Viimeinkin on aika vastata tutkimuskysymykseen. Miten käsikirjoittajien kannattaa käyttää kolminäytöksistä rakennetta, sankarin matkaa ja tämän sisarteorioita avukseen käsikirjoituksen juonen ideoinnissa ja rakentamisessa? Mitä paremmin tuntee Syd Fieldin kaavan, Joseph Campbellin monomyytin, Christopher Voglerin kirjoittajan matkan, John Vorhausin koomisen ohjenuoran sekä Dan Harmonin tarinaympyrän, sitä helpommin ja nopeammin pystyt tunnistamaan mahdollisia virheitä käsikirjoituksen juonesta. Tai ei oikeastaan tunnistamaan virheitä, vaan parantamaan epäselvyyksiä.
Käsikirjoituksen ongelmat johtuvat usein siitä, ettei ongelmakohtia ole alustettu tarpeeksi hyvin. Mikäli sinulla on vaikeuksia saada koomisen ohjenuoran opeilla sankaria pohjalle, on todennäköistä, ettei sankarille ole rakennettu tarinan kuluessa tarpeeksi menetettävää. Nämä kyseiset mallit ja teoriat auttavat etsimään ja löytämään käsikirjoituksesta ongelmakohdat. Mikäli näitä malleja seuraa parhaansa mukaan käsikirjoittamisen alusta lähtien, voi välttää useimmat sudenkuopat kirjoittamisen matkalla. Nämä keinot eivät takaa hyvää tarinaa, mutta ne takaavat sen, että sen tarinan juoni on kerrottu hyvin. Voisi väittää, että hyvän tarinan ei välttämättä tarvitse orjallisesti seurata näitä keinoja, mutta huonon tarinan syyksi paljastuu usein se, että näitä keinoja on käytetty huonosti tai vajavaisesti.
Miten näitä keinoja kannattaa käyttää käsikirjoittamisen eri vaiheissa? Käsikirjoittamisen ensimmäisessä eli ideointivaiheessa voi miettiä Fieldin kaavan neljää vaihetta: alkua, käännekohta ykköstä, käännekohta kakkosta sekä loppua. Tai vielä yksinkertaisemmin alkua, keskikohtaa eli taitetta ja loppua. Fieldin kaava on loistava keino ideoida ja alustaa tarinaa, mutta se jättää valtavia aukkoja pisteiden välille. Onneksi Field neuvoi meitä käyttämään 14 lappua per näytös. Mutta mistä tietää mitä näissä lapuissa pitäisi oikeasti tapahtua? Dan Harmon väittää, että hänen tarinaympyräänsä voi soveltaa mihin tahansa kokonaisesta elokuvasta yhteen kohtaukseen. Kokeillaan jumpata Marriage Storyn ensimmäinen näytös käyttäen Fieldin lappuja ja Harmonin tarinaympyrää.
Sinä.
1. Nicole kertoo Charliesta hyviä asioita.
2. Charlie kertoo Nicolesta hyviä asioita.
3. Charlie ja Nicole istuvat pariterapiassa.
4. Teatteriesityksessä. Charlie tekee muistiinpanoja Nicolen näyttelemisestä.
Tarvitset.
5. Esityksen jälkeen baarissa mainitaan, miten Nicole on lähdössä Kaliforniaan kuvaamaan tv-pilottiaan ja Charlie ja teatteri on päässyt Broadwaylle esityksellään.
6. Nicole ja Charlie kotonaan.
Menet.
7. Nicole ja Henry äitinsä luona Kaliforniassa.
Etsit
8. Nicole tv-pilotin kuvauspaikalla.
9. Nicole saa tuottajalta vinkin hyvästä avioerojuristista.
Löydä
10. Nicole tapaa avioerojuristi Noran.
Ota
11. Nicole tuskastelee perheensä kanssa, miten antaa Charlielle avioerolapun.
12. Charlie saapuu ja tälle annetaan avioerolappu.
Palaat.
13. Charlie ja Nicole nukuttavat Henryä. Charlie lukee heille iltasatua.
14. Henry nukahtaa ja Nicole ja Charlie poistuvat huoneesta. He juttelevat ystävällisesti ja kaikki on hetken kuin ennen. Charlie ei kuitenkaan jää yöksi ja lähtee pois avioeropaperit mukanaan.
Lapputeoriaa on yllättäen vaikea soveltaa Marriage Storyn juoneen. Epäilen sen johtuvan siitä, että Marriage Storyssä on useita pitkiä kohtauksia, jotka sisältävät useita käänteitä, jotka lapputeoriassa haluaisi vääntää useiksi kohtauksiksi. Tässä on todiste siitä, ettei hyvän elokuvan tarvitse seurata kaikkia sääntöjä. Tarinaympyrän “muutut”
kohta jätettiin tästä tarkoituksella pois, koska muuttuminen merkitsee aina tarinan loppua. Sankari ei ole tässä vaiheessa sisäistä muutosta tehnyt, joten se kohta jäi pois.
Santeri kyllä muuttuu rehellisestä kansalaisesta rikolliseksi, mutta päämäärä pysyy edelleen samana. Santeri haluaa menestyä.
Entä sitten sankarin matka? Campbellin alkuperäisteoria Voglerin siistimänä on ehdottomasti ollut tämän opinnäytetyön analyyseistä itselleni mieluisin. Voglerin mallissa on kuitenkin myös ongelmia. Siinä ei ole taitetta. Taitteen paikka on jossain ensimmäisen kynnyksen ja äärimmäisen tulikokeen välissä. Matrixin purussa se sattui osumaan hyvin kohtaan kohti syvintä luolaa, mutta Marriage Storyssä jouduin upottamaan taitteen keskelle testit, liittolaiset ja viholliset segmenttiä. Se ei myöskään anna paljoa tilaa mainita hahmon epäonnistumisia. Jossain äärimmäisen tulikokeen ja palkinnon välissä pitäisi olla Vorhausin komiikan ohjenuorasta otettu sankari on pohjalla hetki. Matrixissa tuossa kohdassa Neo on epäonnistunut suojelemaan kaikkia. Morpheus on kidnapattu ja puolet miehistöstä on kuollut. Ainoa tapa pelastaa ihmiskunta on tappaa Morpheus ennen kuin tämä kertoo Siionin päätietokoneen koodit. Ei tuo kuulosta mielestäni palkinnolta. Palkinto tulee vasta, kun Neo päättää lähteä pelastamaan Morpheusta, ja pelastusretkellään hän ymmärtää voivansa esimerkiksi väistellä luoteja. Sitä ennen kaikki oli tuhoon tuomittua.
Pidän John Vorhausin komiikan ohjenuorassa erityisesti loppupuoliskosta, koska se muistuttaa siitä, että sankarilla todella menee myös huonosti elokuvissa. Paska osuu tuulettimeen, asiat hajoavat käsiin ja sankari on pohjalla, on mielestäni elintärkeä konsepti elokuvissa. Tämä on kyllä sisällytetty sankarin matkaan. Erityisesti Campbellin versiossa kohdassa nainen viettelijänä sekä apoteoosi sankarin matkan vaikeus astuvat kuvioon. Ensiksi sankari alkaa inhota kaikkea mitä on saavuttanut, tai se alkaa tuottamaan lähinnä negatiivisia asioita, minkä jälkeen sankari kuolee fyysisesti tai henkisesti, josta hän sitten nousee voittajana kohtaamaan haasteensa. Nämä asiat ovat sankarin matkassa, mutta niitä ei ole kirjoitettu ylös läheskään niin selkeästi kuin komiikan ohjenuorassa.
Tämän opinnäytetyön lopussa on aika jakaa viimeiset sanat kaikista edellä käydyistä teorioista. Mitkä ovat teorian huonot ja mitkä hyvät puolet? Missä kohtaa kirjoitusprosessia tätä kannattaa käyttää?
Aristoteleen runousoppi on kieltämättä erittäin vanhanaikainen, eikä oikein enää sovi nykyaikaan. Ainakaan kirjaimellisesti luettuna. Toki olisi typerää odottaa Aristoteleen ymmärtäneen nykyaikaisen elokuvan lainalaisuudet, mutta nykyajan teatterissakin nähdään enää harvoin esimerkiksi kuoro-osuuksia. Se on ollut kuitenkin korvaamaton lähde kolminäytöksisen rakenteen teorialle, eikä sitä siksi sovi jättää unholaan.
Runousopista löytyy myös ne muutamat kirkkaat ajatukset, joita mielestäni käsikirjoittajien ei sovi unohtaa. Juonen perusosia ovat käänne ja tunnistaminen. Käänne on jokin tapahtuma mikä muuttaa henkilön onnen epäonneksi tai toisinpäin.
Tunnistamisessa henkilö ymmärtää jotain uutta mikä muuttaa olennaisesti hänen käsityksensä maailmasta. Ennen oli yleistä, että tunnistaminen tarkoitti sitä, että sankari tunnisti vanhan miehen käyttämän hatun kadonneen isänsä hatuksi samalla tunnistaen vanhan miehen isäkseen. Nykyään on tyypillistä, että sankari tunnistaa itsestään joitain piileviä kykyjä, mitkä ovat olleet piilossa hänen alitajunnassaan kaikki nämä ajat.
Yhtäkkiä hän ymmärtää pystyvänsä rohkeuteen tai lentämään. Kaikista tehokkainta on, mikäli tunnistaminen ja käänne tapahtuvat samaan aikaan. Sankari tunnistaa osaavansa lentää, kääntäen taistelun voimasuhteet päälaelleen.
Syd Fieldin kolminäytöksinen rakenne sopii loistavasti tarinan ideointiin ja ensimmäisen treatmentin kirjoittamiseen. Field on selkeästi löytänyt elokuvien kaikista olennaisimmat pisteet, joiden täytyy osua maaliin. Kunhan haparoiva treatmenttisi sisältää alun, keskikohdan ja lopun, on sillä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa toimivalta kokonaisuudelta.
Joseph Campbellin monomyytti sopii loistavasti heille, jotka aikovat kirjoittaa propagandakirjallisuutta miehestä, joka tiesi aina, että koronavirus on huijausta ja naiset ovat tyhmiä. Tämä siis, mikäli ottaa vaiheiden otsikot kirjaimellisesti. Mikäli opettelee vaiheiden oikeat tarkoitukset, on monomyytti todella onnistunut opas jokaiselle kirjoittajalle. Christopher Voglerin kirjoittajan matka on loistava muokkaus ja tiivistys monomyytistä, eikä sen noudattaminen oikeastaan vaadi monomyytin tuntemista.
Ainoita miinuksia sankarin matkassa on mielestäni taitteen puuttuminen, mikä oikeastaan johtuu siitä, ettei sankarin matkassa keskitytä sankarin vaikeuksiin. Toki sankari välillä häviää taisteluita ja käy jopa lähellä kuolemaa, mutta ei hän missään kohtaa ole vaikeuksissa tai menetä uskoaan itseensä. Tämä johtuu siitä, että Campbellin monomyytin sankarit ovat Jeesuksia ja Buddhia. Yli-ihmisiä, jotka tietävät sisimmässään, etteivät voi epäonnistua. Ei Jeesus yrittänyt piiloutua saadessaan kuulla roomalaisten vihaavan häntä. Hän ei huutanut taivaalle lopettavansa Jumalan poikana olemisen. Hän vain totesi hänen ympärillään oleville huolehtijoille että “näin kuuluu tapahtua”. Sankarin matka sopii siis täydellisesti ainakin action elokuvien rakenteeksi.
John Vorhausin koominen ohjenuora sopii nimensä mukaisesti erityisesti komedian kirjoittamiseen. Komedialle on tyypillistä saattaa sankarinsa mitä eriskummallisempiin
epäonnen hetkiin ja tuottaa tälle jatkuvasti noloja tilanteita ja katastrofeja. Komedioissa ja lasten elokuvissa on myös usein hetki missä sankari on mokannut suuresti, ja velloo epäonnistumistaan itsesäälissä surullisen musiikin soidessa taustalla. Vorhausin ja Harmonin teoriat ovat hyvin samanlaisia. Ne ovat itseasiassa puoleen väliin saakka identtisiä. On olemassa sankari, joka haluaa jotain. Hän lähtee matkalleen ja tutkii ja havainnoi menestyksekkäästi uutta maailmaansa, kunnes tapahtuu jotain. Vorhausin teoriassa paska osuu tuulettimeen, eli jotain tapahtuu millä on negatiivisia seurauksia hahmon alkuperäiselle päämäärälle. Harmonin teoriassa sankari saa mitä halusi, mutta maksaa siitä kovan hinnan. Omasta mielestäni elokuvissa tapahtuvat molemmat asiat, mutta näissä teorioissa ilmeisesti kiistellään siitä kumpaan, pitäisi keskittyä. Kenties Vorhaus vastaa kysymykseen mitä sankarille tapahtuu, ja Harmon vastaa kysymykseen mitä sankari tekee? Vorhausin teoriassa parasta on kohdat taitteesta toisen käännekohdan jälkeiseen aikaan. Paska osuu tuulettimeen, asiat hajoavat käsiin ja sankari on pohjalla. Näitä askelia noudattaen pystyy tarinasta kuin tarinasta tuomaan esiin sankarin inhimillisiä puolia.
Dan Harmonin tarinaympyrä on parhaimmillaan lyhyissä tarinoissa. Mikäli kirjoitat 20 minuutin sitcom jaksoa tai 12 minuutin lyhytelokuvaa, on Harmonin tarinaympyrä sinun välineesi. Tarinaympyrä on parhaimmillaan muodossa missä ei ole aikaa juuri muulle kuin toiminnalle. Pitkän elokuvan rakentaminen tarinaympyrän mukaan voi johtaa aukkoihin tarinassa, minkä takia Fieldin neljäntoista lapun taktiikka yhdistettynä tarinaympyrään on oiva väline.
Korostan että käsikirjoituksissa on paljon muitakin kuin juoni. Esimerkiksi hahmoja ja heidän kehitystään, teeman käsittelyä ja eri genrejä. Kaikki kuitenkin lähtee hyvästä tarinasta ja toimivasta juonesta. Huonoimmillaan toimiva juoni on tylsä. Rikkinäinen juoni on parhaimmillaan sekava. Käsikirjoittaminen on ihanaa ja haastavaa samaan aikaan.
Kuten tarinamme sankarit, myös niiden kirjoittajat kokevat prosessien aikana ylä- ja alamäkiä Nämä teoriat loiventavat yleisimpiä alamäkiä merkittävästi. Sanoin sen aiemmin ja sanon sen uudestaan. Hyvä elokuva ei välttämättä tarvitse näitä teorioita, mutta huono elokuva on huono koska se ei käytä näitä teorioita. Toivotan kaikille oikein mukavia hetkiä kirjoittamisen parissa!
Lähteet
Academy Awards 2016, Special rules for the short film awards. (luettu 01.03.2021) https://www.oscars.org/sites/oscars/files/88aa_rule19_short.pdf
Adult Swim, 2006, Dan Harmon's Story Circle | Rick and Morty | adult swim, Verkkovideo, 2020. (katsottu 02.04.2021)
https://www.youtube.com/watch?v=RG4WcRAgm7Y&ab_channel=AdultSwim Amazon 2021, Vorhaus. (luettu 05.01.2021)
https://www.amazon.com/John-Vorhaus/e/B000APQDI8%3Fref=dbs_a_mng_rwt_scns_share
Brave-Traveler 2021. Dan Harmon. IMBd -sivusto. (luettu 01.05.2021.) https://www.imdb.com/name/nm1363595/bio?ref_=nm_ov_bio_sm
Campbellfoundation 2008. Joseph Campbell — Jung and the Right and Left-hand Paths. Verkkovideo 30.07.2019 (katsottu 02.03.2021)
https://www.youtube.com/watch?v=uyOFOgE9758
Campbellfoundation 2008. Joseph Campbell — Jung and the Persona System.
Verkkovideo 18.11.2019 (katsottu 02.03.2021)
https://www.youtube.com/watch?v=3GNypViGWdc&t=15s
Campbellfoundation 2008. Joseph Campbell — Jung, Projection, and Love. Verkkovideo 04.06.2019 (katsottu 02.03.2021)
https://www.youtube.com/watch?v=yiULGluZZqo
Campbellfoundation 2008. Joseph Campbell - Jung, the Self, and Myth. Verkkovideo 04.11.2018 (katsottu 02.03.2021)
https://www.youtube.com/watch?v=1hcogiUUNnM
Campbellfoundation 2008. Joseph Campbell — Jung and the Shadow System.
Verkkovideo 15.07.2019 (katsottu 02.03.2021) https://www.youtube.com/watch?v=GzYsi3SV1bY
Campbellfoundation 2008. Joseph Campbell — Jung, Pedagogy, and Projection of the Shadow. Verkkovideo 22.07.2019 (katsottu 02.03.2021)
https://www.youtube.com/watch?v=hioyHvYkM4c
Campbell, Joseph 1996. Sankarin tuhannet kasvot. Helsinki: Otava.
Cohn, Alfred 1927. Jazz Singer. (luettu 04.05.2021) https://sfy.ru/?script=jazz_singer
Cole, Jacobi 2015. Njam remix: Dan Harmon’s Story Structure. Not Just A Movie -podcast. (luettu 20.04.2021)
https://notjustamovie.com/2015/08/19/njamstoryremix/
Cook, David 2021. History of film. Encyclopedia Britannica -sivusto. (luettu 16.02.2021) https://www.britannica.com/art/history-of-the-motion-picture
Edison Manufacturing Co,F.M. Prescott catalog, 1897 - Pillow Fight (luettu 17.02.2021) https://www.loc.gov/item/00694281/
Fandom, Channel 101 Wiki, Harmon, Story Structure 101: Super Basic Shit (luettu 30.03.2021)
https://channel101.fandom.com/wiki/Story_Structure_101:_Super_Basic_Shit
Fandom, Channel 101 Wiki, Harmon, Story Structure 102: Pure, Boring Theory (luettu 30.03.2021)
https://channel101.fandom.com/wiki/Story_Structure_102:_Pure,_Boring_Theory
Fandom, Channel 101 Wiki, Harmon, Story Structure 103: Let’s simplify before moving on. (luettu 30.03.2021)
https://channel101.fandom.com/wiki/Story_Structure_103:_Let%27s_Simplify_Before_
Moving_On
Fandom, Channel 101 Wiki, Harmon, Story Structure 104: The Juicy Details. (luettu 30.03.2021)
https://channel101.fandom.com/wiki/Story_Structure_104:_The_Juicy_Details
Field, Dell Publishing Company, 2005: Screenplay, the foundations of screenwriting.
Gay, Andrew Kenneth 2020. History of scripting and the screenplay. Screenplayology -blogi. (luettu 16.02.2021)
https://www.screenplayology.com/content-sections/screenplay-style-use/1-1/
Heinonen, Kivimäki, Korhonen, Reitala, Aristoteles, 2012. Aristoteleen runousoppi, opas aloittelijoille ja edistyneille. Helsinki: Teos.
ibtheater 2021
https://ibtheatre201416.weebly.com/syd-fields-the-paradigm.html
Koulukino 2021, elokuvakäsikirjoituksen kansainvälisesti vakiintunut muoto, elokuvakäsikirjoituksen rakenne. (luettu 03.05.2021)
http://www.koulukino.fi/ckfinder/userfiles/files/Elokuvak%C3%A4sikirjoituksen%20raken ne.pdf
Marble, 1903, the Great Train Robbery (luettu 18.02.2021) https://sfy.ru/?script=great_train_robbery_1903
Masoner, Liz 2019. A Brief History of Photography and the Camera. the spruce crafts -sivusto. (luettu 02.02.2021)
https://www.thesprucecrafts.com/brief-history-of-photography-2688527
Myers, Scott 2018. Dan Harmon, The Hero’s Journey, and the Circle Theory of Story.
Medium -sivusto. Raftery, Brian 2011. How Dan Harmon Drives Himself Crazy Making Community. Wired -verkkolehti. (luettu 29.03.2021)
https://scottdistillery.medium.com/dan-harmon-the-heros-journey-and-the-circle-theory-of-story-b64bb77d6976
Psychmajors 2013. Tumblr
https://psychmajors.tumblr.com/post/41040080174
Sc Lannom 2019. How to write a movie script: screenplay format and examples.
Studiobinder -blogi. (luettu 03.05.2021)
https://www.studiobinder.com/blog/how-to-write-a-screenplay/
Segal, Robert 2021. Joseph Campbell, American author. Encyclopedia Britannica -sivusto. (luettu 04.03.2021)
https://www.britannica.com/biography/Joseph-Campbell-American-author Star films 1905. Complete Catalogue.
https://rucore.libraries.rutgers.edu/rutgers-lib/26311/PDF/1/play/
Seastrom, Lucas 2015. MYTHIC DISCOVERY WITHIN THE INNER REACHES OF OUTER SPACE: JOSEPH CAMPBELL MEETS GEORGE LUCAS – PART I. Starwars -sivusto. (luettu 01.05.2021)
https://www.starwars.com/news/mythic-discovery-within-the-inner-reaches-of-outer-space-joseph-campbell-meets-george-lucas-part-i
Tyler-Jones, Matthew 2013. a little epiphany. Memetechnology -sivusto.
https://memetechnology.org/2013/06/14/a-little-epiphany/
Vacklin, Rosenvall 2015, Käsikirjoittamisen taito. Helsinki: Like.
Vogler, Christopher 2007. Writer's Journey: Mythic structure for writers – third edition.
Kalifornia: Michael Wiese Productions
Vorhaus, John 1994. The comic toolbox: how to be funny even if you’re not. Los Angeles:
Silman-Jales Press.
Väisänen, Minna 2021, käsikirjoitusformaatti (luettu 02.05.2021) https://minnavaisanen.com/kasikirjoitus/kasikirjoitusformaatti/
Wikipedia 2021, Kinetoskooppi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kinetoskooppi
Yardley, William 2013, Syd Field, who wrote the Book on screenwriting, dies at 77. The New York Times -verkkolehti. (luettu 28.02.2021)
https://www.nytimes.com/2013/11/19/arts/syd-field-author-of-the-definitive-work-on-writing-screenplays-is-dead-at-77.html
Elokuvat ja tv-sarjat
Marriage Story (Marriage Story). 2019. Käsikirjoitus Noah Baumbach. Ohjaus Noah Baumbach. Iso-Britannia, Yhdysvallat: Heyday Films, Netflix / Noah Baumbach, David Heyman. 137 min.
the Matrix (the Matrix). 1999. Käsikirjoitus Lana Wachowski & Lilly Wachowski. Ohjaus Lana Wachowski & Lilly Wachowski. Yhdysvallat: Warner Bros. / Bruce Berman. 136 min Yksin kotona (Home Alone). 1990. Käsikirjoitus John Hughes. Ohjaus Chris Columbus.
Yhdysvallat: Hughes Entertainment, Twentieth Century Fox / Tarquin Gotch. 103 min.