Aineistonhankinta

Tutkimusteemani käsittelyyn, metodologiaan ja rakenteeseen sain opastusta Haapakor-ven (1998) tutkimuksesta, joka käsittelee työllistymistä edistävän koulutuksen työprojekte-ja. Mielestäni mainitussa tutkimuksessa ja sen toteutuksessa on selviä yhtymäkohtia omaan tutkielmaani. Haapakorven tutkimuksen tavoin päädyin tutkielmassani laadulliseen tutkimusmenetelmään, jossa aineistonhankintatapana olivat opiskelijoiden

teemahaastat-telut. Tutkimussuunnitelmavaiheessa osana aineistonhankintaa suunnittelin käyttäväni myös opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja, mutta tutkimusryhmänä olleen opiskelijaryhmän opintoihin oppimispäiväkirjan laatiminen ei loppujen lopuksi kuulunutkaan. Tosin osa opis-kelijoista oli opintojen alkuvaiheessa kirjoittanut oppimispäiväkirjaa, koska opintojen alku-vaiheen informaation mukaan se kuului opintoihin osana oman osaamisen reflektointia ja arviointia. Teemahaastattelussa käytin haastattelurunkoa (liite 1), jonka toimivuutta testa-sin etukäteen erään tuntemani opiskelijan avulla. Varauduin myös haastattelun aikana il-meneviin lisäkysymyksiin, ja jonkin verran tarkentavia kysymyksiä esitinkin haastateltavil-le. Haastattelurunkoa kävin läpi etukäteen myös ammattikorkeakoulun edustajien ja työni ohjaajan kanssa. Haastattelutapani ei ollut avoin haastattelu siinä mielessä, että olisin kä-sitellyt aihepiirit vapaassa järjestyksessä, vaan tein kaikki kysymykset samalla tavoin ja samassa järjestyksessä kaikille haastateltaville, mutta esitin kuitenkin tarkentavia lisäky-symyksiä tarpeen vaatiessa. Haastattelun etuna koin sen, että tilanne oli jossain määrin keskustelun tyyppinen, mikä antoi myös mahdollisuuden selventää kysymysten sanamuo-toja tai tarvittaessa toistaa kysymys hieman toisin sanoin. Koska haastateltavia oli loppu-jen lopuksi suhteellisen vähän, kuusi henkilöä, pystyin keskittymään jokaiseen haastatte-luun hyvin, mutta sinänsä haastateltavia olisi voinut olla enemmänkin. Kaiken kaikkiaan koin haastattelun joustavana menetelmänä, jossa haastateltavan ja haastattelijan keski-näinen vuorovaikutus nousee merkittävään asemaan. Lisäksi keskeistä oli, että haastatte-lutilanteet sujuivat myönteisen ilmapiirin vallitessa. En nähnyt haastattelua ollenkaan liiak-si aikaa tai vaivaa vievänä menetelmänä, mikä on tavanomaista, jos haastateltavia on pal-jon (ks. Tuomi & Sarajärvi 2009, 74–76).

Ensimmäiset yhteydenotot opiskelijoihin tapahtuivat ammattikorkeakoulun edustajien kautta, minkä jälkeen lähetin itse sähköpostitse opiskelijoille pyynnön osallistua haastatte-luun (liite 2). Ilmoituksen halukkuudesta osallistua haastattehaastatte-luun sain kuudelta opiskelijal-ta, jonka jälkeen sovin kunkin haastateltavan kanssa henkilökohtaisesti haastattelun ajan-kohdasta ja paikasta. Eri yhteyksissä kävi ilmi, että haastateltavien työpaikoilla keskuste-lua oli herättänyt, voiko haastatteluun osallistua työajalla vaiko omalla ajalla. Osa haasta-teltavista koki haastattelun työhön kiinteästi liittyvänä asiana, jolloin he myös osallistuivat haastatteluun työajalla. Sitä vastoin osa haastateltavista tuli haastatteluun työajan ulko-puolella. On ymmärrettävää, että eri työyhteisöissä asiaa tarkasteltiin eri tavalla, ja toisaal-ta sairaanhoitoisaal-tajan tehtävässä voi olla hyvin hankalaa irrottoisaal-tautua työstään keskellä päivää haastatteluun osallistuakseen. Etukäteen en kuitenkaan ollut erityisesti varautunut kysy-mykseen työajan käytöstä, ja ohjeistinkin haastateltavia sopimaan asian oman työyksik-könsä sisällä.

Haastattelua etukäteen pohtiessani esiin nousi kysymys, millainen halukkuus haastatelta-villa on osallistua haastatteluun ja ylipäätänsä olla mukana tutkielmaprosessissani. Eskola ja Vastamäki (2007, 26–27) käsittelevät samaa aihetta kysyen, kenen etua haastattelu ajaa ja saako haastateltava tilanteesta vain hyvän mielen itselleen. He näkevät haastatte-luun suostumisessa kolme pääasiallista motiivia. Ensinnäkin haastateltavat saavat tilai-suuden esittää asiasta omat mielipiteensä, jolloin he ”tavallisina ihmisinä” saavat äänensä kuuluviin. Toisekseen haastattelu tarjoaa väylän kertoa omista henkilökohtaisista koke-muksista, joita haastattelija todennäköisesti pitää arvossa, ja joista voi olla hyötyä muille samassa tilanteessa oleville. Tutkielmantekijänä toivoin, että juuri nämä kaksi motivoivaa tekijää vaikuttaisivat taustalla informanttien ryhtyessä minulle haastateltaviksi. Näihin nä-kökohtiin viittasin myös sähköpostitse lähettämissäni haastattelupyynnöissä. Eskolan ja Vastamäen mukaan kolmas motiivi voi olla se, että haastateltavat ovat aiemminkin osallis-tuneet tutkimuksiin, mistä on heille jäänyt hyvät kokemukset. Oman tutkielmani informant-tien tilanteesta en tässä suhteessa ole tietoinen. Kuitenkin näen, että kun informantit ovat olleet halukkaita osallistumaan uudenlaiseen koulutukseen tietäen alusta asti olevansa pi-lottiryhmä, niin se mielestäni on osoitus tietynlaisesta avoimesta suhtautumisesta, mikä voi näkyä myös halukkuutena osallistua koulutusmuotoa käsittelevään haastatteluun.

Pyrkimyksenäni oli, että opiskelijat voisivat kertoa mahdollisimman vapaasti ja omin sa-noin oppimis- ja koulutuskokemuksistaan. Päädyin lähettämään haastattelurungon opiske-lijoille sähköpostitse muutama päivä ennen haastatteluajankohtaa ennakkotutustumista varten, mikä myös haastateltavien mielestä oli paikallaan. Haastattelut ajoittuivat ajanjak-solle helmikuun puolestavälistä toukokuun alkuun 2011, ja ne tapahtuivat Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella haasteltaville helposti tavoitettavissa paikoissa. Päädyin nau-hoittamaan haastattelut, mikä sopi myös haastateltaville, ja lisäksi tein haastattelutilan-teissa kirjallisia muistiinpanoja. Yksi haastattelu vei aikaa noin puolitoista tuntia. Haastat-telujen jälkeen pyrin mahdollisimman pian litteroimaan haastatteluaineiston, jota lopulta kertyi yhteensä 45 sivua. Mielihyvällä totesin, että haastateltavat kertoivat näkemyksiään laajalti ja myös sellaisista aihepiireistä, joista haastattelussa en varsinaisesti kysynytkään.

Kuten yleensä kaikkien koulutusten yhteydessä myös tässäkin puheena olleessa korkea-asteen oppisopimustyyppisessä koulutuksessa järjestävä oppilaitos keräsi opiskelijoilta palautetta koulutuksen päätösvaiheessa sekä jo koulutuksen aikana. En kuitenkaan tut-kielmassani käyttänyt näistä opiskelijapalautteista syntyneitä tietoja enkä ollut edes tietoi-nen, millaisia kysymyksiä tai vastauksia opiskelijapalautteisiin sisältyi. Luultavasti opiskeli-japalautteessa ja tutkielmani haastattelukysymyksissä käsiteltiin samoja aihepiirejä, mutta asia ei noussut missään vaiheessa esille haastateltavien tai ammattikorkeakoulun

edusta-jien kanssa. Kuten edellä on jo todettu, tutkielmaani kuuluvat haastattelut ajoittuivat muu-taman kuukauden päähän koulutuksen päättymisestä, joten opiskelijoiden näkemykset olivat kenties jo muuttuneetkin siitä, mitä ne olivat heti koulutuksen päättyessä.

Haastattelurungosta muodostui loppujen lopuksi suhteellisen pitkä ja kattava, minkä ansi-osta käsiteltävät asiat tulivat suhteellisen hyvin käydyksi läpi. Osin kysymykset olivat sen verran lähellä toisiaan, että tietyt asiat, ilmiöt ja kokemukset tulivat esille sopivasti toistu-en, mikä osaltaan vahvisti niiden merkitystä. Osa haastateltavista toi esiin tietyn ilmiön jonkun kysymyksen yhteydessä, osa taas kertoi samasta asiasta jonkun toisen kysymyk-sen yhteydessä. Vaikka saatu vastaus ei ollut juuri sillä hetkellä esitettyyn kysymykseen, vastaus liittyi muihin kysymyksiin vahvistaen näin saamaani käsitystä asiasta. Yhtä kaikki, yhteenvedon ja lopputulosten kannalta tiettyjen asioiden toistuminen vain antoi vahvistus-ta tietyille ilmiöille ja käsityksille sekä vahvistus-tavallaan selkeytti työtäni tutkielman tekijänä. Joka tapauksessa katsoin parhaimmaksi kuitenkin esittää tutkielman tulokset haastattelurungon mukaisessa järjestyksessä.

Tutkimuslupaa en loppujen lopuksi tarvinnut ammattikorkeakouluilta, koska opiskelijat ei-vät enää olleet oppilaitosten kirjoilla. Näin ollen haastateltavat osallistuivat haastatteluun yksityishenkilöinä eivätkä oppilaitoksen opiskelijoina. Myöskään haastateltavien työnanta-jaorganisaatiot eivät tutkimuslupaa vaatineet. Etukäteen olin kuitenkin varautunut tutki-muslupakäytäntöön laatimalla tutkimuslupahakemuksen, joka sitten kuitenkin jäi tarpeet-tomaksi. Haastatteluvaiheessa olin muutamia kertoja yhteydessä ammattikorkeakoulujen edustajien kanssa, sillä tahdoin välittää heille tilannetietoja tutkielman ja haastattelujen etenemisestä.