Lapset ja vanhemmat teknologian käyttäjinä

Vanhemmat kuvasivat haastatteluissa lastensa teknologian käyttöä niin teknologia-kerhossa kuin muissa arkiympäristöissä. Yhteistä lasten toiminnalle eri ympäris-töissä oli kiinnostus teknologian käyttöä kohtaan. Vanhemmat kuvasivat lastensa in-nostusta, joka oli näkynyt useissa lapsissa jo varhain. Kiinnostus teknologiaa ja sen käyttöä kohtaan näkyi vanhempien puheessa lasten rohkeutena kokeilla erilaista ja myös uutta teknologiaa. Esimerkiksi päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmat kertoivat, kuinka lapsi kaikki mitä uutta tullee niin kaikki innolla kokkeillee (H11, 2012) tai hirveen rohkeesti se aipädiä ja tietokonetta ja kaikkee käyttää kotona että ei oo kyllä koskaan ollu semmonen että en ossaa tai en uskalla koskee (H12, 2013). Vanhemmille oli tärkeää tarjota lapsille tilaisuuksia käyttää teknologiaa, sillä heidän mielestään lapset halu-sivat kokeilla ja käyttää teknologiaa itsenäisesti. Juuri omaehtoinen kokeilu ja testaa-minen innostivat monia lapsia käyttämään teknologiaa. Lapset käyttivät teknologiaa leikinomaisesti, jolloin toimintaan ei aina liittynyt selkeitä tavoitteita. Siitä huolimatta omaehtoinen kokeilu ja yrittäminen johtivat usein uusien asioiden havaitsemiseen toiminnan kautta:

Viimeksi esimerkiksi se legopiste mikä nyt ei ole Lapsen³¹ suosikki, mutta kun sieltä sitten Lapsi itse bongasi tämän, että pala kerrallaan neuvotaan miten rakentaa, niin se ois tehnyt sitä vaikka miten paljon – – ja mikä parasta, se itse löyti sen sieltä ja hokas miten se homma toimii, että tuossa on tuommoinen ja aha tää toimii näin ja rupesi ite tekemään. (H13, 2012)

Vanhempien mielestä lasten oli tärkeää käyttää teknologiaa omien kiinnostuksen-kohteittensa pohjalta. Teknologian kiinnostavuus ja omaehtoinen kokeilu johtivatkin monet lapset puuhailemaan teknologian parissa pitkiäkin aikoja. Näissä tilanteis-sa lapset näyttäytyivät vanhemmille taitavina teknologian käyttäjinä, jotka otilanteis-saavat käyttää teknologiaa tilanteen vaatimalla tavalla. Teknologian käyttäminen oli lapsen harrastus, jonka parissa lapsi halusi viettää aikaansa sekä kerhossa että kotona.

Hän tekee näitä videopätkiä ite (kotona) ja tämmösiä näin, se on varmaan tullu ihan tän kerhon myötä nyt, koska se alko sillon ku kerho alko syksyllä, että se alko heti tää puhelimella pelaaminen ja pelaaminen siinä mielessä että ottaa videoita ja nauhottaa niitä. Sitten kavereitten kanssa ihan semmosta juonellista tarinaa, virittelee valoja saunaan ja sinne lavasteita. (H3, 2010)

Vanhemmat kokivat, että puuhaillessaan teknologian parissa lapset oppivat nope-asti erilaisia teknologian käyttöön liittyviä asioita. Taitojen kehittyminen ja uuden oppiminen näkyivät muun muassa teknologian käytön varmuuden ja uskalluksen lisääntymisenä. Tällöin lasten ymmärrys teknologian käytöstä ja sovellusten toimi-misesta lisääntyivät. Vanhemmat tiivistivät lastensa taitoja muun muassa seuraavas-ti: tietokoneen käyttö on tullut vahvemmaks ja hiiren käyttö ennen kaikkea (H3, 2010);

31 Suorissa lainauksissa lasten nimet on korvattu Lapsi-sanalla. Lapsi-sana viittaa kunkin vanhemman omaan lapseen, ellei tekstissä mainita toisin.

tekniikan käyttötaito on kasvanu aivan huimasti – – ja se hiirenkäyttötaito, se on ihan uskomaton ja samoin niinku kaikki että jos on jotain painikkeita jossain tai jotain tällaista (H7, 2011). Kotona lasten taitojen kehittyminen näkyi tietokoneen käytön oppimisen lisäksi esimerkiksi television käytön oppimisena. Nelivuotiaan lapsen vanhempi ker-toi, kuinka lapsi osaa säätää äänenvoimakkuutta, käyttää tekstitelevisiota, nauhoittaa ja katsoa videoita. Teknisten käyttötaitojen lisäksi vanhemmat kuvasivat, kuinka lap-set oppivat myös muita taitoja teknologiaa käyttämällä. Nämä taidot olivat yhteydessä lapsen senhetkiseen taitotasoon, käytössä olleisiin sovelluksiin sekä niihin tavoittei-siin, joita perheet olivat asettaneet teknologiakerhoon osallistumiselle. Vanhemmat kertoivat lasten oppineen teknologiaa käyttämällä esimerkiksi oikean kynäotteen hallintaa, piirtämistä ja kehonhallintaa sekä lukemiseen ja laskemiseen liittyviä tai-toja. Vanhemmat mainitsivat myös, kuinka lasten kärsivällisyys, keskittymiskyky ja sosiaaliset taidot kehittyivät teknologiaa käyttämällä.

Lapsi on rauhoittunut kerhossa työskentelemään, keskittyy ja istuu ja tekee.

Reaktiopisteellä Lapsi työskentelee keskittyneesti ja ymmärsi matikkapelin idean nopeasti. (H1, 2010)

Ei Lapsi enää sillä tavalla mene ja yksinkertaisesti nappaa robottia toisen kädes-tä tai näin mikädes-tä oli alkuun – – etkädes-tä joku sellainen ymmärrys siikädes-tä vuorottelusta ja omasta vuorosta on tullut kyllä. (H7, 2012)

Lasten kehittyessä yhä taitavammiksi teknologian käyttäjiksi vanhemmat kertoivat, kuinka lapset pyysivät vanhempiaan selittämään yhä tarkemmin teknologian käyttöä ja perustelemaan teknologian toimintaa. Esimerkiksi vanhempi kuvasi, kuinka lapsi on kotonakin ruvennu kysymään että vaikka jos joku ohjelma avataan niin että – – mitä se tarkottaa ja miks että se ei enää riitä että tää ohjelma toimii kun painat tuosta ja tuosta ja tuosta (H7, 2013). Lapsen halu oppia näkyi näin toiminnan ja siitä keskustelun kautta.

Haastatteluissa vanhemmat kertoivatkin paljon siitä, kuinka lasten taidot kehittyivät teknologiaa käyttäessä. Lapset oppivat vanhempien mukaan riippumatta siitä, toimi-ko lapsi yksin tai yhdessä muiden kanssa. Vanhemmat kuvasivat myös tilanteita, joissa lapsi oppi havainnoidessaan muiden toimintaa teknologian parissa.

Lasten uudet taidot ja rohkeus käyttää teknologiaa vaikuttivat myös lasten ja hempien vuorovaikutukseen. Teknologian käyttö tarjosi tilanteita, joissa lapsi oli van-hempaansa taitavampi. Lapsille tarjoutui tilanteita, joissa he auttoivat vanhempiaan oma-aloitteisesti tai vanhemman pyynnöstä. Esimerkiksi eräs vanhempi kuvasi ti-lannetta seuraavasti: Jos otetaan vaikka tuo piirtopiste esimerkiksi niin sehän on se mie oon ihan sekasin että mistä tulee se niin Lapsi tulee ja näyttää että se on tuossa että tuo-ta nehän niinku ne komennotkin niin hän on omaksunu ne mahottoman hyvin (H7, 2013).

Vanhemmat kokivat, että lapset oppivat heitä nopeammin teknologian käyttöä, min-kä takia lapset näyttäytyivät vanhempia taitavampina teknologian min-käyttäjinä. Yhden vanhemman mukaan paremmin nää lapset ossaa ne (teknologian käytön) kun meikä-läinen (H13, 2013).

Kuten lasten kohdalla, myös vanhemmat kertoivat haastatteluissa omasta kiin-nostuksestaan käyttää ja kokeilla kerhokäytössä olevaa teknologiaa. Tosin näitä

mai-nintoja esiintyi huomattavasti vähemmän verrattuna lasten innokkuuteen liittyviin mainintoihin. Vanhemmat perustelivat omaa innostustaan sillä, että he tiesivät oman kokeilun ansiosta enemmän lapsensa käyttämästä teknologiasta. Näin he pystyivät keskustelemaan lasten kanssa monipuolisemmin teknologiasta ja sen käytöstä sekä tukemaan lasta paremmin kyseisen teknologian käyttämisessä. Jotkut vanhemmat olivat kuitenkin hämillään omasta innostuneisuudestaan ja halusivat sen takia pei-tellä omaa kiinnostustaan teknologiaa kohtaan. Tällainen salailu nousi esille lähinnä ensimmäisten kerhovuosien aikana, jolloin toiminnan painopiste kohdistui enemmän lapseen kuin lapsen ja vanhemman muodostamaan työskentelypariin.

Lasten ja vanhempien kiinnostus teknologian käyttöä kohtaan loi useita tilan-teita yhdessä toimimiselle. Yhteinen toiminta korosti lasten ja vanhempien tasaver-taista työskentelyä, joka pohjautui toiminnan lisäksi myös keskusteluun ja yhteiseen päätöksentekoon. Eräs vanhemmista kuvasi tällaista yhdessä toimimista ”kanssate-kijyydeksi”. Vanhempi ei tällöin ottanut ohjaavaa roolia tilanteessa vaan heittäytyi ihmettelemään ja puuhastelemaan yhdessä lapsen kanssa. Kanssatekijyys näyttäy-tyi vanhemmille hyvin myönteisenä asiana, sillä sen koettiin tarjoavan lapsille miel-lyttäviä, jaettuja kokemuksia. Kanssatekijyyteen liittyvät maininnat esiintyivät van-hempien haastatteluissa kolmena viimeisenä aineistonkeruuvuotena.

Se minun rooli tässä Lapsen vierellä olis semmonen niinkun ei ehkä niin isosti se ohjaajan ja opettajan ja tämmösen rooli vaan enemmän niinku tämmönen vertaisen ja semmosen niinkun kanssatekijän rooli että siihen mie niinku yritän aika vahvasti pyrkiä että tavallaan pyydän häneltä neuvoo ja taikka sanon että mitäs nyt tehtäs tai mihin nää robotit vois mennä tai niinku sillä tavalla se ois enemmän sitä yhessä tekemistä. (H7, 2013)

Vanhemmat kokivat teknologian käytön yhdessä lapsensa kanssa olevan käytännön-läheistä ja leikkimielistä toimintaa, joka tarjosi kaivattua vastapainoa työnteolle ja arkiasioiden hoitamiselle. Kuten eräs päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempi kuvasi, tek-nologian käyttö oli hänelle sellanen henkireikä, että saapi touhuta (H14, 2012) yhdessä lapsen kanssa. Lapsen ja vanhemman yhdessä touhuaminen erotti teknologiakerhon muusta erityisesti kouluikäisille lapsille järjestetystä harrastustoiminnasta, jossa lapset työskentelivät yhdessä ohjaajiensa kanssa vanhempien odottaessa eri tilassa.

Tähän tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat lasten kanssa yhdessä har-rastamisen houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi lasten keskinäiseen harrastukseen verrattuna. Esimerkiksi eräs vanhempi kuvasi toimintaa teknologiakerhoissa seuraa-vasti: Kyllä minusta on tosi tärkee, koska jokainen tuntee sen oman lapsensa. Mieluummin minä oon siellä mukana, kun istun eteisessä oottamassa (H8, 2010). Vanhemmat kokivat lapsen kanssa yhdessä toimimisen ylipäätään mielekkäänä ja palkitsevana, minkä takia vanhemmat halusivat taata mahdollisuuksia yhteiseen toimintaan.

Vaikka vanhemmat kuvasivat toimintansa olevan tasaveroista lapsen kanssa, suuri osa vanhemmista kertoi myös auttavansa ja ohjaavansa lastaan tarvittaessa.

Vanhemmat kokivat olevansa hyödyksi myös kerhon toiminnalle osallistuessaan toi-mintatilanteiden ohjaamiseen. Jotkut vanhemmat kokivat lastensa tarvitsevan niin paljon apua, että lapsi ei suoriutuisi kerhotoiminnoista ilman vanhemman läsnäoloa.

Näissä tilanteissa vanhemmat auttoivat lapsiaan tarvittaessa hyvinkin konkreettisesti ja määrätietoisesti. Lapsen auttaminen näyttäytyi joillekin vanhemmille lähes kun-niatehtävänä, jota he saivat tehdä. Eräskin vanhempi kertoi seikkaperäisesti, kuinka hän tuki lapsensa toimintaa teknologialla:

Se oli ihana se viimeks mikä oli se (labyrinttitehtävä) niin siis voi että miten se tajus että tuota niinku mie pidin sen vasemman käen siitä että se kesti siinä pöyvällä kun meinas aina tuota luiskahtaa pois niin mitenkä se ite kun mie aina nappautin että tonnepäin ja ylöspäin ja nyt ihtteenpäin ja taputin tähän rinttaan ja sanoin Vanhempaan päin ja aina koputin sitä pöyttää niin se jäi aina miettimään ja kahto niinku pää kestää mutta niinku kahto että minnepäin mie niinku tarkotan sitä kos-ka Lapsen on muuten vaikkee tuuva niinku päätä alaspäin. (H6, 2009)

Konkreettisen auttamisen ja ohjauksen lisäksi vanhemmat kertoivat haastatteluis-sa auttavanhaastatteluis-sa lapsiaan myös kannustamalla ja motivoimalla heitä. Vanhemmat esi-merkiksi kehuivat lastaan hyvästä suorituksesta, mutta myös yrittämisestä ja itsensä haastamisesta. Vanhemmat kuvasivat, kuinka lapset tarvitsivat kannustusta erityi-sesti haastavissa tilanteissa, joissa lapsen kiinnostus tai taidot olivat koetuksella.

Tällaisessa tilanteessa eräs vanhempi kuvasi toimivansa lapsensa henkilökohtaisena ohjaajana, mihin sisältyi lapsen toiminnan ohjauksen lisäksi tämän kannustaminen:

No kyllähän mä oon sellanen henkilökohtanen ohjaaja Lapselle mutta myös semmonen että pyrin saamaan sen tekemään että niinkun motivoijakin tietyllä tavalla (H12, 2013).

Teknologian käyttämiseen kannustamisen lisäksi vanhemmat tukivat lastensa toimintaa järjestämällä vaihtelevia tilanteita teknologian käyttöön. Vanhemmat viit-tasivat tällä erilaisiin käytännön järjestelyistä huolehtimiseen, kuten teknologian hankkimiseen kotiin tai työvuorojen ja kyydityksen järjestämiseen teknologiaker-hoa varten. Teknologian käytön mahdollistaminen vaati vanhemmilta usein vaivan-näköä. Muutama vanhempi esimerkiksi kuljetti lapsiaan koulu- ja työpäivän jälkeen kerhoon sadan kilometrin ajomatkasta huolimatta. Itse kerhossa oleminen osoittautui vanhemmille ja lapsille niin palkitsevaksi, että vanhemmat tahtoivat tarjota lapsille mahdollisuuden päästä kerhoon. Eräs vanhempi kuvasi kerhoon lähtöä seuraavasti: se vaatii hirveesti että järjestää aina menos silleen että et oo menossa ja sitten jaksat lähttee sinne ja olla ja näin ikkeen mut sit kun näät lapsesta että nyt hän on paljon vapautuneempi ja seuraa ja kuuntelee siellä niin se on lapselle yks elämys (H6, 2009). Vanhempien suu-ria odotuksia kerhoa kohtaan kuvasivat näin ne esimerkit, joista välittyi vanhemman näkemä vaiva lapsen kerhoon pääsyn turvaamiseksi.

Käytön mahdollistamisen lisäksi vanhempien puheista välittyi huoli lasten voima-varoista, turvallisuudesta ja oppimisesta teknologian käytön tilanteissa. Haastatteluissa vanhemmat pohtivat teknologian käytön kuormittavuutta lapsille arkirutiinien, kuten päiväkoti- tai koulupäivän sekä mahdollisten terapiakäyntien, lisäksi. Myös tekno-logian käytön vaikutus lapsen uniin tai teknotekno-logian käytön negatiiviset vaikutukset lapsen yleiseen kehitykseen nousivat esiin. Vanhemmat olivat huolestuneita lasten-sa teknologian käyttöön liittyvien perustaitojen oppimisesta ja siihen liittyen lasten vertaisryhmän aiheuttamasta paineesta. Vanhemmat kokivat, että teknologian käyt-töön liittyviä taitoja pidetään itsestäänselvyytenä, joita ilman lapsi voi joutua muita heikompaan asemaan ja on vaarassa tulla kiusatuksi.

Tietysti meidän toive ois että tyttö oppis semmoset perustaidot vaikka ne tuntuu niin jonninjoutavilta vaikka että pelata pelejä ja niinku koska niitähän ne lapset tulee tekemään ja jos ei osaa niin siehän oot ulukopuolella – – ja sama puhelimella ja siis ihan tämmönen käytännön ja ihan arkiasiat just jotkut videoitten käytöt ja kaikki tämmönen tekniikka – – niin ettei jäis ulkopuoliseks et sais sellaset perus-taidot jopa tommosissa viiheosastolla. (H15, 2013)

No onhan se nyt tärkeetä nykypäivänä koska kuitenki kaikki ihmiset käyttää tätä teknologiaa. – – No ei varmaan jos melkein tulee kiusatuks jos on semmonen lapsi joka ei käytä mittään. (H12, 2013)

Vanhemmat jakoivat haastatteluissa konkreettisia esimerkkejä lasten teknologian käytön valvomisesta tai rajoittamisesta. Nämä maininnat liittyivät vahvasti lasten kotiympäristöön. Vanhempien huoli liittyi kouluikäisillä lapsilla pitkälti tietokoneen ja erityisesti internetin itsenäiseen käyttöön. Vanhempia mietitytti lasten omatoi-misuus ja mahdollisuus ajautua lapsille sopimattomille sivustoille. Lapsen valvonta koski ennen kaikkea sisältöä, vaikka esille nousi myös teknologian käytön ajallista ja määrällistä rajoittamista. Lasten teknologian käytön rajoittaminen oli vanhempien mielestä välttämätöntä lasten turvallisuuden ja laitteiden ehjänä säilymisen takia.

Eräskin vanhempi kertoi usealla haastattelukierroksella esimerkin siitä, kuinka hä-nen lapsensa turhautuessaan heittää tietokoneen nurkkaan. Vanhempien maininnat lapsen toiminnan rajoittamisesta teknologian parissa lisääntyivät lapsen kasvaessa.