Koulutuksen menetelmällisen toteutuksen toimivuus

Kolmanteen alakäsityskategoriaan sijoittuvissa käsityksissä koulutukseen osal-listuneet arvioivat opiskelun mielekkyyden koulutuksen menetelmällisen toteu-tuksen toimivuuden kautta. Toimivuutta itsessään määriteltiin myös eri tavoin.

Huomiota kiinnitettiin ensinnäkin kohdekurssien rakenteeseen ja monimuoto-opetuksen mukaiseen toteutukseen.

Kuvasin aiemmin (ks. kappale 8.1) kohdekurssien rakenteita, mitkä arvioitiin varsin onnistuneiksi. Seuraavassa haastatteluotteessa tutkimuksen ensimmäiselle kohdekurssille osallistunut mies kertoo, kuinka hän koki kurssilla opiskelijan läsnäoloon sidotun toteutuksen eli koulutusinstituutiossa tapahtuvan lähiopetuk-sen henkilökohtaisesti mielekkääksi ja omaan elämäntilanteeseensa (työtön) so-pivaksi ratkaisuksi. Koulutuksen haluttiin toteutuvan koulutusinstituution

joh-dolla, sen tiloissa ja suunnittelemana. Opiskeluun sitoutumisen vakavuuden arvi-oitiin näkyvän juuri lähiopetukseen osallistumisen määrässä eli opiskelijan sa-noin tällöin hän opiskelee tosissaan.

Periaatteessa ihan hyvää, et no mul ainakin, ku mul ei oo perhettä ja asuin tällä pääkaupunkiseudulla niin ihan hyvä, et se oli, tuli semmonen tunne, että opiskelee, opiskelee tosissaan, kun joutu joka päivä mennä sinne. (opiskelija, ops 21, s. 6.)

Toisaalta myös kurssien monimuoto-opetuksen mukaista toteutusta arvioitiin onnistuneeksi. Seuraavassa haastatteluotteessa tutkimuksen neljännelle kohde-kurssille osallistunut nainen vertailee kurssin toteutusta yliopisto-opetukseen.

Hän arvioi käsityksen oppijan roolista ja oppimisesta olevan erilaisen osallistu-mallaan kurssilla. Monimuoto-opiskelu nähtiin itseohjatun opiskelun kannalta mielekkäänä ratkaisuna.

...täss on tää itseopiskelu, monimuoto- ja työpajatyyppisiä ja muuta, ni se aktivoi sen opiskelijan toimimaan ja se on aivan eri asia ku istua yliopistossa luennoilla, et se on kuitenkin aivan erilaista kaiken kaikkiaan koko opiskelu verrattuna sii-hen, mitä akateemisilla ja yliopisto-opintoihin, et siinä vaaditaan itse tekemään, itse miettimään, todella sitä aktivointia. (opiskelija, ops 13, s. 2.)

Toiseksi opiskelijat kiinnittivät huomiota myös koulutuksen toteutuksen käy-tännönläheisyyteen. Käytännönläheisyys tarkoitti opiskelijoille koulutuksen to-teutuksen kytkentää työelämän käytänteisiin. Opiskelijoille tätä edusti muun muassa niin sanotuilta työelämän asiantuntijoilta saatu koulutus, esimerkiksi luennot. Kouluttajien kokemus alan käytännön työstä katsottiin tärkeäksi ja sa-malla se myös legitimoi heidän opetuksensa sisällön. Opiskelun mielekkyys perustui tässä tapauksessa siis koulutuksessa tarjotun tiedon koettuun pätevyy-teen, joka oli siis koeteltu käytännössä.

Niin siinä projektisuunnittelussahan oli tällanen ihminen opettajana tai koulutta-jana, joka tuli suoraan työelämästä, tai hänen kontakti oli hyvin suora, ni silleen tuntu hyvältä, et ei jotain vanhaa tietoo, vaan tosiaan oli semmonen olo, että nyt me tiedetään jotain, mitä ei välttämättä kaikki työelämässä olevatkaan ei tiedä.

(opiskelija, ops 12, s. 9.)

Aiemmin tässä tutkimuksessa (ks. kappale 7.1) tuli esille opetusmenetelmien kehittäminen yhtenä Relander-rahoitteisen koulutuksen” tavoitteena. Tulkitsen, että tutkimuksen kohdekursseilla tätä menetelmällistä kehitystä edusti projekti-työmenetelmä. Koulutuksen järjestäjä (ks. kappale 8.1) toi projektityöskentelyn esille sekä tärkeänä kurssien toteuttamiseen liittyvänä rakenteena että myös oppi-mistavoitteena. Menetelmällä pyrittiin edistämään kokonaisvaltaisen oppimista-van omaksumista eli koulutukseen osallistuoppimista-van yleistä valmiutta ja kykyä projek-timaiseen työskentelyyn. Projektityöskentelyn katsottiin vastaavan pitkälti 1990-luvun työmarkkinallista kehitykseen eli työsuhteiden niin sanottuun epätyypillis-tymiseen eli muuttumiseen määräaikaisiksi ja projektiluonteisiksi tehtäviksi.

Tutkimuksen kohdekurssien suunnittelijan haastattelun mukaan tutkimuksen kohdekursseilla projektityöskentely organisoitiin ryhmätyönä osallistujien

osaa-mista ja kiinnostuksen kohteita hyödyntäen. Ryhmätyöskentelyyn oli saatavilla myös ohjausta. Sisällöltään projektit olivat erilaisia kansainvälisten hankkeiden suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistehtäviä. Lisäksi tähdennettiin osallistujien aktiivisuutta ja ryhmässä toimimisen taitoja. Kolmella ensimmäisellä kohdekurs-silla projektityöt olivat kurssin sisältöihin liittyviä, jo olemassa olevien projek-tien arviointitehtäviä. Neljännellä kohdekurssilla painotettiin enemmän osallistu-jien itsenäisen työskentelyn merkitystä; osallistujat saivat mahdollisuuden itse-näisesti suunnitella, luoda ja toteuttaa työprojekteja yhteistyössä työelämän orga-nisaatioiden kanssa. (Ks. myös kappale 8.1.)

Onkin sangen odotettua, että kohdekurssien osallistujien haastatteluissa tuli esille paljon projektityöskentelyyn ja projektimaisen työskentelytavan oppimi-seen liittyviä näkemyksiä. Osallistujien käsityksissä juuri koulutuksen toteutuk-sen käytännönläheisyys ja toiminnallisuus liitettiin kurssien työprojektiperustei-seen toteutuktyöprojektiperustei-seen.

Koulutukseen osallistuneet kokivat projektityöskentelyn myönteisesti. Pro-jektityöskentelyyn liittyvän ammattitaidon eli hankkeiden suunnittelusta, toteu-tuksesta ja evaluoinnista oppimisen sekä yleisempien projektimaiseen työskente-lyyn tarvittavien kykyjen ja valmiuksien omaksumisen osallistujat kokivat tär-keänä ja työelämässä tarvittavan osaamisen kannalta relevanttina.

No kyllä mulle semmonen vaikutelma tuli, että justiin ku toinen keskeinen asia siel kurssilla oli, täs sanotaan, erilaisten hankkeiden suunnittelu, toteutus ja evaluoin-titehtävät, niin kyll mä sen vaikutelman sain, että semmonen on hyvin keskeinen taito ja semmonen, jota ei vielä, et joka on aika uus asia, jota ei, sen hallitsijoita oo hirveesti Suomessa tällä hetkellä. (opiskelija, ops 4, s. 10.)

Projektityöskentelyn toteutuksen kytkemiseen käytännön työelämään osallis-tujat suhtautuivat myönteisesti sillä tämän katsottiin edistävän suhteiden luomis-ta mahdollisiin työnanluomis-tajiin.

Esimerkiks tietenkin tää meijänkin osalta, niin sehän ei heti ollu selvää, et mim-mosta projektia me ruvetaan tekemään, vaan se oli osa sitä meijän koulutusta, et me otettiin yhteyttä eri tahoille ja esiteltiin ketä me ollaan ja mitä me haluttais tehdä ja selviteltiin näit mahollisuuksia. Ja se oli mun mielestä hirveen tärkeetä, että me tätä kauttakin saatiin näitä kontakteja sitte, et me itse haettiin se tuota projekti, etsittiin se sitten, että se löyty sieltä sitte. (opiskelija, ops 1, s. 7.)

Tutkimuksen kohdekursseihin sisältyi lisäksi työharjoittelua. Työharjoittelu edustaa projektityöskentelyä perinteisempää tapaa kytkeä koulutus työelämän käytänteisiin. Aineistossa tuli esille myös paljon työharjoitteluun liittyviä näke-myksiä. Työharjoittelu koettiin yleensä tärkeänä ja hyödyllisenä. Työharjoittelun mielekkyys nähtiin siinä, että työharjoittelun kautta opiskelija saa mahdollisuu-den osaamisensa testaamiseen ja kokeilemiseen. Työharjoittelun koettiin myös mahdollistavan työkokemuksen hankkimisen ja yhteyksien solmimisen työelä-mään.

Ja sitten ja se motivoi sitten, et se harjottelu, emmä kiellä sitä yhtään, että tavallaan siinä oli se harjottelu. Niin mä läksin sitte aika määrätietoisesti myöskin

hakemaan sitä semmosta kontaktia, että et josta seurais se, että pääsis keinolla tai toisella ni tonne, tonne sitte tavallaan kentälle tekemään sitä työtä. (opiskelija, ops 23, s. 7.)

Edellä olen kuvannut käsityksiä, joissa kurssien menetelmällisen toteutuksen toimivuutta tarkasteltiin kurssien rakenteen ja monimuoto-opetukseen sekä käy-tännönläheisiin koulutusratkaisuihin perustuvan toteutuksen mielekkyytenä. Kol-manneksi kurssien menetelmällisen toteutuksen toimivuutta arvioitiin myös kou-lutuksen koetun teoreettisuuden kautta. Tässä käsityksessä opiskelun mielekkyy-den kriteerinä oli se, missä määrin koulutuksen teoreettisuumielekkyy-den arvioitiin edistä-vän ja tukevan uuden oppimista. Seuraavassa haastatteluotteessa tutkimuksen toiselle kohdekurssille osallistunut henkilö kertoo, kuinka opetuksen teoreetti-suus avasi hänelle uusia näkökulmia. Haastatteluote havainnollistaa hyvin myös sitä, kuinka kokemukset opiskelun mielekkyydestä voivat olla sidoksissa osallis-tujan taustaan ja henkilökohtaisiin odotuksiin koulutuksesta.

Että mulla ehkä saattaa nyt olla vähän erilainen näkökulma tähän asiaan, koska mä oon x-korkeakoulusta, että mä katsoisin, et x-koulutus ei oo, et sitä ei voida oikeestaan luokitella silleen akateemiseks, et se antas mitään sellasia tutkimus-tai semmosii teoreettisia valmiuksia ellei nimenomaan hakeudu johonkin teoreet-tiseen, teoreettista ainetta lukemaan. Et siin mielessä mä oon enemmän tämmönen käsityöläispohjanen henkilö kuitenkin, että mulle se oli uutta tää yliopistollinen.

Jollain lailla tunsi saavansa jotain vähän erilaista, kun mitä oli x-korkeakoulussa saanu. (opiskelija, ops 15, s. 3.)

Neljänneksi kurssien menetelmällisen toteutuksen toimivuutta tarkasteltiin ryhmässä toimimisen kautta. Tämä käsitystapa tuli esille erityisesti tutkimuksen neljännelle kohdekurssille (Kansainvälisen projektityön -kurssi) osallistuneilla.

Tämä on varsin odotettua, sillä neljännellä kohdekurssilla koulutuksen toteutus rakentui kolmea edellistä kurssia painottuneemmin juuri osallistujien aktiivista yhteistoimintaa edellyttäneiden työprojektien ympärille.

Ryhmässä toimimisen ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehittämisen tär-keyttä painotettiin erityisesti työelämän yhteistyövalmiuksia edellyttäviä tilantei-ta ennakoiden. Ryhmässä toimimiseen liittyviä opiskelukokemuksia peilattiin toisaalta suhteessa koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin ja toisaalta opiskelijan omaan käsitykseen työelämässä vaadittavista taidoista.

... koska tämmönen työskentely varmasti lisääntyy ja just se, että mikä on kans hirveen tärkeetä just tämmönen tiimityöskentely, et se oli kans hirveen tärkee mun mielestä, että ja mitä varmaan tarttee työelämässäkin, et tämmöstä yhteistyötä. Et meillähän oli siis sillä tavalla, et me tehtiin ryhmissä nämä varsinaiset projektit-yöt sitte. (opiskelija, ops 1, s. 7.)

Lisäksi tuotiin esille käsitys siitä, että yhteistyövalmiuksien kehittäminen on voinut jäädä yliopistollisessa peruskoulutuksessa vähäisemmäksi.

Ryhmätyö, se on yks semmonen, mikä oli todella tarpeellinen kokemus, et se oli...

Haastattelija: Kerrotko tarkemmin, millä tavoin se nyt tuntui?

Sen organisointi oli todella mielenkiintoista nähdä, miten se kehittyy ja kehittyykö se ja mitä tulee sisäisiä ristiriitoja, tuleeks niitä ja sitte työnjako ryhmän sisällä.

Ett ei oo tähän mennessä joutunu koskaan työskentelemään ryhmässä, et silleen.

Haastattelija: Se oli ihan uutta tavallaan sitten?

Joo, et yleensä aina jokapaikassa, oli meill yliopistossa oli jonkin verran ryhmät-öitä, mut se oli semmosta kaaosta ja se oli tavallaan silleen, et sä kirjotat ton ekan osan ja mä ton tokan osan ja se on siinä. Et tossa joutu niin läheisesti työskentele-mään yhdessä, että siinä oli pakko muodostuakin semmonen sisäinen organisaa-tio. (opiskelija, ops 8, s. 8–9.)

8.2.4 Koetut puutteet ja kehittämiskohteet koulutuksen toteutuksessa