Osa-alueet Merkityksellisyys Vastuullisuus Uuden luominen Kiinnostus • Miellyttävä
harrastuksenomai-nen toiminta
• Toiminnan itsenäisyyden ja hallinnantunteen korostami-nen
• Arvostuksen saaminen itselle tärkeiltä tahoilta
• Kiinnostuksen herättäminen ja ylläpitäminen
• Uuden kehittäminen ja inno-vointi teknologiatoimintojen kautta
Yhteinen toiminta
• Arvostuksen saaminen itselle tärkeiltä tahoilta
• Itsensä ja muiden asemointi teknologiatoiminnoissa
• Havainnointiin pohjautuva vaikutteiden omaksuminen muilta
• Omien arvojen mukainen toiminta
• Ympäristön tuki toiminnan vas-tuullisuuden vahvistamiseksi
• Yhdessä toteutettava suunnit-telu- ja kehitystyö
Oppiminen • Ajanvieton hyödyllisyys ja opettavuus
• Kokeilemalla ja tekemällä oppiminen
• Vastuu omien tietojen ja taito-jen ylläpidosta
• Vastuu toisten henkilöiden tietojen ja taitojen ylläpidosta
• Teknologian suunnittelu oppi-mistarkoitukseen
• Palautteenantamisen näkeminen taitona ja taidon kehittäminen
• Uusien toimintatapojen omak-suminen
Konteksti • Suunnittelutaitojen oppimisen tärkeys
• Vastuun jakaminen ja yhteistyö
• Teknologiatoimintojen
8 Pohdinta
Tutkimuksen lopuksi palaan tämän tutkimuksen tarkoitukseen selvittää lasten ja vanhempien osallistumista teknologiakerhossa. Pohdin osallistumista ensin yksilöi-den osallisuuyksilöi-den kautta, jolloin keskiössä ovat yksilöiyksilöi-den tiedot, taidot ja tahto toimia osana yhteisöä (mm. Nivala & Ryynänen 2013). Yksilöiden lisäksi on tarpeen pohtia myös ympäristön toimintaa, jonka tulisi mahdollistaa ja hyödyntää yksilöiden osal-lisuutta (ks. emt.).
Lasten ja vanhempien kiinnostus osallistua teknologiakerhoihin muodosti poh-jan perheiden vapaa-apoh-jan harrastukseen osallistumiselle. Toiminnan kiinnostavuus yksilön elämässä heijastuukin erityisesti yksilön vapaa-ajan vieton tapoihin, jos yk-silöllä on mahdollisuus valita erilaisista mahdollisuuksista. Toimijuudessa korostuu näin yksilön tahto toimia aktiivisesti ja vapaaehtoisesti yksilölle merkityksellisten asioiden parissa (Packer & Goicoechea 2000). Toimijuuden toteuttamisessa keskeistä on osallistumisen vapaaehtoisuus sekä yksilön mahdollisuus valita itse hänelle sopi-vat vaikutus- ja toimintatasopi-vat (mm. Kumpulainen ym. 2009). Tahto toimia pohjautuu vahvasti yksilön aloitteelliseen toimintaan (Greeno 2006) ja henkilökohtaiseen kiin-nostukseen, kuten tässäkin tutkimuksessa nousi esille.
Aloitteellinen toiminta liittyy vahvasti yksilön kokemukseen ympäristöön vaikut-tamisesta. Monet osallisuuden määritelmät pohjautuvatkin näkemykseen siitä, että osallisuus ei toteudu ilman yksilön omakohtaista kokemusta osallisuudestaan (Nivala
& Ryynänen 2013). Erityisen merkityksellistä tämän tutkimuksen mukaan oli yksilön pystyvyyden tunteen lisääntyminen eli kokemus omiin ja yhteisiin asioihin vaikut-tamisen mahdollisuuksista ja hyödyllisyydestä (myös Seymour 2005, Kumpulainen ym. 2009). Pystyvyyden ja vaikuttamisen kokemukset ovat erityisen merkityksellisiä erityisryhmien kohdalla, koska niiden edustajat perinteisesti ovat muiden henkilöi-den tai tahojen toiminnan kohteena. Lisäksi yhteiskunnallisesti pystyvyyhenkilöi-den tunteen vahvistamisen on kuvattu olevan keskeistä erityisesti näinä aikoina, jolloin yhä use-ammilta ja nuoremmilta lapsilta ja nuorilta näyttää puuttuvan pystyvyyden ja toimi-juuden tunne (Kumpulainen ym. 2009).
Erilaisten ihmisryhmien huomioiminen teknologian kehittämisessä on huomi-oitu poliittisella tasolla, kuten vuosien 2010–2015 Vammaispoliittisessa ohjelmassa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010). Käytännössä erityisryhmien osallistuminen tek-nologian suunnitteluun on kuitenkin marginaalista. Tämä tutkimus osoitti, että eri-tyistä tukea tarvitsevat lapset ja heidän vanhempansa osaavat ja haluavat osallistua teknologian suunnitteluun, kunhan suunnittelutoiminnot on muokattu heille sopi-viksi. Suunnitteluun osallistumista edisti palautteen ja kehitysideoiden toteutumi-sen näkeminen käytännössä, sillä se toi näkyviin osallistumitoteutumi-sen vaikutuktoteutumi-sen ja sitä kautta tuki yksilön voimaantumista vaikuttamaan yhteisiin asioihin (vrt. Gretschel 2002). Suunnittelu näyttäytyi tässä tutkimuksessa harjoiteltavana ja opittavana taito-na. Vaikuttamisen kokemukset rohkaisevat osallistumaan jatkossakin ja samalla otta-maan vastuuta toimintaan vaikuttamisesta ja sen kehittämisestä (Viirkorpi 1993). Jos
osallistumista arvostetaan toimintaympäristössä, yksilö kokee osallistumisen myön-teiseksi ja haluaa todennäköisesti osallistua (Nivala & Ryynänen 2013; Kumpulainen ym. 2009). Näin lasten ja vanhempien lähiyhteisön tulisi vastuullisesti tukea yksilöi-den osallistumiseen kannustavan ilmapiirin luomista ja osallistumiseen liittyvien taitojen kehittämistä.
Koska osallisuutta ei voi tapahtua yksin, osallisuus edellyttää yksilön osallistu-mishaluun myönteisesti suhtautuvan yhteisön. Yksilön toimijuutta voidaan kehittää muokkaamalla toimintaympäristöä ja yksilöiden toimintaa siellä. Toimintaympäristö muovaa käsityksiä siitä, mitä ja miten ympäristössä toimitaan (Kumpulainen ym. 2009).
Toimintaympäristöllä ja yhteisön toimintatavoilla, kuten kasvatuksella, on keskei-nen rooli siinä, millaisia valmiuksia osallistumiseen ja toimimiseen yksilölle kehit-tyy (Nivala & Ryynänen 2013, Kumpulainen ym. 2009). Lasten ja vanhempien lähi-ympäristöllä on näin moraalinen vastuu tukea kaikkien sen jäsenten osallistumista muokkaamalla toimintaympäristöä osallisuutta, tasa-arvoa ja yhteiskunnan oikeu-denmukaisuutta vahvistavaksi. Nykyaikana näiden edistäminen koskee myös tek-nologiataitojen ylläpitämistä (Gee 2008, Jenkins ym. 2006), jotta kaikilla yksilöillä on tarvittavat taidot selvitä digitalisoituneessa ja teknologisoituneessa yhteiskunnassa.
Tilanne on erityisen otollinen erityisopetukselle, sillä tietokoneen käytön on yleisesti ottaen todettu kiinnostavan erityisesti niitä lapsia, joille perinteiset opetusmenetelmät eivät sovi (Harviainen ym. 2013). Näin esimerkiksi ohjelmointitaitojen tuleminen osak-si perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita (2014) tuleekin nähdä erityisope-tuksessa ennen kaikkea mahdollisuutena osallistaa erityistä tukea tarvitsevia lapsia digiajan kansalaistaitojen oppimiseen toiminnan kautta. Varhaiskasvatuksen puolella muutos tapahtuu vieläkin hitaammin, sillä voimassaolevissa varhaiskasvatussuunni-telman perusteissa (Stakes 2005) ei kuvata teknologian käytön tavoitteita ja sisältöjä.
Teknologiataitojen kehittäminen ja ylläpitäminen edellyttivät tässä tutkimuksessa muun muassa lasten ja vanhempien ohjaamista ja kannustamista teknologian käyt-töön. Ohjaukseen ja kannustamiseen liittyvät toiminnot on todettu aiemmissa tutki-muksissa keskeisiksi osallisuuteen kasvattamisessa (ks. Nivala & Ryynänen 2013).
Yhteisöjen ja yhteiskunnan tulisi näin ohjata lapsia ja vanhempia teknologian käytön ja suunnittelun tilanteissa, sillä tietoisuus ja valinnanmahdollisuudet luovat pohjaa vastuulliselle toiminnalle. Yhteiskunnallisella tasolla osallistumisen taitojen rooli teknologian käytön eri vaiheissa on yhä merkityksellisempi. Keskeistä on, että yksilö on tietoinen mahdollisuuksistaan toimia ja osallistua teknologian avulla (Kupiainen 2013). Yksilöt tarvitsevat siis erilaisia tilanteita ja mahdollisuuksia erilaisten rooli-en kokeiluun (Chambers 2012). Vaihtelevirooli-en mahdollisuuksirooli-en merkitys on nostettu esille eritoten erityisryhmien kohdalla (Lindstrand 2002).
Lasten ja vanhempien tietoisuutta omasta toiminnasta heräteltiin esille videoleik-keiden katselutilanteissa. VSA-menetelmän käyttö lapsi–vanhempi-parien kanssa mahdollisti sen, että osallistujat saivat kontrolloida (kontrollivallasta ks. Ruusuvuori 2011, 282) ja vaikuttaa konkreettisesti tilanteen etenemiseen. Visuaalisena tutkimus-menetelmänä VSA-tilanteet tarjoavat monia mahdollisuuksia perheiden kanssa teh-tävään työhön, jossa kiinnostuksen kohteena on erityisesti lasten ja vanhempien oma tulkinta aiemmista tilanteistaan. Keskustelut sekä oman ja muiden henkilöiden
toi-minnan seuraaminen tukevat näin tietoisuuden lisääntymistä, jonka pohjalta lapset ja vanhemmat voivat ohjata toimintaansa tavoitteellisemmin (ks. mm. Puolimatka 2002).
Osallistumista ei kuitenkaan tule nähdä kapea-alaisesti sellaisena toimintana, joka edellyttää valmiita yhteiskunnan rakenteita ja toimintatapoja. Tällainen osalli-suuden edistäminen voi johtaa uusien hierarkioiden rakentamiseen ja osalliosalli-suuden mahdollisuuksien rajoittamiseen. (Nivala & Ryynänen 2013.) Rakenteellisen osallis-tamisen haasteena heikommassa asemassa olevien kohdalla nähdäänkin olevan pi-kemmin osallistava ja aktivoiva näkökulma kuin mahdollisuuksien lisääminen oma-ehtoiseen toimintaan ja osallistumiseen. Omaehtoista osallistumista tukee toiminta erilaisissa kiinnostukseen pohjautuvissa yhteisöissä (Ito 2009), joissa yksilöiden jae-tut kiinnostuksen kohteet ovat henkilöiden ikää tai muita yksilöllisiä ominaisuuksia merkityksellisempiä.
Harrastuksenomainen toiminta ei myöskään rajoita toimintaa mekaaniseksi toimin-tamallien tai rituaalisten toimenpiteiden (Nivala & Ryynänen 2013) toteuttamiseksi.
Sen sijaan vapaa-ajan toimintaan liittyy jonkinasteista vapaamuotoisuutta ja määritte-lemättömyyttä, jotka ovat luovan toiminnan ja innovoinnin lähtökohtia. Erityisryhmien edustajilla on usein muita heikommat mahdollisuudet osallistua tällaisten ryhmien toimintaan, jos ryhmän toiminnassa ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota toiminto-jen muokkautuvuuteen. Myönteiset esimerkit erilaisten ihmisten vahvuuksiin ja kiin-nostuksen kohteisiin perustuvasta toiminnasta (Kärnä ym. 2010; Benton ym. 2014;
Asperger Services Australia 2015; Connolly 2013; Kharif 2015) kannustavat kuiten-kin antamaan mahdollisuuden erilaisten ryhmien muodostamiselle ja ylläpitämiselle, joissa on tilaa merkitykselliselle ja vastuulliselle toiminnalle ja uuden innovoinnille.
8.1 TUTKIMUK SEN LUOTET TAVUUDESTA
Menetelmäkirjallisuudessa tutkimuksen luotettavuutta kuvataan usein tutkimuksen validiuden eli pätevyyden ja reliabiliteetin eli toistettavuuden kautta. Laadullisessa tutkimuksessa näiden käsitteiden nähdään usein vastaavan paremmin määrälli-sen tutkimukmäärälli-sen tarpeita ja määrälli-sen tavoitteena olevaa objektiivimäärälli-sen tiedon tavoittelua.
Laadullisen tutkimuksen ja sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti tässä tutki-muksessa ihmisten näkemykset nähdään subjektiivisiksi, jolloin tiedon totuudelli-suus liittyy tiedon seurauksiin61, johdonmukaisuuteen ja sosiaaliseen muodostumi-seen. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 131–133.) Laadullisen tutkimuksen moninaisuuden takia tutkimuksen luotettavuudelle ei kuitenkaan ole olemassa yksiselitteistä ohjeis-tusta. Yhden eniten käytetyistä laadullisen tutkimuksen luotettavuuden kriteereistä ovat esittäneet Yvonna Lincoln ja Egon Guba (1985) kirjassaan "Naturalistic inquiry"62. Heille tutkimuksen luotettavuus tai uskottavuus (trustworthiness) tarkoittaa ennen kaikkea tutkimustulosten vakuuttavuutta (emt., 290). Lincolnin ja Guban (emt.)
esit-61 Tiedon seuraukset korostuvat pragmaattisessa totuusteoriassa, jossa keskeistä on toimimisen mahdol-lisuudet. Tietoa arvioidaan sen käytännöllisyyden ja hyödyn kautta. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 132.)
62 Lincolnin ja Guban (1985) tutkimuksen luotettavuustarkastelu kohdistuu luonnollisissa olosuhteissa toteutettuun tutkimukseen (mm. Tuomi & Sarajärvi 2002, 134).
tämä luotettavuuden tarkastelu sisältää neljä kriteeriä, joita ovat vastaavuus (credi-bility), siirrettävyys (transfera(credi-bility), luotettavuus (dependability) ja vahvistettavuus (confirmability). Seuraavaksi käyn läpi tämän tutkimuksen toteuttamista näiden kri-teerien näkökulmasta.
Lincoln ja Guba (1985) kuvaavat vastaavuuden tarkoittavan kahta asiaa: tutkimus-aineiston pohjalta johdettujen tutkimustulosten uskottavuuden vahvistamista sekä tutkimustulosten uskottavuuden hyväksyntää tutkimuksen kohteilta. Luotettavien tutkimustulosten ja tulkintojen tuottamista tukee tarpeeksi pitkäaikainen vuorovai-kutus tutkittavan kohteen kanssa, jotta tutkija tuntee hyvin tutkimusympäristön ja rakentaa luottamusta tutkimukseen osallistuvien henkilöiden kanssa. Pitkäaikainen sitoutuminen työhön auttaa myös erottamaan tutkimustilanteissa olennaiset asiat epäolennaisista. (Emt., 296–305.) Tässä tutkimuksessa oma näkemykseni tutkimuksen kohteesta muodostui käytännön kokemuksen myötä. Toimintatutkimuksen perinteen mukaisesti osallistuin tutkijana tutkimuskohteen toimintaan (mm. Tuomi & Sarajärvi 2002). Viisivuotisen projektin aikana tunsin tutustuneeni hyvin teknologiakerhoihin osallistuneisiin perheisiin, kerhoympäristöön ja käytänteisiin. Kerhoympäristö ja toi-mintamalli tulivat tutuiksi myös osallistuessani niiden kehittämiseen. Kuten Lincoln ja Guba (1985, 302) toteavat, mitään ilmiötä ei voi ymmärtää ilman viittausta kontekstiin.
Tutkimuksen uskottavuuteen ja tulosten vastaavuuteen vaikuttavat myös tutkijan odotukset ja havaintojen suuntautuminen (Lincoln & Guba 1985). Tämän takia tut-kijan tulee tiedostaa omat henkilökohtaiset, kulttuuriset ja historialliset kokemuk-sensa ja tunnistaa niiden mahdollinen vaikutus tutkimuksen tuloksiin ja tulkintaan (Creswell 2003). Omakohtainen työhistoriani liittyy vahvasti erityisryhmien tekno-logian käyttöön. Aiempi työkokemukseni erityisryhmien teknotekno-logian käytön paris-sa vakuutti teknologian merkityksestä ja myönteisestä vaikutuksesta erityistä tukea tarvitseville lapsille. Tämä näkemys heijastuu myönteisessä suhtautumisessani las-ten teknologian käyttöä kohtaan. Kiinnostukseni kohdistuu näin pikemminkin laslas-ten toimintaan kuin itse teknologiaan. Samalla tunnistan oman tietotaitoni rajallisuuden teknologiaa kohtaan, joskin tietämykseni on lisääntynyt tuntuvasti tutkimusprosessin aikana. Näkemykseni tutkimusaiheeseen onkin vahvasti kasvatus- ja yhteiskuntatie-teellinen, vaikka käsittelen työssäni myös ihmisen ja teknologian välistä vuorovai-kutusta ja teknologian suunnittelua. Samalla tiedostan oman taustani ja kokemusteni vaikutuksen tutkimusaineiston muodostumiseen. Haastattelijoilla onkin aina valtaa haastattelutilanteessa kontrolloida keskustelun etenemistä kysymällä kysymyksiä ja valitsemalla, mihin haastateltavan puheenvuoroon tarttuu ja mihin vastaa torjuvam-min esimerkiksi hiljaisuudella (Rapley 2004). Tutkimushaastattelujen haasteena on suhtautua tutkimusaiheeseen kiinnostuneesti mutta neutraalisti. Pitkäaikaisen ai-neistonkeruun koen myös tasoittavan esimerkiksi dokumenttimateriaalille tyypillis-tä laadun vaihtelua (mm. Bogdan & Biklen 2003).
Tutkijan vaikutuksen lisäksi Lincoln ja Guba (1985) kuvaavat tutkittavien tahal-lista tai tahatonta vaikutusta aineistoon. Dokumenttiaineiston kohdalla Lincoln ja Guba (1985, 279) muistuttavat siitä, kuinka dokumentit voivat johtaa harhaan. Tätä riskiä vähensi tässä tutkimuksessa useiden hankehenkilöiden osallistuminen loki-aineiston kirjaamiseen. Tutkittavien havainnot ja kertomukset voivat olla yhtä lailla vääristyneitä tai valikoivia kuin tutkijankin. Tutkittavat saattavat myös yrittää
miel-lyttää tutkijaa ja kertoa sitä, mitä olettavat tutkijan haluavan kuulla. (Emt., 302–303.) Haastattelun toteuttamisen haasteena onkin tilanne, jossa haastattelijan tulisi olla neutraali aihetta kohtaan ja samalla osoittaa kiinnostusta haastateltavan näkemyksiä kohtaan (Rapley 2004). Tutkijan miellyttämisen tarvetta vähensi tässä tutkimuksessa haastateltavien tuleminen tutuksi pitkäaikaisen yhteistyön myötä. Vuosittain toistu-vat haastattelut tarjositoistu-vat tutun ympäristön tutkimusaineiston keräämiselle ja mah-dollistivat näin osallistujien luottamuksen ja turvallisuudentunteen vahvistumisen.
Miellyttämisen lisäksi erilaiset tutkimusympäristöön liittyvät tekijät, kuten videoka-meran käyttö tilanteiden tallentamiseen, voivat vaikuttaa tutkimukseen osallistuvien henkilöiden toimintaan (Pink 2010). Tällainen yhteistyö mahdollisti aineistonkeruun varmistamisen sekä sisällön tarkistamisen. Muiden jatkuvasti kerhotoimintaan kuu-luvien tekijöiden kanssa myös videokuvaus tuli perheille tutuksi, jolloin niiden käy-töstä tulisi rutiinia sekä perheille että hanketyöntekijöille.
VSA-tilanteissa lasten ja vanhempien näkemysten aitouteen voi vaikuttaa edellä mainittujen tekijöiden lisäksi myös perheiden sisäiset valtarakenteet (Isola & Fails 2012). Sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta lapsilla ja vanhemmilla on mahdolli-suus välittää tutkijan tietoon perheen yhdessä jakamia kokemuksia ja merkityksiä.
Perhehaastatteluissa63 perheenjäsenet voivat kertoa näkemyksistään sekä itsenäi-sesti että suhteessa toisten näkemyksiin. (Eggenberger & Nelms 2007; Gaskell 2000.) Tämän johdosta perhehaastatteluilla on mahdollisuus tarjota sellaisia näkökulmia, jotka eivät nouse esille yksilöhaastatteluissa. Toisaalta perheitä tutkittaessa on huomi-oitava se, että lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus vaikuttaa heidän yhdes-sä tuottamaansa aineistoon (Mannay 2013; Donalek 2009), koska he toimivat yhdesyhdes-sä perheenjäseninä eivätkä niinkään yksilöinä (Donalek 2009). Tällainen vuorovaiku-tus voi estää perheenjäseniä keskustelemasta vapaasti (emt.). Visuaalisten menetel-mien, kuten VSA-tilanteiden, ei nähdä poistavan perheen sisäisiä (Mannay 2013) tai tutkijan ja tutkittavan välisiä voimasuhteita (ks. Zartler & Richter 2014). Tästä huo-limatta visuaalisten menetelmien nähdään kannustavan sekä lasta että vanhempaa tuomaan omat näkemyksensä esille (emt). Näin lapsen ja vanhemman yhdessä tuot-taman aineiston nähdään olevan autenttisempi ja monipuolisempi kuin sen, mitä he tuottaisivat erikseen.
Tutkijan yhteistyö vertaisten kanssa on keskeistä tieteen tekemisen kannalta, sillä tutkimuksen teko ja tulosten tarkastelu tapahtuvat vuorovaikutuksessa tiedeyhteisön kanssa. Tutkimuksen eri vaiheista keskusteleminen vertaistensa kanssa vahvistaa tutkijan tietoisuutta tutkimusprosessista, selventää tulkintoja sekä tukee tutkimuk-sen etenemitutkimuk-sen suunnittelua (Lincoln & Guba 1985). Tässä tutkimuksessa kävin tut-kimuksen analyysia läpi kollegani kanssa. Myös jatkokoulutusseminaareissa saamani palaute on ohjannut tutkimusaineiston tulkintaa. Lopullinen tutkimuksen arvioin-ti tapahtuu tutkimuksen raportoinnin jälkeen arvioin-tiedeyhteisössä ja arkiympäristöissä.
63 Tässä tutkimuksessa toteutetuissa VSA-tilanteissa korostui etnografinen lähestymistapa, jolloin toi-minnan lähtökohtana oli havainnoida lapsen ja vanhemman tilannetta ja puuttua siihen mahdollisim-man vähän. Tilanteissa oli kuitenkin perhehaastattelun piirteitä tehdessäni lapsi-vanhempi-pareille tarkentavia kysymyksiä. Tämän vuoksi viittaan VSA-tilanteiden tarkastelussa perhehaastattelujen teo-rialähteisiin.
Tutkija voi lisätä tutkimuksen luotettavuutta ja tulosten vastaavuutta esittämäl-lä raportissa alkuperäistä tutkimusaineistoa. Tämän pohjalta lukija voi tulkita tutki-musaineiston ja siitä johdettujen tulosten vastaavuutta. (Savenye & Robinson 2004;
Lincoln & Guba 1985.) Esitän tutkimusraportissa lainauksia alkuperäisaineistosta vä-littääkseni vanhempien ja lasten omaa ääntä raportin lukijoille. Lisäksi olen avannut metodikappaleessa aineistonkäsittelyn vaiheita, jotta lukijalle välittyisi kuva tekemäs-täni aineiston analyysista. Aineiston analyysivaiheessa Lincoln ja Guba (emt.) mai-nitsevat yhtenä tutkimuksen uskottavuutta lisäävänä tekijänä negatiivisten tapausten analyysin. Tällä he tarkoittavat työhypoteesien tarkistamista ja uudelleen muotoilua tiedon lisääntyessä niin, että hypoteesi sisältää kaiken tunnetun, aiheeseen liittyvän aineiston ilman poikkeuksia (emt., 309). Itse en käyttänyt työhypoteeseja tutkimuk-sen tukena. Niiden sijaan pidin huolta siitä, että kaikki tutkittavaan ilmiöön liittyvä aineisto, mukaan lukien keskenään ristiriitaiset näkemykset, tuli huomioiduksi ai-neiston analyysivaiheessa.
Tutkimuksen uskottavuutta vahvistavat myös sellaiset toiminnat, joilla alustavia tuloksia ja tulkintoja voidaan verrata tutkimusaineistoon esimerkiksi videoaineiston avulla (Lincoln & Guba 1985). Videokameroiden käyttö on yleistynyt kovasti 1980-lu-vun puolivälistä, jolloin Lincoln ja Guba (emt., 313) kuvasivat videokameroiden olevan vaikeasti saatavaa ja käytettävää huipputekniikkaa. Tässä tutkimuksessa videokame-roiden tallentamaa aineistoa käytettiin lapsi–vanhempi-parien kanssa VSA-tilanteissa, joissa tutkittavat ohjasivat oman toimintansa tulkintaa (vrt. Theobald 2012). Tämän nähdään vähentävän tutkijan väärinymmärryksen mahdollisuutta tai ennakkonäke-mysten vaikutusta, mikä vahvistaa osaltaan tutkimuksen luotettavuutta (emt.). Lisäksi videoaineistoa voidaan käyttää tutkimustulosten pohjalta johdettujen johtopäätösten pätevyyden arviointiin (Lincoln & Guba 1985). Yhtenä VSA-tilanteiden toteuttamisen tarkoituksena tässä tutkimuksessa oli verrata teoriasidonnaisesti lapsi–vanhempi-pa-rien esiin nostamia teemoja muuhun keräämääni tutkimusaineistoon. Näin lasten ja vanhempien puheenvuorojen voi nähdä testaavan muun tutkimusaineiston pohjalta johtamieni tutkimustulosten pätevyyttä.
Vastaavuuden lisäksi Lincoln ja Guba (1985) puhuvat tutkimuksen uskottavuus-pohdinnoissa tutkimuksen siirrettävyydestä. Koska laadullinen tutkimus toteute-taan pääsääntöisesti luonnollisessa ympäristössä, tutkimuksen ulkoisen validiuden määrittely on mahdotonta (emt., 316). Esimerkiksi haastattelut ovat vuorovaikutuk-sellisia tapahtumia, joissa puhe sitoutuu aikaan ja paikkaan (Rapley 2004). Tutkijan roolina on laadullisessa tutkimuksessa kuvata tarkasti tutkimuksen ajankohtaa ja kontekstia niin, että lukijan on mahdollista tulkita tutkimustulosten siirrettävyyt-tä muihin tilanteisiin. (Emt., 316.) Täsiirrettävyyt-tä varten olen raportoinut mahdollisimman tar-kasti tutkimuksen toimintaympäristöä sekä siinä ajan saatossa tapahtuneita muutok-sia. Toimintaympäristön lisäksi teknologiakerhoon osallistuneet lapset muodostivat vaihtuvan ja heterogeenisen ryhmän. Lasten haasteet ja diagnoosit eivät kuitenkaan olleet tutkimuksellisena mielenkiinnon kohteena, sillä tarkoituksenani oli tarkastel-la yleisemmällä tasoltarkastel-la erityistä tukea tarvitsevien tarkastel-lasten vanhempien näkemyksiä.
Tällainen laajempi tarkastelun taso mahdollistaa tulosten arvioinnin myös muissa konteksteissa.
Roger Gomm, Martyn Hammersley ja Peter Foster (2000) kritisoivat Lincolnin ja Guban näkemystä tutkimuksen siirrettävyydestä. Heidän mielestään Lincolnin ja
Guban siirrettävyyden idea esimerkiksi sulkee yleistettävyyden vastuun pohtimisen tutkimuksen lukijoille tutkijan sijaan (emt., 100). He esittävät kaksi tapaa yleistyksien tekoon: teoreettisen päättelyn ja empiirisen yleistämisen. Rajattujen tapausten tut-kimiseen liittyy tapausten näkeminen niin laajoina, ettei kaikkea ilmiötä kuvaavaa aineistoa voida kerätä. Tämän takia tapaustutkimuksen ryhmän valinta sekä run-sas aiempaan tutkimukseen viittaaminen on keskeistä tutkimuksen yleistettävyyden tarkastelussa. Tässä tutkimuksessa pyrin kuvaamaan tutkimuskohteena olevaa ilmiötä laajasti sekä tutkimuksen taustateorian kannalta että tutkimustulosten tarkastelussa.
Näin raportin lukijoilla on mahdollisuus vertailla tässä tutkimuksessa kuvatun tapa-uksen luonnetta saatavilla olevaan tietoon.
Tutkimuksen luotettavuuden ja vahvistettavuuden tarkastelussa huomioidaan sekä tutkimuksen prosessi että tutkimuksen lopputulokset (Lincoln & Guba 1985).
Tutkimusprosessia voidaan arvioida tutkimuksen sisäisen johdonmukaisuuden avul-la eli sillä, kuinka tutkimusprosessin eri vaiheet ovat suhteessa toisiinsa (Tuomi &
Sarajärvi 2002). Tutkimukseni perustui alusta alkaen kiinnostukseeni vanhempien näkemyksiä kohtaan. Projektityöskentelyn aikana tutkimuksellinen kiinnostukseni laajeni lapsi–vanhempi-parien tarkasteluun, koska lapsi tuli kerhoon ja toimi siellä yh-dessä vanhempansa kanssa. Näin toimintayksikkönä kerhossa eivät olleet pelkästään lapset tai vanhemmat vaan heidän yhdessä muodostamat ryhmät. Tutkimuksellisen kiinnostukseni laajennuttua toteutin VSA-tilanteet lapsi–vanhempi-parien kanssa.
Tutkimuksen toteuttamisen muutokset esimerkiksi aineistonkeruun tavan muutoksina ovat ominaista laadulliselle tutkimukselle. Toiminnan muutoksilla mahdollistetaan ilmiön prosessiluonteen saavuttaminen. (Eskola & Suoranta 1998.) Myös vanhempi-en haastattelurunkoja (Liite 2) päivitettiin vuosivanhempi-en saatossa. Tutkimuksvanhempi-en prosessi-luonteeseen liittyi tässä tapauksessa myös väitöstutkimuksen muodon vaihtaminen artikkeliväitöskirjasta monografiaksi. Muutos näkyy osittain tulosluvun esittämista-vassa: siinä osatutkimukset erottuvat tutkimusaineistoittain. Monografia mahdollis-taa kuitenkin laajemman näkemyksen esittämisen, jolloin tutkimuksen kokonaisuus nousee paremmin esille.
Laadullisen tutkimusaineiston lisäksi täydensin tutkimusaineistoa selvittämällä määrällisesti vanhempien osallisuutta teknologiansuunnittelutilanteessa lokiaineis-ton pohjalta sekä lapsi–vanhempi-parien osallisuutta VSA-tilanteissa. Hyödynsin eri tutkimusmenetelmiä saadakseni tutkittavasta ilmiöstä entistä monipuolisemman ko-konaiskuvan. Tuomi ja Sarajärvi (2002, 140–146) pitävät triangulaatiota eli erilaisten tutkimusmenetelmien yhdistämistä kyseenalaisena laadullisessa tutkimuksessa, jossa triangulaation käyttö ei kaikissa tapauksissa vastaa tutkimusperinnettä. Tämän ta-kia triangulaation käyttö täytyy aina perustella (emt.). Triangulaation perustelu tässä tutkimuksessa liittyy tutkimustehtävänä olevan osallisuuden määritelmän kahteen painopisteeseen eli osallistujan kokemukseen sekä toimintaympäristön tarjoamiin osallistumisen mahdollisuuksiin (Nivala & Ryynänen 2013). Jos tarkastelisin aino-astaan vanhempien kokemuksia heidän osallisuudestaan, triangulaation käytölle ei olisi tarvetta. Toimintaympäristön näkökulma laajentaa kuitenkin näkökulmaa ra-kenteelliseen osallistumisen mahdollistamiseen. Tällöin osallistumisen ei nähdä to-teutuvan pelkästään yksilön kokemuksena, vaan se vaatii ympäristöön vaikuttamista.
Ympäristön muokkaaminen voi näin vaikuttaa osallistujien merkitysten muutokseen
eli emansipaatioon (Tuomi & Sarajärvi 2002, 145). Tämän muutoksen selvittäminen toimintatutkimuksessa mahdollistaa triangulaation hyödyntämisen.
8.2 EET TISET POHDINNAT
Luotettavuustarkastelujen lisäksi eettiset näkökulmat liittyvät laadullisessa tutki-muksessa koko tutkimusprosessiin. Tutkimusaiheen valinta ja tutkimuksen tieto-teoreettiset kysymykset ovat pohjimmiltaan etiikkaan ja harkintaan pohjautuvia käytänteitä, joiden perusteella arvioidaan muun muassa tutkimuksen luotettavuutta, uutuusarvoa ja käyttökelpoisuutta. (Weinberg 2014; 154, Tuomi & Sarajärvi 2002.) Tutkimuksen eettiset pohdinnat liittyvät näin tutkimuksen tarkoitukseen ja tutki-muksella tavoiteltavaan hyötyyn. Tutkimuseettisesti on perusteltua, että tutkimus hyödyttää tutkimukseen osallistuneita henkilöitä (Creswell 2003; Savenye & Robinson 2004). Konstruktionistinen tutkimus tavoittelee tämän johdosta usein ihmisten tie-toisuuden lisäämistä, edistyneempää ajattelua ja sen myötä parempaa elämänlaatua (Hacking 1999; Weinberg 2014). Tämän tutkimuksen hyödyllisyys liittyy toimintatut-kimusprosessin aikana vanhempien ja perheiden kanssa työskentelevien ammatti-laisten kanssa käytyihin keskusteluihin ja reflektointiin. Kuten tässä tutkimuksessa nousi esille, lisääntyvä tieto ja reflektiivisyys perheiden teknologian käyttöä kohtaan tukevat aiheen kriittistä tarkastelua ja sen pohjalta tehtävää päätöksentekoa.
Tutkimuskohteen määrittelyä ohjaavat kunkin tieteenalan omat arvolähtökohdat, ihmiskäsitys ja toiminnan päämäärät (Tuomi & Sarajärvi 2002, 127). Tutkijana sitou-dun erityispedagogiikan alalla inkluusion perinteeseen. Kiinnostukseni vanhempien näkemyksiä kohtaan ei aseta vanhempien näkemyksiä lasten yläpuolelle. Sosiaalisen konstruktivismin mukaisesti pidän kaikkia tilanteeseen osallistuvia henkilöitä oman toimintansa asiantuntijoina. Tässä työssä tarkastelen pääasiassa vanhempien nä-kemyksiä ja osallisuutta. ATE-projektin tutkimusta koskevan työnjaon mukaisesti opiskelijat tarkastelivat pääosin lasten näkökulmia opinnäytetöissään. Opinnäytetyöt valmistuivat projektin aikana, jolloin niiden tuloksia päästiin hyödyntämään toimin-nan osana. Sen sijaan tämän tutkimuksen tulokset valmistuivat projektin päättymi-sen jälkeen, jolloin tutkimukpäättymi-sen tuloksilla ei ole vaikutusta projektin käytänteisiin.
Tutkimuksen lähtökohtien ja tarkoitusperien lisäksi tutkimuseettiset lähtökohdat ohjaavat sitä, kuinka tutkija toteuttaa tutkimuksen ja millaisia vaikutuksia tutkimuk-sella on siihen osallistuviin henkilöihin (Tuomi & Sarajärvi 2002). Tutkimuksen teon eettisenä lähtökohtana onkin huomioida tutkittavien oikeudet ja hyvinvointi
Tutkimuksen lähtökohtien ja tarkoitusperien lisäksi tutkimuseettiset lähtökohdat ohjaavat sitä, kuinka tutkija toteuttaa tutkimuksen ja millaisia vaikutuksia tutkimuk-sella on siihen osallistuviin henkilöihin (Tuomi & Sarajärvi 2002). Tutkimuksen teon eettisenä lähtökohtana onkin huomioida tutkittavien oikeudet ja hyvinvointi