Koulutukseen hakeutuminen

Oppimiseen liittyvien aihepiirien ohella halusin tutkielmaani tietoa myös siitä, mikä vastaa-jia innoitti hakeutumaan korkea-asteen oppisopimustyyppisenä toteutuksena järjestettyyn Perioperatiivisen hoitotyön osaaja -koulutukseen. Kaikilla vastaajilla oli jo ennestään

taka-naan joko opisto- tai ammattikorkeakoulutasoinen sairaanhoitajan koulutus. Osa vastaajis-ta oli suoritvastaajis-tanut myös erikoistumisopinnot, tosin erikoissairaanhoivastaajis-tajan nimike sinänsä ei ole enää käytössä. Erityisesti halusin tietää, millainen rooli työnantajalla oli koulutukseen hakeutumisessa vai tapahtuiko hakeutuminen omaehtoisesti. Useimmiten koulutukseen hakeutumisen taustalla on useita samanaikaisia ja samanarvoisia motiiveja, mutta kun ky-symyksessä oli omanlaisensa kouluttautuminen ja lisäpätevyyden hankkiminen, oli kiintoi-saa selvittää, erottuuko hakeutumisen syistä jotakin erityistä.

Ensinnäkin kaikilla vastaajat toivat haastattelussa esille oman henkilökohtaisen kiinnos-tuksensa perioperatiiviseen työhön anestesian, leikkaussalityön tai heräämön tehtävissä.

Eräs vastaaja oli jo sairaanhoitajaopintojen yhteydessä valinnut suuntautumisvaihtoeh-doksi perioperatiivisen hoitotyön, joten hänellä tämänkertainen koulutus oli alkuvaiheessa pitkälti kertausta, mutta hän koki saaneensa tässä koulutuksessa itselleen jotakin sellais-ta, joka sairaanhoitajaopinnoissa oli hänen mielestään jäänyt kesken. Toinen vastaaja taas oli opinnoissa aikoinaan halunnut suuntautua perioperatiiviselle alalle, mutta se ei sil-loisella opiskelupaikkakunnalla ollut mahdollista. Kuitenkin kaikilla vastaajilla oli ollut jo jonkin aikaa ajatuksia siirtyä leikkaussalihoitotyöhön, anestesiahoitotyöhön tai muutoin hankkia itselleen uusia työhön liittyviä taitoja.

Vastaajat olivat saaneet tiedon kyseisestä koulutuksesta työyksiköissään joko esimiehel-tään tai yleisenä jakeluna. Osalle työnantajan edustaja oli ehdottanut koulutukseen hakeu-tumista, ja asiasta kiinnostuneita kannustettiin hakeutumaan koulutukseen. Kiinnostusta koulutukseen lisäsi kahden vastaajan kohdalla erityisesti se, että he halusivat siirtyä kol-mivuorotyöstä päivätyöhön, koska nimenomaan yötyö oli alkanut tuntua hankalalta joko it-selle henkilökohtaisesti tai perhetilanteeseen liittyvien syiden vuoksi. Toista hoitajaa taas oli kiehtonut siirtyminen työkiertoon ja sitä kautta uusiin työtehtäviin, mutta työkierto ei kui-tenkaan ollut mahdollista, koska muista työyksiköistä ei löytynyt hoitajaa tilalle omaan työ-yksikköön. Hakeutumista koulutukseen vastaajat kuvasivat esimerkiksi seuraavalla taval-la:

Halu leikkaussalityöhön… (V1)

Työnantaja ehdotti, mutta myös se, että koulutus antoi mahdollisuuden siihen, mihin alun pe-rin halusin, se vastasi tarpeeseen, mikä jäi sairaanhoitajaopintojen jälkeen. (V2)

Niin sit sitä mietti, että mikä vois olla semmonen hyvä keino saada pätevyyttä, koska mulla ei suoranaisesti ollu perioperatiivisen hoitotyön, niin kuin anestesiahoitajan pätevyyttä ja halu-sin saada sen pätevyyden ja sit mä haluhalu-sin, että pääsen ehkä sieltä teho-osastolta siirty-mään muihin töihin ja sit mä olin kiinnostunut leikkaussalityöstä. (V5)

Erästä vastaajaa mietitytti koulutukseen hakeutumisvaiheessa tulevaisuuden työtehtävät, sillä silloinen työyksikkö on lopettamisuhan alla eikä uudesta työtehtävästä ole varmuutta.

Toisaalta entisessä työssä hoitajalla oli alituisesti monta potilasta hoidettavana eikä työs-sä tuntunut olevan mahdollisuutta hoitaa potilaita niin hyvin kuin hän itse olisi halunnut.

Uudessa työssä hän ajatteli pystyvänsä hoitamaan yhtä potilasta kerrallaan ilman riittä-mättömyyden ja työhön ”leipääntymisen” tunnetta. Lisäksi hän koki hoitoalaan sisältyvien kädentaitojensa ruostuneen, ja koulutuksessa hän suunnitteli pääsevänsä kehittämään näitäkin taitoja. Kouluttautumisen ansiosta ajatuksissa siinsi kuva työllistymisestä oikeas-taan uuteen ammattiin.

Ekana ne hoitajan kädentaidot… mutta myös kun sairaalan leikkaustoiminta loppuu, työyk-sikkö häviää… minne itse sitten, missä työpaikka jatkossa, ja yötyö tuntui jo hankalalta, kou-lutuksen tiimoilta pääsi päivätyöhön ja työllistyi uuteen ammattiin. (V4)

Usea vastaaja toi esille tärkeänä ja houkuttelevana seikkana sen, että korkea-asteen op-pisopimustyyppisessä koulutuksessa pystyi opiskelemaan työn ohella ja alan työehtoso-pimusten mukaista palkkaa nauttien. He katsoivat, että taloudellisten syiden vuoksi heillä ei olisi ollut muutoin mahdollisuutta opiskella. Kokopäiväopiskelu ei tuntunut muutoinkaan realistiselta vaihtoehdolta enää ”tässä iässä”. Toisaalta tässäkin koulutusmuodossa oli ol-lut kuitenkin tarpeen keskustella perheen kanssa kouol-lutukseen osallistumisesta ja opiske-luvuoden ajankäytöllisistä asioista, sillä esimerkiksi pienet lapset oli otettava huomioon työ- ja opiskeluasioiden yhteydessä. Kukaan vastaaja ei kuitenkaan maininnut olleen mi-tään varsinaisia ongelmia tässä suhteessa.

Nyt kun näin tämmöisen, että voi työn ohella täällä opiskella... ja on vielä maksettavaa… ei olis muuten ollu edellytyksiä ja ala kiinnosti kyllä. (V6)

Haastattelussa käsittelimme myös lisäpätevyyden hankkimista työyhteisön ja työnantajan kannalta. Eräs vastaaja mainitsi, että työyksikölle on eduksi, kun sairaanhoitajat ovat mo-nitaitoisia ja pystyvät työskentelemään joustavasti erilaisissa tehtävissä, vaikka toisaalta hän myös korosti koulutuksen avulla saamaansa mahdollisuutta tehdä juuri haluamiaan työtehtäviä. Lisäksi hänen mielestään on hyvä ymmärtää enemmän siitä, mitä toiset pe-rioperatiiviseen hoitotyöhön osallistuvat tekevät omissa työtehtävissään. Vastaajien mie-lestä perioperatiivinen hoitotyö voidaan nähdä eräänlaisena prosessina, jossa anestesia, leikkaussali ja heräämö muodostavat kokonaisuuden, jonka tulee eri vaiheessaan toimia saumattomasti ja aina potilaan parhaaksi.

Kaikkinensa sain vaikutelman, että koulutuksen avulla muodostui tilanne, jossa mitä ilmei-simmin yhdistyivät sekä työntekijöiden että työnantajien edut ja tarpeet. Vastaajat olivat

omilla tahoillaan kaivanneet uutta osaamista ja uudenlaisia työtehtäviä, joissa kuitenkin pystyisi yhdistämään aiemman sairaanhoitajan pätevyyden ja koulutuksen kautta synty-vän uuden osaamisen. Kouluttautumisen taustalla oli myös tunne henkilökohtaisten toi-veiden täyttymisestä. Työnantaja taas sai organisaatioonsa uutta ja ajantasaista erikois-osaamista. Sitä paitsi kokonaan uusien henkilöiden palkkaaminen ja työhön perehdyttä-minen vie oman aikansa eikä hoitoalan henkilöstöä ole aina saatavilla etenkään erikois-osaamista vaativiin tehtäviin. Alla oleva erään vastaajan näkemys kertoo paljon:

Mä ajattelin, että tässä yhdistyy nyt kaikki, että tää on sellainen loistava, että siinä on kaikki se, mitä mä oon ajatellu. (V5)