1.3 Tutkimusmetodit
1.3.1 Lainopillinen tutkimusote ja oikeuslähdeopilliset lähtökohdat
Tutkielman tutkimuskysymyksiin vastaaminen edellyttää sekä lainopillisen että empiirisen tutkimusmenetelmän käyttöä.16 Oikeustieteen ydinalueena on perinteisesti korostettu
14 Ks. tarkemmin jakso 3.3.
15 Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että yksittäisiin tunnusmerkistöihin suuntautuvassa tutkimuksessa on vaa-rana se, että tunnusmerkistö määrää liiaksi tutkimuskohdetta niin, että laajemmat asiayhteydet jäävät hahmot-tumatta, Tolvanen 2010, s. 88. Tutkielmassa olen pyrkinyt laajentamaan näkökulmaa koirahyökkäysten osalta kokonaisvaltaiseksi.
16 Eri tutkimusmenetelmien käytöstä samassa tutkimuksessa voidaan käyttää termiä menetelmätriangulaatio.
Menetelmätriangulaation käyttäminen on perusteltavissa silloin, kun sillä on mahdollista saada tutkimuskoh-teesta kattavampi kuva kuin vain yhteen tutkimusmenetelmään turvautumalla, Keinänen – Väätänen 2016, s.
263.
Tunnista tilanne – tunnusmerkistön mukaisuus
Kuvio 1. Koirahyökkäysten pääasiallinen sääntely-ympäristö.
KOIRA RIKOKSENTEKOVÄLINEENÄ
oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Lainopin tehtävänä on pidetty oikeussääntöjen sisällön selvittämistä ja selventämistä eli tulkintaa, oikeusperiaatteiden punnintaa eli yksittäisen oi-keusperiaatteen ratkaisuarvon määrittämistä sekä oikeussäännösten systematisointia. Oi-keussäännösten systematisointia voidaan nimittää lainopin teoreettiseksi ulottuvuudeksi ja tulkintaa praktiseksi eli käytännölliseksi ulottuvuudeksi.17 Vastaavasti rikoslainopin tehtä-väksi määritellään perinteisesti rikosoikeudellisten säännösten tulkinta ja systematisointi.
Rikoslainopin tarkoituksena on helpottaa rikoslain normeja käytännössä soveltavien elinten toimintaa.18
Systematisointi luo ja kehittää käsitejärjestelmää, jonka varassa koko oikeudellinen ajattelu toimii. Tieteen yhtenä tehtävänä nähdään järjestyksen luominen, ja lainopissa järjestystä luo-daan etenkin systematisoinnin avulla. Systematisointi on siis osatekijä, joka tekee lainopista tiedettä. Lainopillinen systematisointi voidaan nähdä eräänlaisena lainsäätäjän systemati-sointityön jatkamisena. Oikeustiede pyrkii esittämään lainlaatijan luoman oikeusjärjestyksen järjestäytyneempänä systeeminä, joka auttaa oikeusjärjestykseen tutustuvaa löytämään sään-nöksen ja hahmottamaan kokonaiskuvan oikeudellisista järjestelyistä.19 Oikeudellinen sys-tematisointi on myös oikeusnormien keskinäisten suhteiden määrittämistä. Siltalan mukaan systematisointi tarkoittaa ”voimassa olevan oikeuden sääntöjen keskinäisten suhteiden määrittämistä formaalien normikonfliktien ratkaisun ja sisällöllisten pääsääntö/poikkeussääntö -luokitusten määrittämisen merkityksessä”. Pohjimmiltaan kaikki oikeudellisen aineiston systematisointi on asioiden välisten yhteyksien etsimistä.20 Sajaman mukaan systematisoin-nin voidaan nähdä olevan epäjärjestyksessä olevan aineiston järjestämistä järkevään järjes-tykseen. Systematisointi on informaatiokäsittelyprosessi, johon sisältyy kääntämisen ele-mentti, tulkinnan elementti ja tiivistämisen elementti.21
Tutkielman kuviossa yksi on esitetty sääntely-ympäristö, joka liittyy oleellisesti koirahyök-käyksiin. Kuvio havainnollistaa, miten tutkielmassa on voimassa olevasta oikeusjärjestyk-sestä luotu oma järjestäytynyt systeemi koirahyökkäysten perusteella. Samalla kuvio osoit-taa sen, miten koirahyökkäyksiin liittyvät oikeusnormit ovat suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi koiran takavarikoiminen ei ole mahdollista, ellei tuomioistuin voi tuomita koiraa valtiolle menetetyksi (PKL 7:1). Koiran takavarikoimisen ja valtiolle menetetyksi tuomitsemisen
17 Aarnio 1989, s. 288; Siltala 2003, s. 328. Ks. myös Kolehmainen 2016, s. 114; Aarnio 1997, s. 36–37.
18 Tolvanen 2016, s. 276.
19 Aarnio 1989, s. 288–289, 291. Ks. myös Kolehmainen 2016, s. 128.
20 Siltala 2003, s. 328; Aarnio 1989, s. 293.
21 Sajama 2016, s. 40–41.
välillä on siis yhteys, jota tutkielmassa käsitellään myöhemmin. Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytyksissä on eroja riippuen siitä, katsotaanko jokin esine välineeksi vai rikoksen kohteeksi (RL 10:4 ja RL 10:5). Se, onko jokin esine rikoksenteko-väline vai rikoksen kohde, ratkeaa rikoksen tunnusmerkistön muotoilun perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että myös rikosnimikkeen ja takavarikoimisen välillä on epäsuora yhteys.
Lainopillinen tulkinta on oikeustieteessä ymmärretty kielellisenä asiana. Lainopillinen tul-kinta on ensisijaisesti lakitekstien täsmentämistä tultul-kintalauseita ja tultul-kintakannanottoja tuottamalla. Tulkintakannanotot lausuvat, mikä lakitekstin merkityssisältö on rationaalista ja oikein valita.22 Myös rikoslainopin tehtävänä voidaan nähdä ensisijaisesti olevan tulkin-tasuositusten esittäminen, mikä palvelee lainsoveltajaa käytännössä.23 Rikoslainopin tulok-sena voidaan ensinnäkin paikantaa jonkin toiminnan kuuluvan rangaistavan toiminnan ”ke-hän” ulko- tai sisäpuolelle.24 Lainsäädännön tulkintaperusteita ovat muun muassa lainsää-dännön kielellinen ilmiasu, oikeudenalakohtainen systematiikka, lainsäälainsää-dännön historialli-nen tarkoitus, oikeuskäytännössä vakiintunut tulkinta, lainsäädännön tulkinta parhaan mah-dollisen oikeudellisen kokonaisteorian ja oikeudellisen eheyden valossa sekä tulkinnan en-nakoitavissa olevat yhteiskunnalliset vaikutukset. Lisäksi Suomessa on viime aikoina kiin-nitetty erityistä huomiota perusoikeusmyönteiseen laintulkintaan, jossa oikeussäännösten tulkinta pyritään viimekädessä palauttamaan perusoikeusjärjestelmään.25
Tutkielmassa tulkitaan koirahyökkäyksissä mahdollisesti täyttyvien rikosnimikkeiden tun-nusmerkistöjä. Tutkielmassa annetaan tulkintasuosituksia lisäksi siitä, onko koira koi-rahyökkäyksessä rikoksentekoväline (RL 10:4) vai rikoksen kohde (RL 10:5) ja milloin po-liisin tulisi suorittaa koiran takavarikoiminen toteutuneen koirahyökkäyksen jälkeen. Tul-kintakannanotot perustellaan tutkielmassa Aarnion oikeuslähdeoppiin tukeutuen.26 Aarnion oikeuslähdeoppi toimii myös rikosoikeuden oikeuslähdeoppina, vaikka sääntelyn voidaan nähdä olevan rikosoikeuden saralla tavanomaista tiheämpää ja lailla pidemmälle sidottua, millä on oikeusjärjestyksen perusteisiin palautuvat syynsä. Rikosoikeudessa lailla on
22 Aarnio 1982, s. 77. Siltala on muotoillut oikeudellisen tulkinnan tarkoittavan ”joko toteutuneiden ja myös toteutettavissa olevien tulkintojen tai, vaihtoehtoisesti, vain sementtisesti ja oikeudellisesti mahdollisten tul-kintojen esittämistä voimassa olevasta oikeudesta.” Siltala 2003, s. 138.
23 Tolvanen 2016, s. 276.
24 Nuutila 1996, s. 125.
25 Siltala 2003, s. 364, 571.
26 Ks. Aarnio 1989, s. 220–247.
erityisen vahva asema oikeuslähteenä, mikä merkitsee samalla sitä, että lakiteksti muodostuu rikosoikeudessa olennaiseksi tulkinnan kohteeksi.27
Oikeuslähdeopilla tarkoitetaan oppia oikeuslähteistä ja oikeuslähdeoppi rajaa oikeuden ei-oikeudesta.28 Oikeuslähteeksi voidaan luonnehtia sellainen argumentti, jonka nojalla rat-kaisu tai oikeustieteellinen kannanotto joko löydetään tai oikeutetaan juridisena ratrat-kaisuna tai kannanottona.29 Oikeuslähdeoppi sekä sovellettava laintulkintateoria asettavat tuomarille lainmukaisen ja hyväksyttävän oikeudellisen tulkinnan rajat.30
Aarnion oikeuslähdeoppi perustuu oikeuslähteiden eriasteiseen velvoittavuuteen. Aarnio on systematisoinut oikeuslähteet kolmeen ryhmään niiden eri velvoittavuuden asteen perus-teella. Vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin kuuluvat kansallisen oikeuden ulkopuoliset normistot, kansallisen oikeuden normistot ja maan tapa. Kansallisen oikeuden ulkopuolisia normistoja ovat Eurooppaoikeuden sitovat osat, Euroopan ihmisoikeussopimuksen normit, EU-tuomioistuimen tietyt prejudikaatit ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tietyt pre-judikaatit. Kansallisen oikeuden normistot muodostuvat Suomen perustuslain (731/1999) perusoikeuksista, laista ja lain nojalla annetuista alemman asteisista normeista, kansallisen oikeuden osaksi saatetuista kansainvälisistä sopimuksista ja systeemiperusteista.31 Tutkiel-massa käytetään vahvasti velvoittavina oikeuslähteinä esimerkiksi rikoslakia, järjestyslakia, rikesakkorikkomuksista annettua lakia ja pakkokeinolakia.
Heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin kuuluvat lainsäätäjän tarkoitus ja ennakkoratkaisut.32 Tutkielmassa käytetään heikosti velvoittavina oikeuslähteinä erilaisia lainvalmisteluasiakir-joja ja korkeimman oikeuden ratkaisuja. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:28 nos-tanut itse esille sen, että koiran tai muun eläimen omistajan huolellisuusvelvollisuuden rik-komiseen perustuvasta rikosoikeudellisesta vastuusta ei ole olemassa viimeaikaista
27 Nuotio 2005, s. 139.
28 Nuotio 2005, s. 128–129.
29 Aarnio 2006, s. 287.
30 Siltala 2001, s. 121. Vaikka tutkija ei olekaan välttämättä sidottu samaan oikeuslähde- ja laintulkintaoppiin kuin tuomari, tukeudun tutkielmassa Aarnion oikeuslähdeoppiin. Oikeuslähdeoppi muodostaa siis tutkielmas-sani ne rajat, jonka sisällä tulkintaa suoritetaan. Lainopin eri muodoista ks. lisää Siltala 2001, s. 121–132.
31 Aarnio 1989, s. 220–225; Aarnio 2006, s. 292.
32 Aarnio 2006, s. 292. Vrt. Aarnio 1989, s. 230. Aikaisemmin Aarnio on katsonut, että kaikki tuomioistuinrat-kaisut, joilla voidaan nähdä olevan merkitystä jonkin tulkinnan perusteluna, kuuluvat heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin.
korkeimman oikeuden käytäntöä, mutta korkeimman oikeuden ratkaisuja käytetään tutkiel-massa oikeuslähteinä muussa yhteydessä.33
Sallittuihin oikeuslähteisiin kuuluvat käytännölliset argumentit, eettiset ja moraaliset perus-teet, yleiset oikeusperiaatperus-teet, oikeustiede, vertailevat argumentit sekä muut oikeuslähperus-teet, joiden ei katsota olevan kiellettyjä oikeuslähteitä. Kiellettyinä oikeuslähteinä voidaan pitää ainoastaan lain ja hyvän tavan vastaisia sekä avoimen puoluepoliittisia argumentteja.34 Tut-kielmassa käytetään sallittuina oikeuslähteinä muun muassa oikeuskirjallisuutta, hovioikeu-den ratkaisuja sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua. Varsinkin hovioikeuhovioikeu-den ratkai-sut muodostavat tutkielmassa merkittävän aineiston. Oikeustieteessä tutkijan tehtäväksi voi-daan nähdä myös oikeuskäytännön analysointi, jonka perusteella tutkija muodostaa syste-maattisen käsityksen voimassa olevasta oikeudesta. Ross käyttää tästä termiä ennusteteoria, jonka mukaan voimassa oleva oikeus määrittyy hyvin pitkälti tuomioistuinten ja muiden lainkäyttäjien ratkaisujen perusteella.35