Lastensuojelun vastaanottoyksiköissä on käytössä monia erilaisia käytäntöjä, ohjeistuksia ja toimintamalleja turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi. Haastateltavien vastaukset täydensivät toisiaan ja tuloksena tuli monipuolinen lääkehoidon runko, jonka pohjalta mm. lääkkeiden ja-kamista vastaanottoyksikössä toteutetaan. Yhteneväisiä vastauksia työntekijöiden välillä tuli jonkin verran, kuten lääkedosetin käyttö. Jokainen työntekijä toi myös jotain uutta esille aiem-piin haastatteluihin verrattuna.
Työntekijöiden vastauksissa lääkehoidon suunnitelma nousi esille vain yhden kerran. Lääke-hoito perustuu työyksikössä lääkeLääke-hoitosuunnitelmaan. LääkeLääke-hoitosuunnitelma on myös osa ter-veydenhuoltolain 8§ mukaisesti säädettyä laatu- ja potilasturvallisuussuunnitelmaa (Inkinen ym. 2015, 12.) Lääkehoidon koulutuksen järjestäminen ja vastuut herätti haastateltavissa risti-riitaisiakin ajatuksia. Yksi haastateltava kertoi, ettei heille ole periaatteessa lupaa jakaa lääk-keitä koulutuksen vuoksi. Tämä oli myös yhtenä syynä näkemykseen, miksei lääkehoito to-teudu riittävästi ohjeistusten mukaisesti. Toiseksi tekijäksi koettiin, että lääkkeet ovat pienissä lokeroissa ja se on riski, etteivät toisen lääkkeet tipu toisen lokerikkoon. Kolmanneksi tuotiin esille huonona asiana, että lääkkeiden jako tapahtuu toimistossa jossa ei ehkä ole asianmukai-simmat puitteet ajatellen tietoturvaa. Työntekijän mukaan toimistossa on useampi nuori ja sa-maan aikaan tapahtuu myös puhelimen palautusta. Toinen työntekijä sen sijaa kertoi, että toi-mistossa on lääkkeiden jakamisen aikaan vain yksi nuori kerrallaan.
Haastatteluista tuli ilmi, että lääkekaappi sijaitsee toimistossa lukkojen takana. Potilasturvalli-suuden toteuttamisen ja noudattamisen keinoiksi nousi myös tarkistaminen, että oikea lääke
menee oikeasta dosetista oikealle henkilölle, eikä mitään lääkkeitä anneta ilman lääkärin mää-räystä. Lisäksi haastatteluissa tuotiin esille, että turvalliseen lääkehoitoon liittyy aseptiikasta huolehtiminen ja kaksoistarkastus. Työntekijä varmistaa myös, että joku henkilökunnasta on läsnä kun asiakas ottaa lääkkeen ja että se tulee asianmukaisesti otettua.
T1”Semmonen yleinen perusohje, ellei kyse ei oo perus kipulääkkeistä.. niin mitään ei anneta ellei lääkäri ole määrännyt.. et esim. melatoniinia, vaikka sitä saa kau-pastakin, sitä ei saa antaa nuorille, ellei lääkäri ole erikseen määrännyt.”
Hyvän dokumentoinnin ja tiedonkulun välinen jatkumo on tärkeää laadukkaan ja turvallisen hoidon antamisessa. Lainsäädäntö ja ohjeistukset asettavat sähköisille tietojärjestelmille ja niitä käyttäville toimintayksiköille tiettyjä vaatimuksia. (THL potilasturvallisuusopas 2011, 26, 27.) Osa työntekijöistä toi esille lääkkeen jakamiseen liittyviä dokumentoinnin ohjeistuksia tietojär-jestelmä Efficaan, joka on käytössä oleva järtietojär-jestelmä vastaanotto- ja arviointiosastolla. Ohjeissa kerrotaan tarkasti millä tavalla merkataan kirjauksiin, kuka on antanut ja minkä verran. Effican lisäksi osaston päivittäisohjelmaan merkataan ruksi aina kun asiakas on saanut lääkkeen. Silloin jos nuori ei suostu ottamaan lääkettä kirjataan, että keskustelua on kuitenkin käyty asiasta. Toi-saalta eräs työntekijä toi esille, että kirjaustavat ovat ihmisillä erilaiset eikä ole yhtenäistä sel-keää käytäntöä. Hän pohti, että kaikki mitä on tehty pitää olla näkyvää ja todennettavissa. Oi-kein tehty dokumentointi ja yhtenäiset tavat olisivat työntekijästä myös siksi tärkeitä, että lää-kehoito ei ole suurimman osan koulutusta vastaavaa.
T6”Suurin osa käytännön toteutuksesta menee oikein mutta sit taas eniten mua huo-lestuttaa, ettei se oo välttämättä missään dokumentoituna.”
Yksiköissä on huomioitava myös uusien työntekijöiden, sijaisten ja opiskelijoiden minen ja ohjeistaminen. Laadukas ja turvallinen toiminta edellyttää henkilöstön perehdyttä-mistä ja se tulisi sisältyä potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavaan suunnitelman.
(THL Potilasturvallisuusohjeistus 2011, 31.) Lääkehoitosuunnitelman ja ajantasaisten ohjeis-tuksien merkitys korostuu lääkehoidon vastuiden jakautumisessa osaston työntekijöiden kes-ken. Eräs työntekijä koki ohjeistuksien suhteen kuitenkin vajavaisuutta. Ohjeistukset voisivat hänestä olla tarkemmat, jolloin vastuukysymykset olisivat myös selkeämpiä.
T6”Jopa niinku ehkä koen että kun yritin niitä kysellä niin en ole saanut kauhean selkeästi mitään sellast virallista ohjeistusta nimittäin, et oisin nimenomaa kai-vannu niinku jotain paperilla olevaa ohjeistusta, et enemmän se on mennyt sella-sena suusta suuhun niinku tietona..”
Haastatteluissa tuli yhteneväisesti kuitenkin esille, että kaikilla työntekijöillä on vastuu lääke-hoidon toteutuksesta. Osa työntekijöistä kokee, ettei lääkelääke-hoidon toteutus tuota ongelmia. Lää-kehoidon viitattiin olevan yksinkertaistakin kun ohjeita vain seurataan. Kuitenkin haastatte-luissa mainittiin myös joidenkin ohjeistuksien epäselvyys. Epäselvissä tilanteissa voidaan ky-syä myös kollegoilta ja viimekädessä sairaanhoitajalta. Sairaanhoitajalla sanottiin olevan pää-vastuu kun hän on työvuorossa. Muutoin paikalla olevat työntekijät keskenään päättävät työn-jakoa. Apteekista lääkkeitä hakemassa voivat käydä kaikki työntekijät.
T5”Jokaisen ohjaajan täytyy olla kartalla siitä et mitkä lääkitykset on kelläkin ja minäkin aikana niitä annetaan. Vastuuta on kaikilla.”
T7”Yleensä lääkehoito on aika sil taval yksinkertaista, ku se on tämmöstä kotityy-listä, että lääkemääräys tulee lääkäriltä ja sen mukaan annetaan ja jaetaan doset-tiin. ”
Lääkehoidon ohjeistukset ja vastuunjaot osastolla ovat osaltaan taustalla vaikuttamassa siihen, millaista tukea nuoret lääkehoitoon ja terveyteensä liittyen saavat. Haastatteluiden kautta nousi esille, että nuoren kanssa keskustellaan mm. lääkkeen sivuvaikutuksista ja tarkkaillaan miten lääkkeet toimivat. Timonen-Kallion ym. (2017, 27) mukaan sijaishuollon ammatillisessa osaa-misessa kaikkein tärkeintä ovat hyvät vuorovaikutustaidot, dialogisuus ja oman toiminnan ref-lektointi. Lastensuojelulaitoksissa työntekijöillä tulisi olla riittävää osaamista havainnoida lap-sen käytöstä sekä tuntea mm. lapsuus- ja nuoruusiän normaali kehitys. Terapeuttilap-sen mallin lailla työntekijöitä ohjataan tunnistamaan lasten käytökseen mahdollisesti vaikuttavat tarpeet ja tunteet.
T2”Mä itse kyl aina sillee niinku epäsäännöllisen säännöllisesti ihan kysyn et onks kaikki ok, onks tullu jotain sellast.. et onks olossa jotain sellaista mitä mikä tuntuu jotenki et on epänormaalia, mikä vois mun mielest liittyä mahdollisiin sivuoirei-siin.”
Nuoren oman aktiivisuuden osuutta lääkehoidon toteutuksessa tuotiin esille myös haastatte-luissa. Lääkkeistä otetaan selvää jos nuori kaipaa sitä. Nuoria myös tuetaan, että he muistavat itse ottaa lääkkeet. Nuoret kertovat työntekijöille mikä on lääkkeessä haitallista. Eniten haas-tatteluissa viitattiin terveyden ja lääkehoidon tuen antamisella yhteistyöhön terveydenhuollon ja nuorisopsykiatrian kanssa. Nuoren kanssa käydään läpi esim. mitä lääkkeestä on aiemmin kerrottu ja mihin ne on tarkoitettu. Tarvittaessa nuorelle varataan lääkäriaika ja mennään sinne yhdessä nuoren kanssa. Nuorelle hankitaan myös hoitokontakti, jos sitä ei ole. Osastolta otetaan yhteyttä lääkäriin tai hoitotahoon, jos nuorella on jotain huonoja tuntemuksia lääkkeistä. Nuo-risopsykiatriselta puolelta saa tukea ja samoin terveysneuvontaan soittamisen mahdollisuus mainittiin haastatteluissa.
Lääkkeisiin liittyvän hoidon lisäksi haastattelussa kerrottiin, että nuoret saavat myös yleistä terveysneuvontaa ja ohjantaa. Kun osastolla on esimerkiksi päihteidenkäyttäjiä, niin puhutaan päihteidenkäytöstä ja niihin liittyvistä riskeistä. Terveysohjantaan liittyy myös ruokailu. Haas-tateltava kertoi, että osastolla on asiakkaita joilla on erilaisia haasteita ruokailuun liittyen ja se heijastuu nuorten terveydentilaan tai hyvinvointiin.
Haastateltavien joukossa oli sekä terveydenhoito- että sosiaalialan, tai molempien, koulutuksen saaneita ohjaajia. Työntekijät, joita haastattelin, tuntuivat hyvin tiedostavan, että heille ohjaa-jina kuuluu myös terveydenhoitohenkilökunnan vastuita, oli koulutus tausta kumman alan puo-lelta tahansa.
T3”Sit ku me ollaan ohjaajia, meiltä vaaditaan nyt aika paljon hoidollista myös työtä.”
Haastatteluiden kautta korostuu tärkeys resurssoinnista ja siitä että terveydenhoidon henkilö-kuntaa on riittävästi paikalla. Kuitenkin haastatteluista käy ilmi, että kaikki työntekijät jakavat lääkkeitä, jotta lääkehoito toteutuu ja nuoret saavat lääkkeensä. Kaikilla, lääkkeitä jakavilla tu-lisi olla myös virallinen lääkkeenantolupa. Vastaanottoyksikössä henkilöstön koulutuksen asi-anmukaisuudesta ja ajantasaisuudesta pitää huolen erään haastattelun mukaan lääkevastaavat.
T5”Ne on terveydenhuollon ammattilaisia…koulutuksen puolesta ymmärtää ja tie-tää lääkehoidosta enemmän kun vaikka sosionomit. ”
Lääkehoidon ja potilasturvallisuuden toteuttaminen edellyttää työntekijöiltä jatkuvaa oman osaamisen kehittämistä. Lääkehoidossa edellytettävää osaamista sekä koulutustarpeita arvioi-daan ja ylläpidetään myös säännösten ja valtakunnallisten suositusten kautta. (Terveydenhuol-tolaki 1326/2010 5§; Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994 18§). Työyksikön esimiehen tehtävänä on varmistaa, että henkilöstöllä on tarvittava osaaminen heidän osallistu-essaan lääkehoidon toteutukseen. (Timonen-Kallio ym. 2017, 31.) Yhden haastattelun kautta nousi esille, että ylimmällä johdolla on ”tavallaan” vastuu työntekijöiden toteuttamasta keiden jaosta osastolla. Työntekijöiden lisäksi myös opiskelijat saavat jakaa ja annostella lääk-keitä osaston henkilökunnan valvonnan alaisuudessa.
T2”Sillon kun ite tulin tähän työhön..ja mulle selvennettiin miten tää lääkehoito toteutuu ja keillä on lääkkeen jakolupa tai kellä on lääkkeen antolupa niin se tota..
oli mullekin vähän niinku sellain kysymysmerkki et..et millä ohjeistuksilla ja sää-döksillä täs mennään ku kuitenkin.. oikeesti lääkehoito täytyy varmistaa eikä voi oikein tulla sellast tilannetta et jos osastolla on vain muutama, jolla on virallinen oikeus jakaa lääkkeitä, niin lääkkeet jää niinku jakamatta, koska ei ne muutama ihminen voi olla täs koko aikaa töissä.”
Vastuiden jakaminen terveydenhoidollisissa asioissa kuuluisi kaikille, mutta haastatteluiden perusteella vastuut eivät systemaattisesti jakaudu. Lääkehoidon toteutus riippuu siitä, kuka on työvuorossa, kuka näkee asian tärkeäksi tai muistaa. Jokaiselle nuorelle ei esim. haastattelun perusteella tehdä terveystarkastusta. Laki kuitenkin velvoittaa tutkimaan lapsen terveydentilan sijoituksen alkaessa (Haravuori ym. 2015, 812.) Työntekijöiden tietämys ja näkemys tervey-dellisistä asioista ja lääkkeistä ei myöskään ole sama. Ohjeistuksien ja säädösten epäselvyys voi aiheuttaa ajoittain hämmennystäkin työnkuvassa ja sen toteutuksessa.