KUKA KAATOI HALLITUKSEN?

Eduskunnassa käytävää välikysymyskeskustelua edelsi kiivas sananvaihto kokoomuksen ja maalaisliiton välillä. Kokoomus hyökkäsi sekä V. J. Sukselaisen hallituksen epäparlamentaarisuutta että maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimoa vastaan. Jälkimmäiseen oli syynä hänen reilua paria viikkoa aiemmin nilsiäläisille pitämä puheenvuoro. Hän viittasi siinä oikeiston puuhaavan Suomeen uutta IKL:ää, jonka perimmäisenä tavoitteena olisi Suomen ulkopoliittisen suuntauksen muuttaminen.

Vastatessaan kokoomuksen kansanedustaja Mauri Sepän aiheesta esittämään kysymykseen, katsoi sisäministeri Teuvo Aura esitetyiltä väitteiltä olevan ”pohjain poissa”.⁴²⁶ Tämä kannanotto puolestaan sai maalaisliiton entistäkin enemmän takajaloilleen. Se katsoi sisäministerin asiasta antamien kannanottojen edustavan vain hänen henkilökohtaista käsitystään – ilman, että hän olisi neuvotellut antamansa vastauksen sisällöstä oman virkamieskuntansa kanssa. Maalaisliitto muistutti Teuvo Auran olleen ”hyvää pataa” kokoomuksen kanssa ”asiassa, jos toisessakin” ja katsoi hänen sen vuoksi olevan sopimaton maalaisliittolaisvetoisen hallituksen sisäministeriksi.⁴²⁷

Poliittisen ilmapiirin voimakas sähköistyminen ei ottanut laantuakseen välikysymyskeskustelun käynnistyttyä eduskunnassa. Jotain vallinneen tunnelman kiihkeydestä kertoi se, että eduskunnan puhemiesneuvosto päätti keskeyttää

426 Aamulehti 16.10.1957. Päivän Muut Lehdet –palstalla Aamulehti noteerasi Uuden Suomen edellispäivän kannanoton, jossa se syytti V. J. Sukselaista parlamentaaristen käytäntöjen unohtamisesta uutta hallitusta muodostettaessa.

427 Aamulehti 17.10.1957; Muut Lehdet –palsta. Maakansan Teuvo Auraan kohdistama kritiikki tuomittiin lehdistössämme – kommunisteja ja Kansan Uutisia lukuun ottamatta – varsin laajasti:

Helsingin Sanomat katsoi maalaisliiton vihjailevan hyökkäyksen sisäministeri Auraa vastaan osoittavan, että se – huolimatta suurimman porvaripuolueen asemasta – alentui käyttämään kommunistien kanssa samanlaisia menetelmiä. Myös Satakunnan Kansa tuomitsi Maakansan Auraa vastaan tekemän hyökkäyksen – sen, että se hallituksen tärkeimpänä äänenkannattajana pani matalaksi oman hallituksen vastauksen tehtyyn eduskuntakyselyyn. Samalla se hämmästeli – jopa tiettyyn ivalliseen sävyyn – miksei Arvo Korsimo ollut käynyt tarinoimassa tietojaan sisäministerille ja hallitukselle. Uusi Suomi katsoi Maakansan Auraan kohdistaman hyökkäyksen osoittavan, kuinka vieraita demokratian periaatteet sillä hetkellä maalaisliiton politiikalle olivat. Kuten sanottua, Kansan Uutiset – tosin vasta seuraavana päivänä – poikkesi omissa arvioissaan muusta lehdistöstämme: se katsoi Auran suojelleen omalla puheenvuorollaan kokoomuksen vaarallisia puuhia. Aamulehti 18.10.1957; Muut Lehdet –palsta. Päivä tämän jälkeen Jumi puolestaan kiitti omassa kolumnissaan puhemiesneuvostoa siitä, että se ei sallinut Aarre Simosen ja Esa Kaitilan ”perheriitoja paljastavien” puheenvuorojen radioimista. Sen mielestä V. J.

Sukselainen oli ottopoikiin turvautumalla syventänyt sekä kansanpuolueen että ennen kaikkea sosiaalidemokraattien sisäistä kahtiajakoa. Muiden kokoomuslaisten tavoin Jumi oli valmis liputtamaan yhä laajapohjaisen hallitusyhteistyön puolesta. Aamulehti 19.10.1957.

välikysymyskeskustelun radioinnin Aarre Simosen ja Esa Kaitilan puheenvuorojen ajaksi, jotka se katsoi liian propagandistisiksi. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pitänyt Arvo Salminen tivasi V. J. Sukselaiselta syitä siihen, miksi maalaisliitto näytti olevan valmis yhteistyöhön jopa kommunistien, mutta ei kokoomuksen kanssa.⁴²⁸ Aamulehti – puhuessaan uusparlamentarismista – jatkoi samalla linjalla valittaessaan, kuinka vähän hallitus näytti vallinneessa tilanteessa välittävän eduskunnasta ja parlamentarismista. Erityisesti se kiinnitti huomiota pääministerin välikysymyskeskustelun aluksi omassa puheenvuorossaan lausumaan arvioon siitä, että hallitusyhteistyö äärimmäisen oikeiston [kurs. MT] kanssa ilman työväestöä edustavia piirejä nähtiin maalaisliitossa vaikeana. Lehti muistutti maalaisliiton kaatamien viiden puolueen puheenjohtajien neuvottelujen tähdänneen juuri tuonkaltaiseen yhteistyöhön.

Se ei voinut hyväksyä Sukselaisen esittämää kannanottoa siitä, että maan parlamentaarinen käytäntö ei edellyttänyt hallitustunnustelijalta neuvotteluja kaikkien eduskuntaryhmien kanssa vaan, että hän saattoi tukeutua niihin ryhmiin, joiden myötävaikutuksen katsoi hallituksen syntymisen kannalta suotavana. Niin ikään Sukselaisen eduskuntaryhmien kokoonpanoa parlamentaarisuuden kannalta vähätelleet lausunnot saivat Aamulehden tuohduksiin: se katsoi näiden pääministerin antamien lausuntojen todistavan, että parlamentaariset puitteet ja parlamentarismin henki oli mahdollista syrjäyttää maalaisliiton tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien tieltä.

Tamperelaislehti näki tämänkaltaisen toiminnan suhteessa pyrkimyksiin laajapohjaisesta hallituksesta vahingollisena koko maalle ja kunniattomana maalaisliitolle.⁴²⁹

Vuorokauden kestäneen kiihkeänsävyisen välikysymyskeskustelun päätteeksi äänestettiin V. J. Sukselaisen vähemmistöhallituksen luottamuksesta. Äänin 91 - 73 voittaneessa kommunistien ponnessa työväen edustuksen kasvattaminen hallituksessa nähtiin välttämättömäksi sekä kansalaisten elintason kohottamisen, kansantalouden tervehdyttämisen että demokraattisen järjestelmän kehittämisen vuoksi. Hallituksen parlamentaarisen pohjan laajentaminen tuli kommunistien ponnessaan esittämän arvion mukaan toteuttaa siten, että ”kansaamme vaarantavien oikeistoainesten osallistuminen

428 Aamulehti 18.10.1957.

429 Aamulehti 18.10.1957; pääkirjoitus.

hallitukseen ei tule kysymykseen”. Lopullisessa äänestyksessä tämä ponsi voitti kaikkien yllätykseksi puhemiehen ehdotuksen äänin 75 – 74.⁴³⁰ Paljon parjausta alusta lähtien osakseen saanut Sukselaisen hallitus oli kaatunut.

Aamulehti vaikutti olevan tapahtuneesta hämillään. Yllättyneitä oltiin ennen kaikkea siitä, että hallitus kaatui kommunistien, ei kokoomuksen tukemaan sosiaalidemokraattien ponsiehdotukseen. Toisaalta myönnettiin, että hallitus oli jo pitemmän aikaa pysynyt pystyssä vain sen vuoksi, ettei sen kaataminen ollut sopinut kommunistien taktillisiin suunnitelmiin. ”Äärimmilleen viedyn taktisen pelin voitosta”

– kuten Aamulehti kommunistien menettelyä käydyssä luottamuslauseäänestyksessä kuvasi – huolimatta se julkitoi omana kantanaan kielteisen suhtautumisen maalaisliiton ja kommunistien uumoiltuun hallitusyhteistyöhön. Vaikeassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa Aamulehti toivoi puolueiden kesken löytyvän hyvää tahtoa, jonka pohjalta se katsoi – yhä edelleen – viiden puolueen yhteishallituksen mahdolliseksi. Ellei tähän eri puolueiden toimesta suostuttaisi, ei lehti nähnyt vallinneessa tilanteessa muuta mahdollisuutta kuin eduskunnan hajottamisen ja uusien vaalien järjestämisen. Tästä väistämättä seuraavalla ylimenokaudella se oli valmis antamaan maan asioiden hoidon virkamieshallituksen käsiin. ⁴³¹

Hetimmiten V. J. Sukselaisen hallituksen hajoamisen jälkeen suoritetulla nk. presidentin kierroksella hahmoteltiin tulevia hallituskuvioita. Kokoomuksesta Urho Kekkonen tapasi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arvo Salmisen ja kansanedustaja Lauri Järven.

Tapaamisessa ensiksi mainittu uumoili vasta seuraavalla viikolla kokoontuvan eduskuntaryhmän olevan hallitusasiassa entisellä kannallaan ja ehdottavan kasattavaksi maahan laajapohjaista toimintakykyistä hallitusta.⁴³² Hallituksen yllättäväksi luonnehdittu hajoaminen ei näyttänyt lyövän mitään erityistä leimaa kokoomuksen seuraavaan puoluehallituksen kokoukseen. Se pidettiin samana päivänä, jolloin eduskuntaryhmän oli määrä kokoontua pohtimaan yhteistä kantaansa hallituskysymyksessä. Eduskuntavaaleja silmälläpitäen Vapaamielisten Liiton kanssa

430 Felix Seppälän pvk. 18.10.1957. HMA.

431 Aamulehti 19.10.1957; pääkirjoitus. Paitsi pääkirjoituksessaan, Aamulehti povasi eduskunnan hajottamista myös etusivullaan – samalla, kun se kertoi kokoomuksen eduskuntaryhmän edustajien tapaavan tasavallan presidentin jo aamuyhdeksältä.

432 Aamulehti 20.10.1957.

käytyjen vaaliliittoneuvottelujen todettiin toki johtaneen myönteiseen lopputulokseen.⁴³³ Jo sitä ennen hyväksytyssä puolueen seuraavan vuoden toimintaa säätelemään pyrkivässä toimintasuunnitelmassa lähestyviä eduskuntavaaleja käsiteltiin jopa silmiinpistävän niukanlaisesti – olkoonkin, että niiden merkitystä sekä koko valtakunnalle että 40-vuotisjuhliaan samana vuonna viettävälle kokoomukselle pidettiin suorastaan ensiarvoisen tärkeänä.⁴³⁴

Kokoomuksen puoluehallituksen puoluevaltuustolleen esittämässä toimintasuunnitelmassa harjoitettu talouspolitiikka leimattiin tällä kertaa peräti mielettömäksi. Sen katsottiin johtaneen maan sekä luottamuskriisiin että julkisen elämän rappiotilaan. Samalla häikäilemättömän puoluevaltaisuuden todettiin johtaneen eduskunnan ja hallituksen arvovallan alenemiseen ja kansan tyytymättömyyteen. Kiitos uuden periaateohjelman, oman puolueen asema nähtiin tulevaisuutta ajatellen kuitenkin suotuisana – samalla, kun muistutettiin, ettei kokoomusta voitu syyttää vallinneista vaikeuksista. Pitkän oppositiokauden nähtiin aiheuttaneen passivoitumista puolueessa, jonka puolestaan katsottiin lisänneen siihen kohdistunutta kielteistä arvostelua. Ei siis ihme, että kokoomuksen puoluehallitus pyrki tulevien eduskuntavaalien ja omien 40-vuotisjuhliensa kynnyksellä aktivoimaan kauttaaltaan toimintaansa panostamalla mm.

jäsenhankintaansa ja puolueen sisäisen toiminnan tehostamiseen. Lähestyvien eduskuntavaalien osalta kokoomuksen menestymistä pidettiin todennäköisenä. Puolueen jäsenten kaikinpuolinen aktiivisuus tulevassa vaalimenestyksessä nähtiin ensiarvoisen tärkeäksi.⁴³⁵

433 Kokoomuksen puoluehallitus ptk. 22.10.1957. PTA.

434 Kokoomuksen puoluehallitus ptk. 22.10.1957; liite 1. PTA. Toimintasuunnitelman pohjalta kokoomuksen puoluevaltuusto antoi sääntömääräisessä syyskokouksessaan julkilausuman, joka julkaistiin Aamulehdessä kahta päivää myöhemmin, 24. lokakuuta. Huomionarvoista on, että ensimmäisenä siinä korostettiin kansamme ulkopoliittista yksimielisyyttä. Tulevaisuutta silmälläpitäen kansallisen yksimielisyyden toivottiin valtaavan alaa myös sisäpoliittisissa kysymyksissä. Eduskuntavaalien osalta tähdennettiin porvarillisten puolueiden kesken solmittavien vaaliliittojen tärkeyttä. Näin muodoin eduskuntaan valittavien kansanedustajien toivottiin tiivistävän yhteistyötään myös varsinaisessa kansanedustantyössään. Aamulehti toisti samansisältöisen kannanoton vielä seuraavan päivän (25.10.) pääkirjoituksessaan.

435 Kokoomuksen puoluehallitus ptk. 22.10.1957; liite 1. PTA. Hyvin samansuuntaisia ajatuksia kokoomuksen puoluehallituksen kanssa vallinneesta poliittisesta tilanteesta esittivät Tampereen Kansallisten Nuorten tilaisuudessa jo paria päivää aiemmin puhuneet opettaja Lauri Santamäki ja professori Erkki Leikola. Santamäki syytti vallinneesta kriisitilanteesta moraalista kriisiä, jonka hän katsoi liian tiukasti vallastaan kiinni pitävien hallituspuolueiden syyksi. Henkilötasolla hän arvosteli eritoten maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimoa, joka hänen mukaansa oli syyllistynyt uudesta

V. J. Sukselaisen hallituksen kaaduttua Aamulehdessä seurattiin tarkoin muiden puolueiden lehtien aiheesta käymää jälkipyykkiä. Se ei kokoomusnäkökulmasta katsottuna näyttänyt kovinkaan mairittelevalta. Ei liene yllätys kenellekään, että tässä suhteessa kunnostautuivat eritoten maalaisliiton Maakansa ja kommunistien Kansan Uutiset.⁴³⁶ Se oli omiaan synnyttämään kritiikkiryöpyn, jossa Aamulehden osalta kunnostautui – kuinkas muuten – Väinö Peltonen oman tutun Jumi nimimerkkinsä suojaamana. Hän arvosteli selväsanaisesti maalaisliittoa ja ennen kaikkea kaatuneen hallituksen pääministerinä toiminutta Sukselaista, joka Lohjalla pitämässään puheessa – viitatessaan välikysymyskeskustelun äänestyskäyttäytymiseen – oli sanonut kokoomuslaisten aina olleen tyhjänpainajia. Kommunisteja kritisoidessaan Peltonen puolestaan tarttui Kansan Uutisten hallituksen hajoamisen jälkeen esittämään

”korsimolaiseen linjaukseen”, jossa puolue ilmoitti valmiudestaan hallitusyhteistyöhön maalaisliiton, sosiaalidemokraattien ja SAK:n kanssa – puolustaakseen kansaa oikeiston vallankaappaushankkeilta. Maalaisliitolle kohdistamastaan kritiikistä huolimatta Peltonen esitti vahvan epäilyksensä heidän halustaan suostua mainitunkaltaiseen yhteistyöhön, kiitos eduskuntavaalien läheisyyden. Tässä yhteydessä – vedoten kansan suuren enemmistön uskoon – myös hän esitti ajatuksen viiden yhteiskuntaa rakentavan puolueen yhteishallituksesta ja toivoi maalaisliiton siihen suostuvan.⁴³⁷

IKL:stä puhuessaan perusteettomaan massojen pelotteluun. Tilaisuuden pääpuhujana ollut Leikola arvosteli puheessaan eritoten maalaisliittoa, mutta myös kansanpuoluetta aatteettomuudesta, jonka hän katsoi molemmilla pitkälti hukkuneen itsekkyyden lokaan. Hän esitti toiveenaan, että kokoomus, Vapaamielisten Liitto ja ruotsalaiset yhdistäisivät jatkossa voimansa ”kaikkien kokoavien voimien puolueeksi”. Aamulehti 21.10.1957.

436 Maakansa katsoi hallitukselle epäluottamuksen antaneen eduskunnan syyllistyneen irvokkaaseen parlamentarismiin – samalla, kun se yritti todistaa sosiaalidemokraattien johdon – toisin sanoen Tannerin – ja kokoomuksen pakottaneen kommunistit kaatamaan hallituksen. Aamulehti vastasi samassa yhteydessä esitettyihin syytöksiin toteamalla, että hallituksen kaatumisen aiheutti hallitsevan puolueen omien laskelmien pettäminen. Kansan Uutiset iloitsi kommunistien taantumukselle aiheuttamasta tappiosta ja povasi sen voittajan elein määräävän tulevan hallituksen kokoonpanosta. Aamulehti 20.10.1957; Muut Lehdet –palsta.

437 Aamulehti 22.10.1957. Seuraavana päivänä Aamulehden Herra toimittajalta –palstalla laajapohjaisen hallituksen puolesta puhui PMP:n entinen puheenjohtaja Eino Yliruusi. Hän sysäsi aloitteen asiassa ennen kaikkea maalaisliitolle, jonka hänen nähdäkseen tuli ennen neuvotteluja voittaa vain oma kunnianarkuutensa. Huomattavan osan puheenvuorostaan Yliruusi käytti kokoomuksen hallituskelpoisuuden, samaten kuin pienviljelijäväestön työn tärkeyden korostamiseen. Muut Lehdet – palstalla Uusi Aura toi julki omana kantanaan, että laajapohjainen hallitus oli kaikkien rakentavien puolueitten ”ilmeinen tahto” – samalla, kun se piti puheita jonkun puolueen hallituskipeydestä vallinneessa sisäpoliittisessa tilanteessa ”edesvastuuttomina”. Ns. linnarauhan välttämättömyyttä korosti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän kokoontuessa se toi niin Arvo Salmisen kuin Kalervo Saurankin toimesta tietoon sen, minkä suuri yleisö julkisuutta seuraamalla oli tiennyt jo pitemmän aikaa: puolue kannatti laajapohjaisen hallituksen muodostamista, lähtien kaavailuissaan siitä, että tehtävä ts. pääministeriys kuuluisi sosiaalidemokraateille.⁴³⁸ Samoilla linjoilla olivat sosiaalidemokraatit itse, esittäen hallituksenmuodostajaksi puheenjohtajaansa Väinö Tanneria. Näin ollen tasavallan presidentti Urho Kekkonen pyysi häntä selvittämään mahdollisimman laajapohjaisen enemmistöhallituksen mahdollisuutta – ilman kommunistien mukanaoloa. Tosiasiassa kyse oli pitkälti teatraalisesta eleestä, sillä maalaisliitto ilmoitti vielä samana päivänä, ettei se suostuisi Tannerin johdolla [kurs. MT] toteutettuun hallitusyhteistyöhön. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja luopui lopullisesti hänelle annetusta hallituksenmuodostajan tehtävästä kuitenkin vasta paria päivää myöhemmin – sen jälkeen, kun ensin Neuvostoliiton radio ja sitten Maakansa olivat kumpikin tahoillaan hyökänneet häntä vastaan. Tässä vaiheessa sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmä puolestaan vastasi asiasta tiedustelleelle Kekkoselle, ettei se tulisi asettamaan hyljätyn Tannerin tilalle ketään toista pääministeriehdokasta.⁴³⁹ Jos mahdollista, jo valmiiksi solmussa ollut sisäpoliittinen tilanne näytti nyt sekaantuvan entisestään.

myös Turun Sanomat. Maakansalle puheet laajapohjaisesta hallituksesta olivat vain osa siihen kohdistuneesta ajojahdista. Aamulehti kommentoi Suomen Sosialidemokraatin tuovan maalaisliitolle esiin sovinnollisuuttaan, kun se korosti luottamuksellista yhteistyötä auttaakseen kansaa kokonaisuudessaan.

Aamulehti 23.10.1957.

438 Aamulehti 23.10.1957. Pääministeriyttä sosiaalidemokraateille oli tarjoamassa myös maalaisliitto, joskin eri syistä: sen mielestä sekavan tilanteen selvittäminen eli uuden hallituksen muodostaminen kuului sille, joka oli edellisen hallituksen hajottanut.

439 Felix Seppälän pvk. 23. – 26.10.1957. HMA. Kansan Uutiset piti Väinö Tanneria kaikkein sopimattomimpana miehenä pääministeriehdokkaaksi, koska katsoi tämän nauttivan oikeiston kannatusta.

Maakansa toisti omana käsityksenään, että maassa vallinneen hallituspulan selvittäminen ei kuulunut maalaisliitolle, vaan hallituksen kaatajille. Samalla se ihmetteli, että sosiaalidemokraatit olivat laittaneet hallitustunnustelijakseen Tannerin, jolla oli huono nimi ulkopolitiikassa ja kaiken lisäksi enemmän kannatusta porvarillisissa piireissä kuin omassa puolueessaan. Tannerin luovuttua hallitustunnustelijan tehtävästä Suomen Sosialidemokraatti leimasi maalaisliiton tätä kohtaan osoittaman kielteisen kannan

”häpeälliseksi”, koska näin muodoin he tulivat auttaneeksi kommunisteja. Sosiaalidemokraattien pää-äänenkannattajan mukaan maalaisliiton kielteinen suhtautuminen Tannerin pääministeriyteen oli tuomittavaa myös siksi, että se tapahtui perusteluja mainitsematta. Voimansa tunnossa oleva lehti julisti:

”Me emme neuvottele hallitukseen menosta sellaisen puolueen kanssa, joka tahtoo määrätä luottamusmiehistämme.” Aamulehti 25. – 26.10.1957; Muut Lehdet –palsta(t).