loppuva. Siitä oli jälellä vain valojen loiste kiinalaisesta

pimeydestä...

Mutta

vielä

^juna jyskytteli, vielä oli ^pieni jäähyväisti-laisuue ^junan henkilökunnalle. He saivat suomalispuukot muis toksi kaukaisen ^{maan ihmisistä,} joiden kanssa he olivat vael

taneet kuukaudenpäivät toiseen.

Pekingin aseman lyhtyjen alle ^{astui kuin} ainakin tuttuun

paikkaan, jossa oli ^{joskus ollut,} joskus kauan sitten.,,

Kun kiinalainen järjestää vastaan-oton, niin se on vastaanotto kerta-kaikkiaan ^{ja' saa} välistä sellaiset

mit-tasuhteet, että voi

pil-kanteolta. Mutta moista ei ollut näh-ty, eikä tultu näkemäänkään, mitä koettiin Futsclingissä, eräällä Huai-virran vesi rakennustyömaa 11a.

Sitä saattaa ^{jo sanoa} työmaaksi tä-tä meininkiä Huai-virran varrella! Jo junamme komeassa

seurusteluvaunus-sa kuulimme eräitä numeroita. Joki on 1.050 kilometriä piika ja laskee Jang-tseen. Sen sadealue, _nii 250.000 neliö-kilometriä. Seutu on ^{hyvin viljavaa}

kaksi ^satoa vuodessa ^jasiihen seik-kaan ^on Huai-virralla oma osuutensa.

Mutta se on oikukas ja tulvii ^ja tuot-taa silloin paljon vahinkoa ^ja onnet-tomuutta.

Tulva onKiinan kansan vanhoja vi-hollisia, saattaa olla vanhinkin. Mutta nykyinen hallitus kävi ^sen kimppuun yhtä päättäväisesti kuin toisten

vihol-listensa; feodalismin,kapitalismin, im-perialismin... 1950 päätettiin Huai-virta panna valjaisiin. Tulvien estä-minen on pääasia. Siinä sivussa tu-lee vettä varastoiduksi ^ja maankaste-lu järjestetyksi, aukenee laivaväyliä ja

saadaan sähkövoimaa. Nyt ^on kahden vuoden aikana ^{siirretty maata 500}

miljoonaa kuutiometriä, uomia on ra--180 kilometriä, suojapatoja 2180 kilometriä ^ja kotme säiiiöjärvea"

>n valm;;

ika pistänyt la-neita on toistai»

AWili ling! Siellä oli vastassa IiPPUMJ" kukkia, soittokunta ja

punai-seen rumpua

lyö-(Jatk. takasivulla-)

vii ja tanssivia tyttöjä, joiden kasvot hohtivat maalista ja innostuksesta. ^Oli monisatametrinen*ja moninkertainen kuja tajuttavia ja nauravia ihmisiä.

Se oli melkoinen kujanjuoksu, pieni sievä golgatantie...

ime ahtaassa vuorjlaaksossa.

Molemmin puolin kohoilivat jyrkkinä melkoiset vuoret, joiden rinteet

kas-voil,at pensaikkoa, viidakkoa ja kää-piöiftäisfä vuorimäntyjä.

Serest-ustilaisuus ^avarassa, läpi-kuultavassa bambusta rakennetussa huoneessa, jonka kolmekymmentä miestä kuuluu pystyttäneen kolmessa päiväsiä, juuri meidän suurta

tuloam-me varten. Tällä työmaalla työskenteli 2000 teknikkoa ja virkailijaa, 2000 työ.

liistä, 2000 talonpoikaistyöläistä.

4Myöb.cmmin kävi ^ilmi, että. ^nimitys tarkoittaa talonpoikia, jotka kotiute-taan rakennustyömaalta silloin 'kun maanviljelystyöt kutsuvat:-!;» Ja loput

sotilaita, yhteensä 10.000. Käytettävä-nä ^on kaksisataa kappaletta erilaisia koneita. Rakennetaan kolmetoista kiii-lurotkon, muotoista vesisäiliötä ^ja t>e-tonipato, josta tulee 517 metriä^.pitkä

ja70 metriä korkea. Siihen tulee' kah-deksan sulkuportt/. kolme tunnelihol-via, neljä turbiinia, kaksi liikavesitun-nelia. Rakentamiseen tarvitaan ja

käytetään 60.000 "tonnia sementtiä, 4000 tonnia betonirautaa, tuhat ton-nia terästä. Patoon menee 200.000 kuutiometriä betonia ja ^sen pitäisi kestää maanjäristys.

Rakennustyö on kiinalaisten itse suunnittelema ja rakennusaineet ovat myöskin omasta maasta. ^Työn tarkoi-tus: estetään tulvat ja kastellaan 500.000 mouta kaksi satoa vuodessa antavaa maata, saadaan purjehduskel-poista väylää ja vesivoimaa vesimää-rästä ^riippuen.

Selostaja mainitsi, että työläiset ovat tyytyväisiä koska rauhantyöt, rakennustyöt, ovat samaa,kuin onnel-linen elämä. Heille merkitsee paljon sekin, että he nykyään voivat keskus-tella työstä johtajiensa kanssa.-.Soti-laat ovat etunokan väkeä tällä vesi-rakennustyömaalla.

Tämä kuulosti harvinaiselta: armeija

I

rakennustöissä!: _Qj% heitettv kädestä tuhovälineet ^{ja käännytty} vihamielisiä luonnonvoimia, tulvaa, vastaan. On sii-näkin armeija: 'alkaapas _rakentaa...

Alutta numerot ovat numeroita ja sanoja Vasta kun oli

ensiker-ran nähnyt Futselingin patorakennus-työmaan iltapimeässä sähkölamppujen valossa tunsi saaneensa jotakin kou raantutttuvaa^...

Näky oli ällistyttävä ja mieleensyö-pyvä. Kymmeniä metrejä svvä ja

ava-ra monttu, jonka todelliset mittasuh-teet kuitenkin häipyivät pimeyteen, ku-hisi täynnä miehiä kuin muurahaisia.

Se oli ensimmäinen vertauskohta, jo-ka tuli mieleen: muurahaispesä: kä-sittämätöntä hyörinää. Pian kuitenkin

ymmärsi, että siinä juuri tehtiin, avarrettiin ja syvennettiin, tijota

sa-maa monttua. Miehiä juoksi pareittain tuolta ^jTianalan syvyydestä

rinnettä ylös loppumattomana virtana,

kantaen välissään olkapäillään notku-vassa bambukorennossa maalla täytet.

tyä vasua. Tuon kuormankuljetustavan tyyliin näytti kuuluvan omituinen, ma-tala, vetävä, tahdikas juoksuaskel |a

myöskin, kun kantajapari oli kvs'eessä, oma tahtilauluusa. Tuon' muurahais-hyörinän seasta kuului siis myöskin alituinen ia erikoinen, matala laulun-hyminä. l£j

Muurahaispesästä puhuminen _{ei, ole} liioin liioittelua. Väkeä oli

tosiaankin

sakeassa tällä työmaalla, jo? muual-lakin Klinanmaassa. ^Noita, pieniä

kuormia tuli ylös solkenaan. Xiltä tu-li ja tyhjät korit palasivat samoin rientoaskelin montun syvyyteen.

Miehet näyttivät työskentelevän ou-don kiihkon vallassa, jonkinlaisessa

hurmiotikssa, jota täällä nähdään vain joskus urheilukentillä. Miten oli mahdollista, että tuossS- tositvössSr-ja raskaassa oli niin selvästi^.fcikin, kil-pailun, urheilun sävy? Oliko kaikki uusi, omijyö, omistus, mennvt noille ihmisille ^päähän? Oliko ^se isäntäin kiireellisiä henkeä?

Puhutaan mielellään, eitä yhteistoi-minta, yhteiset pyrkimykset "tappavat yrittäjän hengen. Ftinselingiri montun .reunalla ei siltä näyttänyt.

Päinvas-I toin, yrittäjän henki ^näytti siellä ai-van vastasyntyneeltä, verekseltä.

Jå-Kun tovin kuluttua selvisi ensiällis-tyksestään, niin voi ajatella toisenkin-laisia ajatuksia F.iköhän työmiehiä ol-lut liian tiheässä, ^{niin että} voivat tör-mäillä ^{toisiinsa en} minä sitä näh-nyt tahi lyödä toisiaan hakulla ^pää.

hän? Eivätköhän vain työntökärryt ja

lankku olisi maansiirrossa

taloudelli-sempia välikappaleita kuin tuo hissu-tustanssi korento ^ja kori olkapäällä?

Mutta työntökärryt jäL ^{lankkukin ovat}

koneita, jotka on hankittava. Ja on osattava niitä käyttää. Kiinalaisella oli valmiina ^{korento ja} kori ja kanta-misen taito.

Oliko tuo valtava näky iltapimeässä kfrkkaiden. sähkölamppujen- valossa linkin montun reunalta ^jonkinlai.

non näytös' Oliko siinä lavastusta?

Ohjaajan, joka pystyi liikuttelemaan niin taitavasti niin suuria ^joukkoja täytyi-.olla peräti perehtynyt ammat-tiinsa.•'Se näytös oli näkemisen arvoi-nen. ^Sen muistaa ^{kauan. '}

Sanottiin, että Futselinßiri ^pato

val-mistuu tämän vuoden kuluessa. ^Niin tekee, sitä öir^jomonta tukipilarin vä-1

liä valmiinakin. Lapio ja vasu ovat vhäkin työvälineitä, kauhaiskoon vttf- 1 denaikainen ^kaivinkone vaikka miten monta kuutiota ^kerralla.

Kukko ^on virkeä js varhain heräävä eläin. ^{Jo neljän} maissa se alkoi ^{julistaa uuden} päivän ^nuosua. Ja niitä oli ^monta, epälukuinen ^{määrä, tfe}

vastailivat

toisilleen koko kukonluon-tonsa röyhkeällä ^voimalla, eikä laululla tuntunut olevan lop-pua,m*

Oli parasta ajatella, ett» ^kukot ovat ^{oikeassa. Emme me}

ole tulleet tänne nukkuakserame. Onhan suomalainen talonpoika-in oivaltanut, että ^{kyllä maarajalla maata saa ja} helvetissä

lämmitellä...

Varhaisesta hetkestä huolimatta keikkuivat korit notkuvil-la vartailla kantajain hartioilla ^pitkin kylänkujia. öillä suuren vesirakennustyömaan uusi, ihmeellisen kiirellinen ai-ka oli tehnyt vuorokauden ^ympyrän muotoiseksi näillä mailla.

Työt kävivät kolmessa vuorossa. Sähke valaisi öiden ^pimeyttä, joita ennen oli vain kuu ajallaan katsellut. Koko tämä kylä-kin oli tuon uuden ajan, olevan ja ^tulevan, työntäyteisen,

tientäyteisen, maasta taikomaa...

Kiinalainen on taakankantaja. Vaikuttaa ^siltä, että melkoi nen osa hänen

elämästään

^kuluu kuormankannossa. ^{Ajoneuvoja on}

Vähän

^{ja joissakin osissa maata näytti vetoeläin olevan *&*+■■}

W&

olemattoman harvinainen. Kuormat keinuvat korennoissa ^ja

vieläkin ^{voi mies juosta} loikuttaa pitkin katua kärryt peräs-sään, vetäen toista

miestä.

^{Ja lapsi kävelee ja} seisoskelee

tienvierellä

kantaen toista, kokoistaan, joka on sidottu hä-nen selkäänsä, eikö ^{näytä olevan} moisesta moinaankaan...

Mutta paikoitellen

ristiinrastiin

^{maata halkovat kanavat} ovat ^{täynn» veneitä,.} Purjetilkkuset ^{lepattavat ja kuormat} kul kevät. Vedellä ^on vahvat hartiat...

Sotamiehet kynivät ^lintuja tien vieressä. ^{He olivat}

täällä

niinkuin muutkin miehet, työssä, ^patoa, järviä, vesialtaita rakentamassa. Ehkä he olivat vääntäneet niskat nurin

joilta-28

kin noista runsasäänisistä kukoista, joiden herätys oli kuu-lostanut kotoiselta, kunnes kiekunan määrä ^pani muistamaan, että oltiin Kiinanmaas;a. Mutta vesilinnuilta ne paremminkin

näyttivät. Sitäkin siipikarjaa kiinalainen viljelee viljavas-ti kastelulammikoissaan ^ja kanavissaan, Niitä voi välistä näh-dä valtavan, satalukuisen lauman, jota paimen ohjaili ja kait-si pitkällä ruokosauvallaan...

Vihanneksia ^pestiin kylän läpi lirisevässä kanavapurossa.

Kiinan ^vedet eivät ole kirkkaimpia. Savivellinä

virtailee

mah-tava Jangtsekin. Sen rannoilla pestiin pyykkiä kartuilla tako-en ja jaloilla poljaskelien. Mikä ihme lienee saanut aikaan että vaatekappale tämänkin pesuveden jäljiltä hohteli vitival-koisena.^..

lie muu _- i.ui poluksi, joka aluksi seuraili puronvartta

alkoi sitten kiipeillä ylös vuorenrinnettä. Alhaalla oli ham-hurnetsikköjä ja ylempänä pieniä havupuita, kääpiömäisen

näköi-siä vuorimäntyjä, Oli jo melkein helteistä, vaikka päivä oli

niin nuori. Aurinko kiipesi täällä lähes pystysuoraan ylös taivaanrinnettä. Täällä ylhäällä oli ^yksinäistä ja tuntui

se-kä sadulta, unenomaiselta. Täytyi

muistel-la, että käveli Kiinanmaasea...

Polun poskessa oli yksinäinen mökkikin, vanhempaa asutusta

kuin tuo suuren työmaan nostama kylä alhaalla, ja siellä

tääl-lä ^polun varressa ^hyvin pieniä viljelystilkkuja, sellaisia,

että ^ne tosiaankin akka hameellaan peittäisi. Näytti siltä, et-tä sitkeä kiinalainenkin alkoi tunnustaa*xK oltavan viljelys-kelpoisen maan rajoilla. Vuorta mikä vuorta... Suurilla

tasan-goilla, niillä on tilaa levitellä laajaakin syltää, talonpoika on käyttänyt neliömetrit tarkoin

kasvattaakseen

_{maasta jotakin.}

Vain vainajat hautakumpuaneen ja ruukkuineen, pantaneeko

nii-hin joskus vainajain päivänä evästä esi-isille, ovat

vallan-5

neet häneltä suuria ^aloja hyvää maata, todistaen kuinka

men-nyt ja kuollut, joka ei kakkua tarvit&e, ottaa tilaa

elämältä.

Mutta aivan kummun vieritse on aura monesti viiltänyt...

Kiina on maatalousmaa. Kahdeksankymmentä prosenttia,- neijä-ea-tasmiljooriaa

kiinalaisesta

^kuuluu maataviljelevään

väestöön.

tfeljä- viisikymmentä pitkää vuosisataa on kiinalainen talon-poika viljellyt tätä maata. Siellä hän yhäkin köykkiim sirp-peineen tuuleentuneella pellolla kuten tuhansia vuosia sitten.

Vartta iskee ^kovalla savilantereella jyvät irti tähkäpäistä ja ihmiskoura, viskaus, eroittaa jyvät akanoista. Siellä hän rypee vesipuhveleineen riisinviljelyslätäkoissään. Hän on

elä-nyt niinkuin sisäministeri Hsieh ^{Chuehtsai, jonka} uneliaan nä-köinen, mutta kovin selväpäinen ukonhahmo oli omiaan piirty-mään mieleen, sanoi,vuosisntoja "kahden vuoren puserruksessa,

iinper.alismin ja feodalismin..."

Multa nyt, parasta-aikaa, on laajassa Kiinanmaassa ^ja sen satojen biljoonien asukkaiden elämässä tapanturne esa mullistua

ja ^muutos, laajojen maa-alcjen omistajat, jotka

elivät

omis-tuksestaan, ollen vain loisia ja esteinä kasvun ^tiellä, on

pyyhkäisty pois näyttämöltä* Maa kuuluu kyntäjille. Ja muuka-lainen, joka ennen kielsi

täällä

sisäänpääsyn*

"kiinalaisilta

ja koirilta, hioo nyt hammasta

Jossakin

^{taampana. Jos} kiina-lainen ^talonpoika elääkin käsityöläisenä peltotilkullaan, niin

on koittava aika, jolloin ^hänen lakeuksillaan käännähtclevät uudenaikaiset maanviljelyskoneet...

Tuolla h”n jo juoksee alhaalla jättiläismontun masnkantc-hihnassa ja aikoo vallita ^{virtoja ja} vettä. Vain hänen sirp-pinsä varttansa ja kantotankonsa tekee mahdolliseksi sen, et-tä koneet tulevat aikoinaan. Hänen ^kylänsä

kulttuuritalon

sei-nältä katselevat neljä, partamiestä, neljä muukalaista kovaa naamaa ^- vasta Kiinaan matkustettuaan käsittää, _että. he

tosi-aankin ovat

mainehikkaita

miehiä ^- ja Mao Tsetungin

hymyile-30

vät kasvot. Hänen elämänsä voi näyttää kovalta, köyhältä ja harmaalta. ^{Pekingin ympäristön} lössialueilla ovat

Vuosisatai-set tiet ^{syöpyneet syvälle maahan, kanaviksi, ja} ruohoa kas-vamaton ^kalju maisema ^{on yhtä} lohduttoman harmaa ^kuin savia-öumusten seinätkin ^ja muinoin ^pystytetyt muurit. ^{Ja tomu} pö-lähtelee mielellään ^ja käärii harmaaseen huntuunsa koko

maan-piirin...

Mutta ^{talonpoika näyttää} saaneen ^jotakin uutta makua elä-määnsä, hän näyttää ^uskovan, että yhä parempaa on tulossa.

Kylien temppelit ovat ^usein muutetut kulttuuritaloiksi. Jäi tavoitella enää ^lovin kaukausia asioita. Slxlax*äJixiiXÄSt* Vih-reäliinaisella ^{pöydällä on teetä,} savukkeita ^ja kukkia ^ja päivän parkitsema ^talonpoika selittää kuinka oli ennen

ja miten on nyt.

Saatetaan ^kuulla kuinka kuusikymmentä vuotta sitten köyhä talonpoika oli lainannut ^rikkaalta kahdeksantoista hopeatae-lia. Kun vapautus koitti niin laskettiin, että tästä lainas-ta oli maksettu korkoa kaksisataa hopeataelia, kaksi ^sikaa, kärryt ja yli moun ala maata. ^{Sitäpaitsi silloinen} velallinen, hänen ^isänsä, isoisänsä ^ja isoisänisä, velan ottaja, olivat

olleet yhteensä kymmeniä vuosia palkatta velkojan töissä tuosta samasta ^siunatusta

kahdeksantoista

hopeataelin

summas-ta*^«•

Sitä saattoi ^jo sanoa korön_maksuksl. Tulee mieleen laes-tadiolaisen ^sana, että lihavassa ^{maassa on} lihava ^perkele...

Uskoo mielellään, että. Putselingin kukot kiekuivat uutta

aikaa, että sananlasku, huoli ^{on tappanut} rikkaat ^{ja tyhjä} toivo köyhät, kuuluu toiseen maahan ^ja toiseen aikakauteen,,,

Kolme poikaa tujjee alas vuoripolkua, pieni nippu pieniä halkoja kantotangoissa keikkuen. Rinnettä ylöspäin taapertaa vanhahko ^nainen jaloin, jotka eivät ele muulinkavioita

suu-- ; kauempana ei siis

31

remmat. ^{Sen kauempana ei siis ole aikakausi,} joka s*. toi ja ruhjoi lasten jalat, kaiketi ainoana ymmärrettävänä pyrkimyk

senä ^{se seikka,} että akka ^{ei tule} lentämään pitkin kylää...

luossa hän kokee kävellä ^pitkine% ruokosauvoineen ja ku-peella heiluvinej| koreineen. Hän lienee aikonut ^löytää, koriin

sa jotakin luonnon kasvattamaa tahi ehkäpä noita pienoisvil-jelyksiä on vielä ylempänäkin rinteellä ^ja hän on niille me-nossa, silitä hän ajatellee uudesta ajasta, joka myllertää laak

sosfa, aikoen tehdä vanhoille ja vahvoille vesille mitä

tah-too ja joka tuopi muukalaisia, kummallisen näköisiä ihmisiä

hänen polkunsa viereen? ^l

Sitä ei ^voi tietää. Vanhahko muulinkaviojalkainen nainen oli ^näky vanhasta kiinasta. ^Uusi Kiina kävelee tervein, vah voin jaloin.

Illan pimeydessä, kirkkaitten sähkövalojen loisteessa ^oli Futselingin vesirakennustyönhän monttu vaikuttanut valtavalta näyttämöltä. ^{Nyt näimme} sen uudelleen päivänvalossa, auringon ahjohehkussa, näimme ^aivan läheltä.

Laskeuduimme

^{alas tuonne}

nurinkääntyneeseen muurahaisinattääseen, työn tungokseen, bil-lä tungokselta

sielsä

vaikutti. Kantohihnat ^juoksivat kuiten-kin

herkeämättä

ja kantajain laulu hymiöi matalana ^ja

pitkä-veteisenä. Liikettä ^ja laulua ^- eikö ^{se ole} elämää?

Mitättö-män vähäiseltä ^näytti multamäärä hartioilla keikkuvissa ko-reissa, mutta turhan pieneltähän näyttää muurahaistenkin

tou-hu ja suuren keon ne vain rakentavat...

Hiki tuli ^jo katsellessakin, lastunkeveä, avuttoman tuntui

nen, pienikupuinen hellehattu päälaella.

Kuului sentään koneidenkin ^{ääntä, nykyajan} ääntä. Porat pu rivat kalliota...

Tungosta, ja vi11 nää oli markkinapaikallakin, harrnaitten kauppakojujen kujasilla. Hellettä ^ja harmaata tomua ^ja

väri-kästä tavaran paljoutta. ^>

Mutta avarassa t.ea11 er 1 rakennuk^{se ssa oli} autiota näin päi-vä,sydännä. Sillä teatterikin oli ^kohotettu tämän suuren

työ-maan liepeille puhumaan uuden Kiinan pyrkimyksistä. Sementti-lattiasta tuntui ^ufcovan miellyttävää viileyttä, samoin kuin

In document Kiinalaiset jutut. Käsikirjoitus vuodelta 1954 · DIGI (sivua 22-31)