esityksia kaupan yleisesta hoidosta j a eri liiketoimissa tavalli-sista usansseista. Ja sita .taydentaisi puhtaastaan kaytannoUista harjaantumusta vakaannuttava monipuolinen barjotus korkeakou-lun mallikonttorissa.
Taman yleisen oppijakson lisaksi tulisi sitten erikoiskurs-seja, joista kukin oppilas vapaasti saisi valita yhden tai useam-man j a jotka kasittelisivat:
TeoUisuuskirjanpitoa,
Pankki- j a vakuutuslaitosten kirjanpitoa tai Kameralista kirjanpitoa.
• Jos laskemme kirjanpidon, konttoritoiden j a kirjeenvaihdon yleiskurssin vaativan esim. 6 viikkotuntia ensimaisena j a 5
toi-sena opintovuotena seka erikoiskursseihin j a vaikeamman teorian esitykseen laskemme viela 3 viikkotuntia toisena opintovuotena, olisi kaikkiaan naita aineita varten korkeakoulun ohjelmassa 14 viikkotuntia eli kullekin dppilaalle noin 12 tuntia.
-Tieteellisten j a kaytannollisten ammattiaineiden taydennyk-seksi sopisi jarjestaa kunakin lukuvuonna kymmenkunta esitelma-j a keskusteluiltamaa, esitelma-joissa esitelma-joko opiston esitelma-johtokunnan esitelma-jasenet esitelma-j a
opettajat tai muut kaytannon tai tieteen edustajat alustaisivat kaytannoUista liike-elamaa j a Suomen kauppaolojen kehittamista tarkottavia kysymyksia j a joissa keskustelu olisi vapaa. Ylei-sempiakin taloudellista tai yhteiskunnallisvaltiollista elamaa, jopa tieteen j a taiteen. uusimpia tuloksia koskevia aiheita saattaisi keskustelun alaisiksi tulla. Naihin keskusteluiltamiin, joissa kor-keakoulun puolesta tarjottaisiin teeta, olisi korkor-keakoulun opetta-jain velvoUisuus ottaa osaa, joten ne samalla olisivat oppilasten j a opettajain keskinaiselle seurustelulle omistetut.
Mutta opetusohjelmaan palatakseni ovat oppiaineista viela kielet kokonaan mainitsematta.
Ennen kaikkea on korkeakoulun oppimaaran suorittaneelta vaadittava, etta han omaa aidinkieltaan kykenee hyvin
kaytta-Kauppakorkeakouhikysytnys ja sen ratkaisu Suomessa. 79
maan. Ja kun oppikoulujemme tahanastiset tulokset eivat tassa kohden varmoja takeita tarjoa, olisi syyta vaatia ainakin muuta-mia pienempia kirjallisia harjotelmuuta-mia jokaiselta, joka mallikontto-rissa tahtoo toisena opintovuotena suomalaista kauppakirjeen-vaihtoa hoitaa. Suomenkielen kirjallisia .harjotuksia varten olisi sen vuoksi korkeakoulun ensimaisena opintovuotena varattava yksi viikkotunti kaytettavaksi. Sitapaitsi olisi erityinen suomenkielen oppijakso esim. 3 viikkotuntia ensimaisena vuotena jarjestettava niita korkeakoulun 'oppilaita varten, joiden aidinkieli on ruotsi j a jotka tulevat ruotsalaisesta koulusta.
Mita vieraisiin kieliin tulee, olisi niiden taakkaa kauppa-alallakin, jossa ne kuitenkin ovat tarkeammat kuin missaan muualla, jossain maarin. kevennettava. Mukavimmin tama kavisi siten, etta kielissa ensinnakin jarjestettaisiin, kaksi rinnakkaista oppimaaraa, toinen pitempi, kielen j a varsinkin kauppakielen mahdollisimman hyvaa suuUista j a kirjallista kayttamistaitoa ta-vottava, j a toinen lyhyempi, yksittain saman kielen ymmarta-miseen pyrkiva. J a toiseksi olisi sitten loppututkinnossa vaa-dittava ainoastaan yhdessa kielessa pitempi ja toisessa lyhempi kurssi. Paakielekseen saisivat korkeakoulun oppilaat valita joko saksan-, venajan- tai englanninkielen, sivukieleksi jonkun naista taikka viela ranskan tai esperanton. Jos paakielta varten varat-taisiin kaytettavaksi nelja j a sivukielta varten kaksi viikkotuntia neljana lukukautena, luulisi jo nailla hyvia tuloksia voitavan saa^
vuttaa, varsinkin kun oppilaat keskittaessaan hatrastuksensa yh-teen kieleen saattaisivat siina ulkopuolellakin korkeakoulun tai-toansa kartuttaa esim. kesaloman aikana asianomaisessa maassa oleskelemalla. Huomattava on, etta niiden, jotka tahtovat valita englanninkielen paakielekseen, olisi jo korkeakouluun tullessaan siina paasytutkinto suoritettava. " '
Yhden paakielen vaatimisesta olisi viela yleisille opinnoille eras etu, joka ei saa jaada huomauttamatta. On edella mainittu
8o Kyosti yUrvinen.
tieteellisista atnmattiaineista puhuttaessa, etta toiselle vuosiosas-tolle siirtymisen ehtona vaadittaisiin kirjallinen tutkielma jonkun vieraan maan taloudelHsista oloista. Luonnollista on, etta kukin oppilas saisi valita tutkittavan maan myoskin sen mukaan, mita kielta ' han paakielenaan lukee, voidakseen juuri senkielista kir-jallisuutta kayttaa lahteenaan tulkielmaansa varten. J a jos han
viela lisaksi on tilaisuudessa oleskelemaan kielen oppimista varten kesalomansa tuossa maassa, saattaa han samalla kayttaa samaa aikaa juuri tuollaisen tutkielman tekemiseen j a ainakin sita koske-van kirjallisuuden lukemis.een. Vakaumukseni on, etta tuollainen useamman aineen opintojen keskittaminen erikoisopinnoiksi jota-kin kysymysta varten, on paljoa hyodyllisempaa, kehittavampaa ja korkeakoulun luonnetta vastaavampaa, kuin hajanaisten
pinta-puolisten tietojen keraaminen laajemmalta alalta.
Edellisessa en ole ollenkaan vieraista kielista puhuessani maininnut ruotsinkielta. Luulen nimittain, etta meikalaisessa liike-elamassa viela vastaiseksi siksi yleisesti vaaditaan ruotsin-kielen taitoa, etta kaikilta oppilailta olisi ensimaiselta vuosiosas-tolta siirtyessa vaadittava tutkinto ruotsinkielen suullisessa j a kir-jallisessa kayttamisessa kauppa-alalla. Tassa tutkinnossa voisivat kuitenkin vaatimukset eri arvosanoja varten olla siksi erilaiset, etta oppilasten, joilla mahdollise-sti on kovin heikot alkutiedot, ei yksittain taman aineen vuoksi tarvitsisi tutkinnon suoritta-misesta luopua. Joka tapauksessa olisi myoskin ruotsinkielessa kaksi oppijaksoa siten tarpeen, etta toinen olisi niita varten, joilla on suomi aidinkielena, j a kasittaisi esim. 3 viikkotuntia ensimaisena vuotena,- toinen taas, joka kasittaisi vain i viikko-tunnin, olisi varattu kirjallisiin kieliharjotuksiin niille, joiden aidin-kieli on ruotsi. Molemmissa kursseissa olisi tietysti nimenomaan liike-elamassa tarvittavan kielen kayttda paaasiassa silmalla- pi-dettava. Kuten ennen on mainittu, olisi varsinainen ruotsalaisen kauppakirjeenvaihdon opetus yhdistetty mallikonttoriharjotuksiin.
K'aufpako7-keahoulukysymys ja sen ratkaisu Snotnessa. 8 l '
Kaikissa kielikursseissa, pitemmissakin, pitaisi opetuksen ehdottomasti • rajottua kaytannolliseen kielen j a etenkin,kauppa-j a liike-elamassa kaytetyn kielen opettamiseen, eika se missaan tapauksessa saisi eksya esim. kirjallisuushistorialliseen opetukseen.
Mutta kun taas kuitenkin eri maiden kirjallisuuden j a taiteen kehityksen tuntemisella taytyy katsoa olevan sellaista yleissivis-tyksellista merkitysta, mika on korkeampaa liikesivistysta lahella, olisi syyta jarjestaa erityiset vapaaehtoiset kirjallishistorialliset luentosarjat, jotka 2 luentona viikossa kummankin lukuvuoden ajalla kasittelisivat ainakin Pohjoismaiden j a Venajan,' germa-nisten kansain j a anglosaksisten kansain kirjallisuuden ja taiteen kehitysta. J a nimenomaan olisi jokaiselta oppilaalta vaadittava, etta hanen on ainakin kuunneltava sita kirjallishistoriallista luento-sarjaa, joka koskee paakieleksi valitun kielen kirjallisuutta.
Tallaiseksi olen kauppakorkeakoulun opetusohjelman aja-tellut. Pitempaan kuin kaksivuotiseen opiskeluun meiila, verrat-tain pieniin liikeoloihimme nahden, ei ainakaan vastaiseksi voine kauppakorkeakoulun oppilaita velvottaa. Se viikkotuntien maara, mika heidan olisi edella olevan suunnitelman mukaan eri lukukau-sina korkeakouluopintoihin keskimaarin kaytettava, olisi jokseen-kin seuraava:
L u k u k a u d e t ;
I . I I . I I I . I V .
Tieteelliset ammattiaineet:
Y l e i n e n taloustiede 2 2 , — — Muita taloust. luentoja . . . 2 2 2 2 Kauppamaantiedetta j a -historiaa .. ' . 2 2 2 2 Juristisia luentoja 2 2 2 2 K e m i a j a tavaraoppi 2 ^ 2 2 Kirjanpidonluentoja . ' — ' — . i i Seminarikarjotuksia . — • i 2 2
Y h t e e n s a ' 10 u i i ' i l
8 2 Kyosti Jarvinen.
\Kdytamidlliset ammattiaineet;
, • K a u n o - , kone- j a pikakirjotus . . . 2 2 . — — K a u p p a l a s k e n t o 3 3 3 - 3
^ Finanssilaskento tai kalkulatsioni . . — — 2 2 1 K e m i a n j a tavaraopin tyot . . . . 2 2 2 2 Kirjaupito j a mallikontLori . . . . 6 6 6 6 I ' Y h t e e n s a 13 13 13 13
Kielet ja kirjallisuushistoria :
' A i d i n k i e l i I I — — j - T o i n e n kotimainen k i e l i 3 3 — — I men vieras kieli . 4 4 4 4 1 2 m e n 'vieras kieli . . . 2 2 2 2 I Kirjallisuushistoria 2 — — —
Y h t e e n s a 12 10 6 6 I K a i k k i a a n viikkotunteja 35 34 30 30 '
I
'Monen mielesta saattaa viikkotuntien koko lukumaara tun-tua sangen suurelta. Mutta opintojen keskitys kahteen vuoteen tekee nain suuren tyotuntien maaran valttamattomaksi. Ant-verpenin korkeakoulussa on myoskin viikkotijntien maara keski-maarin kullakin oppilaalla ensimaisena lukuvuotena 32—35 j a toisena 30—33. K u n tassa lasketui'ssa 30—35 tunriissa myoskin on kaikki seminariharjotuksiin j a kaytannollisiin toihin tarvittava aika, ei viikkotuntien lukua voi pitaa liian suurena. Painvastoin se oh melkoista pienempi, kuin mita esim. liikemiesten kauppa-opiston ylaluokkien tahan asti tavallinen tuntimaara on ollut. Se onkin luonnollista, silla korkeakoulun luonteen mukaisesti on myoskin oppilasten omintakeiselle opiskelulle aikaa varattava.
Kaytannollisissa^aineissa opetus jarjestyy aina jonkun verran myos-kin oppilasten Ominpain tyoskentelyyn perustuvaksi. J a tieteelli-sissakin ammattiaineissa vaaditaan taloudelliseen kirjallisuuteen perehtymista, johon korkeakoulun runsas j a rikas kirjasto anta-koon oppilaille tilaisuutta.
Kaiiffako}-ieakouhikysytuys ja sen ratkaisu Snotnessa. 8 3
Yhteytta kaytannollisen liike-elaman j a korkeakouluopintojen valilla voitaisiin ehka saavuttaa siten, etta korkeakoulun paasto-todistuksen saamisen ehdoksi asetettaisiin jonkun ajan, esim.
vahintaih 6 kuukauden, kaytannollinen harjottelu liike-alalla.
Kenties voitaisiin korkeakouluun tulevilta ylioppilailta j a lyseo-kurssin suorittaneilta jo vaatia lyhytta, esim. kolmen kuukauden, kaytannoUista harjottelua. J a kun korkeakouluuri olisi valmis-tettava paasymahdollisuus myoskin kaksiluokkaisen kauppaopis-ton lapikayneille, saattaisi ainakin nailta helposti vaatia jopa 6 kuukaudenkin harjotteluaikaa paasyehtona.
Korkeakoulun loppututkinto suoritettaisiin, kuten edella-olevasta opetusohjelman esityksesta jo kay ilmi, kahdessa eri osastossa: kauppa- j a teollisuus- tai kauppa-, pankki- j a vakuu-tusosastossa. Loppututkinnossa vaadittaisiin molemmilla osas-toilla seuraavat aineet:
Yleinen taloustiede,
Yleinen kauppa--ja usanssioppi, Kauppahistoria j a kauppamaantieto, Oikeustiede,
Kauppalaskento,
Kirjanpito j a rnallikonttori, i:nen vieras kieh,
2:nen vieras kieli.
Kauppa- j a teollisuusosastolla tulisi tahan lisaksi tavallisim-masti seuraavat aineet:
Tilastotiede, Kauppapoh tiikka, Liikenne,
Raha- j a pankkioppi, Kemia j a tavaraoppi, Kalkulatsionioppi.
Pankki- j a vakuutusosastoUa taas seuraavat aineet:
8 4 Kyosti jfdrviiien.
Finanssioppi, Tilastotiede,
Raha- j a pankkioppi, Vakuutusoppi,
kauppapolitiikka, I Finanssilaskento.
Tutkinnot suoritettaisiin osaksi kertauksissa j a kokeissa kun-kin luentosarjan j a oppijakson kestaessa eri lukukausina, osittain viimeisen lukukauden lopulla pidettavissa^ tenteissa j a kokeissa.
Muutamat aineet, kuten esim. yleinen taloustiede j a yleinen kauppaoppi, kauppahistoria j a jotkut osat oikeustiedetta voitaisiin ehka lopullisestikin myontaa suoritettaviksi jo ensimaisen luku-vuoden ajalla.
Korkeakoulun loppututkinnon suorittaneille saattaisi olla sopivata , antaa lopputodistuksissa jonkunlainen, esim. kauppa-tieteiden kandidaatin, arvonimi.
Tarkotus, joka kauppakorkeakouluilla kaikkialla on, mutta josta edellisessa ei ole mitaan mainittu, on vastaisten kauppa-koulunopettajain valmistaminen. K u n tallaiseen opettajatoimeen nykyaan vaaditaan yliopistollinen filosofian kandidaatin tutkinto, voitaisiin ehka vastaisuudessa tyytya kauppatieteiden kandidaat-teihin, jotka lisaksi ovat yliopistossa suorittaneet kasvatusopilli-sen tutkinnon j a kuUnnelleet opetusta yhden lukukauden oppi-j a toisen ammattikoulussa. Myoskin voitaisiin aoppi-jatella sita, etta
filosofian kandidaatin, joka aikoo kauppakoulunopettajaksi, olisi suoritettava kauppakorkeakoulun oppimaara joko i ) tieteellisissa-ammattiaineissa, 2) kaytannollisissa ammattiaineissa tai 3)T<:ie-lissa — sen mukaan, minka aineiden opettajaksi han kauppa-koulussa aikoo. Kauppaoppilaitoksen johtajanvirkoihin olisi ehka kelpoisuusehdoksi tehtava seka kauppatieteiden etta filosofian kandidaatin arvo ynna kasvatusopin tutkinto.
t
Kauppakorkeakouhikysymys ja. sen ratkaisu Stiomessa. S j
V .
Jos . ajattelisimme Suomen valtion ryhtyvan perustamaan inaahamme kauppakorkeakoulua, niin yksittain sita varten tar-vittava rakennus tonttineen varmaankin tulisi maksamaan aina-kin puolen miljoonaa ehka miljoonanaina-kin markkaa, mika summa ei suuren suuri olisikaan esim. Kolnin kauppayliopiston neljan miljoonan Saksan markan rakennuskustannuksiin verrattuna.
Nama suuret kauppayliopiston perustamiskustannukset 'Voi-taisiin kokonaan saada saastetyiksi sen edella suositetun jarjes-telyn kautta, etta Suomen Liikemiesten Kauppaopiston ylioppilas-luokat tehtaisiin kauppayliopistoksi. Jos — kuten toivoa sopii
— taman opiston uudessa talossa valtioavulla_ saadaan kaikki opetusvalineet ajan vaatimuksia vastaavalle kannalle, olisi siina valmis olinsija kauppakorkeakoulullekin verrattain alhaisella vuok-ralla saatavissa. Luonnollisimmalta kylla silloin tuntuisi, etta juuri Liikemiesten Kauppaopiston Osakeyhtid taman korkea-koulun perustaisi j a yllapitaisi, saaden sita varten kuitenkin run-saasti valtioapua. Liikemiesten Kauppaopiston- johtokunta siina tapauksessa myoskin olisi kauppakorkeakoulun johtokuntana joko sellaisenaah tai sita varten erityisesti muodostettuna j a tayden-uettyna.
Palatakseni kustannuksiin tulisivat ainakin korkeakoulun asialliset menot taten suhteellisesti pieniksi. Henkilollisten meno-jen suuruus paaasiassa muodostuisi sen mukaan, mika asema kauppakorkeakoulun opettajille olisi annettava, toisin sanoen siita, kaytettaisiinko vakinaisesti palkattuja- opettajavoimia vaiko vain tuntiopettajia.
Kauppakorkeakoulun kulunkiarviota su'unnitellessani olenkin
•sen vuoksi ryhmittanyt menot kahteen osaan; toisen muodostaisi-vat ne menot, jotka joka tapauksessa olisimuodostaisi-vat valttamattdmat, toisen taas ne, joiden suhteen eri ehdotukset saattavat tulla kysymykseen.
1
86 Kyozti yanii?ien
Edelliseen ryhmaan lukisin seuraavat. menoerat:
V u o k r a , ' 12,000: — Valo j a lampo 4,500: — Kirjasto j a lukusali 3,ooo: — T a v a r a m u s e o j a o p e t u s v a l i n e e t . . . . 1,000: — Johtokunta 1 , 5 ° ° : — Johtaja 4 , 0 0 0 : — Kirjastonhoitaja 3,ooo: — K i r j a s t o n amanuenssit . . • . . . . 8 0 0 : — T a v a r a o p i n assislentti 1,800: — K a n s l i a n sihteeri 1,200: — Vahtimestari j a siivooja 2,000: — Esitelmista korfausta . 5 0 0 : . — Oppilaille stipendeja 2,000; = Painafus-, ilmotus- y. m . sekamenoja . 2,000: —
S m k . 39,300: —
Menoerien selitykseksi muutama sana.
Vuokraksi uudesta talostaan laskee liikemiesten kauppa-opiston osakeyhtid luonnollisesti korot- sille 500,000 markalle, minka talo tulee maksamaan, 300,000 markan valtiolainalle 4 0/0 ja 200,000 lisakustannuksille 60/0 eli siis yhteensa 24,000 Smk., jonka vuokran suoritus, samoin kuin talon luokkahuoneiden ynna muiden sahen kaytto tasan jakautuisi kauppaopiston j a kauppa-korkeakoulun kesken. Samalla ta valla ovat kustannukset valosta j a lammdsta jaetut.
Kauppakorkeakoulun kirjastolla on siksi suuri merkitys seka oppilasten j a opettajien tieteellisten opintojen tyyssijana, etta myoskin yleisena liikemieskirjastona Helsingissa, etta eri-tyisen kirjastonhoitajan asettaminen on aivan valttamatdnta.
Kirjastonhoitajan tarkeimpana tehtavana olisi huolenpito kirjas-ton taydentamisesta j a ammattiaikakauskirjain seuraaminen. Kir-jaston luettelojen, joita pitaisi olla aakkosellinen, asiallinen j a
maantieteellinen, tulisi naet kasittaa myoskin
ammattiaikakaus-ICauppakorkeakouhikysyinys ja se7i ratkaisu Suomessa. 87
kirjoissa olleet vahankin tarkeammat kirjotukset. T a y t y y taman johdosta otaksua, etta kirjastonhoitajan on joka paiva uhrattava ainakin muutamia tuntia kirjastolle, ja on sen vuoksi 3,000 markan palkkiota hanelle pidettava varsin kohtuuUisena. Mainittakoo vain, miten Antverpenissa maksetaan 4,000 mk. Kirjaston tay-dentamista varten kulunkiarvioon otettu 3,000 mk. on kylla pienenlainen, mutta saattaisi ehka kuitenkin vastaiseksi riittaa.
Kirjaston lainausliiketta varten olisi asetettava kaksi amanuenssia, jotka kumpikin saisivat lukukaudelta palkkiota 200 mk.
K u n olen otaksunut, etta liikemiesopiston uuteen taloon siirryttaessa siella opetusvalineet on hyvalle kannalle saatu, olen laskenut tavaramuseon j a opetusvalineiden taydennykseksi korkea-koulun vakinaiseen vuo.simenoarvioon vain 1,000 mk. Vastai-suudessa mahdollisesti tarvittavat suuremmat hankinnat voitaisiin ehka tilapaisilla valtioavuilla saada suoritetuiksi. Valttamatdnta olisi sitavastoin pysyvasti asettaa korkeakoulun palvelukseen joku nuorempi teknikko, joka avustaisi tavaraopin toissa, pitaisi huolta kaikista koulun kirjotus-, konttori- y. m. koneiden kunnossapidosta j a hankkisi omintakeisia valokuvia koulun opetusvalinekokoelmia varten. Taman tavaraopin assistentin palkaksi olen laskenut 150 mk. kuussa.
Mita varsinaisiin korkeakoulun hallintomenoihin tulee olen ensinnakin johtajan palkkaamiseen laskenut vain palkkion (4,000 mk.), koska olen otaksunut etta han saisi varsinaisen palkkansa joko korkeakoulun vakinaisesta opettajatoimesta — jonkun ver-ran vapautusta luennoimisvelvollisuudesta hanella silloin pitaisi olla — tai kauppaopiston johtajatoimesta. Korkeakoulun johto-kunnan jasenille, jotka koulun hallintoa johtavat j a joilla sita paitsi on merkitysta yhdyssiteena korkeakoulun j a kaytannollisen liike-elaman kesken, olisi valttamattii maksettava jonkunlaista korvausta, esim. 50 mk, puheenjohtajalle j a 40 mk, jasenille joka kokoukselta. Hallintomenoihin kuuluisi mydskin kanslian
sih-Kyosti Jd-j'vinen.
teeri, Ijonka tehtavana ohsi kirjeenvaihto y. m. puhtaaksikirjotus, matrikkelien hpito, tilien teko j a opettajain luentosanelujen mo-nistus. Palkaksi on laskettu lOO mk. kuussa.
Muut menot eivat juuri seUtysta kaivanne. Stipendeista mainittakoon,' etta Liikemiesten Kauppaopistossakin on viime vuosina opistolle lahjotetuista varoista jaettu stipendeja seka yli-oppilasoppilaille etta muille. Korvausta niista keskusteluiltain esitelmista j a alustuksista, joista edella on ollut puhe, on laskettu 50 mk. kultakin. Vahtimestarin palkka on laskettu vapaan asun-non lisaksi 100 markaksi kuussa. Siivoojan palkkioksi vuodelta 800 mk.
Tarkeimman osan korkeakoulun vuosikustannuksista joka tapauksessa tekevat opettajien palkkaamisesta johtuvat henki-lolliset menot, jotka vaihtelevat melkoisesti sen mukaan, aja-tellaanko opetus tarkeimmissa aineissa vakinaisten opettajavoimain vaiko tuntipalkalla tyoskentelevain opettajain hoidettavaksi.
Kauppakorkeakoulun vastaisen kehityksen kannalta olisi luonnollisesti suotavinta, etta sen tarkeimmat opettajatoimet voisi-vat muodostua haltijainsa varsinaisiksi elamantehtaviksi. Heissa saisi j silloin maamme taloudellinen elama tarpeellisia tieteellisia tyovoimia, joiden merkitys ei tarvitsisi rajottua yksittain kauppa-korkeakouluun, vaan saattaisi vaikuttaa hyodyllisesti koko maan taloudellisen elaman kehitykseen. Se olisi sita suotavampaa, kun taloudellisten tieteiden merkitys meidan yliopistossammekin vas-taiseksi on verrattain pieni. Mutta jotta todella kykenevia tiede-miehia naihin toimiin saataisiin, ohsi kauppakorkeakoulun vaki-naisten opettajain palkkaedut tehtava yhta hyviksi kuin yliopiston vakinaisten professorien palkat nyt ovat. Luonnollisesti myoskin silloin kelpoisuusehdot naihin virkoihin olisi asetettava mikali mahdbllista samoiksi kuin yliopiston opettajavirkojen. Sanon ), mikali mahdollista» sen vuoksi, etta tieteellisten ansioiden ohella jonkunlaista perehtymista kaytannolliseen liike-elamaan taytyy
Kauppakorkeakoiilukysymys ja sen ratkaisit Stiomessa. 89
katsoa kauppakorkeakoulun opettajille suotavaksi j a saattaa viela vastaiseksi - ehka olla puute henkiloista, jotka molemmissa suh-teissa kelpoisuusvaatimukset ehdottomasti tayttaisivat.
Vakinaisia opettajavirkoja tarvittaisiin —- jos laskemme kun-kin opettajan opetusvelvollisuudeksi luentoaineissa 6 — 8 , kaytan-nollisissa ammattiaineissa 10 tai, jos oppiiaslukumaara tekisi vuosiosastojen jaon naissa aineissa kahteen oppilasryhmaan valttamattomaksi, korkeintaan 20 tuntia, — kaikkiaan kuusi, nimittain kaksi taloustieteessa, toinen edustaen kauppataloutta j a finanssitiedetta, toinen yleista talous- j a tilastotiedetta, yksi oikeus-tieteessa, yksi tavaraopissa j a kemiassa, yksi kauppalaskennossa j a yksi kirjanpidossa.
Muutamia luentoaineitakin jaisi kylla taten viela erityisesti palkattavien luennoitsijain varaan. Sellaisia aineita olisivat kauppa-maantiede, kauppahistoria, kirjallisuushistoria j a joku taloustie-teellineri erikoisluentosarja. Kaikkiaan karttuisi naista laskujeni mukaan 12 luento- j a 2 seminariharjotustuntia viikossa. Koh-tuullinen palkkio luentotunneista olisi mielestani 500 mk. jokai-selta viikkotunnilta vuodessa, mika palkkio jokseenkin vastaa meiila yliopiston nuorimmille opettajille maksettua alinta kor-vausta. Luentotunneiksi oHsivat myoskin seminariharjotustunnit luettavat. On muistettava, etta' Parisin kauppakorkeakoulussa vastaava palkkio on noin 1,500 fr. j a etta saastavaisessa Sveit-sissa tavallisen keskikoulun ylaluokilla (esim. Neuchatelin Ecole de Commercessa) luentotunneista maksetaan 400 fr. Antverpenissa taas, jossa opettajain palkkaus perustuu alenevaan asteikkoon, niaksetaan ensimaiselta tunnilta 1,200 fr. j a 5 ensimaiselta tunnilta keskimaarin ammattiaineissa 700, kielissa 560 frs seka
10 tunnilta keskimaarin 440 j a 380 frs.
Kieliopettajien- tulisi toiseita puolen edustaa taydellista ope-tettavan kielen • taitoa j a toiseita puolen myoskin tarpeeksi kor-keata liikesivistysta. Kelpoisuusehdoksi kauppakorkeakoulun
go Kyosti Jarvinen.
kieliopettajavirkoihin olisi ainakin vastaisuudessa asetettava ta-vallisen kieliopettajakelpoisuuden ohella kauppatieteiden kandi-daatin arvo eli siis kauppakorkeakoulun oppimaaran suoritta-minen. Kenties voitaisiin ajatella kieliopettajiksi syntyperaisiakin opettajia eli siis ulkomaalaisia, jotka kotimaassaan ovat opettaja-j a korkeamman liikesivistyksen hankkineet opettaja-j a opettaja-joilla lisaksi olisi tarpeeilinen suomenkielen taito — jos sellaisia henkiloita yleensa on saatavissa. Ainakin Saksan kauppayliopistoissa on kylla yleensa ranskan- j a englanninkielen opettajina syntyperaisia ranska-laisia j a englantiranska-laisia.
Jotta taysin kykenevia opettajia voitaisiin saada ainakin niissa vieraissa kielissa, joita oppilaat voivat paakielikseen valita, olisi kolme vakinaista kieliopettajanvirkaa kauppakorkeakouluun perustettava. Naista viroista voitaisiin ehka kuitenkin — niin-kuin muissakin maissa nayttaa olevan tapa — palkkaedut aset-taa vahan pienemmiksi kuin varsinaisissa ammattiaineissa, ehka
€,000 markaksi,
Suomen- j a ruotsinkielen samoin kuin ranskankielen j a espe-ranton opetus uskottaisiin tuntiopettajille, jotka saisivat lukea kunkin osaston kirjallisten harjotusten korjauksesta lisatunteja hyvakseen. Naista tunneista saattaisi ehka pitaa 300 markan palkkiota kohtuuUisena siihen nahden, etta meiila esim. Poly-teknillisessa opistossa maksetaan enemmankin j a jo Jatko-opis-tossa 225 mk. Sama palkkio olisi maksettava niista 4 kirjan-pitotunnista, jotka jaisivat vakinaisen opettajan opettamisvelvolli-suuden ulkopuolelle.
Varsinaisista harjotusaineista, kaunokirjotuksesta, pikakirjo-tuksesta j a konekirjopikakirjo-tuksesta riittanee 200 markan palkkio viikko-tunnilta. •
Kaikkiaan tulisivat kustannukset korkeakoulun opettajain palkkauksesta taten muodostumaan seuraaviksi:
Katipfakorkeakoulukysymys ja sen ratkaisu Suomessa. 9 1
6 opettajavirkaa a 8,000 mk 4 8 , 0 0 0 : — 14 luentotuntia a 5 0 0 m k 7,000: — 3 opettajavirkaa a 6,000 m k 18,000: — 28 k i e l i - J. m . tuntia a 3 0 0 mk. . . . 8,400: — 6 harjotustuntia a 2 0 0 mk 1,200: — S m k . 82j6oo; .—
Jos taas ajattelemme kaikki kauppakorkeakoulun opettajat tuntiperusteella palkatuiksi, laskemme luentotunneiksi kaikki edella
esitetyn suunnitelman tieteellisten ammattiaineiden opetus- j a seminariharjotustunnit ynna lisaksi finanssilaskennon j a kalkulat-sioniopin tunnit, kielituntien veroisiksi taas muut kaytannolliset ammattiaineet, lisaten kirjallisten toideil valvomisesta kirjanpidoUe 3 ja kauppalaskennolle 2 viikkotuntia kummallakin vuosiosastolla, muodostuvat opetusmenot seuraaviksi:
3 4 luentotuntia a 5 0 0 m k 17,000: — 36 ammattiainetuntia a 3 0 0 m k . . . . 10,800: — 72 kielituntia a 3 0 0 m k 2 1 , 6 0 0 : — 6 harjotustuntia a 2 0 0 m k ' . 1,200: — S m k . 50,600: —
Kauppakorkeakoulun menot kokonaisuudessaan tekisivat siis edellisen vaihtoehdon mukaan:
Opettajain palkkaus 8 2 , 6 0 0 : — Muut menot 3 9 , 3 0 0 : — Y h t e e n s a S m k . 121,900: •—
j a jalkimaisen mukaan:
Opettajain palkkaus 50,600: — Muut menot . 39,300: — Y h t e e n s a S m k . 8 9 , 9 0 0 : —
Vaikka naiden alternatiivien valilla onkin 32,000 markan ero, on edellista kuitenkin kauppakorkeakoulun vastaisen menes-tyksen kannalta • pidettava siksi paljon eduUisempana, jopa
luon-92 ' Kyosti Jdivinen.
nollisempanakin, etta onnellisinta olisi, jos kauppakorkeakoulu-kysymyksen rahallinen puoli alunpitain sen perustalla tulisi rat-kaistuksi. Ulkomaillakin koetetaan kauppakorkeakoulujen opetta-jain asema tehda mahdollisimman hyvaksi. Olen jo edella puhunut Antverpenin korkeakoulun opettajain palkoista. Sak-sassa taas on kauppakorkeakoulujen professoreille yleensa taattu esim. samanlaiset elake-edut kuin Saksan yliopistojen professo-reilla on. Samoin on kuuden viikkotunnin opetusvelvollisuus vakinaisilla professoreilla seka yliopistoissa etta kauppakorkea-kouluissa tapana. Professorien palkkatulot vaihtelevat Frank-furtin kauppakorkeakoulussa — minuUe annettujen tietojen mu-kaan — 6,000 — 14,000 R m k . Kolnissa taas professorein palkat ovat 5,000—13,000 R m k ynna vuokrarahoja kullekin 900 R m k . Naihin palkkoihin verraten ei edella esitettyja Suomen Kauppa-korkeakoulun opettajain palkkoja voi pitaa liian suurina.
Ylempana mainittua menojen summaa 121,900 Smk. (tai 89,900 Snik.), vahentaisivat muuten jonkun verran oppilasmaksut.
Korkeakouluopetus on kylla meiila Suomessa yleensa vapaa, mutta jos - — kuten edella on ehdotettu — Suomen Kauppa-korkeakoulu perustettaisiin yksityisena oppilaitoksena, olisi luon-nollista, etta siina samoin kuin muissa maan kauppaoppilaitok-sissa, oppilaat saisivat luvan maksaa sisaankirjotus- j a lukukausi-maksuja. Jos nama maksut lasketaan yhta suuriksi kuin nykyaan Liikemiesten kauppaopistossa, eli siis 10 mk. sisaankirjotus- j a 100 mk. lukukausimaksua, j a jos viela otaksumme korkeakoulun mo-lemmilla vuosiosastoilla olevan 30 maksavaa oppilasta, kertyisi nai.sta noin 12,400 markkaa, johon tulisi hsaksi kuuntelijaoppi-lailta, jotka maksaisivat esim. 20 mk. kultakin oppijaksolta luku-kaudessa, ehka 500 mk. Korkeakoulun lopuUiset vuosikustan-nukset tekisivat siten kalliimman vaihtoehdon mukaan 109,000 ja halvemman mukaan 77,000 Smk.
,, • Nykyisen kauppaoppilaitoksia koskevan, ^^/i 1904
anne-Kmippakorkeakoidukysytnys ja sen ratkaisu Suomessa. 93
tun asetuksen mukaan " on kauppaopistojen' vuosikustannuksista opiston kannattajain suoritettava yksi j a valtio korvaa nelja viidesosaa. Tassa asetuksessa ei mitaan puhuta kauppakorkea-koulusta, mutta siihen nahden, etta kauppaopistojen valtioapu (*/5) siina on niaaratty suuremtnaksi kuin kauppakoulujen (^/i) j a kauppa-apulaiskoulujen (Vz), tuntuu luonnolliselta, etta valtio suostuisi perustettua kauppakorkeakoulua kannattamaan suhteelli-sesti suuremmalla osalla kuin nettomenoista.- K u n taloudelli-sen elaman muiden alain korkeakoulut maassamme ovat koko-naan valtion yllapitamia laitoksia, ei olisi muuta kuin kohtuul-lista, etta kauppakorkeakoulunkin kustannuksista tuntuvasti' siiurin osa korvattaisiin valtiovaroista. Jos esimerkiksi laskisimme netto-menoista ^/lo saatavan valtioapuna, tekisi korkeakoulua kannatta-van yhtion hankittava osa 10,900 tai 7,700 Smk.' j a valtioapu 98,100 tai 69,300 Smk.
Mita liikemiesten kauppaopiston osakeyhtion korvattavaksi jaavaan maaraan tulee, luulisin sen kylla saatavan kokoorl i ) kotimaisilta liikkeilta saatavana kannatuksena, 2) Helsingin
kau-pungin avustuksena j a 3) kauppaopistoyhtioUe lahjotettujen varo-jen koroista.
Etupaassa jaa- tietysti kauppakorkeakoulun toteuttamis-mahdollisuus sen avustuksen varaan, mika sille voidaan valtiolta saada. Edella on laskettu tahan tarvittavan 70,000 a 100,000 markkaa vuodessa. Monesta saattaa tama summa tuntua sangen suurelta. Mutta on muistaminen, etta tavalliset kauppaopistotkin meiila voivat saada valtioapua noin 30,000 markkaa. J a tek-nillinen korkeakoulumme tulee uuden menosaantonsa mukaan maksamaan valtiolle — rakennuksiin kaytettyjen varojen korkoja lukuunottamatta — noin 400,000 markkaa vuodessa. Esimerk-kina taas siita, mita valtio muissa maissa uhraa kauppakorkea-koulujen kannattamiseksi, mainittakoon, etta Belgiassa, jossa on useita valtion kannattamia kauppakorkeakouluja, yksittain
Ant-94 Kansakoulunopettajain palkkamhteista • meiila Ja muualla.
verpenin korkeatnpi* kauppaopisto nykyaan saa valtioapua vuo-sittain noin 70,000 fr. J a meidan oloihimme ehka viela parem-min soveltuvana esimerkkina mainittakoon, etta Sveitsissa liitto-valtion avustus kauppakorkeakouluille nykyaan on enemman kuin 300,000 fr. vuosittain.
Pienilla kansoilla ei ole kauppaetujensa turvaamiseksi maail-man markkinoilla pakko tehda sellaisia miljoonauhrauksia, joita suurten kansain siirtomaa- j a kauppapolitiikka kysyy. Mutta-sita enemman tarvitaan pienen kansan puolelta uhrauksia ainakin kauppasivistyksen pysyttamiseksi ajan kehityksen tasalla. Tie-toisuus' tasta se on viime vuosina kaikkialla herattanyt kauppa-korkeakouluharrastukset hyvin vilkkaiksi j a kohottanut uhrauk-setkin niiden hyvaksi suuriksi. Toivottavaa olisi, etta meidan-kaan kaukainen maamme ei jaisi tassa kohden ajan kehityksesta syrjaan, vaan etta meillakin valtion kaukonakoisen kannatuksen
Pienilla kansoilla ei ole kauppaetujensa turvaamiseksi maail-man markkinoilla pakko tehda sellaisia miljoonauhrauksia, joita suurten kansain siirtomaa- j a kauppapolitiikka kysyy. Mutta-sita enemman tarvitaan pienen kansan puolelta uhrauksia ainakin kauppasivistyksen pysyttamiseksi ajan kehityksen tasalla. Tie-toisuus' tasta se on viime vuosina kaikkialla herattanyt kauppa-korkeakouluharrastukset hyvin vilkkaiksi j a kohottanut uhrauk-setkin niiden hyvaksi suuriksi. Toivottavaa olisi, etta meidan-kaan kaukainen maamme ei jaisi tassa kohden ajan kehityksesta syrjaan, vaan etta meillakin valtion kaukonakoisen kannatuksen