teoreettinen viitekehys
2.4 LOHKOKETJUTEKNOLOgIA JA dAO OIKEUdELLISINA ILMIÖINä
Lohkoketjuteknologia nimetään yhdeksi 2000-luvun disruptiivisim-mista teknologioista. Disruptiolla viitataan sellaiseen teknologiseen ilmiöön tai tuotteeseen, joka haastaa ja tuhoaa olemassa olevia yh-teiskunnallisia rakenteita. Disruptiota tapahtuu yleensä markkinoilla ja teollisuuden sektoreilla, mutta myös yhteiskunnan muut järjestelmät voivat joutua teknologioiden tuhoavan ja uutta luovan vaikutuksen koh-teeksi.103 Teollisena innovaationa lohkoketjuteknologia haastaa ennen kaikkea yksittäisiä markkinasektoreita. Yksittäisten prosessien tehosta-misen ohella sen avulla on mahdollista järjestää taloudellista toimintaa, kaupankäyntiä tai yhteisönmuodostamista tavalla, joka haastaa valtion roolin perinteisesti oikeudellisia suhteita ylläpitävänä ja kontrolloivana instituutiona. Lohkoketjuteknologian toivotaan mullistavan jakamista-louden perusteita, automatisoivan esineiden välisen kommunikoinnin ja hiljalleen tekevän niin yritykset kuin valtiotkin tarpeettomiksi toimi-joiksi yksilöiden välisten oikeussuhteiden ylläpitäjinä.104
Valtion roolin kaventuminen ja oikeuden yksityistyminen ei ole ilmi-önä ainutlaatuinen. Modernia yhteiskuntaa leimaava funktionaalinen eriytyminen on jo pitkään merkinnyt kansallisvaltioiden suvereniteetin asteittaista murenemista ja ylikansallisen sääntelyn merkityksen koros-tumista. Oikeudenkäytön ja kansallisvaltion kiinteä yhteys on moder-nissa ajassa ajettu ahtaalle, eikä sitä voida enää pitää samalla tavalla itsestäänselvyytenä kuin perinteisessä oikeuspositivistisessa oikeus-näkemyksessä.105
103 Disruptio-käsitteen vakiintuminen taloustieteelliseen terminologiaan ajoitetaan vuoteen 1995, jolloin Clayton Christensen ja Joseph Bower julkaisivat artikkelinsa Dis-ruptive Technologies: Catching the Wave. Christensen on myöhemmissä julkaisuissaan tarkentanut disruption käsitettä taloustieteellisessä viitekehyksessä merkityksen saava-na ilmiönä ja teoriasaava-na. Yksinkertaistaen disruptiivisella ilmiöllä tarkoitetaan innovaatiota, joka häiritsee olemassa olevia markkinoita tai johtavassa asemassa olevia markkinatoi-mijoita. Disruptioteoriaa on sittemmin pyritty täsmentämään myös oikeudellisessa viite-kehyksessä merkityksen saavana ilmiönä. Tällöin markkinahaitta-kriteerin rinnalle nos-tetaan yhteisön perusoikeudet ja perusarvostukset, jotka myös voivat olla disruption, eli tuhoavan ja uudistavan tapahtuman kohde. Ks. esim. Klang 2006, s. 5 ja Balkin 2004, s. 2.
104 Esim. Atzori 2015, s. 3-5 ja Swan 2015, s. vii, xi-xii.
105 Tuori 2007, s. 297. Tuori mainitsee esimerkkeinä EU-oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten lisäksi ylikansalliset sääntelyjärjestelmät lex mercatorian, lex
141
TUTKIELMAN TEOREETTINEN vIITEKEHyS
Lex Mercatoria syntyi keskiajalla täyttämään oikeudellista tyhjiötä ja varmistamaan oikeusvarmuutta tilanteessa, jossa kansainväliset kaup-pasuhteet haastoivat paikallisen oikeuden ja kansallisvaltioiden rajat.
Rajat ylittävän ICT-teknologian oikeudenkäytölle asettamat haasteet rinnastetaan usein Lex Mercatoriaan. Joel Reidenberg nimesi sähköisen tietoverkon muodostaman sääntely-ympäristön Lex Informaticaksi.106 Aaron Wright ja Primavera De Filippi kutsuvat kybertodellisuuden ja lohkoketjuteknologian mahdollistamaa vallanvaihtoa valtiolta yksityi-sille tahoille ja koodille Lex Cryptographiaksi.107 Globalisaatio, kansain-välinen oikeus, taloudellisen toiminnan laajentuminen ja yhteiskunnan infrastruktuureissa tapahtuvat muutokset haastavat olemassa olevia oikeudellisia rakenteita ja kansallisvaltioiden rajojen perusteella mää-riteltyjä suvereeneja.108
Vaikka kansallisvaltioiden norminantomonopolin rinnalle onkin ke-hittynyt vaihtoehtoisia normatiivia järjestelmiä, pyritään niiden toimin-tavapauksia rajaamaan. On olemassa sellaisia perusoikeuksia ja peri-aatteita, jotka nähdään niin keskeisiksi osiksi modernin yhteiskunnan rakenteita, että niiden ulottuminen myös näihin normatiivisiin järjes-tyksiin pyritään turvaamaan.109 Tuorin jaottelussa tämä aines sijoittuu ennen kaikkea oikeuden syvimmälle tasolle. Tuomioistuinlaitokselle vaihtoehtoiseksi riidanratkaisumenetelmäksi kehittyneen, kaupallis-ten riitojen ominaispiirteet huomioivan välimiesmenettelyn toiminta-edellytyksiä rajoitetaan kansainvälisin instrumentein.110 Valtiot pyrkivät
sportivan ja lex digitaliksen.
106 ”…the set of rules for information flows imposed by technology and communica-tions networks form a ”Lex Informatica” that policymakers must understand, consciously recognize, and encourage”. Reidenberg 1998, s. 555.
107 ”In this Article, we explore the benefits and drawbacks of this emerging decentra-lized technology and argue that this widespread deployment will lead to expansion of a new set of law, which we term Lex Cryptographia: rules administrated through self-exe-cuting smart contracts and decentralized (autonomous) organizations.” Wright&De Fi-lippi 2015, s. 1.
108 Atzori 2015, s. 14.
109 Tuori 2007, s. 300. Tuorin mukaan etenkin täytäntöönpanovaiheen kontrolli halu-taan pitää kansallisvaltioiden yksinoikeutena. Tämä johtuu osittain valtioille perinteisesti kuuluvasta ”väkivallan monopolin” yksinoikeuden traditiosta.
110 Ks. esim. laki välimiesmenettelystä (967/1992). Välimiesmenettelystä annetussa laissa on säädöksiä muun muassa välityslausekkeen muotovaatimuksesta ja prosessuaa-142
LOHKO KETJU TEKNOLOgIA JA KOOdI NORMINA. vOIKO KOOdI KORvATA LAIN?
kontrolloimaan myös sähköistä tietoverkkoinfrastruktuuria ja siellä ta-pahtuvaa toimintaa. Laajemmassa kuvassa etenkin päätösten toimeen-pano, valtiolle perinteisesti kuulunut monopoli, pyritään yhä pitämään ainakin osittain kansallisvaltioiden kontrollissa.111
Internet sellaisena kuin se 2010-luvulla on, on hyvin kaukana sii-tä kontrollista vapaana ideaalimaailmana kuin misii-tä vielä 1990-luvulla sen kuviteltiin muodostavan.112 Valtioiden rinnalla myös ylikansallisten yritysten kontrolli internetin perusrakenteista ja siellä tapahtuvasta toiminnasta on kasvanut. Lohkoketjuteknologian toivotaan vastaavan tähän jo kerran epäonnistuneeseen yritykseen irtautua kansallisvaltioi-den ja suuryritysten kontrollista, ja muodostavan ulkopuolelta tulevalle hallinnalle vastustuskykyisiä arkkitehtuureja.113 Lähimmäksi tätä ideaa-lia on päästy niin kutsutuissa älykkäissä sopimuksissa ja niiden varaan rakennetuissa hajautetuissa itsenäisissä yhteisöissä, DAO:issa.
Älysopimuksessa on kyse automatisoidusta sopimuksesta, jossa keskenään kommunikoivat laitteet itsenäisesti sekä neuvottelevat so-pimuksesta, solmivat sopimuksen että pistävät sen täytäntöön.114 Sopi-muksen ehdot määritellään koodissa. DAO on älykkäistä sopimuksista koostuva toiminnallinen verkosto, joka muodostuu kaikista siihen liitty-neistä jäsenistä, tai pikemminkin näiden itsenäisesti kommunikoivista laitteista.115
lisista säännöistä, joiden rikkominen viime kädessä voi johtaa välimiesmenettelyn päte-mättömyyteen tai kumoamiseen, ks. 40§ ja 41§.
111 Tuori 2007, s. 303-304.
112 Klang 2006, s. 31-32.
113 Huckle&White 2016, s. 9.
114 Nick Szabon katsotaan olevan ensimmäisiä älykkäiden sopimusten idean kuvanneita henkilöitä. Älysopimukselle on useita määritelmiä, mutta sen voidaan tiivistetysti todeta olevan tietokoneohjelma, joka samanaikaisesti sekä neuvottelee sopimuksen, vahvis-taa sen, että panee sen täytäntöön. Szabon mukaan yksinkertaisen konekielen johdosta älysopimukset pienentävät sopimuksen solmimiseen, täytäntöönpanoon ja riitaisuuk-sien ratkaisemiseen liittyviä transaktiokuluja. Vuonna 1996 julkaistu, myöhemmin osit-tain uudelleenkirjoitettu artikkeli saatavilla osoitteessa http://www.fon.hum.uva.nl/rob/
Courses/InformationInSpeech/CDROM/Literature/LOTwinterschool2006/szabo.best.
vwh.net/smart_contracts_2.html, vierailupäivä 23.6.2017. ks. myös Koulu 2016, s. 53-56.
115 https://blog.ethereum.org/2014/05/06/daos-dacs-das-and-more-an-incomplete-terminology-guide/, vierailupäivä 13.7.2017.
143
TUTKIELMAN TEOREETTINEN vIITEKEHyS
DAO:sta annetut määritelmät poikkeavat toisistaan, sillä useimmi-ten se ei ole erilaisuseimmi-ten oikeusjärjestelmien suoraan tunnistama oikeus-henkilö. Sen oikeudellista asemaa ei ole toistaiseksi jouduttu tai edes pyritty järjestelmällisesti systematisoimaan.116 DAO:lla ei ole keskitet-tyä hallintoa, yhtiöjärjestystä eikä vastuullisia edustajia. Se muodostuu kaikista jäsenistään ja sen toimintalogiikka, siis eräänlainen yhtiösään-tö, on automatisoitu sen koodiin. Vaikeasti hahmotettavaan kokonai-suuteen voi hakea vertailukohtaa mistä tahansa ohjelmistosta. Koodi muodostaa ohjelmiston ja DAO:n jäsen on ohjelmiston käyttäjä. Yksin-kertaistaen DAO on keskenään kommunikoivien laitteiden verkosto, jos-sa koodi määrittelee ja ylläpitää toimijoiden välisiä suhteita. Yhteisön päätöksenteko uusien tapahtumien ja muutosten hyväksymiseksi oh-jautuu demokraattista äänestysprosessia imitoivaan automatisoituun äänestystapahtumaan.117 Äänestysprosessin avulla pyritään luomaan asetelma, jossa yhteisön hallinto ja päätöksenteko – siis viime kädessä valta, on sen jäsenillä.
Ethereum on yksi ensimmäisistä lohkoketjualustoista, jotka mahdol-listivat älykkäiden sopimusten varaan rakennettavien yhteisöjen muo-dostamisen. Sen perustajajäsenet julkaisivat vuonna 2015 kirjoituksen, jossa he ilmoittivat älysopimusten ja Ethereum-alustan muodostavan oman oikeudellisen viitekehyksen, joka uudenlaisena lakina tulisi sään-telemään yhteisön sisällä solmittavia oikeudellisia suhteita.118 Alusta toimisi pohjana globaalille yhteisölle, jossa oikeudenkäytölle perintei-sesti kuuluvat tehtävät, kuten yksilöiden välisten oikeuksien ja velvol-lisuuksien määrittely ja konfliktien ratkaisu, olisi ulkoistettu alustan lähdekoodille.119 Pelkän markkinasektorin disruptoimisen lisäksi
lohko-116 Aaron Wright ja Primavera De Filippi ovat yrittäneet systematisoida DAO:n oikeu-dellista asemaa kolmen eri hahmotelman avulla: 1) organisaation vastuuseen voitaisiin soveltaa ”lähimmän henkilön teoriaa”, jolloin DAO:n perustajajäsenet eli koodaajat ja vastaavat katsottaisiin oikeudellisesti vastuullisiksi organisaation toiminnasta, ja peri-aatteessa heidät rinnastettaisiin osakeyhtiön hallitukseen, 2) jokainen DAO:n jäsen olisi yksin vastuussa organisaation toiminnasta, tai 3) DAO sellaisenaan, muodottomana orga-nisaationa olisi yksin mahdollisessa rikos- tai siviilioikeudellisessa vastuussa toimistaan.
Jaottelusta ja sen ongelmista ks. lisää Wright&De Filippi 2015, s. 51-56.
117 Wright&De Filippi 2015, s. 15-16.
118 http://etherscripter.com/what_is_ethereum.html, vierailupäivä 17.7.2017.
119 Reijers&al 2016, s. 136.
144
LOHKO KETJU TEKNOLOgIA JA KOOdI NORMINA. vOIKO KOOdI KORvATA LAIN?
ketjuteknologian toivotaan haastavan myös modernin, demokraattisen oikeuden monopolin norminantajana ja normien pakottajana.
Tässä kappaleessa olen esitellyt sen teknologisen innovaation, joka julistaa korvaavansa lain ja oikeusjärjestyksen. Tutkielman alussa esi-tin hypoteesin siitä, että koodi ei kaikilta osin pysty korvaamaan lakia, tai ainakin se muodostaisi hyvin toisenlaisen oikeusjärjestelmän. Seu-raavassa kappaleessa lähden tarkastelemaan oikeuden korvattavuutta koodilla esittelemällä koodi on laki -rinnastuksen syntyä ja koodin toi-minnallista rakennetta. Tämän jälkeen testaan, millainen tekninen nor-matiivinen järjestelmä voisi olla, ja kuinka se eroaa aikaisemmin tässä luvussa kuvatusta kommunikatiivisesta, kielellisessä tulkintaprosessis-sa merkityksensä tulkintaprosessis-saavasta oikeusjärjestelmästä.
145
TUTKIELMAN TEOREETTINEN vIITEKEHyS