Itsemyötätunnon haasteiden syyt H1 H2 H3 H4 H5 H6 H7 H8 H9 H10 Yhteensä PSYYKKISET SYYT
Suhtautuminen epäonnistumisiin 1 1 1 3
Muiden miellyttäminen 1 1
Perfektionismi 1 1
Yhteensä 5
MENNEISYYTEEN LIITTYVÄT SYYT
Tausta ja lapsuus 1 1 1 3
Yhteensä 3
TILANTEESEEN LIITTYVÄT SYYT
Tilanteeseen liittyvät haasteet ja kuormitus 1 1 2
Kokemattomuus ja kollegoiden palaute 1 1
Yhteensä 3
Sisällönanalyysin viimeisenä, kolmantena vaiheena oli teoreettisten käsitteiden luominen, käsitteellistämi-nen eli abstrahointi. Tuomen ja Sarajärven (2018, 125–127) mukaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin tässä vaiheessa tarkoituksena on saada tutkimuksen kannalta relevantti tietoa erilleen. Tämän valikoidun tiedon pohjalta muodostetaan teoreettisia käsitteitä ja kokoava käsite. Käsitteellistämisprosessin osana on edelläkin kuvattu ryhmittely, jossa luokituksia yhdistetään toisiinsa niin kauan kuin aineisto sisällöllisesti antaa myöten. Alkuperäisen aineiston ilmauksista edetään abstrahoinnissa teoreettisiin käsitteisiin sekä joh-topäätöksiin. Käsitteellistämisen kautta saadaan vastaus tutkimustehtävään sekä kuvaus tutkimuskohteesta.
(Emt.) Tutkimuksessani ei syntynyt tällaista koko aineistoa kokoavaa, aineistosta nousevaa yhdistävää kä-sitettä. Kytkin kuitenkin teoriaohjaavan sisällönanalyysini tulokset yleisempään yhteyteen ja tein kokoavan tulkinnan tulos- ja pohdintaluvuissa, joissa on luettavissa esimerkiksi aineistoa kuvaavia teemoja.
4.4 Eettiset kysymykset
4.4.1 Tutkimuksen eettiset periaatteet
Noudatin pro gradu -tutkielmassani Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjetta ihmiseen kohdistuvista tut-kimuksen eettisiä periaatteista (Kohonen, Kuula-Luumi & Spoof 2019) sekä hyvää tieteellistä käytäntöä (Varantola ym. 2012). Pohdin ja otin huomioon tutkimukseeni liittyviä eettisiä ongelmia tutkimusprosessin eri vaiheissa, kuten tutkimustiedotteen laadinnassa, haastateltavien rekrytoinnissa, haastattelujen toteutuk-sessa sekä aineiston käsittelyssä. Huolehdin siitä, että sain tietoon perustuvan suostumuksen haastateltavieni osallistumisesta tutkimukseen. Annoin tutkimustiedotteessa selkeää tietoa tutkimukseni tavoitteesta ja to-teutuksesta. Avasin myös sitä, että osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja tapahtuu haastateltavien omalla suostumuksella. Lisäksi kerroin, että haastattelun aikana oli oikeus olla vastaamatta esitettyihin kysymyk-siin. Tutkimukseen osallistuminen oli mahdollista keskeyttää ilman perusteluja, milloin vain. Pyysin suul-lisen suostumuksen äänitallentamiseen ennen haastattelun alkua. Äänitallennus oli mahdollista keskeyttää haastateltavan pyynnöstä. Tutkimustiedotteen lisäksi kertasin haastattelujen alussa tiivistetysti haastatelta-van oikeudet liittyen vapaaehtoisuuteen. Korostin tutkimustiedotteessa ja haastattelun alussa annettujen tie-tojen ehdotonta luottamuksellisuutta ja tietosuojaa. Haastateltava oli tietoinen siitä, että valmis tutkielma mahdollisesti julkaistaisiin avoimena verkkojulkaisuna Itä-Suomen yliopiston sivuilla sekä myös muilla in-ternet-alustoilla.
Huolehdin mahdollisuuksieni mukaan siitä, ettei tutkittavilleni koitunut vahinkoa tai haittaa tutkimukseen osallistumisesta. Tutkimustiedotteessa mainitsin, että haastattelussa saatetaan käsitellä vaikeitakin työhön liittyviä asioita. Tällä tavoitteeni oli vähentää mahdollista yllättävää tunnekuormaa, jota työn haasteista pu-humisesta voi koitua. Mainitsin myös, että osallistumisesta ei saa palkkiota, mutta se voi osoittautua hyö-dylliseksi kokemukseksi. Haastattelun lopussa annoin yhteystietoni, mikäli mahdollisia kysymyksiä tutki-mukseen liittyen tulee haastateltavalla jälkikäteen mieleen. Olin myös valmistautunut ohjaamaan haastatel-tavan eteenpäin työterveyshuoltoon, mikäli hän haluaisi vielä puhua asioistaan. Huolehdin siitä, ettei tutki-mukseen osallistumisesta ollut haittaa kenellekään kolmannelle osapuolelle, esimerkiksi yhteiselle tutta-valle.
Huolehdin haastateltavien riittävästä yksityisyydestä ja tietosuojasta, mikä näkyi muun muassa aineistoni käsittelyssä, hallinnassa ja säilyttämisessä. Kiinnitin erityistä huomiota aineiston luonteeseen ja sen säilyt-tämisen vaatimuksiin. Säilytin aineiston niin, ettei kukaan ulkopuolinen päässyt siihen käsiksi. Poistin yh-teystiedot heti, kun niiden säilyttämiselle ei ollut enää tarvetta. Huolehdin, ettei haastateltavia ollut mahdol-lista tunnistaa aineistosta ja valmiin tutkielman sitaateista. Kiinnitin aineiston anonymisointiin erityistä huo-miota mahdollisten yhteisten tuttavien vuoksi. Poistin kaikki tunnistetiedot ja korvasin ne laittamalla kar-keistettuja tai muutettuja tietoja hakasulkujen sisälle litteraatioon. Tietosuojasyistä en identifioinut sitaa-teissa haastateltavia. Haastattelusitaatteja hyödyntäessä ja referoidessa en juuri tuonut julki taustatietoja.
Hävitin aineiston tutkimuksen päätyttyä eli poistin äänitallenteet ja alkuperäiset litteraatiot tutkielmani val-mistuttua.
4.4.2 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimukseni luotettavuuteen liittyy muutamia pohtimista vaativia asioita, joista yksi on aineistoni yleistet-tävyys. Tutkimukseni laadullisesta luonteesta johtuen otokseni ei ole tilastollisesti edustava eivätkä tulok-seni tilastollisesti yleistettäviä. Tämä ei ole kuitenkaan ongelma, sillä tilastollinen yleistettävyys ei ole tut-kimukseni tavoite. Sen sijaan tuttut-kimukseni tuottaa tietoa yksittäisten ihmisten kokemuksista ainutlaatui-sessa kontekstissaan. Aineiston pohjalta tehtyjä tulkintoja ja päätelmiä voi yleistää, siirtää ja soveltaa vas-taavanlaisten tapausten tarkasteluun.
Tuloksia arvioidessa on syytä ottaa huomioon myös aineistoni mahdollinen vinoutuneisuus ja haastateltavia yhdistäneet asiat. Etsin haastatteluun ihmisiä, joista itsemyötätunto tuntuisi aiheena jollakin tapaa omalta ja
heillä olisi siitä jonkinlainen näkemys tai jotakin sanottavaa. Seurauksena haastateltaviksi valikoitui etu-päässä henkilöitä, jotka tietoisesti pitivät itsemyötätuntoa osana elämäänsä tai suhtautuivat siihen positiivi-sesti. Syynä valikoitumiseen voi olla, että kyseisiä henkilöitä kiinnosti aihe ja siten tutkimukseen osallistu-minen muita enemmän. Tämä on tärkeää arvioitaessa tuloksia siitä, millaisia merkityksiä haastateltavat an-toivat itsemyötätunnolle ja millaisia haittoja he sen käytöstä mahdollisesti kokivat. On kuitenkin varmasti myös ihmisiä, joita itsemyötätunto työelämässä ei aiheena äkkiseltään tai lainkaan puhuttele. Tutkimukseni luotettavuutta parantaa, että haastatelluista yksi oli aiheen suhteen kriittinen ja ennakkoluuloinen. Hänen näkemyksensä haastoi muuten lähes yksipuolista näkemystä itsemyötätunnon myönteisistä puolista. Ylei-sesti ottaen olin kaikissa tutkimukseni vaiheissa mahdollisimman läpinäkyvä ja esimerkiksi analyysin tein mahdollisimman systemaattisesti. Haastattelujen toteutukseen liittyneitä seikkoja olen pohtinut tarkemmin menetelmäluvussa aineiston arvioinnin yhteydessä (alaluku 4.2.5).
4.4.3 Tutkijan positio
Tutkimuksen luotettavuuden kannalta on tärkeää ottaa huomioon oma suhteeni tutkimusaiheeseen. Tutki-mukseni aihe kiinnostaa minua, sillä toivoisin tekeväni itse valmistuttuani asiantuntijatyötä. Toisekseen olen henkilökohtaisella tasolla kiinnostunut itsemyötätunnosta ja sen harjoittelusta. Tiedostan, että minulla oli haastatteluja tehdessä ja niitä analysoidessa ajatus siitä, että itsemyötätunto saattaa osoittautua monella ta-valla hyödylliseksi työhyvinvoinnin ja työssä menestymisen kannalta. Pyrin olemaan johdattelematta haas-tatteluja oletusteni mukaisesti sekä heijastamatta omia odotuksiani tekemiini tulkintoihin. Huolimatta pyr-kimyksestäni objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen, olen tutkijana aina jollain tapaa subjektiivinen tul-kinnoissani tutkimuksen eri vaiheissa. Subjektiiviset valintani näkyvät väistämättä esimerkiksi lähdekirjal-lisuuden valinnassa. Etsin laadukkaita, tieteellisiä lähteitä, mutta joku toinen tutkija olisi voinut päätyä eri-laiseen lähteiden joukkoon. Kaikkiaan mainitsemani tekijät eivät kuitenkaan tee minusta vinoutunutta suh-teessa tapaan, jolla katson aineistoani.
Tiedostin, että voin tutkijana vaikuttaa haastattelun kulkuun sekä saatuihin vastauksiin tavallani kohdata haastateltavat ja sillä, miten asemoiduin heihin. Suhtauduin haastateltaviin ihmisinä, joilla on tieto ja omaa arvostelukykyä koskien itsemyötätuntoa ja siihen liittyvää teoriaa. Pidin haastattelut tyyliltään suhteellisen arkisina ja myötäilin vain loivasti haastateltavan tunnetiloja. Kiinnitin huomiota siihen, että en johdattelisi haastateltavien antamia vastauksia. Olin haastattelutilanteissa mahdollisimman neutraali ja asiallinen sa-noissani, mutta kannustin haastateltavia kertomaan ajatuksistaan lisää.
5 TUTKIMUSTULOKSET
Tässä luvussa käyn aineistolähtöisesti läpi tutkimukseni tulokset. Olen jakanut luvun neljään alalukuun.
Kerron aluksi, miten asiantuntijatyötä tekevät henkilöt ovat tutustuneet itsemyötätunnon aihepiiriin ja miten he itsemyötätunnon ymmärtävät. Selvitän myös, miten ja millaisissa tilanteissa he itsemyötätuntoa käyttävät ja miten kokevat itsemyötätunnon osana tai puuttuvana osana elämäänsä. Käyn läpi, millaisia merkityksiä haastateltavat antavat itsemyötätunnolle. Lopuksi esittelen heidän antamiaan suosituksia itsemyötätunnon tukemiseen. Liitteissä oleva taulukko havainnollistaa tulosten pää- ja yläluokkia, joiden pohjalta olen ra-kentanut tämän luvun (ks. liite 3).
5.1 Itsemyötätunnon käsite ja siihen tutustuminen 5.1.1 Itsemyötätuntoaiheeseen tutustuminen
Itsemyötätunnon aihepiiri voi olla monille tuttu, mutta ei suinkaan kaikille. Siihen voi tutustua kirjavia reit-tejä pitkin ja se on ymmärrettävissä hyvin monella tapaa. Haastateltavat olivat vaihtelevasti kuulleet itse-myötätunnon tai niin sanotun "armollisuuden itseään kohtaan" käsitteestä ja sen takana olevasta ilmiöstä.
Suurimmalle osalle tutkittavia itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan koskeva ilmiö ja laajempi ajat-telutapa olivat tuttuja, mutta itse käsitteet vieraampia. Jompikumpi käsitteistä, itsemyötätunto tai armolli-suus itseä kohtaan, saattoi olla haastateltavalle tutumpi. Käsitteen oli saattanut kuulla myös vain joskus ohimennen. Eräälle tutkittavalle takana oleva ajatus oli tuttu, mutta itsemyötätunnon käsite aivan uusi. Toi-saalta muutamalle haastateltavalle sekä ilmiö että käsitteet olivat tuttuja. Seuraavissa katkelmissa haastatel-tavat kuvaavat sitä, kuinka tuttuja käsitteet heille ovat.
"ehkä sanana itsemyötätunto oon mä sen varmaan joskus kuullu"
"no ehkä on jossain yhteyksissä ollu esillä mutta ei oo mulle niin tuttu termi et ehkä just se itselle pitää olla armollinen mutta se itsemyötätunto ni ehkä vähän vieraampi"
Yksi haastateltavista ei ollut kuullut itsemyötätunnosta tai siihen liittyvästä aihepiiristä ennen haastattelua ja suhtautui aiheeseen kriittisesti. Haastattelukysymyksiä piti tästä johtuen jonkin verran soveltaa muista haastatteluista poiketen. Hänellä oli muita enemmän kielteisiä mielleyhtymiä aihetta kohtaan, joskin ne
osit-tain lievenivät haastattelun edetessä. Viittaan kyseiseen haastateltavaan tässä tutkimuksessa esimerkiksi sa-noilla "itsemyötätuntoon kriittisesti suhtautunut haastateltava". Haastateltava arveli rationalisoivansa kaik-kia asioita ja totesi, ettei hänellä ole itsemyötätuntoon liittyviä ajatuksia eikä hän tunnista paljoakaan tähän liittyviä asioita omassa toiminnassaan. Hän kertoi kuitenkin olevansa avoin sille, jos jotakin voisi haastat-telun myötä löytyä. Huomattavaa oli, että aiheen tuttuus ei ollut tae sille, että haastateltavat olisivat kokeneet itsensä erityisen myötätuntoisiksi itseään kohtaan, kuten eräs haastateltava toteaa.
"joo mä oon sit varmaan aika huono ite täs itsemyötätunnossa tai ((naurua)) et ihan tällänen taustatieto et mä en oo kauheen paras itsemyötätuntoisin ihminen vaikka mä oon siitä lu-kenu"
Haastateltavat olivat kuulleet itsemyötätunnon tai "armollisuuden itseään kohtaan" käsitteestä ensimmäistä kertaa vaihtelevina ajankohtina, tyypillisimmin jossain kohtaa 2010-lukua. Kauimmin käsitteestä tietoisena ollut oli kuullut siitä jo 10 vuotta sitten. Osa taas oli kuullut aiheesta viime vuosien aikana ja se saattoi olla verrattain uusi tuttavuus, jolloin siihen oli tutustunut esimerkiksi vasta noin vuosi sitten.
"joo se on itelle jos aatellaan ett jos viis vuotta sitten minulta olisi kysynyt niin minä en olisi ((naurua)) tunnistanut käsitettä eikä se olis ollu mitenkään aktiivinen omassa tilanteessa -- et vuosi sitten siihen on käsitteenä havahtunu"
Kaikki haastateltavat eivät kuitenkaan osanneet nimetä mitään tiettyä ajankohtaa, jolloin käsitteistä olisi kuullut ensimmäistä kertaa. Itsemyötätuntoon kriittisesti suhtautuneelle käsite oli täysin uusi. Toisilla itse-myötätunnon käsite saattoi olla uusi, mutta itseä koskevan vaativuuden vähentämiseen liittyneet ajatukset olivat tulleet elämään vähitellen. Moni haastateltava toi esille, että aihe oli ollut elämässä, vaikka käsite itsessään ei ollutkaan kovin tuttu.
"een mä osaa sanoa -- se on vaan vähitellen tullut oivallus että -- sellain ei saa olla itselleen liian vaativa"
Itsemyötätunnon tai armollisuuden itseä kohtaan käsite valuu ihmisten tietoisuuteen monenlaisia väyliä pit-kin. Ne olivat tulleet tutkittaville tutuiksi monien eri tahojen kautta, joita olivat työ, työuupumus, muu elämä, kirjallisuus ja media. Suurin osa haastateltavista oli kuullut aiheesta useilta eri tahoilta. Yleisimmin he olivat tutustuneet käsitteisiin työn kautta ja erityisesti työpaikan sosiaalisissa tilanteissa. Haastateltavat olivat kuulleet niistä myös työtehtävissä ja koulutuksissa sekä muissa valmennuksissa, kursseilla ja tilai-suuksissa. Jotkut haastateltavat olivat työssään tekemisissä psykologisten teemojen kanssa, jolloin toisia ihmisiä seuratessa tietoisuus itsemyötätunnosta ja sen tärkeydestä oli kasvanut. Seuraavat sitaatit kuvaavat erilaisia työhön liittyviä reittejä tutustua itsemyötätuntoon.
"ehkä sit on tullu tietosemmaks vast tässä työuran myötä -- koulutuksissa on siit puhuttu että pystyis just hyväksymään sen että aina kaikki ei mee niiku toivois"
"no kyllä siitä töissäkin tai silleen enemmän se on ehkä sit semmosta kahvipöytäkeskustelun tyylistä -- että pitää pitää päivät semmosina ettei ne aina veny ja että myös hyväksyä se ettei pysty tekemään kaikkea ihan täydellisesti tai aikataulussa"
Haastateltavien työpaikkojen kulttuureissa oli hyvin paljon eroja siinä, miten paljon siellä puhuttiin aihepii-ristä. Työpaikan sosiaaliset tilanteet eivät olleet kaikille luonteva areena puhua aiheesta. Eräällä haastatel-tavalla taas itsemyötätunto oli kiinteä osa työpaikalta saatavaa tukea.
"ei meillä työyhteisössä ehkä ei ole semmonen kulttuuri ihan tämmösistä sitte puhua"
"meiän nykyses paikas -- ni siellä asia käsitellään tai meil on semmosii tapoi et jos ei se itse-myötätunto ehkä lähe siitä et miten pystyy sit taas kavereit pyytää apuun siihen -- voi pari kollegaa ottaa ja heille kertoo ja he kuuntelee ja he on siin tukemassa ja antaa sitä myötä-tuntoo"
Käsitteet olivat tulleet tutuiksi myös työuupumuksen ja muun elämän myötä. Yksi haastateltava joutui hen-kisen väsymisen takia "kantapään kautta" ottamaan uuden asenteen suhtautumisessaan työhön. Haastatel-tava kertoi, että työpsykologi oli kannustanut häntä suhtautumaan itseen lempeämmin, jolloin kykenee suh-tautumaan lempeämmin muihin. Lisäksi haastateltavien omat kokemukset ja pohdinnat sekä sosiaaliset ti-lanteet vapaa-ajalla olivat tutustuttaneet aiheeseen. Pari haastateltavaa oli tutustunut aiheeseen liikuntahar-rastuksen kautta.
"keskusteltu mut myös ihan omien kavereiden kanssa vapaa-ajalla"
"on sitä myös ite pohtinu"
"harrastuksessa tavallaan joutuu kohtaamaan sitä semmosta keskeneräsyyttä"
Itsemyötätunnon ja armollisuuden itseä kohtaan käsitteet olivat tulleet tutuiksi niin ikään kirjallisuuden ja median välityksellä. Internet ja muu media sekä toisaalta kirjallisuus ja muut kirjoitukset olivat tuoneet aihetta lähemmäksi. Sosiaalisessa mediassa, hyvinvointiblogeissa sekä uutismedioiden työssä jaksamiseen liittyvissä artikkeleissa oli joidenkin haastateltavien mukaan sivuttu aihetta. Osa haastateltavista oli lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja.
"välillä nousee jostaki Instagramista tai muuten niin näistä näin juttua"
" ehkä jotenki aina jossaki tilaisuuksissa jossaki on siitä ollu juttuu tai jonku kirjotuksen lu-kenu"
5.1.2 Asiantuntijatyötä tekevien henkilöiden käsitykset siitä, mitä itsemyötätunto on
Haastateltavilta kysyttiin heidän käsityksistään siitä, mitä itsemyötätunto on tai voisi olla. Olin kertonut haastattelukutsussa ja kerroin uudelleen haastattelun alussa itsemyötätunnon viittaavan siihen, että esimer-kiksi työhön liittyvinä vaikeina hetkinä henkilö pyrkii suhtautumaan itseensä ystävällisesti ja ymmärtäväi-sesti. Haastateltavien käsitykset itsemyötätunnosta on jaettavissa psyykkisiin ja toiminnallisiin. Itsemyötä-tunto miellettiin erityisesti psyykkiseksi ilmiöksi. Ystävällinen sisäinen puhe ja lempeys itselle samoin, kuin hyvälle ystävälle, oli toistuva itsemyötätuntoa koskeva merkitys. Usean haastateltavan mielessä itsemyötä-tunto oli myös armollisuutta ja anteeksiantoa sekä ymmärtäväisyyttä itseä kohtaan.
"mulle ainaki tosi vahvasti et miten myötätuntoinen olet itsellesi et puhuks sä itsellesi niiku sä puhut sun jolleki hyvälle kaverille tai sun rakkaalle tai jollekin muulle tärkeelle ihmiselle tai sun koiralle tai siis whatever semmoselle"
"mun mielest se on sitä että kun huomaa tehneensä tai jättäneensä tekemättä jotakin niin pystyy antamaan sen itselleen sit anteeks eikä jää jauhamaan sitä"
Kyseinen käsitys sopii yhteen Neffin (2003a; 2003b) ensimmäisen itsemyötätunnon osatekijän, ystävälli-syyden itseä kohtaan, kanssa. Vaikka pyysin haastateltavia kuvaamaan käsitteen omin sanoin, on huomioi-tava, että näiden merkitysten nouseminen esiin voi johtua siitä, miten määrittelin itsemyötätunnon haastat-telukutsussa ja haastattelun alussa. Eräs haastateltava kuvaili itsemyötätuntoa itsen myötätuntoisena kuun-teluna ja hyväksyntänä. Osalle haastateltavista itsemyötätunnosta tulivat mieleen myös oman ihmisarvon ja itsearvostuksen ymmärtäminen, muutoksen salliminen sekä joustavuus.
"se itsensä empaattinen kuunteleminen tulee sisältäen myös sitte sen itsensä hyväksymisen ja armollisuuden itseensä"
"ymmärtää sen että ihmisellä on arvo ihmisenä itsenään eikä vain sen tekemisen tai tuotta-misen kautta"
Itsemyötätunto hahmotettiin psyykkisen ulottuvuuden lisäksi toiminnallisuudeksi. Puolet haastateltavista mielsi itsemyötätunnon rajojen asettamiseksi sekä kohtuulliseksi vaativuudeksi, jolloin itseltä ei vaadita täydellisyyttä.
"lepopäivä on lepopäivä eli tiettyjen rajojen tekeminen itselle auttaa sitä -- ja tosiaan se että ei oo täydellistä ja joskus että sallii sen todellaki ett ei todellakaan tiedä jotaki asiaa et sitte et tekee sen selväks"
"on ok sen kanssa että asiat eivät ole aina täydellisiä ((naurahdus)) tai että oma suoriutumi-nen vaikka jos puhutaan sillee työvuoden läpi nii ei voi olla sitä sataa prosenttia"
Itsemyötätunnon ajateltiin olevan myös mielekästä tekemistä. Lisäksi sen miellettiin olevan aivan konkreet-tisesti palautumisesta huolehtimista ja työn organisointia.
"sallii itsensä tehdä mielekkäitä asioita eikä pakota tekemään jotaki mikä ei ole mielekästä"
"sitä ensinnäkin että ei tee liian pitkiä päiviä -- nukkuminen on hirveen tärkeetä -- ja kirjot-taa ne tehtävät käyttää paremmin sitä kalenteriansa vielä vaan ja priorisoi"
Itsemyötätuntoon kriittisesti suhtautunut haastateltava kertoi ajatelleensa ensiksi, että itsemyötätunto olisi
"jotain uskontohommaa" tai "nössöjen hommaa". Hänellä tuli armollisuudesta mieleen uskonnollisuus, ja kertoi, ettei jaa eikä ymmärrä kristillisyyden armokäsitystä. Haastateltava kuitenkin pohti, että ehkä itse-myötätunto voi olla jotain muutakin ja totesi myös, ettei oikeastaan tiedä, mitä käsite psykologisessa tai muussa kontekstissa tarkoittaa.
"nousi kyllä ensimmäiseksi mieleen että se on jotaki semmosta nössöjen hommaa missä an-netaan periksi kaikista asioista ja sitte vellotaan jossaki semmosessa itsesäälissä eikä saa asioita aikaan"
Ensimmäisten mielleyhtymien jälkeen itsemyötätuntoon kriittisesti suhtautunut haastateltava pohti, voisiko itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että sallitaan itselle joitakin asioita sekä ymmärretään se, ettei jaksa tai pysty kaikkea. Vaikka itsemyötätunnosta ei olisi siis kuullut aikaisemmin, sen merkitys on helposti pääteltävissä.
Omassa elämässään kyseinen haastateltava mietti itsemyötätunnon voivan olla sitä, että ymmärtää omat rajat, eikä luule itsestään liikoja. Haastateltava arveli armollisuuden itseään kohtaan olevan myös sitä, ettei piiskaa itseään liialla työnteolla, vaan antaa itsensä myös levätä.
5.2 Itsemyötätunnon harjoittelu ja käyttö
5.2.1 Työtilanteet, joissa itsemyötätunto on ollut tarpeen
Itsemyötätunnon tarpeeseen voi havahtua eri kohdissa elämää ja eri tilanteissa. Haastateltavat muistelivat, milloin olivat ajatelleet ensimmäistä kertaa, että olisi hyvä olla myötätuntoisempi itseään kohtaan. He myös kuvasivat haastavia tilanteita töissä ja muussa elämässä, joissa oli ollut tarvetta olla myötätuntoinen itseään kohtaan. Vastauksissa toistui nuoruuden tilanteet, työtilanteet sekä muun elämän ja vapaa-ajan haasteet.
Muutama haastateltava oli tutustunut aiheeseen työuupumuksen kautta. Ensinnäkin lähes jokainen haasta-teltava viittasi nuorena, opiskelijana tai vastavalmistuneena olleisiin haastaviin tilanteisiin, jolloin itse-myötätunto oli ollut tarpeen. Puolet haastateltavista oli juuri nuorena ensimmäistä kertaa ajatellut, että olisi hyvä olla myötätuntoisempi itseään kohtaan. Tällöin he olivat myös aktiivisesti harjoitelleet sitä. Vielä uransa alkuvaiheessa olevat haastateltavat kokivat itsemyötätunnon tarpeelliseksi.
"varsinki tälleen uran alkuvaiheessa tietenki tulee tosi paha mieli ku on kokenu et on tehny parhaansa ni sitte on ollu nii epävarma siitä omasta asiantuntijan roolista -- ni sitte niissä tilanteissa on tietoisesti yrittäny käyttää sitä itsemyötätuntoa"
"mun pitää muistutella että mitä mä teen on riittävän hyvää -- se on ollu koulumaailmassa ja siellä ku meni ensimmäistä kertaa töihin ja tietysti nyt kun on vaativampi työ"
Yhdellä haastateltavalla oli ollut nuorena töissä henkisesti haastavia tilanteita sekä pohdintaa siitä, tulisiko joitain asioita tehdä toisin. Uran alkuvaiheeseen oli sattunut 1990-luvun lama, minkä johdosta hänen oli työssään pitänyt selvittää asiakkaiden haastavia tilanteita. Haastateltava koki, että hänellä ei ollut ollut tähän riittävästi henkisiä valmiuksia. Nykyään kuormitus ja haasteet olivat kuitenkin jo tuttuja ja kokemus autta-massa haasteissa.
"semmoset henkiset hankalammat asiat on ollu ehkä siellä uran alkupäässä jollon oli paljo enemmän semmosta tavallaan asioitten tekemiseen liittyviä semmosia tavallaan itselle selvit-tämättömiä kysymyksiä"
Osa haastateltavista oli miettinyt itsemyötätuntoa jo opiskeluaikana. Yksi haastateltava oli löytänyt opiske-lujen ja koulutusten kautta omia tapojaan ymmärtää itsemyötätuntoa, joskin jo lapsuuden kasvatuksessa oli ollut "tärkeet hyväksyy itsensä ja et ollaan tärkeitä ja inhimillisiä". Haastattelujen pohjalta yleisenä huo-miona voidaan todeta, että kokemuksen kautta itsemyötätunto näytti helpottuvan nuoruuteen ja uran alkuun verrattuna. Seuraavat sitaatit kuvaavat itsemyötätunnon aiheen miettimistä nuoresta pitäen.
"no se on varmaa tullu ehkä ihan alunperin jo tiekkö lukioaikana -- tajusin että eihän se nyt haittaa et mä en saa kymppejä kaikesta et kasi on oikeesti hyvä"
"opintojen aikana oon jo sitä aatellu -- sitte heti ku oon valmistunu ja menin töihin ni sit siit saa kans siinä se on arjessa jokapäiväses työssä tullu sillee esiin"
Yleisesti työssä oli monia tilanteita, joissa haastateltavat kokivat itsemyötätunnon olleen tarpeen. Erityisesti vastauksissa toistuivat työhön liittyvät sosiaaliset haasteet, joita oli kokenut lähes puolet haastateltavista.
Yleisesti työssä oli monia tilanteita, joissa haastateltavat kokivat itsemyötätunnon olleen tarpeen. Erityisesti vastauksissa toistuivat työhön liittyvät sosiaaliset haasteet, joita oli kokenut lähes puolet haastateltavista.