KOVENEVAA KIELENKÄYTTÖÄ – PUOLIN JA TOISIN

Väinö Tannerin jättäydyttyä syrjään hallitustunnustelijan tehtävästä hallitusneuvottelut jäivät muutaman päivän ajaksi ”luovalle tauolle”.⁴⁴⁰ Voimakkaasti viiden puolueen laajapohjaisen hallituksen puolesta pitkin matkaa liputtanut Aamulehti oli arvatenkin harmissaan Tannerin neuvotteluyrityksen kariutumisesta. Erityisen selvästi tämän toivat esiin lehteen säännöllisesti omilla palstoillaan kirjoittaneet nimimerkit Huovi ja Kronikoija – tuttuakin tutumman Jumin ohella.⁴⁴¹ Virallisesti lehti kuitenkin pidättäytyi tässä vaiheessa ottamasta kantaa hallitusneuvottelujen jatkumiseen. Sen asiassa omaksuma linja poikkesi näin ollen melkoisesti kokoomuksen pää-äänenkannattaja Uudesta Suomesta, joka selväsanaisesti toivoi Urho Kekkosen tasavallan presidenttinä – valtiosääntönön hänelle suomissa puitteissa – antavan vauhtia hallitusneuvottelujen jatkamiseen. Se myös toivoi, ettei neuvotteluja laajapohjaisen hallituksen muodostamisesta katkaistaisi heti Väinö Tannerin epäonnistumisen jälkeen.⁴⁴²

Urho Kekkonen näytti toteuttavan Uuden Suomen esittämän toiveen.

Hallitusneuvotteluissa vietetyn muutaman päivän suvantovaiheen jälkeen hän kehotti maalaisliittoa ja sosiaalidemokraatteja ryhtymään keskinäisiin neuvotteluihin. Hänen mukaantulostaan huolimatta puolueiden piirissä ei uskottu hallitussovun nopeaan löytymiseen. Kokoomuksen osalta viimeisetkin toiveet mukaanpääsystä laajapohjaiseen hallitukseen näyttivät karisevan puoluetta kovin sanoin arvostelleen Maakansan

440 Aamulehti 26.10.1957.

441Aamulehti 27.10.1957 ja 28.10.1957. Huovi ihmetteli huomattavan pistävänsävyisessä kolumnissaan, kuinka hyvin kommunistien ja maalaisliiton näkemykset puhuttaessa Väinö Tannerin pääministeriydestä osuivat yksiin. Kronikoija – selittäessään omalla vakituisella palstallaan kimuranteiksi käyneitä hallituskuvioita – vihjasi tulevaa hallitusta yritettävän muodostaa Johannes Virolaisen johdolla, nimittäen tätä pilkallisesti Mehu-Johannekseksi. Seuraavana päivänä Jumi keskittyi koko kolumninsa voimin kommunistien ja heidän esittämänsä vaihtoehtoisen hallitusohjelman arvostelemiseen.

442 Aamulehti 27.10.1957; Muut Lehdet –palsta. Yleisesti ottaen lehdistömme näytti Väinö Tannerin hallitustunnusteluyrityksen epäonnistuttua kallistuvan punamultavaihtoehdon kannalle. Helsingin Sanomat arveli punamultahallituksen jatkoneuvotteluihin olevan mahdollisuuksia – etenkin, kun sen molemmat osapuolet olivat lieventäneet aiemmin ehdottomilta vaikuttaneita kantojaan: maalaisliiton Tannerille antamassa vastauksessa ei enää sanottu, etteikö puolue osallistuisi hallituspulan selvittämiseen – sosiaalidemokraattien sanoutuessa puolestaan irti näkemyksestään, ettei maalaisliitto valitsisi heidän luottamusmiehiään. Myös Turun Sanomat arvioi punamultahallituksen maalaisliiton uuden kannanoton jälkeen mahdolliseksi, samaten kuin sen, että kansanpuoluekin siihen pujahtaisi. Kuin varmimmaksi vakuudeksi Maakansa pyysi sosiaalidemokraatteja olemaan liikoja vihoittelematta siitä, että maalaisliitto oli aiemmin tyrmännyt Tannerin pääministeriyden. Aamulehti kertoi nimeltä mainitsemattoman ulkopolitiikan tuntijan selittäneen Maakansan lukijoille Tannerin olleen Suomelle ulkopoliittisesti vaarallinen mies – samalla, kun hänen nimittämisensä hallitustunnustelijaksi nähtiin suoranaiseksi osoitukseksi poliittisen realismin puutteesta.

kirjoitteluun.⁴⁴³ Tämä puolestaan sai kokoomuksen koventamaan omaa maalaisliittoon kohdistettua kielenkäyttöä. Se arvosteli sitä ennen kaikkea valtiontalouden ja samalla koko sisäpoliittisen elämän kriisistä. Kokoomuksen mielestä maalaisliitto oli – toisin kuin vaikkapa ruotsalainen veljespuolueensa – toimintaohjelmansa puitteissa kykenemätön vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan mukanaan tuomiin haasteisiin.⁴⁴⁴ Tässä varsin tulehtuneessa ilmapiirissä aloitteen kokoomuksen ja maalaisliiton keskinäisten välien parantamisesta otti käsiinsä juuri kaatuneen hallituksen toinen valtiovarainministeri Ahti Karjalainen. Hän kutsui kummankin puolueen edustajat presidentti Urho Kekkosen luo keskustelemaan puolueiden keskinäisistä suhteista.

Kokoomusta tilaisuudessa edustivat puheenjohtaja Jussi Saukkosen lisäksi Arvo Salminen, Päiviö Hetemäki, T. A. Wiherheimo ja Felix Seppälä, maalaisliittolaisten ollessa paikalla Karjalaisen, Arvo Korsimon, Martti Miettusen ja V. J. Sukselaisen voimin. Aktiivisin rooli käydyssä keskustelussa oli Korsimolla ja Sukselaisella. Felix Seppälä yhdessä kokoomuksen muiden edustajien kanssa oli suorastaan tyrmistynyt maalaisliiton puoluesihteerin heihin kohdistamista syytöksistä, kun tämä katsoi asiakseen moittia kokoomuksen taannoisissa presidentinvaaleissa syyllistyneen suorastaan Kekkos-vastaiseen agitaatioon. Tilannetta ei ainakaan yhtään parantanut se, että tämä kaikki näytti tapahtuvan itsensä Urho Kekkosen tieten: kokoomuslaiset kun huomioivat Korsimon tulleen neuvotteluihin suoraan presidentin yksityishuoneesta. Ei siis ihme, että he pitivät tapahtunutta suoranaisena etukäteen sovittuna näytelmänä.

Koko tilaisuuden ajan sitä ikään kuin sivustaseurannut tasavallan presidentti ilmoitti seurueesta syrjään vetämälleen Päiviö Hetemäelle tapaamisen lopuksi, että V. J.

Sukselainen kutsuisi heidät vielä myöhemmin uusiin neuvotteluihin. Kokoomuslaiset

443 Aamulehti 30.10.1957; Muut Lehdet –palsta. Erityisen voimakkaasti Maakansa hyökkäsi kokoomuksen kansanpuolueelle esittämää yhteistyövetoomusta vastaan, nähden sen sekä ”koomilliseksi”

että ”täysin mahdottomaksi”. Maalaisliiton äänenkannattaja näki tämän hankkeen olevan sulatusprosessi, jossa kokoomuksen tavoitteena oli luoda kokonaan uusi puolueryhmittymä. Maakansan mukaan siinä

”toiset saisivat kunnian olla vain kaapuna kokoomuksen hartioilla”. Ei ihme, että suorapuheisuudestaan tunnettu Jumi näki seuraavan päivän kolumnissaan tilanteessa olevan vain kaksi vaihtoehtoa:

punamultahallitus, ”jossa saattaisi olla hivenen verran vaaleanpunaista porvarillista väriä joukossa, tai sitten uudet vaalit ja niiden jälkeen hankalahkoksi osoittautunut punamultahallitus.” Aamulehti 31.10.1957.

444 Aamulehti 1.11.1957; pääkirjoitus.

katsoivat jo tämän tilaisuuden kertoneen kuitenkin osaltaan sen, että puolueen hallitusovet olivat kiinni ja heiltä haluttiin vain tukea – tosin ilman vastavuoroisuutta.⁴⁴⁵ Tasavallan presidentin uudelleen käynnistämien hallitusneuvottelujen pitkittyessä asiantuntijapiirit alkoivat pitää niitä ”pelkkänä teatterina”.⁴⁴⁶ Julkisuuteen levisi samanaikaisesti myös tieto siitä, että maalaisliitto olisi käynyt hallitusneuvotteluja yhtä aikaa sekä sosiaalidemokraattien että skogilaisten kanssa.⁴⁴⁷ Se ei arvatenkaan ollut omiaan lähentämään kokoomuksen ja maalaisliiton jo entuudestaan tulehtuneiksi tiedettyjä välejä. Toisaalta, kokoomus näytti entistäkin selvemmin suuntaavan kaiken huomionsa tuleviin eduskuntavaaleihin. Marraskuun alussa pidetyssä puoluehallituksen kokouksessa puolue nimittäin päätti vastata myöntävästi Vapaamielisten Liiton porvaripuolueiden yhteistyötä koskevaan tarjoukseen. Samalla keskusteltiin vallinneen poliittisen tilanteen ja siitä syntyneen sanomalehtikirjoittelun aiheuttamista toimenpiteistä. Sen uskottiin osaltaan antavan eväitä vaalipuheita pitäville kuin myös puolueen informointitoiminnalle. Eduskuntavaaleja ajatellen puoluevaltuusto joutui toteamaan Kansanpuolueen julkilausumassaan kieltäytyneen vaaliliitosta heidän kanssaan. Vallinneessa tilanteessa, missä Kansanpuolue näytti haluavan jatkaa ns.

keskustapolitiikkaansa yhdessä maalaisliiton kanssa, yhteisten vaaliliittojen tekeminen nähtiin tosin mahdottomaksi myös kokoomuksen puolelta. Lopullinen vaaliliittojen toteuttaminen päätettiin tässä vaiheessa jättää kuitenkin työvaliokunnan huoleksi, joka puoluevaltuustossa aiemmin tehdyn päätöksen mukaisesti lähetti nyt eri kansallisliitoille vaaliyhteistyökysymyksiä koskevat menettelytapaohjeet.⁴⁴⁸ Ulkopuolelta katsoen kokoomus näytti valmistuvan tuleviin eduskuntavaaleihin enemmän kuin yhtenäisenä muihin puolueisiin nähden. Tämä ei kuitenkaan ollut koko totuus. Felix Seppälä tilitti

445 Felix Seppälän pvk. 3.11.1957. HMA. Ahti Karjalaisen alullepaneman tapaamisen täsmällisestä ajankohdasta ei ole täyttä varmuutta, siksi hajanainen Felix Seppälän päiväkirja tässäkin vaiheessa on.

Tapahtuneen kirjaus on kuitenkin tapahtunut 3. marraskuuta perään, joten merkinnälle on olemassa perustelunsa. Toisaalta, seuraavan kerran Seppälä kirjoitti päiväkirjaansa vasta neljä päivää myöhemmin 7.11.1957.

446 Aamulehti 5.11.1957. Päivän Muut Lehdet –palstalla siteerattiin ruotsalaista Appellia, jonka mukaan maalaisliiton Väinö Tannerin pääministeriyttä vastaan tekemä hyökkäys – nimenomaan ulkopoliittisiin syihin vedoten – oli isku myös tasavallan presidenttiä kohtaan. Maalaisliiton katsottiin arvostelullaan kyseenalaistaneen myös hänen ulkopoliittinen arvostelukykynsä.

447 Aamulehti 6.11.1957. Huomionarvoista on, että tieto maalaisliiton käymistä tuplaneuvotteluista levisi julkisuuteen vasta tässä vaiheessa, vaikka esimerkiksi Felix Seppälä näyttää huomioineen ne päiväkirjassaan jo noin viikkoa aikaisemmin. Felix Seppälän pvk. 31.10.1957. HMA.

448 Kokoomuksen puoluehallitus ptk. 7.11.1957. PTA.

päiväkirjalleen jo lokakuun lopussa, kuinka Hämeenlinnassa kiersi perätön huhu, jonka mukaan hän oli kieltäytynyt eduskuntavaaliehdokkuudesta riitauduttuaan eduskuntaryhmänsä kanssa. Seppälää moiset puheet harmittivat. Hän arveli niiden levittäjiksi mm. Jaakko Korjusta ja Juha Rihtniemeä. Kaiken tämän hän näki rumana taisteluna, joka esti kokoomusta saavuttamasta vaalivoittoon tarvittavaa arvonantoa ja luottamusta. Kaiken kukkuraksi hän syytti Uutta Suomea konservatiivisen lehden arvojen vastaisesta gangsterityylistä. Seppälän viimeinen kommentti ei juuri jätä varaa tulkinnoille siitä, mitä hänen mukaansa tästä kaikesta oli odotettavissa: ”Typeryytemme auttaa maalaisliittoa voittamaan!”⁴⁴⁹

Siitäkin huolimatta, että kokoomuksen toiminta osoitti sen tässä vaiheessa käytännössä jo luopuneen omista hallitustoiveistaan, puheenjohtaja Jussi Saukkonen otti Helsingin ylioppilaskunnan järjestämässä tilaisuudessa – jälleen kerran – kantaa laajapohjaisen hallituksen puolesta. Perustelutkin asiassa olivat pitkälti entisellään: kansanvaltaisten puolueiden yhteistyön uskottiin helpottavan vaikeiden talouspoliittisten kysymysten ratkaisemista ja rauhoittavan sisäpoliittisia oloja. Saukkonen näki sillä rauhoitettavan myös jo tuossa vaiheessa päivä päivältä kiihkeämmäksi käyvää vaalitaistelua sekä estettävän kommunismin etenemistä. Sangen pitkässä puheenvuorossaan hän syytti maalaisliittoa – mikä ei presidentin luona vastikään järjestetyn tilaisuuden jälkeen ollut mikään yllätys – taannoisten viiden puolueen puheenjohtajien kesken käytyjen neuvottelujen keskeyttämisestä sekä siitä, että se oli samaan aikaan käynyt salaisia hallitusneuvotteluja skogilaisten kanssa. ”Kaksilla korteilla pelaamista” hän oli näkevinään maalaisliiton toiminnassa myös parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa.⁴⁵⁰

Kokoomuksen puheenjohtaja lausui käsityksenään, että viiden puolueen laajapohjainen hallitus pystyisi laatimaan talouselämää tasapainottavan toteuttamiskelpoisen tervehdyttämisohjelman, joka puolestaan lisäisi kansalaisten harjoitettua politiikkaa kohtaan tuntemaa luottamusta. Se, että tällaista hallitusta ei toiveista huolimatta oltu saatu aikaan, johtui Saukkosen mukaan monesta tekijästä. Hän katsoi eräiden puolueiden luottamuksen parlamentarismin voimaan sotien jälkeen järkkyneen –

449 Felix Seppälän pvk. 28.10.1957. HMA.

450 Aamulehti 8.11.1957.

samalla, kun ne olivat hakeneet hallituspolitiikalleen tukea ulkoparlamentaarisilta tekijöiltä [kurs. MT]. Kokoomuksen ja maalaisliiton yhteistyön toistuvasta kariutumisesta hän syytti maalaisliittoa, joka ei yksinkertaisesti näyttänyt haluavan kokoomusta hallituskumppanikseen. Syynä tähän Saukkonen piti sekä kokoomuksen laajaa kannatusta maaseutuväestön piirissä että sen halua maalaisliitosta poikkeavalla tavalla turvata suomalaisen talonpojan vapaa asema. Kokoomuksen joutumista syrjään hallitusvastuusta hän selitti myös maalaisliiton halulla miellyttää äärimmäistä vasemmistoa.⁴⁵¹

Jussi Saukkonen totesi Suomen kansan olevan yksimielinen ulkopolitiikan perusteista puhuttaessa. Tästä syystä hän tuomitsi ulkopoliittisten kysymysten käytön puolueiden välisissä kiistakysymyksissä. Saukkosen syyttävä sormi osoitti tässä kohtaa ennen muuta kommunisteja, mutta myös maalaisliittoa. Hän näki tämänkaltaisen menettelyn olevan osoitus heikosti kehittyneestä itsenäisyystahdosta ja piti sitä Suomen kannalta suorastaan vaarallisena. Puheensa lopuksi hän ilmoitti kokoomuksen olevan valmis unohtamaan maalaisliiton sitä kohtaan harjoittaman diskriminoinnin. Saukkonen muistutti tehneensä jo aiemmin julkisen kädenojennuksen maalaisliitolle, jotta kummankin puolueen johtohenkilöt voisivat käydä rakentavaa keskinäistä keskustelua – sitä samaa, jota viiden puolueen puheenjohtajien välillä äskettäin käydyissä neuvotteluissa oli hänen mielestään ollut havaittavissa. Kokoomuksen puheenjohtaja näytti odottavan asian suhteen maalaisliitolta nyt vastavuoroisuutta. Poliittisen elämän ajankohtaisten kiistakysymysten ratkaisemiseksi hän ilmoitti kokoomuksen olevan valmis myös ennenaikaisiin edusvaaleihin – vieläpä tietoisena oman asemansa vahvistumisesta. Jussi Saukkonen julisti kokoomuksen osaltaan haluavan – suomalaiseen demokratiaan ja parlamentarismiin turvautuen – laittaa maan asiat kuntoon.⁴⁵²

451 Ibid.

452 Aamulehti 8.11.1957. Felix Seppälän päiväkirja paljastaa, että ennen tätä pidettyä puheenvuoroa Jussi Saukkonen oli keskustellut Päiviö Hetemäen kanssa, puhuisiko hän julki kokoomuksen ja maalaisliiton sen hetkisten suhteiden todellisen tilan. Hetemäki ei halunnut luottamukselliseksi luonnehdittujen suhteiden kuitenkaan paljastuvan heidän taholtaan. Felix Seppälän pvk. 7.11.1957. HMA. Saukkosen pitämän puheenvuoron jälkeen kokoomuksesta alkoi ilmestyä laajemminkin kannanottoja, jossa tuomittiin ulkopolitiikan käyttö sisäpolitiikassa. Puolueen äänenkannattaja Vaasa muistutti, että moinen menettely ei vahingoittanut Suomea vain sisä- vaan myös ulkopoliittisesti. Se toivoi poliitikkojen todenteolla ryhtyvän ratkomaan sisäpoliittisia ongelmiamme – leimaten sisäpoliittisissa kysymyksissä

Niin Jussi Saukkosen tämä puhe kuin Urho Kekkosen luona Ahti Karjalaisen toimesta järjestetty puolueiden yhteistapaaminen todistivat osaltaan kokoomuksen ja maalaisliiton välisten suhteiden kehnon tilan. Huomionarvoista on, että maalaisliiton satakuntalainen äänenkannattaja Lalli valittaen totesi saman muutamia päiviä myöhemmin. Maan kahden suurimman porvarillisen puolueen keskinäiset kiistat vaikuttivat sen mielestä kielteisesti koko valtakunnan asioiden hoitamiseen. Avaimena tilanteen parantamiseen se näki, että kummankin osapuolen olisi vastedes tunnustettava toistensa elämisen ja toiminnan oikeus. Painavin muistutus näytti tässä vaiheessa lähtevän kuitenkin emopuolueen suuntaan:

”Vapaassa demokraattisessa maassa tarvitaan oikeisto yhtä hyvin kuin keskusta ja vasemmistokin. Ilman erilaisten mielipidesuuntien vaikutusta ei demokratia ylipäänsä ole mahdollinen. Tämä on sentään maalaisliitonkin pakko myöntää.”⁴⁵³