikä ainoastaan siksi, että jokin ulkopuolinen taho on painostanut tai houkutellut siihen. (Wigfield 1997, 22–23.)
Autonomian lisäksi ihminen tarvitsee tunteen omasta pystyvyydestään motivoituakseen toimin-taan sisäisesti. Pystyvyyden tarpeella tarkoitetoimin-taan, että yksilö tarvitsee myönteisiä kokemuksia, jotka tukevat positiivista kuvaa omista taidoista, osaamisesta ja aikaansaamisesta (Martela ym.
2017, 102). Ryanin ja Decin (2000, 70) mukaan kokemukset, jotka johtavat osaamisen tunteeseen toiminnan aikana, voivat lisätä kyseisen toiminnan sisäistä motivaatiota. Tällaisia kokemuksia voi-daan tuottaa esimerkiksi tarjoamalla taitotasoltaan sopivia tehtäviä, jotka tuottavat onnistumisen kokemuksia ja joista on mahdollista saada palautetta ja tunnustusta. Wigfieldin (1997) mukaan sisäinen lukumotivaatio edellyttää, että lukija luottaa omiin kykyihinsä ja uskoo, että lukemisen avulla voi menestyä. Tällöin hän on luultavasti halukas ottamaan vastaan vaikeitakin lukumateri-aaleja, mikä edesauttaa lukumotivaation kehittymistä. Kun nuori uskoo olevansa taitava lukija, hän todennäköisesti myös harjoittelee lukemista. (Wigfield 1997, 22–23.) Ryan ja Deci (2000, 70) tar-kentavat, että pystyvyyden tunne yksinään ei lisää sisäistä motivaatiota, vaan vaatii rinnalleen myös tunteen siitä, että toiminta on autonomista eli itsemääräytyvää. Pystyvyyden tunnetta voi-daan siis tukea esimerkiksi palkkioiden avulla, mutta niiden ei tulisi olla ainoita toimintaa ohjaavia tekijöitä, jos tavoitellaan sisäistä motivaatiota.
Vaikka autonomia ja pystyvyyden tunne ovat erittäin merkittäviä sisäisen motivaation kannalta, myös kolmas tarve, yhteenkuuluvuuden kokeminen, on yhteydessä motivaation sisäistymiseen.
Tämä tarve täyttyy yksilön kokiessa syvää yhteyttä läheisiin ihmisiin (Martela ym. 2017, 102). Itse-määräämisteoriassa oletetaan, että sisäinen motivaatio kukoistaa todennäköisimmin tilanteissa, joille on tunnusomaista turvallisuuden ja läheisyyden tunne. Sisäisesti motivoitunutta toimintaa voi ilmetä myös sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolella, mutta turvalliset suhteet muihin ihmi-siin näyttävät kuitenkin tukevan motivaation sisäistymistä. (Ryan & Deci 2000, 71.) Lukumotivaa-tion kannalta tämä tarkoittaa Wigfieldin (1997, 22–23) mukaan, että lukemiseen tulisi liittyä sosi-aalisia tarkoituksia, koska lukeminen on pohjimmiltaan sosiaalista toimintaa.
Ryan ja Deci (2000, 72) näkevät motivaation jatkumona, jonka toisella puolella on täydellinen mo-tivaation puute ja toisella sisäinen motivaatio, jolloin väliin jää ulkoinen motivaatio ja sen eri vari-aatiot (ks. kuvio 2). Itsemääräämisteorian mukaan motivaatio voi olla aluksi ulkoista, mutta sen on mahdollista sisäistyä, sillä ympäristössä hyväksyttyjä arvoja ja tapoja pyritään usein sisäistämään osaksi omaa minäkuvaa (Vasalampi 2017, 56). Ryan ja Deci (2000) esittävät, että motivaatio voi-daan jakaa eri asteille sen mukaan, miten voimakkaasti toiminta on sisäistetty tai integroitu. Si-säistäminen tarkoittaa jonkin arvon tai käyttäytymismallin hyväksymistä, ja integraatio kyseisen mallin muuttamista omaksi siten, että se kuuluu osaksi minäkuvaa ja näkyy yksilön toiminnassa.
(Ryan & Deci 2000, 71.) Motivaation sisäistymistä voi verrata kasvun ja kehityksen prosessiin, jossa lapset ja nuoret omaksuvat sosiaalisen ympäristön toimintamalleja ja uskomuksia keskeiseksi osaksi omaa ajatteluaan. On normaalia joutua tilanteisiin, joissa täytyy tehdä asioita, joihin ei ole lähtökohtaisesti sisäisesti motivoitunut. Motivaatio voi kuitenkin sisäistyä, jos yksilö tunnistaa toi-minnan arvon ja alkaa toimia omaehtoisesti sen mukaan. (Lehtinen ym. 2016, 150–151.) Nuori voi siis aluksi motivoitua lukemiseen ulkoisesti, esimerkiksi saadakseen hyviä arvosanoja, mutta mo-tivaatio voi myöhemmin sisäistyä, jolloin lukemista ei nähdäkään enää pelkkänä välineenä vaan arvona sinänsä.
Taulukko 1. Itsemääräämisteoriassa määritellyt motivaation sisäistymisen vaiheet modifioituna (Ryan & Deci 2000, 72).
Ei-motivaatio (Amotivation) Ei sääntelyä (Non-Regulation) Ulkoinen motivaation (Extrinsic
Motiva-tion)
Ulkoinen sääntely (External Regulation) Sisäistetty sääntely (Introjected Regulation) Samaistettu sääntely (Identified Regulation) Integroitu sääntely (Integrated Regulation) Sisäinen motivaatio (Intrinsic Motivation) Sisäinen sääntely (Intrinsic Regulation)
Myös Wigfield (1997, 22–23) toteaa, että lukumotivaatio on monikerroksinen ja muuttuva koko-naisuus: ei kannattaisi ajatella, että nuorella on joko korkea tai matala motivaatio, vaan ymmärtää, että motivaatioon on mahdollista vaikuttaa. Itsemääräämisteoria tarkasteleekin motivaation
kehityksen vaiheita sekä tapoja, joilla sosiaalinen ympäristö voi vaikuttaa motivaation sisäistymi-seen (Ryan & Deci 2000, 71). Kuten jo aiemmin mainitsimme, ulkoisen motivaation muuttuminen sisäiseksi onnistuu parhaiten sellaisessa sosiaalisessa ympäristössä, jossa yksilön psykologiset pe-rustarpeet pääsevät täyttymään (Lehtinen ym. 2016, 150–151). Lukumotivaatioon voidaan siten vaikuttaa ympäristön välityksellä.
Ryan ja Deci (2000) pitävät nimenomaan sisäistä motivaatiota ihmisen luonnollisena taipumuk-sena, joka tulee esiin olosuhteiden salliessa eli silloin, kun psykologiset tarpeet tulevat huomioi-duiksi. Heidän mielestään on kuitenkin tärkeää muistaa, että ihmiset ovat sisäisesti motivoituneita vain sellaisiin aktiviteetteihin, jotka kiinnostavat heitä itseään, tarjoavat uutuudenviehätystä ja so-pivia haasteita. (Ryan & Deci 2000, 70–71; Deci & Ryan 2000, 235.) Sisäisen motivaation herättelyn ja ylläpitämisen tukeminen on ensiarvoisen tärkeää tietotaitoa kouluttajille ja kasvattajille, jotka haluavat saada toisissa aikaan sitoutumista ja korkeaa suorituskykyä (Ryan & Deci 2000, 76). Par-haimmillaan sisäisellä lukumotivaatiolla voi olla kauaskantoisetkin myönteiset seuraukset, kuten tulemme seuraavassa luvussa lähemmin tarkastelemaan.