Sita paitsi voipi kansalcouliinopettaja, jota ennen mainitun palvelus-ajan saavuttamista kohtaa parantumaton tauti taikka jos han, itse olematta siihen syypaa, muutoin havaitaan kykenematto-maksi virkaansa kauemmin hoitamaan, saada vuotuisen apurahan, joka 20 vuotta palvelleelle vastaa taytta elakemaaraa, 15 vuotta palvelleelle kolmea neljannesta, 10 vuotta palvelleelle puolta ja 5 vuotta palvelleelle yhta neljannesta samasta maarasta.
A i n a vahavalia on kansakoulunopettajiston keskuudessa esiintynyt ehdotuksia palkanparannuksen' pyytamiseksi, eika liene epailtavaa, etta sellaiseen onkin syyta. Kaikkien korotuspuuhain tuloksena jatettiin sitten viime syksyna hallitukselle sellainen ano-mus, etta seka mies- etta naisopettajain palkat korotettaisiin 2,000 markkaan vuodessa, j a etta tama palkka kokonaan suoritettai-siin yleisista varoista. Palkankorotusta pitaisi opettajiston taman anomuksen mukaan 5, 10 j a 15 vuoden nuhteettoman palveluk-, sen jalkeen saada 400 markkaa kerralla, joten siis ylin palkkaus saavutettaisiin 15 palvelusvuoden jalkeen j a olisi silloin 3,200 markkaa vuodessa. Elake piti taman anomuksen mukaan myos korotettaman silla tavalla, etta valtio maksaisi jokaiseile 30 vuotta palvelleelle kansakoulunopettajalle, miehelle j a naiselle, vuotuista elaketta 2,000 markkaa, jota paitsi tyohon kykenemattdmalle opettajalle olisi maksettava elaketta virkavuosien mukaan, niin etta ensimaiselta vuodelta maksettaisiin 5 Yo taysielakkeesta, j a kohoaisi elake vuosittain 5 "/o:lla, kunnes se 20 vuoden kuluttua tekisi 2,000
markkaa.-T a t a asiaa on sittemmin kasitelty kouluhallituksessa, joka puolestaan on ehdottanut, kuten jo on sanomalehdista oltu tilai-suudessa nakemaan, kansakoulunopettajiston palkkauskysymyksen jarjestettavaksi seuraavaan suuntaan.
K u n useimmissa tapauksissa miesopettaja on samalla per- . heen elattaja, on ylihallituksen mielesta luonnollista, etta hanen alkupalkkansa on jonkun verran suurempi kuin naisen, mista syysta ylihallitus on arvellut, etta tassa suhteessa voitaisiin tehda palkkaan nahden erotus naimattoman j a naineen opettajan valilla, jolloin edellise'n palkka olisi pienempi j a jalkimaisen suurempi. Tavallisimmassa tapauksessa' tassakin "tulisi mies-opettaja suurempaa palkkaa nauttimaan, silla ainoastaan niissa
ICansakoulunopettajain palkkasuhteista meiila ja mmcalla. 97
tapauksissa, jolloin naisopettaja yksinaan joutuu perheen elatta-jaksi, tulisi hanenkin kuulua korkeampaan palkkaluokkaan.
Tata silmalla pitaen ylihallitus on ehdottanut,
.etta kansakoulunopettajain palkkaukseen, johon kunnat yha suorittaisivat, sen osan, mika niille nykyisten asetusten mu-kaan kuuluu, Valtio antaisi tuntuvasti suuremman avun kuin iiyt, silla tavalla, etta alkupalkka naimattomille opettajille olisi i,ooo -markkaa j a naineille miesopettajille 1,500 m.arkkaa, j a etta
jalki-mainen palkka tulisi senimoisen naisopettajankiu osaksi, joka on leski j a jolla on lapsia taikka joka on naimisissa ja on joutunut perheensa ainoaksi elattajaksi;
etta 5, 10 j a 15 vuoden nuhteettomasta palveluksesta maa-rattaisiin palkankorotus naimattomille kunakin kertana 200 j a naineille 300 markkaa, j a etta nainut opettaja paasisi ylempaan palkkausluokkaan seuraavan kalenterivuoden alusta sen jalkeen, kun han on . mennyt naimisiin, j a samalla myoskin sita palkkaa seuraavan palkankorotuksen nautintoon. • ,
Elakkeeseen nahden kouluhallitus taasen ehdottaa, etta se taysinpalvelleelle olisi naimattomain luokassa 1,000 markkaa j a naineiden luokassa 1,500 markkaa vuodessa, kuin mydskin, etta.
kivulloisuuden takia annettava elake laskettaisiin samojen perus-teitten mukaan kuin nytkin.
Hallitus ei tata anomusta viela ole ainakaan lopuUisesti kasitellyt j a kun se paljon merkitsevana kysymyksena mydskin varainhoidollisessa suhteessa tulee varmaankin lykattavaksi edus-kunnan ratkaistavaksi, ei sen kohtalosta voi viela mitaan sanoa.
Mutta varmalta nayttaa, etta kansakoulunopettajistomme talou-delliset edut ovat parannettavat, niin etta ne tulevat vastaamaan seka yha lisaantyvia elatuskustannuksia, etta myos antamaan mahdollisuutta opettajiston patevyysvaatimusten korottamiseen seka tilaisuutta heille edelleen taydentamaan tietomaaraansa j a siten pysymaan kehityksen tasalla kaikissa heidan opetustoin-tansa koskevissa kysymyksissa.
Niiden monien j a monellaisten palkankorotusanomusten joukossa, joita tata nykya on vireilla, on kansakoulunopettajain
9 8 KansakouhmopeUajain palkkasuhteisia meilUi ja muualla.
palkkauskysymyksella aivain erikoisen suuri merkitys. Se kos-kee mita laheisimmin kansanopetuksen menestysta, mutta, kuten jo on mainittu, sen varainhoidollinen merkitys on myoskin san-gen tarkea, silla tassa ei ole kysymys kymmenen taikka sadan henkilon palkkauksesta, vaan useiden. tuhansien, j a vaikka koro-tus henkiloa kohti ei kovin suuri tulekaan olemaan, on tassa kysymys miljoonista markoista. On nimittain laskettu, etta j o siina muodossa kuin kouluhallitus on ehdottanut korotuksen toimeenpantavaksi, se vuonna 1908 tulisi tuottamaan valtiolle lahes 2 ^li milj. markan lisamenon, j a erotus tulee luonnollisesti sita tuntuvammaksi kuta suuremman kehityksen kansakoulu-laitoksemme saavuttaa. J a opettajain anomuksen mukainen palkanparannus tuottaisi luonnollisesti valtiolle yhakin suurempia lisamenoja. K u n siis talla kysymyksella on suuri yleinen mer-kitys, lienee paikallaan lyhyesti esittaa millaiseksi kansakoulun-opettajain palkkaus ja elake-edut. ulkomailla ovat jarjestetyt.
Esijttaaksemme ensiksi naita olosuhteita muutamissa Saksan tarkeammissa sivistysvaltioissa, huomaamme etta Baijerissa 28 p:na heinakuuta 1902 annettu koulutarvelaki taydellisesti jar-jesti kansakoulunopettajain palkkausolot. Siella ottavat kansa-koulumenoihin osaa hallintopiiri j a valtio ainoastaan silloin kun kunnat tai seurakunnat ovat liian varattomia voidakseen niita suorittaa ylenmaarin rasittumatta, j a mistaan valtion palkasta siella ei siis voi puhua, mutta mainitussa laissa saadetaan alin palkkamaara, mika kansakoulunopettajille on maaseuduilla mak-settava. Kaupungeissa j a suuremmissa kunnissa taytyy palkkaus-maarat sita paitsi olla tata minimipalkkaa suuremmat, kullekin paikkakunnalle erikseen vahvistettavain ohjesaantdjen mukaan.
A l i n saadetty alkupalkka on Saksan markoissa, paitsi vapaata asuntoa, miehelle 1,200, naiselle-1,000, j a kohoaa miehen palkka 5, 10 j a 13 vuoden palveluksen jalkeen 90 markalla j a 15, 20, 25, 30, 35 j a 40 vuoden palveluksen jalkeen 120 markalla kultakin ker-ralla, naisen palkka taas samallaisten valiaikojen jalkeen ensiksi 48:lla, sitten 60 markalla kerrallaan. Elaketta siella maksetaan ainoastaan syyttomasti sattuneen, tilapaisen tai kestavan kyvytto-myyden johdosta siita ajalta kuin kyvyttdmyytta kestaa, seka van-huuden heikkouden takia 70 vuoden ijasta alkaen, j a lasketaan
Kansakoulunopettajain palkkasuhteisia meiila ja muualla.
99-elakkeen suuruus siten, etta pohjaelakkeeseen, joka miesbpettajalle on 900 j a naisopettajalle • 720 Saksan markkaa, lisataan kol-mannes opettajan kussakin eri tapauksessa nauttimasta palkan-korotuksesta. Nain ollen voipi siis opettaja, joka aivan lyhyen-kin aikaa palveltuaan joutuu tyohon kykenemattomaksi, paasta nauttimaan . vastamainittua elakemaaraa, joka maksetaan sita varten valtion avustuksella j a opettajain osamaksuilla .muodos-tetuista piirikassoista. — Wurttembergissa jarjestettiin nama sei-kat 31 p:na heinakuuta 1899 annetulla lailla, Siella on mies-opettajan alkupalkka 1,200, naismies-opettajan taasen 1,100 Saksan markkaa. Ensimainen korotus, miehille 100, naisille 50 mark-kaa, annetaan 7 virkavuoden jalkeen, j a sitten kohoaa miehen palkka 100 markalla j a naisen 50 markalla jo]ca kolmas vuosi, kunnes 29 virkavuoden jalkeen miesopettaja nauttii 2,000, nais-opettaja 1,500 markan palkkaa. Valtio maksaa nais-opettajain pal-kat, mutta seurakuntien on siihen tarkotukseen suoritettava palkkausapua, jonka suuruus riippuu kunkin seurakunnan opettaja-virkojen lukumaarasta j a vaihtelee o—200 markkaan kutakin opettajanvirkaa kohti, jota paitsi kaikki korotukset ovat seura-kuntien maksettavat. Elaketta saa vakihainen opettaja vasta palveltuaan vahintaan 9 vuotta, jos han omatta syyttaan joutuu tyohon kykenemattomaksi, j a varemminkin, jos kykenemattd-myys johtuu virkatoimesta. Sen suuruus on 9-vuotisen palvelus-ajan jalkeen 40 "/o silloisesta palkasta j a se kohoaa i ^ 4 7o:lla jokaiselta seuraavalta virkavuodelta, kunnes se 40 virkavuodella on kohonnut korkeimmilleen, 921/2• Vo-ii"^ silloisesta palkasta.
korotuksineen. K a i k k i elakkeet maksetaan valtiovaroista. — Sak-sin kuningasktmnaji kansakoulunopettajain palkkaus jarjestettiin 17 p:na kesakuuta 1898 annetulla lailla. T a m a valtio on siina suhteessa huomattava, ettei mies- j a naisopettajain palkkauksessa ole mitaan erotusta, jota vastoin erotusta on kylla siina, montako oppilasta opettajalla on opetettavanaan. Palkkausluokkia on kaksi, j a ylenipaan kuuluvat sellaiset opettajat, joilla on enempi kuin 40, alempaan taas sellaiset, joilla on korkeintaan 40 oppi-lasta. Alkupalkka on molemmissa tapauksissa 1,200 Saksan markkaa, mika maara ylemmassa palkkausluokassa kohoaa 200 markalla 6 j a 11 palvelusvuoden, 150 markalla i 6 j a 2 r vuoden
l O O Katisakouhmopettajain palkkamhteista meiila ja mmialla.
seka TOO markalla 26 j a 31 vuoden jalkeen, alemmassa taasen 100 markalla 6 , - i i , 16, 21, 26 j a 31 palvelusvuoden jalkeen.' Palkkaus on koulun yllapitajan maksettava, mutta pienemmille j a kdyhemmille koulukunnille annetaan valtiovaroista avustusta ikalisaysten maksamiseen. Elakkeeseen oikeutettu on Saksissa jokainen opettaja, joka vahintaan 10 vuotta on ollut vakinai-sessa opettajanvirassa ja ruumiillisen taikka henkisen kykene-mattomyyden takia saa eron virastaan. Se on 10—15 vuoden palvelusajan jalkeen ^"/loo opettajan todellisesta palkasta j a kohoaa sitten epasaannollisina prosentteina siita, kunnes 39 virkavuoden kuluttua saavuletaan maksimielake, joka on ^"/loo silloisesta pal-kasta. Elakkeet maksetaan valtion varoista. — Badenin suuri-herttuakunnassa ,on kansakoulunopettajiston palkat jarjestetty viimeksi 17 p:na syyskuuta 1898 niita koskevaan lainsaadantdon tehdyilla muutoksilla. Siella on mies- j a naisopettajain alku-palkka sama, 1,100 Saksan markkaa, kohoten sitten yhta rintaa 2 j a 5 palvelusvuoden jalkeen 150 markalla kummallakin ker-ralla. Sitten kohoaa miehen palkka edelleen 150 markan harp-pauksilla 8, l i , 14 j a 17 vuoden palveluksesta, jota vastoin nai-nen sitten saa enaa 'vaan yhden korotuksen, 100 markkaa 8.
vuoden palveluksesta. Opettajain palkat maksaa valtio, mutta koulukunnan tulee maksaa valtiolle apumaksua asukaslukunsa mukaan, niin etta kunta, jossa on korkeintaan 500' asukasta, maksaa 780, kunta, jossa on 501—1,000 asukasta, 840, kunta, jossa on 1,001—2,500 asukasta, 960, j a vihdoin kunta, jossa on enempi kuin 2,500 asukasta, 1,080 rnarkkaa kutakin opettaja-virkaa kohti. Elakeoikeus saavutetaan 10 virkavuoden jalkeen, j a on elake nain pitkasta palveluksesta 30 % opettajan kaikista palkkaeduista, kohoten sitten joka vuodelta i V2 % : l l a aina 75 • %:iin. saakka, siis viela kolmenkymmenen vuoden ajan.
Palkkaukseen luetaan elaketta maaratessa myoskin asunnon vuokra-arvo (vahvistetun tariffin mukaan) seka mahdollisesti luonnossa suoritettavien etujen raha-arvo. • Badenissakin suori-tetaan elakkeet valtiovaroista.
Preussin kansakoulunopettajiston palkkausasetus on 3 p:lta maaliskuuta 1897. _Sen mukaan on miesopettajan alkupalkka 900, naisopettajan 700 Saksan markkaa, j a kohoavat nama
Kansakoulunopettajain palkkasuhteisia meillH ja muualla. l o i
palkkamaarat 8, i i , 14, 17, 20, 23, 26, 29 j a 32 vuoden pal-veluksesta, miesten 100 markalla, naisten 80 markalla kerrallaan.
Palkan maksaa kunta, mutta valtion rahastosta suoritetaan vuo-tuinen apumaksu tata palkkausta varten, ollen tama apumaksu kutakin yksinaista miesopettajanvirkaa kohti goo, muuta mies-opettajanvirkaa kohti 300 seka naismies-opettajanvirkaa kohti 150 markkaa vuodessa, kuitenkin silla rajotuksella, etta tata ap'u-maksua suoritetaan kullekin kunnalle' ainoastaan korkeintaan
•25 opettajanpaikasta. Preussissakin aikaa elakeoikeus 10 virka-vuoden kuluttua, jolloin elakemaara on ^'•^60 kaikista palkka-eduista, seka rahassa etta luonnossa suoritetuista. Sitten se kohoaa joka vuosi Yeo tasta maarasta, kunnes paastaan ^^eo pal-kasta, mika on elakkeen korkein maara. Tasta elakkeesta suorittaa valtio korkeintaan 600 markkaa, loput koulua yllapitava kunta tai muu yhdyskunta. — Hessenin opettajiston palkkausasia jarjes--tettiin viimeksi 11 p:na huhtikuuta 1896 annetulla asetuksella.
Siella ovat opettajien alkupalkka j a korotukset seka miehille etta naisille yhta suuret aina 1,600 Saksan markkaan saakka, jota ylemmaksi naisopettajan palkka ei enaa kohoa. Alkupalkka on 900 markkaa ja kohoaa sitten 100 markalla joka 3:s vuosi aina 24 virkavuoteen, ollen silloin 1,800 markkaa, minka jalkeen viela on olemassa yksi, samalla viimeinen korotus, 200 markkaa, 27 vuo-den palveluksesta. Milloin joku kunta asukasten vahavaraisuu-,den takia ei jaksa saadettya alinta palkkamaaraa maksaa,
avus-taa sita valtio _tarpeellisella apurahalla. Alin elakemaara on, alle lO-vuotisesta palvelusajasta, 40 % kaikista palkkaeduista, nousten sitten I Y2 % : l l a kultakin sen lisaksi tulevalta virka-vuodelta, kuitenkin korkeintaan viimeksi nautitun .palkan suu-ruuteen saakka. Elake niaksetaan sita varten .perustetusta kas-' sasta, johon kunnat, opettajavirkojensa lukumaaran mukaan vuo-sittain suorittavat apumaksuja j a jota valtio tarpeen 'tullen avustaa.
Tanskassa jarjestettiin kansakoulunopettajain palkkaus vii-meksi 29 p:na maahskuuta 1904 annetulla lailla. Sen mukaan tulee maalaiskansakoulun johtajalla —• miesopettajalla — olla
"palkkaa 700—900 kruunua vuodessa, jota maaraa korotetaan
102 ICansakozihmopettajain palkkasiMeista meiila ja t)maalla.
200 kruunulla kerralla 5_, l o j a 15 vuoden palveluksesta. Toi-sella miesopettajalla seka naisopettajalla tulee olla i,oo—700 kruunua vuodessa alkupalkkana, jota sitten korotetaan 100 kruunulla kunkin 3, 6, 9, 12 j a 15 vuoden palveluksen jalkeen.
Saadetyt palkankorotukset maksaa valtio, muun palkkauksen kunta.*)
Ruotsissa on erinaisilla 14 p:na syyskuuta 1906 annetuilla asetuksilla jarjestetty kansakonluopettajain elake- j a palkkaus-suhteet nykyiselle kannalleen. Siella on seka mies- etta nais-opettajan alin palkka 900 kruunua, joka maara sitten korotetaan .5, 10 j a 15 vuoden palveluksesta miesopettajalle 150 kruunulla, naisopettajalle 100 kruunulla kerrallaan. Valtioapuna makse-taan opettajalle, joka ei viela nauti korotuksia, korkeintann 600 kruunua, 5 vuotta palvelleelle miehelle 716: 67 kruunua j a naiselle 666: 67 kruunua, 10 vuotta palvelleelle miehelle 833: 33 kruunua, naiselle 733: 33 kruunua, seka 15 vuotta palvelleelle miehelle 950 kruunua, naiselle 800 kruunua. Tay-si-elake on 75 "/o siita palkasta, jonka mukaan asianomainen koulupiiri on suorittanut maksuja kansakoulunopettajain elakelaitokselle, j a tahan elakkeeseen oikeu-tettu on jokainen opettaja, joka on palvellut 30 vuotta j a tayt-tanyt 55 vuotta. Lyhyemman ajan palvellut opettaja saattaa myos — kuitenkin vasta sitten kuin hanella on vahintain 10 virkavuotta — saada elaketta, joutuessaan syysta tai toisesta tyohon kykenemattomaksi,' mika elake lasketaan silla tavoin, etta jos ika- j a virkavuodet yhteensa tekevat'85, han saa tayden elakkeen, mutta jos ika- j a virkavuosia yhteensa on vahem-man kuin 85,- vahennetaan elakkeesta i Vo kultakin puuttuvalta vuodelta. Sita paitsi saa vahintaan 50 vuoden ikainen j a vahin-taan 25 vuotta palvellut opettaja joka tapauksessa virasta ero-tessaaui jos ika- j a virkavuosien sumtiia on
75—76 o,.63 taysielakkeesta 77—78 o,69 »
• 7 9 — 8 0 o,76 »
81—82 0,S3 » • 8 3 — 8 4 0,91 • » •
* ) T a m a n kirjottajalla ei ole ollut kaytettavanaan lahempia tietoja T a n s k a n kansakoulunopettajiston elakkeista. Maariiavana siella on l a k i 5 p:lta lammi-kuuta 1 8 5 1 .
Kansakoulunopettajain palkkasuhteisia meiila ja muualla. 103
E l a k e maksetaan sita varten muodostetusta rahastosta, johon koulupiirit ovat velvolliset suorittamaan vuotuisia apumaksuja, nimittain 5 7° opettajan todellisesta palkasta, ei kuitenkaan enemmasta kuin 1,000 kruunusta vuodessa.
Taman kirjottaja ei ole tahtonut ryhtya lahemmin kosket-telemaan kansakoulunopettajain puheena ollutta palkanparannus-anomusta eika sen perusteluja. Seuraava yleiskatsaus meidan j a muiden maiden kansakoulunopettajain palkkaussuhteista
anta-nee muutenkin asian arvostelulle pohjaa:
Vertaileva taulu kansakoulujen mies- ja naisopettajain alimmista ja korkeimmista palkkamdarisid. *)
V a l t i o
I 0 4 JCansakoulimofetiajain palkkasuhteisia meiila j a muualla.
K u n taulua katselee, huomaa, etta tata nykya kansakoulun-opettajamme nauttivat monen muun maan oloihin verraten hyvin alhaisia palkkoja. T a m a olkoon omansa osottamaan, ettei anomus ole aiheeton eika liian varhain vireille pantu. Mutta toisaalta ei voi olla huomaamatta, kuinka ne palkkamaarat, joita opettajat ano-muksessaan pyytavat, ovat korkeammat kuin missaan kysymyk-sessa olleista maista j a tietaaksemme missaan muuallakaan, erito-ten siinakin suhteessa, etta korkein palkkaus tulisi sen mukaan saavutettavaksi verrattain nuorella ijalla j a verrattain lyhyesta palvelusajasta. Paljoa lahemmaksi ulkomailla vallitsevia oloja tulee kouluhallituksen tekema ehdotus, vaikka senkin mukaan meidan opettajistomme asema kavisi koko joukon edullisemmaksi kuin muiden maiden, siita huolimatta etteivat ainakaan toistaiseksi patevyysvaatimukset eivatka elantokustannuksetkaan meiila ole mitenkaan korkeammat kuin esim. Saksan valtioissa.
jElakkeisiin nahden ovat, kuten olemme huomanneet, maa-raykset eri maissa sangen erilaiset. Ainoastaan Ruotsissa —•
samaten kuin meillakin — on olemassa maaratty vuosimaara, jonka kuluttua kansakoulunopettaja paasee taytta elaketta nautti-.
maan, olkoonpa silloin tydhdii kykenematdn taikka ei. Epaile-' matta on viimemainittu maarays opettajalle eduUisin, han kun kaikessa tapauksessa tuonkin raja-ajan jalkeen saa virassaan pysya, jos niin tahtoo j a kykenee, mutta toiseita puolen ei myoskaan olisi vastoin kohtuutta, jos tayden elakkeen saamiseen aina j a joka tapauksessa, samaten kuin psaelakkeeseen nahden nyt on asianlaita, vaadittaisiin pateva syy, olkoonpa se sitten ikaheikkous tahi muu henkinen tai ruumiillinen este.
V. K. Simelius.
S U O M E N A M M A T T I T I L A S T O L L I S T E N T I E T O J E N P A R A N T A M I S E S T A .
Mika virka yksityisella' kansalaisella on tai mita ammattia han harjottaa, ei , ole samantekeva hanelle itselleen eika yhteis-kunnalle. »Ammatti varjaa harjottajansa». Lukuunottamatta eri
Suomen mnmattitilastollisten tietojen parantamisesta. ' 105
ammattien taloudellista kannattavaisuutta on ammatilla merkitysta esim. terveydellisessa suhtee.ssa: toinen ammatti uhkaa harjotta-jansa terveytta j a henkea suuremmassa maarin kuin toinen, uh-kaapa jalkeistenkin, koska kuolleenasyntyvaisyys-prosenttiin vai-kuttaa mydskin vanhempien ammatti. Silla on merkitysta eetil-lisessa suhteessa: toinen ammatti tarjoaa suurempia siveellisia vaaroja kuin toinen; maanviljelysta harjottava vaestd, ollen va-littdmammin kuin kaupunkilais-ammattien harjottajat riippuvainen luonnossa vallitsevista nakymattdmista laeista, on vahemman va-pautta rakastava j a taipuvaisempi uskonnollisuuteen. Polijttisessa suhteessa' on maanviljelysta harjottava vaestd ylipaansa konser-vatiivisempi, hitaampi ottamaan va.staan uudistuksia j a oppeja, jotka tarkottavat entisten olojen mullistusta. J a paljon on
kiis-telty siita vaitteesta, etta maanviljelysta harjottavan vaeston kes-kuudesta tulisi suhteellisesti enemman j a soveliaampia sotamiehia kuin kaupunkilaisammattien harjottajain.
Kansantalouden kannalta, pyrittaessa saamaan selville vaes-ton ammattijaotuksen yhteydessa olevia seikkoja, pannaan etu-paassa huomiota ammattitosiasian kansantaloudelliselle merkityk-selle: sosiaalipoliitikot j a kansantalouden tutkijat kiinnittavat huo-miotansa siihen, kuinka suuri osa kokonaisvaestdsta j a eri am-matteihin kuuluvasta vaestosta harjottaa ammattia kansantalou-dellisessa merkityksessa, kuinka suuri osa sita ei tee; kuinka suuri osa vaestosta saa elatuksensa kustakin eri ammatista, kuinka suurella osalla kokonaisvaestdsta j a eri ammatteihin kuuluvasta vaestosta on itsenainen sosiaalinen asema, kuinka suurella osalla riippuvainen, — kaikissa ottaen huomioon eri paikalliset o'osuh-teet, eri ajan kohdat, eri sukupuolet y. m. sosiaalipoliittisten paatelmien tekemisessa tarkeat seikat.
Varsinkin silloin kun laajoja sosiaalisia- uudistuksia suunni-tellaan on tarkeata, etta on olemassa luotettavia, tarkkoja ja mahdolhsimman monipuolisia tietoja kaikista tarkeimmista vaes-ton ammattijaotuksen tosiasioista. Semmoisistahan syista sai al-kunsa esim. Saksan 1882 vuoden jattilaismainen ammattitilastolli-nen vaenlasku.
Viime vuonna ilmestynyt Suomen virallisen vaestotilaston 37 vihko, joka sisaltaa katsauksen Suomen vakilukuun
vuosisa-l o 6 • Stioinen ammatiitivuosisa-lastovuosisa-lvuosisa-listejt tietojen parantamisesta.
dan vaihteessa, tarjoo myos tavallista yksityiskohtaisempia tie-toja maamme vaestosta samana ajankohtana ammattijaotuksen kannalta. Virallisen tilastomme julkaisemat luvut maan ammatti-jaotuksesta perustuvat,' muutamia yksityistietoja lukuunottamatta, niihin vaestotauluihin, • joita maamme papisto kirkonkirjojen pe-rustuksella sille lahetettyjen kaavakkeiden mukaisesti kymmen-vuosittain laatii j a jotka sitten tulevat Tilastolliseen Paatoimistoon.
•Tata ennen on yksityiskohtaisempia lukuja vaeston ammattijao-tuksesta julaistu virallisessa tilastossa vuosilta 1865, 1875, 1880 j a 1890. Kahdessa ensimaisessa oli pohjana v. 1811, kahdessa jalkimaisessa v. 1877 vahvistettu kaava; v:n 1900 ammattijaotuk-sessa noudatettiin kaavaa, j o k a samana vuonna oli iaadittu j a hyvaksytty.
Se seikka,- etta ammattitilastoUisia tietoja meidan maas-samme yleensa ei ole kasitelty.niin yksityiskohtaisesti kuin muualla
— useimmiten niita ei ole edes julaistu laanittain — riippunee siita virallisen tilastollisen laitoksemme ennen usein lausumasta syysta, etta sen mielesta numerot ammattijaotuksesta meiila ovat niin epaluotettavia, etteivat ne kannata yksityiskohtaisempaa ka-sittelemistJi. V a i k k a voihan ainoastaan tuloksia julkaisemalla j a niita vertaamalla eri ajan j a paikallisuuden suhteen, oman maan j a ulkomaitten lukuihin, joskaan ei muuta, niin ainakin saada ilmi ne epakohdat, jotka ammattitilastoamme haittaavat; muussa tapauksessahan ei' ensi tietojen kokoamisellakaan ole juuri mitaan merkitysta.
Tilastollinen Paatoimisto julaistessaan j a jotenkin yksityis-kohtaisesti kasitellessaan v:n 1900 ammattitilastoUisia tietoja, uudistaa sen nimenomaisen huomautuksen etta »vaeston jakaan-tumista ammatin tai elinkeinon mukaan koskevia, papiston anta-mia taulutietoja voidaan, kirkonkirjoissa tahan nahden esiintyvan puutteellisuuden tahden, yhta vahan kuin luku-ja kirjoitustaitoakaan koskevia tietoja, pitaa taysin luotettavina*.. T a l l a huomautuksella lausuu Tilastollinen Paatoimisto arvostelunsa siita tavasta, milla meiila ammattitilastoUisia tietoja kootaan. K u n on pakko tehda am-mattitUastoUinen jaotus kirkonkirjojen perustuksella, j a a silloin epataydelliseksi monet vallan valttamattdmat seikat. K u i n k a voi-daan esimerkiksi tehda jaotus vaeston ansaitsevaisiin j a
ei-ansait-Suomen ammattitilastollisten tietojen parajitainisesta. 107
sevaisiin aineksiin, kun kirkonkirjoissa tietenkaan sita asiaa ei ole merkitty. E i ole nimittain merkitty esim. kutka perheen j a -senista ottavat siina maarin osaa ansiotyohon 1. ammatin harjot-tamiseen, etta voisi katsoa heidan silla ansaitsevan elatuksensa, O n kylla totta, etta tallaiset perheenjasenet yleensa muuallakin pohjoismaissa (paitsi Norjassa) j a Englannissa yksinkertaisesti jatetaan erottamatta j a lasketaan ei-ansaitsevaisiin. Mutta tam-moinen menettely ei vastaa sita, niihin nykyaikainen animatti-tilasto pyrkii, j a varmaan sosiaalipoliittisesti kaikkein tarkeimpia seikkoja' siten j a a valaistusta vaille.
Toiseksi, kun ammattijaotusta on pakko tehda niin haja-naisesti kuin seurakuntien kirkkoherrankanslioissa j a tilaston, jos mieli olla valaisevaa, tulee kasittaa semmoisiakin jaotuksia, joita tuskin voinee kelvollisesti tehda ilman ammattitilastolliseen tek-niikkaan perehtymista, joutuu joko yhtenainen menettelytapa vaa-raan tai lisaantyy arveluttavasti ammattijaotuksen viimeinen ryh-ma, • joka tavallisesti sisaltaa, paitsi muuta, kaikenlaisia »epavar-moja tapauksia». J a v i e l a : ammattijaotusta varten valmistettu kaavake voi onnistuneenakaan tuskin kasittaa niin monta jaotusta, etta kaikki ne puolet, joista nykyaikaiselta ammattitilastolta odo-tetaan vastausta, voisivat tulla valaistuiksi. Se on epakohta, josta virallisessa tilastossakin usein on huomautettu j a jota todistavat k a i k k i meiila sitte v:n 1749 kaytannossa olleet kaavakkeet j a epa-kohta, joka taysin voi korjautua vain sikali kun meiila voidaan siirtya ensitietojen pohjalle,' jotka kuten ulkomaiden suurikustannuksi-sissa tilastoissa, talouskuntalistoilla talouskunnittain kootaan.
Paha epakohta j a sellainen, j o k a viime aikoihin saakka on vallinnut kaikkien sivistysmaitten ammattitilastoissa, on sekin etta ammattitilastollisen tekniikan alalia vallitsevan hailyvaisyyden tahden amthattijaotus eri aikoina on' toimenpantu jaotusperusteit-ten mukaan, jotka melkein joka kerta ovat olleet erilaisia. Sern-moisen asianlaidan vallitessa joudutaan siihen, etta on mahdoton arvostella niita muutoksia j a kehitystaipumuksia, joita valtion kansantalouden suunnassa tapahtuu, koska usein on asianlaita ollut niin, etta tilastollisten numeroitten, tassa kohden osottamat muutokset itse asiassa ovat tapahtuneet vain vastaavien maitten tilastollisissa paatoimistoissa, s. o. niiden tavassa jakaa vaestd
SttoniS7i ammattitilastollisten tietojen parantamisesta.
ryhmiin j a luokkiin. Toiseita puolen, milloin kehitysta todella on tapahtunut, on se voinut kayda nakymattdmaksi tilastollisten ai-nesten erilaisen kasittelytavan kautta. Niin hailyvia kuin am-mattijaotusperusteet yleensa kaikkialla ovat olleetkin, oli toki meidan maassa aika, jolloin sama ammattijaotuskaava kauvan oli voimassa, nimittain ajanjaksona 1815—75. Sen jalkeen on sitte taas kaavaa jo kaksi kertaa muutettu.
Katsokaamme nyt meikalaisia ammattitilastoUisia tietoja muutamissa kansantaloudellisesti kaikkein tarkeimmissa suhteissa.
I . Ansaitsevaiset j a ei-ansaitsevaiset^).
Vaeston jakaahtumisella ansaitsevaisiin j a ei-ansaitsevaisiin on kansantaloudellisesti merkitysta, koska »ceteris paribus suu-rempi osue ansaitsevaisia vaestossa merkitsee suurempaa tuotanto-k y tuotanto-k y i s y y t t a j a tuotannon tulosta, tuotanto-kortuotanto-keampaa tuotanto-kansallistuloa, tassa katsannossa tuottavan kansanosan vahempaa rasittamista muit-ten kansanosien yllapitamisen kautta: tuottavaisuus-koefficientin ko-hoamista, rasituskoefficientin alenemista kokonaisvaestdssa» (Wag-ner). E r i maiden ammattitilastossa kaytetyt jakoperusteet ansaitse-vaisiin j a ei-ansaitseansaitse-vaisiin jaettaessa ovat jossain maarin erilaiset.
Yleisesti luetaan ei-ansaitsevaisiin semmoiset perheenjasenet, etu-paassa vaimot j a lapset, jotka eivat ota osaa edes avustaen ammatin harjottamiseen. Samaten luetaan ei-ansaitsevaisiin yleisesti kaikki vaestdryhmat perheineen, joilla ei ole mitaan ammattia, vaan ovat joko kerjalaisia, vaivastaloissa j a vankiloissa olevia j . n. e. muitten elatettavina. Mutta sen jalkeen on menettely eroava: Saksassa y . m.
luetaan koroista elajat eiansaitsevaisiin; ainakin Itavallassa j a U n -karissa luetaan ne ansaitsevaisiin; samaten on meiila v. 1900 jaettaessa vaestd xtuottavaisiin» j a »tuottamattomiin» mainittu ryhma luettu edellisiin. Ammattitilaston kannalta, ' pidettaessa kansantaloudellisia nakdkohtia silmalla, luetaan n. k . ' henkildkoh- • taiset palvelijat, jotka ovat palkatut ammatin harjottajan omaa tnukavuutta j a talousaskareita varten, ei-ansaitsevaisiin, milloin ne luetaan »tuottavaisiin» kuten meiila, pidetaan sita vastoin yksityis-taloudellista nakdkohtaa silmalla.
Ansaitsevaiset j a ei-ansaitsevaiset = E r w e r b s t a t i g e j a Nicht-Erwerbstatige;
lienkilokohtainen palvelusvaki, omaiset = D i e n e n d e fiir hausliche Dienste, A n g e -liorige.
Suomen ammaiiitilasiollisien tietojen parantamieesta. 109
Jos nyt mikali mahdoUista noudatetaan saksalaisen
Jos nyt mikali mahdoUista noudatetaan saksalaisen