Kriittinen asenne kesyttää sensaatioiden voiman

Pitkälle viety sensaatioiden tavoittelu, jymyuutisten haaliminen ja verkon klikkauskulttuurin nousu saavat sekä kieli- ja viestintäasiantuntijat että lääkärit suhtautumaan nykyisenkaltaiseen median toimintaan ja kehitykseen kriittisesti. Kun uuden tiedon jatkuva tulva tekee relevantin tiedon poimimisesta entistäkin vaikeampaa erityisesti verkossa (Pietilä 2013: 67; Vehkoo 2011:

128), voi sensaatiohakuisuus olla potentiaalinen erottautumiskeino valtavan tekstimassan jou-kosta. Molemmissa informanttiryhmissä peräänkuulutetaan lähdekritiikin ja kriittisen medialu-kutaidon merkitystä: kaikkea, mitä media syöttää, ei tulisi uskoa ja hyväksyä sokeasti. Toisaal-ta lääkäreiden ryhmässä kriittisyyden Toisaal-tarve tulee kieli- ja viestintäasiantuntijoiToisaal-ta useammin ja

vahvemmin esille – osittain ehkä siitä syystä, että lääkäreiden suhtautuminen lääketieteen po-pularisointiin ilmenee muutenkin kriittisempänä.

107) ja siis se on niin hämmentävää että niinku että nykypäivänä ku periaatteessa sitä tietoo on saatavilla mutta ei oo mitään seulaa ei niinku mitään seulaa ihmisillä että niinku tämmösiin juttuihin [viit-taa Me Naisiin] usko[viit-taan nimenomaan kun se ois niinku ikuinen totuus ja pelastustyyppinen juttu (L4)

108) teksti kakkonen [Me Naiset] on vähän semmonen elämänohje idiooteille (.) mun mielestä (nau-rahtaa) näin karrikoiden sanottu että tuota ihmisille jotka uskoo kaiken niin tää on varmaan helppo syöttää (L4)

109) siis tällaset menee niin tunteisiin koska nää on niin niinku ihm- niinku sanoit et ei niinku ihmisillä oo kriittistä silmää tälläselle tekstille [viittaa Me Naisiin] ja näille väittämille (.) ei oo niinku< ei välttämättä yhtään kritisoi sitä tai kyseenalaista ylipäätään et onks se totta (L2)

110) absoluuttinen vaan semmonen totuus – – johon niinku uskotaan vaan sokeasti – – mutta jota ei edes niinku ymmärretä ja just tiietä että mitä sillä pitäs tehä (L4)

111) ku pelottaa sitte niihin ihmisiin vetoaa tämä teksti kaksi [Me Naiset] (naurahtaa) (L1)

Edeltävistä lääkäreiden esimerkeistä 107–111 on huomattavissa, kuinka erityisesti Me Naisten teksti popularisoinnin jatkumon ääriesimerkkinä joutuu lääkäreiden kritiikin kohteeksi, sillä se heijastaa kenties yleisemminkin viihdelehdille tyypillistä hampaattoman lukijan profii-lia. Me Naisten teksti saattaa myös jossain määrin provosoida lääkäreitä näkemään popula-risoinnin tavallistakin negatiivisemmassa valossa. Toisaalta kriittinen suhtautuminen mediaan ja sen julkaisemaan materiaaliin on informanttien mielestä ensisijaisesti vastaanottajan tehtävä.

Viestin lukijan tai kuulijan tulisi olla valveutunut kansalainen, joka ei usko sumeilematta nyky-ajan tietoyhteiskunnan informaatiotulvassa mitä tahansa. Kriittisellä medialukutaidolla on mer-kitystä (ks. Fairclough 1997: 264–269). Kommenteista paistaa vahvasti läpi se, miten lukija-kunta yleistetään yhdeksi suureksi ihmismassaksi, jolla ei ei oo mitään seulaa eikä kriittistä silmää. Liian heppoisin perustein lehtiartikkeleihin suhtautuvia ihmisiä parjataan lukijoiksi, jotka uskoo kaiken ja joille on helppo syöttää lähestulkoon mitä hyvänsä. Tietoa kuin tietoa uskotaan vaan sokeasti. Kriittisen asenteen puuttuessa erästä lääkäriä (esim. 111) jopa pelottaa se, kuinka toiset lukijat tarttuvat kovin helposti raflaaviin juttuihin ja ovat täysin toimittajan vietävissä. Todellisuudessa lukijakunta on kuitenkin enemmän tai vähemmän heterogeeninen joukko erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia lukutapoja ja taipumuksia suhtautua lukemaansa, kuten jo kahden erilaisen asiantuntijaryhmän haastattelut osoittavat.

112) mutta sit just toi kakkosteksti [Me Naiset] niin harvapa lähtee sen jälkeen selvittämään että aa se on hesari sen pitää lukee se hesarin juttu (.) ai hesarissa on mainittu tää lehti pitää lukee se lehtijuttu (.) et varmaan harva palaa niinku siitä siihen tiedon niinku alkuperäiselle lähteelle et pysytään sit niinku siinä pienessä tiedonannossa mikä on annettu (L2)

113) mää ite pidän aina silmällä että onko siellä esimerkiksi linkki alkuperäiseen tutkimukseen jossain että pääseekö sitä katsomaan (.) en tiedä kuinka moni suuren yleisön edustaja niitä klikkailee ja yleensähän niistä ei välttämättä ymmärräkään sitte mitään vaikka pääsiski sinne (naurahtaa) (K3)

Koska nykyajan tietoyhteiskunnassa informaation määrä on kuitenkin valtava ja uutta tie-toa vyöryy jatkuvasti eri lähteistä, lääkärin huomio (esim. 112) hyvin suuressa määrin pitänee paikkansa siitä, että varmaan harva palaa siihen tiedon alkuperäiselle lähteelle. Jokaisella lu-kijalla ei siis välttämättä ole tarvetta tai edes halua selvittää tiedon alkuperää ja sitä kautta lue-tun julue-tun todenperäisyyttä. Joissain tapauksissa myös pääsy tietolähteen juurille voi olla vain rajatun joukon etuoikeus ja siten evätty suurelta yleisöltä, kuten kieli- ja viestintäasiantuntija esittää (esim. 113).

Kriittiseen lukutaitoon liittyy myös tieteellisen lukutaidon tarve, sillä kaikilla tieteellisen tutkimustiedon vastaanottajilla ei välttämättä ole resursseja omaksua alkuperäisessä muodossa kirjoitettua akateemista tieteellistä sisältöä. Näin ollen kriittisen suhtautumisen puute ei ole vain esimerkiksi laiskuutta, vaan olosuhteista ja taustoista johtuvaa kykenemättömyyttä tarkas-tella asioita asiantuntevin ja kriittisin silmin. Kuitenkin kun tieto tieteestä ja sen toiminnasta lisääntyy, edistää se lukijan kriittistä suhtautumista tieteellisinä ilmaistuja väitteitä kohtaan (Kiikeri & Ylikoski 2004: 196). Lääkärit silti näkevät tilanteen vastaanottajan näkökulmasta melko armottomasti: ihmisillä ei ole useinkaan esimerkiksi koulutuksen suomaa osaamista tar-kastella asioita riittävän kriittisesti. Osaamisen puute toistuu molemmissa lääkärien kommen-teissa (esim. 114 ja 115), vaikkakin he lieventävät sanomansa varmuusastetta muutamassa koh-taa modaalisella kommenttiadverbilla välttämättä (VISK § 1601).

114) ja sit se että ku heitetään väittämiä kehiin niin ihmisillä ei välttämättä oo koulutusta tai mitään pohjatietoo niinku sille väittämälle et voiks se pitää paikkaansa (.) ne ei osaa kritisoida sitä (.) ja sit jos tulee joku väittämä niin ei välttämättä osaa soveltaa sitä mihinkään (.) ne vaan ottaa sen sellasenaan (L2)

115) nimenomaan tuota niin pistetään mutkat suoriksi niin että poimitaan sieltä jostain vaikka se ois hy-välaatunenkin tai niinku hyväntasonen tutkimus niin poimitaan sieltä se mitä halutaan koska siis varsinkin jos sie et ossaa lukkee tieteellistä tekstiä niin et ees pysty sitä välttämättä ymmärtä-mään jollon pystyt sitä tulkitsemaan (L4)

Popularisoinnin näkökulmasta kriittisyys ja tietolähteiden terve kyseenalaistaminen kum-puaa loppujen lopuksi median roolista toimia jossain määrin tiedon välittäjän roolissa tiedeyh-teisön ja suuren yleisön välissä. Tiedotusvälineillä ja lopulta yksittäisellä toimittajalla on valta ja vastuu kertoa paikkansa pitäviä tietoja totuudenmukaisesti, mikä tulee ilmi myös monessa kohtaa journalistin ohjeissa. Viitattaessa tietojen hankkimiseen ja julkaisemiseen journalistin ohjeissa (JSN 2014) muun muassa todetaan, että journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen tarkistamalla julkaistavat tiedot mahdollisimman tarkasti, erottamalla

fakta-tiedot mielipiteistä ja fiktiivisestä materiaalista sekä asennoitumalla tietolähteisiin kriittisesti.

Kriittisyys on journalismin perusedellytys ja tae hyvän journalismin laadusta (Uskali 2002: 30).

Kriittinen lähestymistapa uutisaiheiden käsittelyyn kumpuaa erityisesti toimittajan asenteesta (Uskali 2002: 36). Toisinaan toimittaja saattaa silti työskennellä ikään kuin harmaalla alueella, jolloin journalistin ohjeiden merkitys alan itsesääntelyä ohjailevana koodistona jää kyseenalai-sen kirjoittelun jalkoihin. Yhtä lailla lukijan rinnalla myös toimittajalta vaaditaan kuitenkin kriittistä suhtautumista paitsi lähteitä, myös kielenkäyttöä kohtaan.

116) teksti kakkosessa [Me Naiset] ei minkäänlaista lähdekritiikkiä tuo tuo vaikka joka tämän on jul-kassu niin julkasee ihan mitä tahansa potaskaa kuhan se saa siitä hyvän otsikon (L1)

Esimerkistä 116 on huomattavissa, kuinka vastaanottajien kriittisyyden puutteen lisäksi lääkärit suhtautuvat kieli- ja viestintäasiantuntijoita kriittisemmin ja suorasanaisemmin myös toimittajien toimintaan. Lääkäri viittaa puheessaan suoraan anonyymiksi jäävään toimittajaan, jolla ei ole minkäänlaista lähdekritiikkiä ja joka julkasee ihan mitä tahansa potaskaa klikkauk-sien ja suuren lukijamäärän toivossa. Esimerkki implikoi, että toimittaja itsekin on ainakin jos-sain määrin tietoinen omasta kriittisyyden puutteestaan. Toisaalta koko journalistikuntaa ei ole suinkaan syytä lokeroida kritiikittömäksi skuuppeja metsästäväksi joukoksi, sillä media kattaa valtavan määrän erilaisin intressein toimivia tahoja. Tieteen instituutioiden ja median työnjako tiedon saattamiseksi yleisön tietoon ei näyttäydykään enää yhtä staattisena, sillä toimittajat pyrkivät vain tiedon välittämisen sijaan entistä aktiivisemmin myös tulkitsemaan tutkijoiden väitteitä ja paljastamaan tieteen valtasuhteita (Väliverronen 1994: 39). Journalistinen kriittisyys perustuukin pohjimmiltaan hyvään yleistietämykseen. Kun ihmisellä on laaja tietämys jostakin aiheesta, on uusi tieto ja sen merkityksellisyys helpompi suhteuttaa karttuneeseen tietovaran-toon. (Uskali 2002: 34.) Jokaisen toimittajan ja sitä myöten myös lukijoiden etuna olisi, jos toimittaja olisi syvällisesti perehtynyt ainakin yhteen yhteiskunnallisesti merkittävään erityis-alueeseen (mts. 43). Loppujen lopuksi kriittisyys liittyy siis yhtä lailla niin alkuperäisen viestin lähettäjään tai välittäjään kuin muokatun viestin vastaanottajaankin. Terve mediakritiikki on perusteltua ja suotavaa − oli sitten kyseessä mikä tahansa viestintäprosessiin vaikuttava toimija lähettäjästä vastaanottajaan.