Kilpajuoksua klikattavien otsikoiden perässä

Informanttien kommenttien perusteella sensaatiohakuisuuden trendi näkyy teksteissä ennen kaikkea otsikoinnissa, johon lukijan huomio usein ensimmäisenä kohdistuu. Otsikoista tehdään houkuttelevia ja niillä pyritään koukuttamaan lukija – usein keinolla millä hyvänsä. Seuraavas-sa lääkärin kommentisSeuraavas-sa (esim. 99) on havaittavisSeuraavas-sa, kuinka suuri rooli otsikoinnilla on senSeuraavas-saa- sensaa-tiohakuisessa popularisoimisprosessissa: täytyy otsikoida isosti ja huomiota herättävästi, jotta ihmisten mielenkiinto saadaan heräämään.

99) otsikoidaan isosti (.) huomiota herättävästi vaikka itse asiassa sitte siinä tekstissä se pääasia saat-taa olla joku muu mut sillä otsikolla vedetään vaan se ihmisten mielenkiinto siihen [juttuun] (L1)

Kuten tehokkaan otsikoinnin luonteeseen kuuluu, hyvän otsikon tarkoituksena on tiivis-tää tekstin sanoma ja erottua sen avulla muun tekstimassan joukosta. Jossain vaiheessa naseva otsikointi saattaa kuitenkin kääntyä itseään vastaan, jos värikkäillä ja suurta huomiota

hamua-villa otsikoilla tavoitellaan yhä suurempia lukijamääriä välittämättä jutun todellisesta sisällöstä.

Klikkausjournalismi on nykyään monissa medioissa arkipäivää. Erityisesti verkossa tietyt viih-deuutisointiin keskittyneet tiedotusvälineet tuntuvat kunnostautuneen klikattavien otsikoiden kilpailussa.

100) tää teksti kakshan [Me Naiset] alkaa lähestyä semmosta klikkijournalismia (.) eli haetaan sem-mosii< niinku tässäki saunailta todella kannattaa huutomerkki (.) saattaa toimia myös naisilla (.) eli tämmöstä otsikoiden< tää tää voi olla joku verkkoteksti (.) jonka otsikoinnilla yritetään saada ih-miset klikkaamaan sitä auki ja saada- saadaan hurjia lukemia kuinka paljon sitä on luettu (K4)

101) ja sit netissä kyllä siihen popularisointiin liittyy vahvasti se se klikkailukulttuuri tai se että laite-taan joku raflaava otsikko joka ei kerro vielä mitään mutta ku sä luet sen niin sun on pakko klika-ta ja avaklika-ta se että no mikä tää nyt on tää mikä – – pidentää sun ikää niin et se tehään sillä lailla että klikkaa tästä katso kuvat (L1)

Edeltäviin kieli- ja viestintäasiantuntijan ja lääkärin (esim. 100 ja 101) kommentteihin tiivistyy klikkausjournalismin päätavoite: saada sensaatiomaisella otsikolla mahdollisimman paljon lukijoita, koska lukijoiden haaliminen on sidoksissa myös kertyviin myyntituloihin.

Heidän näkemyksensä kuitenkin eroavat toisistaan sen suhteen, miten voimakkaana popula-risoinnin ja klikkauskulttuurin välistä suhdetta on syytä pitää. K4 puhuu yhteydestä huomatta-vasti varovaisemmin, sillä hänen mukaansa Me Naisten populaaritieteellinen teksti vasta alkaa lähestyä semmosta klikkijournalismia, kun taas L1 tehostaa samaa yhteyttä adverbiaalilla vah-vasti sanoen, että popularisointiin liittyy vahvah-vasti se se klikkailukulttuuri. Samankaltainen suh-tautumisen ero toistuu, kun kieli- ja viestintäasiantuntijan mielestä otsikoiden pyrkimyksenä on se, että yritetään saada ihmiset klikkaamaan sitä auki. Lääkäri puolestaan viittaa samaan asiaan modaalisella välttämättömyyttä ilmaisevalla on pakko -rakenteella (VISK § 1551) sun on pakko klikata ja avata se. Haastattelujen perusteella samansuuntainen ero suhtautumisessa lääketie-teen popularisointiin näkyy kieli- ja viestintäasiantuntijoiden sekä lääkäreiden välillä kautta linjan.

Toisaalta erään lääkärin huomio kohdistuu siihen, kuinka yksittäinen toimittaja lopulta on taiteilemansa otsikon takana (esim. 102). Toisin sanoen toimittajan kielellinen toiminta ja vies-tinnälliset tavoitteet, joihin tavalla tai toisella lehden yleinen journalistinen linja on sidoksissa, vaikuttavat vahvasti siihen, millaisia valintoja hän tekee juttua rakentaessaan.

102) jos mietitään niinku niin jotain vaikka nyt toimittaja vaan haluaa saada mehevän jutun jostain niin niin hän kyllä tekee siitä nimenomaan klik- klikattavan otsikon ja siis sitten men-nään niin – – et mutkat suoraks tehdään omat päätelmät mitkä halutaan (L4)

Perättömällä otsikoinnilla saatetaan kuitenkin paitsi johtaa helposti lukijaa harhaan, myös suhtautua välinpitämättömästi journalistin ohjeiden kohtaan, jonka mukaan ”otsikoille, ingres-seille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä

kate” (JSN 2014). Jos otsikon ja varsinaisen leipätekstin sisältö ja muoto eivät kohtaa, on toi-mittaja tietoisesti tai tiedostamattaan toiminut kyseenalaisesti. Rajanveto riittävän kiinnostavan ja turhan sensaatiohakuisen otsikon välillä voi kuitenkin olla häilyvä: kuinka tehdä koukutta-valla takoukutta-valla iskevä otsikko, joka ei kuitenkaan harhauta lukijaa vaan mukailee asiallisen ja totuudenmukaisen viestinnän pyrkimyksiä?

Ylipäätään sensaatiohakuisuus yhdistyy monesti juuri tietyntyyppiseen journalismiin, jo-ta suosijo-taan erityisesti viihteellisiin uutisaiheisiin keskittyvissä lehdissä. Sekä lääkäreiden että kieli- ja viestintäasiantuntijoiden ryhmässä vetävien ja uteliaisuutta herättävien otsikoiden kek-siminen assosioituu monessa yhteydessä Iltalehteen ja sen harjoittamaan journalismiin.

103) se valtamedia niin on nimenomaan tämmöstä iltalehtityyppistä sensaatio-otsikointia ja tämmöstä (L4)

104) tuo teksti kaks [Me Naiset] on kyllä niinku oikein klassinen esimerkki (.) iltalehti popularisoin-tityyppisestä (.) raflaavat otsikot ja ohut totuuspohja (L1)

Stereotyyppiset näkemykset Iltalehdelle ominaisesta lööppihenkisestä uutisoinnista ker-tonevat siitä, kuinka informanttien mielissä Iltalehti on mitä ilmeisimmin profiloitunut sanoma-lehdeksi, jonka yhtenä tunnistettavana piirteenä on juuri sensaatioiden ja jymyuutisten metsäs-tys huomiota herättävillä otsikoilla. Iltalehdestä on muodostunut ikään kuin ikoni sensaatiouu-tisoinnille, kuten esimerkeissä 103 ja 104 annetaan ymmärtää. Koska lööpeillä myydään ilta-päivälehtiä, käyvät lööpit ja mainonta käsi kädessä kohti samaa päämäärää (Huovila 2002:

198–199, 214). Tähän suhteutettuna Iltalehti nousee haastatteluissa esille esimerkkijulkaisuna kuvaamaan popularisointia jopa äärimmilleen vietynä toimintana. Tieteen popularisoinnillakin voi siis olla myyntiarvoa. Toisaalta lööppiuutisointi ei ole ainoastaan iltapäivälehtien ominai-suus, vaan näkyy yhä enemmän ja enemmän valtakunnan muissakin medioissa.

105) niin minun mielestä vois ehkä ajatella tai mä sanosin jopa helsingin sanomista niin että mun mieles-tä helsingin sanomat on viime vuosina selkeesti menny semmoseen enemmän lööppimäiseen suuntaan ja niilläkin on siellä esimerkiks nettisivut alkaa olla hyvin paljon alkaa olla jotenki sa-mantyyppistä ku jollain iltasanomien iltalehden sivuilla et sielläki haetaan niitä klikkauksia – – et tavallaan semmonenki vakavasti otettava media tai mitä on ainaki aikasemmin ite aatellu niin kyllä seki on pikku hiljaa valunu seki siihen (L1)

Lääkärin kommentista (esim. 105) paistaa näkemys siitä, kuinka lähestulkoon media kuin media on joutunut tai joutuu vähitellen nöyrtymään nykyajalle tyypillisen lukijahakuisuuden suuntaan sensaatiouutisoinnin keinoin. Vertailuasetelmaksi hän ottaa Helsingin Sanomat ja Iltalehden, jossa Helsingin Sanomatkin on pikku hiljaa valunu kohti sensaatiohakuisuutta ja lööppimäisyyttä. Muutos ei siis tapahdu yhdessä yössä, mutta riskinä voi lopulta olla yleisön luottamuksen romuttuminen journalismia kohtaan, jos vakavasti otettavakin journalismi alkaa

luisua kohti mainonnan kaltaista kirjoittelua (Uskali 2002: 31). Tämän vuoksi lääkärin näke-myksessä on havaittavissa jonkinasteista pettymystä nykyiseen kehitykseen. Pettymys yhdistyy sensaatiohakuisen journalismin luotaantyöntävään vaikutukseen myös seuraavassa lääkärin esimerkissä.

106) ku netissä lukee yleensä jotain iltalehden ö-luokan uutisia niin tämmösiä [viittaa Me Naisiin] ei tuu niinkun ees avattua et ei ei niitä ees katso niitä uutisia koska niissä totuuspohja on niin pieni ja ja sit voidaan tehdä niinkun kärpäsestä härkänen tyyppisesti että että tehdään tulos jos-tain sellasesta asiasta mikä todellisuudessa ei oo tulos (L3)

Esimerkissä 106 lääkäri arvottaa Iltalehden sisällön ö-luokan uutisiksi, jolloin kyseinen lehti uutisineen näyttäytyy jopa ala-arvoisena. Tällöin koukuttava otsikkokaan ei enää pelasta, sillä haastateltavan sanoin ei tuu niinkun ees avattua et ei ei niitä ees katso niitä uutisia. Tässä inklusiivinen fokuspartikkeli edes (VISK § 839) implikoi sitä, että jutun avaamisen ja katsomi-sen sijaan lukijalle on ikään kuin muodostunut automaattinen immuniteetti katsomi-sensaatiohakuista viihdeuutisointia kohtaan, jolloin hän tekee mitä vain muuta kuin lukisi kyseisenlaisia juttuja.

Kommentissa lääkärin negatiivinen lataus viittaa myös suoraan popularisointiin negatiivisena toimintana, jos tarkoitushakuisesti pyritään hakemaan sensaatioita aiheista, jotka normaalisti eivät edes välttämättä ylittäisi uutiskynnystä. Popularisoinnin yhteyteen sovellettuna sanonnalla tehdä kärpäsestä härkänen lääkäri viittaa siihen, kuinka tutkimuksen vaikuttavuutta voidaan jopa liioitella valitsemalla tutkimuksesta jokin yksittäinen anekdootti, joka todellisuudessa ei vastaa tutkimuksen kokonaistuloksia. Toisin sanoen uutisessa painotetaan tiettyjä näkökulmia toisten kustannuksella (Wright, Sparks & O’Hair 2013: 225) siten, että aivan kuin sensaatioi-den tavoittelussa tarkoitus pyhittäisi keinot. Tällöin jymyuutinen voidaan rakentaa sellaisen satunnaisen faktan pohjalle, jolla vain tyydytetään lukijoiden sensaationnälkää.