• Ei tuloksia

Jeniä ja eräitä etuja. Lukutaidottomuuden luultiin yhdyskunnas sa siirtyvän muistojen joukkoon kuluvana vuonna

Alkeiskoulu-laisia oli 1634.

Sitten teimme vielä laajan kävelyretken ja

kävimme

työläis-ten asunnoissa, lepokodissa, sairaalassa,

urheilukentällä

ja huvipuistossa, jonka työläiset olivat rakentaneet

talkootöinään

Pyöreän seinättömän raajan penkille sopi

istahtaa

ja mietiskel-lä kuinka maapallon kaikilla kupeilla oli lopultakin hyvin sa-manlaista. Tehdas oli samanlainen, apulannatkin saattoivat

ol-la samanol-laisia ja penkille istuttiin katsomaan maan

kauneutta..

Sitten olimme jälleen maineikkaan Jangtsen

hartioilla.

Em-mekä olleet siellä yksin. Liikenne oli vilkasta ja alukset mo-nenmuotoisia. Virkeä tuuli puhalteli

neliskulmaisiin

tilkku-mattopurjeisiin, verkkoja heitettiin veteen ja suuret vesilin-tuparvet pyrähtclivät Ilmaan ja laskeutuivat jälleen.

Junalauttakin oli liikkeellä, mutta pitkin rantaa asteli

myös miehiä hinausköysi hartioillaan. Vanhaa, mutta eihän maa-ilma koskaan tule valmiiksi, mikä kohtaakin olla mainio asia...

X

Syystä tai toisesta kiinalaiset eivät näyttäneet meille

Shanghain satamaa. Sen sijaan näimme matkamme laajimman

väläh-dyksen Jangtsea, saimme aavistuksen siitä, että olimme maan lai dalla, merenrannalla, tuon laajan ja koko maapalloa ympäröivän veden, jota voisi purjehtia vaikka Toppilan satamaan...

Jangtsen ranta on Shanghaista runsaan parinkymmenen

kilomet-rin päässä,

Kaksikantisesta

laivasta näki laajasti Sinistä Jo*

98

kea, jonka vesi oli keltaista. Tahi oliko Keltainenmeri

nous-sut suurta virtaa vastaanottamaan. Siltä se pikemminkin näyt-ti, sillä moneenkin suuntaan häämöitti vain tyhjä kaukaisuus.

"Eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä..."

Tahi ei ellut mitään tyhjyyttä, sillä veden päällä vaelte-li

kaikenkaltaisia

haaksia ja veneitä, hyvin kummallisen nä-köisiäkin, kuin

histerianlehdiltä

karanneita...

Kaukana kohoilivat Shanghain, tuon

ihmismuurahaismättään

asumisen höyryt ja tehtaitten savut. Se kaupunki on muukalai*

sen kapitalismin, imerialismin kasvatti. He pesiytyivät tänne runsas vuosisata sitten. Se on samalla Jangtsen lapsi. Sen

laaksossa asuivat ne miljoonat, joiden kanssa voi käydä kaup-paa ja hyötyä...

Mutta ei höyryä enää muukalaisia sotalaiveja Jangteea ylös, rauhoittamaan maan

asukkaita»

palauttamaan järjestystä ja ku-ria. Kiinantytöt lauleivat, sillä kautta maailman lienee

ta-pana jeskus laulaa

venehessä

vettenpäällä. Mitä

lienevät

lau-laneet?

Ehkä

he

lauleivat

vanhaa kansanlaulua;

Odotan puolisoa, odotan puolisoa, Odotan hänen tuloaan.

Nyt hän on tullut Mutta onko tämä hän?

Mutta varmasti he

lauleivat

uudempia kansanlauluja;

- Sydämemme en

säteilevä

ja tuore kuin aamukaste.

Miten onnellista on elää Mae Tsetungin

aikaan.'

Viimeisen kerran ja kaikkein ylimpänä ylitimme Jangtsen Wuhanissa. Sateitten paisuttama, tulvainen, sakea vesi pyö-rähteli vihaisissa

häränsilmissä.

Sillä »li vielä virtaile-mista toistatuhatta

kilometriä

ennenkuin se keinuisi

Keltai-senmeren aallsilla. Mutta paljon, paljon pitemmästi »li esa tuosta vedestä jo vaeltanut, kaukaa Tbetin vuorilta. Ei auta

99

ihmetellä

jos se

Joskus

raivostuukin tuhotulviin. Sehän ruok-kii kaksisataamiljeonaa

Ja

kantaa heidän kuorillaan...

Täällä uusi Kiina tulee ojentamaan ensimmäiset siltapalkit suuren virran ylitse. Korkeita, mahtavia länsimaistyylisiä

ra-kennuksia oli

Joen

partailla. Toistamiljoonaa kiinalaista asui tällä kohtaa Jangtsen rannoilla.

Meidän siellä oli kestettävä paljon

kättelemistä

ja kukkien, runsautta.

Wuhan on kaupunkien kolmiyhteys.

Jota

Jangtse ja sen suuri lisäjoki Kan,

Joka

yhtyy emäjokeen tällä paikalla,

Jakaa.

Kuu-limme, että vapautuksen

Jälkeen

paikkakunnalla on tehty paljon ja ripeästi työtä. Patoja, kamavia, katuja, kouluja, sairaaloi ta, seurantaloja, teattereita, koripallohalli ja asuntoalueita on uusittu ja rakennettu, Jopa kokonainen

Järvikin

on luotu la pioilla.

Meille näytettiin Yähemmistokansailisuuksien Museo,

Jonka

tietojen

Ja

taulukoiden tarkka tutkiminen olisi varmaankin vaatinut aikaa

Ja

evästä. Kuulimme, että Kiinan alueella elää yli satakuusikymmenta kansallisuutta, suurin niistä

kuusimil-Joonainen, enimmät vallan vähäisiä, Jopa vain satasen henkeä käsittäviä, yhteismäärältään noin 43 miljoonaa.

Kansallisuuk-sien paljous kävi uudesta todistuksesta Kiinan summattomuudes-tä. Mieleen piirtyi myöskin tehokas köyhyyden kuva, osastolta

"ennen vapautusta": mattorähjämajaa ja olkiköysivyötä...

Näimme Tielakin Jangteen ja olimme JangtselJa

mennessämme

Wuhanin Yliopistolle. Ennen vapautusta se laitos eli ollut vain taantumuksen ase* selitti professori, ovelakasveinen ikä-mies. Nykyään oli opetus uudistettu* Maxsismia,n

neuvostomenel-miä, kansallisuutta ja kansainvälisyyttä,

sotilaallista

innos-tusta ja rauhanpuollustusta...

Näimme yliopiston kirjaston, näimme museon täytetyt linnut

6

ja eläimet, joiden joukossa ei juuri tuttua tavannut» Näimme

uuden suuren tekojärven» joka

sadesäällä

toi melkein mieleen Suomen siniset vedet, ja hotellirakennuksen sen rannalla*x£x

tuulettajineen ja valkoisine Mao Tsetungin kipsikuvineen. Is-tuimme kirjallisten piirien illallisilla, istuimme elokuvissa, kuulimme esitelmän suuresta maareformista.

Ehkä jossakin lomassa tuli vielä nähdyksi viimeinen vilah-dus Jangtsen mahtavasta uomasta, suurta kaupunkia rannoillaan.

Mutta hyvästejä en huomannut tälle isolle joelle koskaan heit-tää.

'o/,

Lastentarha

Vanhoille on tullut ilta ja keski-iän ihmisetkin ovat jo paluutiellä, kaavoihinsa kangistuneita, synteihinsä

paatunei-ta. Vain lapsilla ja nuorilla on aikaa, ikuisuuden pituisia vuosia ja vuosikymmeniä. On mahdollista, että he osaavat elää paremmin ja iloisemmin.,,

Mutta nouseva kansa on paluumatkan ihmisten käsissä. He viitoittavat kohtalokkaalla tavalla tien, jota tulevat

suku-polvet kulkevat...

Näimme Kiinanmaassa paljon punahuivisia pioneereja. Heitä marssi mahtava lauma Vapunpäivänä Tienanmen torilla, he oli-vat meitä vastassa jokaisessa pysähdyspaikassa kukkatupaui-ne«n. ISaiiwne

kiinakwiapsia

koulujen penkeillä, kylissä ja

lastentarhoissa ja kodeissapa myöskin jossakin katujen ja kujien varsilla sen näköisinä niinkuin he olisivat oman onnen

sa nojassa.. *

Mitä uusi Kiina aikoo tehdä lapsilleen, mitä se heille opettaa?

Isänmaasta ja hansasta, tieteestä .ia työstä ja yhteisestä-omaisuudesta saavat kuulla lyhyitä esityksiä jo aivan pienet lapset shanghailaisessa lastenkodissa. Työn ainutlaatuinen, elämää ylläpitää ja uutta luova arvo, näytetään erityisesti käytännces" ja kädestäpitäen. Talossa on työverstas ja

ppe-tuekeittlö.

Huoneet olivat tilavia ja kauniita ja johtajatar kookas ja komea, hame halki Shanghailaiseen tapaan ja hymy huulilla.

Kymy kaunistaa elämää ja oloa Kiinanmaassakin...

Laitoksessa oli lapsia kaksisataa ja he kävivät kotonaan mikäli mahdollista aina kahden viikon kuluttua. Paitsi

toi-messa olevat, voivat myöskin kotinaiset tuoda sinne lapsia*

Maksut olivat venyviä, vanhempain taloudellisen Pilari mukaan, ruoka-

Ja

vaatetusmenot korkeintaan. Muut kulut suoritti val-tio.

Neli-viisivuotiaat pienokaiset esittivät leikin, jolla cli nykyisen Kiinan aikeille hyvin kuvaava nimi: "Onnellisen &jcx työn tanssi." Jänikset hoitivat vihannestarhaa. Valkoisten lakkien pitkät korvatupsut heilahtelivat, kätösissä oli vi-hannesten vihreyttä. Kuuden-seisemänvuotiaitten orkesterin >

esiinmarssi oli tavattoman reipas. .Johtajan puikko heilui ja rummut, tiuut ja helistimet ääntelivät laadunsa jälkeen...

Tällaiset lastenkodit olivat minusta hyvin mielenkiintoi-sia. Niissähän

ihmistaiinet

olivat

Jatkuvan

vaikutuksen alai-sena

Ja

iässä, jolloin oppimis-

Ja

mukautumiskyky on ehkä suurimmillaan. Nuorena on vitsa väännettävä...

Aivan viimeisinä kiinalaisina päivinämme, kun meitä vuoro-lentokoneiden pienuuden takia oli enää kolme

Jälellä

koko

matkueesta, meidät vietiin Peihain lastentarhaan. Nyt kulus-tamme oli kadonnut sen perittävä virallisuus. Ei enää kukkia ja rumpuja. Lapsilauma, ruskeina, terveinä

Ja

terhakoina,

Juoksi

vasteemme. He osasivat osansa. Kohdalleni sattunut ooikanen haki hyllystä pienen savikupin ja -vadin, maalein ■>

koristellun, vinoudessaan hyvin soman. Se oli hänen valmista-mansa

Ja

minut saatiin ymmärtämään saaneeni lahjan.

Huoneet

Ja

paikat oHT?'t tietenkin kauniisti kunnossa. Lal-t.os on perustettu 1949. cli alussa 24 ja eitSttykyä

0,,p, kaakki pekingiläicten kaatorier

Hoitomaksu

2'C'Ci kenlä kuukaudessa. Paikkojen kysyntä suuri. Neljä

ateriaa

joista keksi vahvempaa, kaloriaa,

tun-untai ilma 9

ja liikuntaa. Hoitajien työaika G tuntia.

Heit?» oli 95 jn koko laitoksen henkilökunta nousee !?o.

Hn ole asiantuntija, mutta mieleen tuli, että vähempikln voisi riittää. Käytin mittapuuna suomalaisia sydänmaitten äi

y^

tejq,

joilla

voi olla kymmenkunta pienempää ja isompaa ihmise