5.2 Kouluterveydenhoitajien kokemukset mielenterveystyöstä
5.2.3 Kouluterveydenhoitajien kokemat haasteet mielenterveystyössä
Kouluterveydenhoitajien kokemat haasteet koululaisten mielenterveysongelmien hoidossa liittyivät asianmukaisen hoidon järjestämiseen. Katsauksen mukaan koululaisten oli vaikeaa päästä mielenterveyspalvelujen piiriin ennen vakavaa oireilua (Wilson ym. 2008, Pryjmachuk ym. 2011, Skundberg-Kletthagen & Moen 2017, Jönsson ym. 2019), myös koulun ammattilaisten (kuraattori, psykologi) palvelujen (Jönsson ym. 2019) ja muiden asiantuntijapalvelujen saatavuus oli haasteena (Wilson ym. 2008, Skundberg-Kletthagen &
Moen 2017). Tiedonkulun ja kommunikaation ongelmat mielenterveyspalvelujen kanssa
hoitoon lähetettäessä ja hoidon aikana aiheuttivat haasteita koululaisten mielenterveyden hoidossa (Wilson ym. 2008, Pryjmachuk ym. 2011). Kouluterveydenhoitajat kuvasivat myös haasteita yhteistyössä terveyspalvelujen kanssa, mm. tiedon välittymisessä kouluterveydenhoitajalle koululaisen lääkärikäynneistä kuvattiin olevan ongelmia (Skundberg-Kletthagen & Moen 2017). Kouluterveydenhoitajilla koululaisen psyykkisen ja sosiaalisen terveyden kirjaamiseen liittyi haasteita (Clausson ym. 2008, Clausson ym. 2015).
Haasteellisena koettiin etenkin luottamuksellisten keskustelujen kirjaaminen (Clausson ym.
2008), sosiaalisiin suhteisiin ja kiusaamiseen liittyvä kirjaaminen (Clausson ym. 2008) sekä perhetilanteeseen liittyvien epäilyjen kirjaaminen (Clausson ym. 2015). Yhteistyön haasteita kuvattiin olevan niin moniammatillisessa työssä koululla, koulun ulkopuolisten tahojen kanssa (Granrud ym. 2019) kuin myös koululaisten ja vanhempien kanssa (Wilson ym. 2008, Pryjmachuk ym. 2011).
Ajan (Wilson ym. 2008, Haddad ym. 2010, Pryjmachuk ym. 2011, Dina & Pajalic 2014, Granrud ym. 2019, Jönsson ym. 2019) ja resurssien puute (Clausson ym. 2008, Haddad ym.
2010, Jönsson ym. 2019), suuri työmäärä (Wilson ym. 2008, Pryjmachuk ym. 2011, Skundberg-Kletthagen & Moen 2017, Jönsson ym. 2019), monimutkaiset tapaukset (Wilson ym. 2008, Granrud ym. 2019) ja puutteelliset työtilat (Pryjmachuk ym. 2011, Skundberg-Kletthagen & Moen 2017) aiheuttivat myös haasteita koululaisten mielenterveyden ongelmien hoidossa kouluterveydenhoitajille.
Taulukko 3. Kouluterveydenhoitajien kokemukset mielenterveystyöstä.
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Kouluterveydenhoitajien positiivinen suhtautuminen
koululaisten mielenterveyden tukemiseen Positiivinen suhtautuminen
mielenterveystyöhön Suhtautuminen mielenterveystyöhön Oman roolin kokeminen merkityksellisenä
Mielenterveystyö oleellinen osa kouluterveydenhoitajan työtä
Mielenterveystyön kokeminen merkityksellisenä Mielenterveystyön kokeminen palkitsevaksi Oman ammatillisen vastuun tiedostaminen Koulu luonteva ympäristö edistävälle ja ennaltaehkäisevälle mielenterveystyölle
Psykososiaalinen terveys oleellinen osa koululaisen kokonaisterveyttä
Mahdollisuus vaikuttaa koululaisen elämään Moniammatillisen yhteistyön kokeminen tärkeäksi
Kokemus yksinäisyydestä työssä Negatiiviset kokemukset Huoli koululaisista, joilla mielenterveydenongelmia mielenterveystyöstä Mielenterveystyön kokeminen vaativaksi työksi
Mielenterveystyön kokeminen kuormittavaksi Luottamus omaan osaamiseen hoidon tarpeen arvioinnissa ja jatkohoitoon ohjaamisessa
Luottamus osaamiseen Osaaminen Työkokemus ja intuitio auttoivat tunnistamisessa
Luottamus omaan osaamiseen preventiivisessä työssä Mielenterveyskoulutus yhteydessä parempaan luottamukseen omasta osaamisesta
Ammattitaidon kehittyminen kokemuksen myötä Epävarmuus osaamisesta
Vuorovaikutustaidot Taidot
Lääketieteelliset taidot Sosiaaliset taidot Psykologiset taidot
Mielenterveyskoulutuksen tarve Osaamisen/ työn tuki Kouluterveydenhuoltoon soveltuvien interventioiden
tarve
Ammatillisen tuen tarve
Koululaisten hoitoon pääsyn haasteet Koululaisen hoitoon liittyvät Haasteet
Tiedonkulun haasteet haasteet
Yhteistyön haasteet
Monimutkaiset tapaukset Kouluterveydenhoitajan
Ajan puute työhön liittyvät haasteet
Puutteelliset työtilat Resurssien puute
Työn painottuminen hoidolliseen työhön
6 POHDINTA 6.1 Tulosten tarkastelu
Mielenterveyden edistäminen on elinikäinen prosessi, johon liittyy sellaisten yksilöllisten, sosiaalisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöolojen luominen, jotka mahdollistavat yksilön suotuisan henkisen ja fyysisen kasvun sekä mielenterveysongelmien vähentämisen (Lavikainen ym. 2004). Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kuvata kouluterveydenhoitajan työtä koululaisen mielenterveyden edistäjänä ja kouluterveydenhoitajien kokemuksia mielenterveystyöstä. Katsauksessa analysoitiin 14 tutkimusartikkelia induktiivisen sisällönanalyysin menetelmin.
Aineiston perusteella kouluterveydenhoitajan työ koululaisen mielenterveyden edistäjänä koostui yhteisöllisestä ja yksilökohtaisesta mielenterveystyöstä. Toivion & Nordlingin (2013, 338) mukaan mielenterveyden edistämisessä yhteisötasolla korostuvat sosiaalisten verkostojen tukeminen ja vahvistaminen sekä osallisuuden kokemuksen mahdollistaminen kouluyhteisössä. Tässä katsauksessa kouluterveydenhoitajan näkyvyys kouluyhteisössä, työskentely osana kouluyhteisöä ja osallistuminen koulun yhteisölliseen toimintaan pohjustivat luottamuksellisen suhteen luomista koululaisiin sekä yhteistyötä koulun opettajien ja henkilökunnan kanssa. Kouluterveydenhoitajat halusivat olla koululaisille tuttu ja turvallinen aikuinen koululla. Kouluterveydenhoitajat pitivät tärkeinä myös avoimia, matalan kynnyksen palveluita, joihin koululaisten on helppo hakeutua. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa (Larsson ym. 2014, Sherwin 2016, Hilli & Wasshede 2017) on todettu palvelujen helpon saatavuuden, kouluterveydenhoitajan näkyvillä olemisen ja luottamuksellisen suhteen luomisen oppilaaseen olevan oleellista kouluterveydenhoitajan työssä. Tässä katsauksessa yhteisöllistä työtä oli myös kouluterveydenhoitajien osallistuminen koululla järjestettäviin mielenterveyttä ja hyvinvointia tukeviin interventioihin. Mielenterveyteen liittyviin asenteisiin kouluterveydenhoitajat yrittivät aineiston mukaan vaikuttaa mm. mielenterveysaiheisten tuntien avulla. Koulu on lasten ja nuorten keskeinen toimintaympäristö ja siten tärkeässä asemassa mielenterveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa sekä mielenterveyden ongelmien ehkäisyssä. Mielenterveyden edistäminen on jokaisen koulun henkilökuntaan kuuluvan jäsenen vastuulla.
Moniammatillinen yhteistyö, tiedon ja vallan jakaminen, seuranta, erimielisyyksien käsittely ja muuttuvien tarpeiden huomioiminen liittyvät vaikuttavaan mielenterveyden edistämiseen
kouluyhteisössä. Koko kouluyhteisön mielenterveyden edistäminen tukee myös koululaisten mielenterveyttä ja hyvinvointia. (THL 2013, Aalto-Setälä ym. 2020.)
Mielenterveyden edistämisen tavoitteena on vahvistaa yksilön voimavaroja, parantaa selviytymistaitoja arjen haasteissa ja kriisitilanteissa sekä tukea tervettä psykososiaalista kehitystä (Toivio & Nordling 2013, 338). Kouluterveydenhuollossa on keskeistä myös ymmärtää positiivisen mielenterveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vaikutus koulumenestykseen (McDermott ym. 2019). Tässä katsauksessa yksilökohtaisessa koululaisen mielenterveystyössä korostuivat mielenterveysongelmien ja niihin vaikuttavien taustatekijöiden tunnistaminen sekä hoitoonohjaus, kun taas oireiden arvioinnin menetelmiä tai kouluterveydenhoitajien käyttämiä tukimuotoja ja interventioita kuvattiin vähäisesti.
Interventiot kohdistuivat koululaisen ja perheen voimavarojen tukemiseen, itsetunnon ja tunnetaitojen vahvistamiseen sekä haasteita selviämisen taitoihin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kouluterveydenhoitajien tärkeänä tehtävänä on tunnistaa opiskelijoiden mielenterveyden ongelmia. (Pavletic 2011, Hilli & Wasshede 2017). Tämän katsauksen aineiston mukaan mielenterveydenongelmia tunnistettiin usein terveystapaamisten yhteydessä, mikä on havaittu myös aikaisemmissa tutkimuksissa (Poutiainen ym. 2015, Hilli & Wasshede 2017, VTV 2017). Mielenterveyteen vaikuttavien taustatekijöiden, kuten perhetilanteen, kaverisuhteiden ja kiusaamisen tunnistaminen oli tämän aineiston mukaan myös oleellista. Kouluterveydenhoitajat tunnistivat mielenterveyden ongelmia myös somaattisten oireiden taustalta. Koululaisen mieltä painavat huolet voivat ilmetä myös somaattisina oireina, kuten päänsärkynä ja vatsakipuna (Shannon ym. 2010, VTV 2017). Osaamisen lisäksi kouluterveydenhoitajan taitoon tunnistaa mielenterveyteen liittyviä ongelmia vaikuttavat kokemus, tulkinta ja intuitio (VTV 2017).
Koululla tehtävässä mielenterveystyössä oleellista katsauksen perusteella oli yhteistyö eri toimijatahojen kanssa sekä yhteisöllisessä että yksilökohtaisessa mielenterveystyössä.
Tärkeimpinä yhteistyökumppaneina kouluterveydenhoitajilla olivat koululainen perheineen, opettajat, koulun moniammatillisen ryhmän jäsenet sekä koulun ulkopuoliset mielenterveystyön asiantuntijat. Etenkin opettajien kanssa tehty yhteistyö ja heidän huomionsa oppilaiden hyvinvoinnista olivat merkityksellisiä. Larsson ym. (2013) on tutkimuksessaan todennut kouluterveydenhoitajien tekevän yhteistyötä vanhempien, opettajien, koulun moniammatillisen ryhmän ja koulun ulkopuolisten terveyspalvelujen kanssa tukiverkoston luomiseksi koululaisen hyvinvoinnin tueksi. Kouluterveydenhoitajien
tiivis yhteistyö perheen ja kouluyhteisön mahdollistaa kokonaisvaltaisen koululaisen hyvinvoinnin arvioinnin. Opettajilla ja oppilashuollon toimijoilla on niin ikään merkittävä rooli koululaisen mielenterveyden ongelmien tunnistamisessa (VTV 2017).
Moniammatillinen työ on oleellista koululaisten terveyden edistämisessä (Hilli & Wasshede 2017), mutta yhteistyökäytännöissä koululla ja koulun ulkopuolella voi olla kuitenkin vaihtelua (VTV 2017). Kouluterveydenhoitajat ovat olennainen osa mielenterveyspalveluja tarjoavaa koulun moniammatillista tiimiä (Reuterswärd & Hylander 2017), he voivat toiminnallaan vähentää mielenterveyteen liittyviä ennakkokäsityksiä ja hoitoon hakeutumisen esteitä (McDermott ym. 2019).
Tämän katsauksen aineiston perusteella kouluterveydenhoitajien tekemä mielenterveystyö koostui paljolti myös koululaisen ja hänen perheensä tukemisesta ja hoitamisesta.
Mielenterveysoireiden ja hoidontarpeen arviointi, koululaisen ja hänen perheensä voimavarojen tukeminen, vanhempien osallistaminen koululaisen hoitoon sekä interventioiden toteuttaminen lievien mielenterveyshäiriöiden hoidossa nousivat aineistossa esiin. Koululaisen ja hänen perheensä ohjaaminen toisen ammattiryhmän palveluihin koulun sisällä (kuraattori, psykologi) tai koulun ulkopuolisiin mielenterveyspalveluihin kuului aineiston perusteella oleellisena osana kouluterveydenhoitajan työhön. Lisäksi kouluterveydenhoitajat tukivat myös vakavasti oireilevia koululaisia. Vastaavasti McDermott ym. (2019) totesivat tutkimuksessaan kouluterveydenhoitajien toimivan osana koulun moniammatillista ryhmää ja tekevän yhteistyötä perheen, koulun ja hoitotahojen kanssa koululaisten mielenterveyden ongelmien tunnistamisessa, arvioinnissa, interventioiden toteuttamisessa, jatkohoitoon ohjauksessa sekä seurannassa. Valtion Tarkastusviraston selvityksessä todettiin palveluihin pääsyssä olevan usein viivettä, jolloin koululaisen tukeminen jää kouluterveydenhuollon ja koulun muun opiskeluhuollon tehtäväksi (VTV 2017).
Kouluterveydenhoitajien suhtautuminen koululaisten mielenterveysongelmien hoitoon oli aineiston perusteella positiivista ja mielenterveyden tukeminen kuului oleellisena osana kouluterveydenhoitajan työhön. Koulun nähtiin olevan myös luonteva ympäristö edistävälle ja ennaltaehkäisevälle mielenterveystyölle. Toisaalta mielenterveystyön koettiin olevan kuormittavaa ja vaativaa työtä. Vastaavasti ruotsalaisessa tutkimuksessa (Hilli & Wasshede 2017) todettiin kouluterveydenhoitajien kokevan työn opiskelijoiden mielenterveysasioissa merkityksellisenä, mutta myös haastavana. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä (VTV 2017) puolestaan kouluterveydenhoitajat kokivat, etteivät he voi ottaa merkittävää
roolia mielenterveysongelmien hoitamisessa, koska tehtäväkenttä on muutenkin laaja. Tässä katsauksessa ajan puute korostui mielenterveystyötä haittaavana tekijänä, myös monimutkaiset tapaukset, resurssien vähyys ja puutteelliset työtilat estivät kouluterveydenhoitajien mielestä mielenterveystyön toteutumista. Tämän aineiston perusteella kouluterveydenhoitajan työn toimintaympäristöt voivat hyvin vaihtelevia.
Vastuulla olevien koulujen määrä, oppilaiden ikärakenne, koulun toiminta, oppilaiden määrä sekä oppilasta kohden käytettävissä oleva työaika vaihtelivat eri tutkimuksissa.
Kouluterveydenhoitajat arvioivat työajastaan kuluvan merkittävän osan, jopa yli puolet työajasta, mielenterveyteen liittyvien asioiden hoitamiseen. Mielenterveystyön koettiin olevan osa kokonaisvaltaista koululaisen hyvinvoinnin tukemista. Hietanen-Peltolan ym.
(2019) mukaan erityisen tuen tarpeen tunnistaminen, selvittely ja tuen järjestäminen sekä seuranta kuuluvat kouluterveydenhuollon tehtäviin. Erityinen tuki ei tarkoita pelkästään mielenterveyteen liittyvää tukea, vaan se kattaa lisäkäynnit myös mm. ylipainon, liikkumisen, kiusaamisen tai somaattisen sairauden vuoksi. Noin puolet suomalaisista kouluterveydenhoitajista arvioi koululaisista vähintään viidenneksen olevan erityisen tuen piirissä. Resurssit eivät kuitenkaan aina vastaa erityisen tuen tarvetta. (Hietanen-Peltola ym.
2019b.)
Ammatillinen osaaminen kattaa tunteen selviytymisestä työtehtävistä ja työn sopivasta vaativuudesta (Hyvärinen ym. 2017). Ammatillinen osaaminen ja sen kehittäminen vaikuttavatkin merkittävästi työhyvinvointiin (Hyvärinen ym. 2017, Hietanen-Peltola ym.
2019). Kouluterveydenhoitajien epävarmuus osaamisestaan mielenterveystyössä ja mielenterveysasioihin liittyvän koulutuksen tarve nousi selkeästi tämän katsauksen tuloksissa esiin. Preventiivisen työn sijaan kouluterveydenhoitajat kokivat työn painottuvan enemmän hoidolliseen työhön ja huolta aiheuttivat monimutkaiset tapaukset sekä vakavasti oireilevat koululaiset. Kouluterveydenhoitajat kokivat osaamisensa olevan hyvää preventiivisessä työssä, oireiden tunnistamisessa ja jatkohoitoon ohjaamisessa.
Mielenterveystyön koulutus lisäsi luottamusta omaan ammattitaitoon. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa kouluterveydenhoitajat ovat kokeneet epävarmuutta osaamisestaan koululaisten mielenterveyteen liittyvissä huolissa (Poutiainen ym. 2015, Hilli & Wasshede 2017, VTV 2017, Pestaner ym. 2019). Tässä aineistossa kouluterveydenhoitajien tarve lisäkoulutukselle oli ilmeinen, erityisesti kaivattiin lisäkoulutusta mielenterveydestä, arviointimenetelmistä ja interventioista. Myös Pestaner ym. 2019 totesivat tutkimuksessaan
kouluterveydenhoitajilla olevan tarvetta mm. soveltuville mielenterveyden arviointimenetelmille.
Tässä katsauksessa terveydenhoitajat kokivat myös yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta työssään, kouluterveydenhoitajat olivat huolissaan mielenterveysongelmista kärsivistä koululaisista sekä heidän hoitonsa järjestämisestä. Kouluterveydenhoitajien kokema ulkopuolisuuden tunne liittyi kokemukseen siitä, että koululaisen mielenterveysasioissa he saattoivat jäädä moniammatillisen yhteistyön ulkopuolelle tai he eivät kokeneet olevansa osa kouluyhteisöä. Kouluterveydenhoitaja on kouluyhteisössä usein ainoa oman alansa edustaja, jolloin mieltä askarruttavien tapauksien käsittely toisten ammattilaisten kanssa ei aina ole mahdollista kouluyhteisössä mm. vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Työhön liittyvien tunteiden käsittely kollegoiden ja työnohjauksen avulla on tarpeellista kouluterveydenhuollossa (Sherwin 2016, Hietanen-Peltola 2019b). Tämän katsauksen mukaan kouluterveydenhoitajat kokivat ammatillisen tuen olevan tärkeää, mutta sitä ei koettu olevan riittävästi. Hilli & Wasshede (2017) tutkimuksen mukaan eniten tukea kouluterveydenhoitajat saavat kollegoilta ja koululääkäriltä. Monimutkaisten tapausten selvittelyssä konsultaatiomahdollisuus ja yhteistyö koulun moniammatillinen ryhmän sekä koulun ulkopuolisten hoitotahojen kanssa tukee kouluterveydenhuollon toimintaa.
Kouluterveydenhoitajat kokivat kommunikaation ja tiedonkulun puutteen haittaavan koululaisen mielenterveysongelmien hoitoa. Tiedonkulun haasteet liittyivät aineiston mukaan toisaalta kouluterveydenhoitajien kokemiin psykososiaalisen terveyden kirjaamisen haasteisiin ja toisaalta eri hoitotahojen väliseen kommunikaation puutteeseen. Myös Hilli &
Wasshede (2017) tutkimuksessaan totesivat kouluterveydenhoitajien kokevan mielenterveyteen liittyvän kirjaamisen tärkeänä potilasturvallisuuden ja seurannan sujuvuuden takia, mutta kirjaaminen todettiin haasteelliseksi mm. sopivien termien puuttuessa. Valtiontarkastusviraston selvityksessä (VTV 2017) todettiin tiedonkulussa ja yhteistyössä koulun opiskeluhuollon toimijoiden sekä koulun ulkopuolisten palvelutuottajien välillä olevan kehitettävää. Tarvittava tieto koululaisen hoidossa olemisesta, tuen saamisesta ja jatkotoimista on tärkeää kulkea myös koulun opiskeluhuollon toimijoille. (VTV 2017.) Kouluterveydenhoitajat sekä opiskeluhuollon muut toimijat ovat myös avainasemassa koululaisen hoidon koordinoimisessa pirstaleisessa palvelujärjestelmässä (McDermott ym. 2019). Cooper ym. (2016) ovat todenneet monialaisen yhteistyön haasteina olevan yleisimmin riittämättömät resurssit, kommunikaation puute yhteistyötahojen välillä, luottamuksen ja arvostuksen puute,
yhteistyökulttuurin puute, erilaiset ammattikulttuurit ja arvot, riittämätön tietoisuus toisten toiminnasta sekä yhteistyötä tukevien hallinnollisten rakenteiden puuttuminen.
Moniammatillisessa työssä eri ammattiryhmien tehtävänkuvat ja vastuut voivat myös olla epäselviä (Santalahti ym. 2015, Reuterswärd & Hylander 2017), mikä saattaa aiheuttaa hämmennystä ja päällekkäisyyttä tukitoimissa sekä tehottomuutta tuen toteutuksessa.
Moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyön osaaminen ovatkin oleellisia koululaisten mielenterveyden edistämisessä, tukemisessa ja hoidossa. Keskeistä yhteistyön toteutumiselle ja tiedon kululle on jokaisen toimijan toimiminen siten, että koululaisen ja perheen luottamus toimijoita kohtaan säilyy (Aalto-Setälä ym. 2020). Myös kunnioittava suhtautuminen asiakkaiden ja toisten ammattilaisten näkemyksiä kohtaan, oman alan hyvä tuntemus sekä tietoisuus toisten sektoreiden toiminnasta tukevat moniammatillista työtä (Santalahti ym. 2015).
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Katsausprosessin kaikissa vaiheissa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä. Prosessin aikana toimittiin huolellisesti, rehellisesti ja tarkasti. Kirjallisuuskatsauksen vaiheet kuvattiin avoimesti ja yksityiskohtaisesti, jotta lukijalle muodostuu selkeä kokonaiskäsitys katsauksen etenemisestä. Tutkimusjulkaisut on analysoitu luotettavasti ja tulokset yhdistetty siten, että alkuperäiset johtopäätökset eivät ole muuttuneet. Muiden tutkijoiden työtä on kunnioitettu asianmukaisin viittauksin. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012.) Aineistoa analysoitaessa on toistuvasti palattu alkuperäistutkimuksiin.
Integroidun kirjallisuuskatsauksen analyysiin voi sisältyä sekä kvantitatiivisista, että kvalitatiivisista tutkimusmenetelmillä tehtyjä tutkimuksista. Laajan kuvan tutkimusaiheesta tarjoamisen lisäksi erilaisten tutkimusmenetelmillä saatujen tulosten yhdistäminen lisää kirjallisuuskatsauksen toteuttamisen monimutkaisuutta (Whittemoore 2005, Evans 2007, 138). Osa valituista tutkimuksista oli laadullisia, pienen otoksen tutkimuksia. Laadullisten tutkimusten aineisto tuotti kuitenkin rikasta terveydenhoitajien kokemuksiin pohjautuvaa tutkimustietoa mielenterveyden hoidosta kouluterveydenhuollossa. Valittujen artikkelien heterogeenisuus ja laaja tutkimusongelma aiheuttivat haasteita sisällön analyysille.
Kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta parannettiin systemaattisella ja suunnitelmallisella työskentelyllä. Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa tutkimustehtävän asettamisen haasteena oli määritellä riittävän selkeät, kirjallisuushaun tekemistä ja aineiston analyysiä tukevat tutkimuskysymykset. Liian rajoittavat tutkimustehtävät voivat sulkea pois kirjallisuuskatsauksesta ilmiöön liittyviä näkökulmia. (Evans 2007, 140.) Tutkimuskysymys täsmentyi lopulliseen muotoonsa kirjallisuuskatsauksen aikana. Alustavia kirjallisuushakuja tehtiin useampia mietittäessä täsmällistä tutkimustehtävää ja -menetelmää. Luotettavuuden lisäämiseksi tiedonhaussa konsultoitiin yliopiston kirjaston informaatikkoa. Täydentäviä kirjallisuushakuja tehtiin tutkimusprosessin aikana. Katsauksen kattavuutta pyrittiin täydentämään manuaalisella haulla löydettyjen tutkimusten lähdeluetteloista, joka lisäsi mukaan otettujen tutkimusten määrää. Kirjallisuushaku rajautui englannin- tai suomenkielisiin artikkeleihin, jolloin on mahdollista, että merkittävää muilla kielialueilla julkaistua tutkimusta on saattanut jäädä katsauksen ulkopuolelle (Whittemoore & Knafl 2005).
Valittujen tutkimusten laatua arviointiin Joanna Briggs instituutin luomalla systemaattisella arviointityökalulla (Hotus 2019) Katsaukseen sisällytettiin tutkimukset, jotka laadunarvioinnissa saivat vähintään puolet arviointiasteikon pisteistä. Tämän kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta olisi lisännyt aineiston valinnan suorittaminen kahden tutkijan toimesta (Evans, 2007, 140). Valitun aineiston laadun arvioinnin osallistui kaksi henkilöä, mikä puolestaan lisäsi katsauksen luotettavuutta. Katsaukseen valikoitui saman tutkijan tai tutkijaryhmän useampi tutkimus, mikä osaltaan vaikuttaa katsauksen luotettavuuteen artikkelien määrän ollessa vähäinen.
Valitut tutkimusartikkelit olivat ulkomaisia, tämän vuoksi on syytä huomioida tutkimustulosten sovellettavuutta suomalaiseen hoitotyöhön ja kouluterveydenhuoltoon.
Tosin suurin osa tutkimuksista oli tehty Ruotsissa (7 kpl) ja Norjassa (3kpl), joissa koulujärjestelmä sekä kouluterveydenhuolto on monelta osin samankaltainen kuin Suomessa.
6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet
Katsauksen perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset:
Kouluterveydenhoitajat kokevat olevansa tärkeässä roolissa koululaisten mielenterveyden edistämisessä, mielenterveysongelmien ja riskitekijöiden tunnistamisessa sekä jatkohoitoon ohjaamisessa. Kouluterveydenhoitajien mielenterveysosaamista on vahvistettava ja tarjottava riittävää ammatillista tukea mielenterveystyön tueksi.
Yhteistyö on entistä merkittävämmässä roolissa koululaisten mielenterveyden edistämisessä koululaisten ja heidän perheidensä tuen tarpeiden ollessa yhä monitahoisempia.
Moniammatillinen työ koulussa sekä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa mahdollistaa koululaisten ja perheiden kokonaisvaltaisen tukemisen.
Tiedonkulkuun ja kommunikaatioon kouluterveydenhuollon ja koulun moniammatillisen ryhmän asiantuntijoiden sekä koulun ulkopuolisten terveyspalvelujen välillä on kiinnitettävä huomiota, jotta koululaisen mielenterveyden edistäminen ja tukeminen toteutuu asianmukaisella tavalla.
Tiedonhaussa ei löytynyt tutkimusartikkeleita suomalaisten kouluterveydenhoitajien työstä koululaisten mielenterveyden edistämisessä. Jatkotutkimusta tarvitaan kouluterveydenhoitajien kokemuksista mielenterveystyöstä suomalaisessa koulukontekstissa sekä moniammatillisesta yhteistyöstä koululaisten mielenterveyden hoidossa. Lisäksi koululaisten ja heidän perheidensä kokemukset kouluterveydenhuollon mielenterveyspalveluista ovat tärkeitä jatkotutkimuksen aiheita.
LÄHTEET
Katsauksen alkuperäiset tutkimusartikkelit on merkitty *-merkinnällä.
Aalberg V. 2017. Nuoruusiän psyykkinen kehitys. Teoksessa Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E, Marttunen M, Puura K & Sourander A (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 1–2. painos. Kustannus Oy Duodecim, Tallinna.
Aalto-Setälä T, Huikko E, Appelqvist-Schmidlechner K, Haravuori H & Marttunen M. 2020.
Kouluikäisten mielenterveysongelmien tuki ja hoito perustason palveluissa. Opas tutkimiseen, hoitoon ja vaikuttavien menetelmien käyttöön. PunaMusta Oy, Vantaa.
Antonovsky A. 1996. The salutogenic model as a theory to guide health promotion. Health promotion International 11(1), 11–18.
Appelqvist-Schmidlechner K, Tuisku K, Tamminen N, Nordling E & Solin P. 2016. Mitä on positiivinen mielenterveys ja kuinka sitä mitataan? Suomen Lääkärilehti 24(71), 1759–1764.
Bohnenkamp JH, Stephan SH & Bobo N. 2015. Supporting student mental health: The role of the school nurse in coordinated school mental health care. Psychology in the Schools 52(7), 714–727.
Clausson EK, Berg A & Janlöv A. 2015. Challenges of documenting schoolchildren’s psychosocial health: A qualitative study. Journal of School Nursing 31(3), 205–211. (1)*
Clausson EK & Berg A. 2008. Family intervention sessions: One useful way to improve schoolchildren's mental health. Journal of Family Nursing 14(3), 289–313. (2)*
Clausson EK, Köhler L & Berg A. 2008. Ethical challenges for school nurses in documenting schoolchildren’s health. Nursing Ethics 15(1), 40–51. (3)*
Cooper M, Evans Y & Pybis J. Interagency collaboration in children and young people´s mental health: a systematic review of outcomes, facilitating factors and inhibiting factors.
Child: Care, Health and Development 42(3), 325–342.
Dina F & Pajalic Z. 2014. How school nurses experience their work with schoolchildren who have mental illness – A qualitative study in a swedish context. Global Journal of Health Science 6(4), 1–8. (4)*
Elo S & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing 62(1), 107–115.
EU 2013. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU. https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2013/55/oj. Luettu 6.9.2020.
Evans D. 2007. Integrative reviews of quantitative and qualitative research. Overview of methods. Teoksessa Webb C & Roe B (toim.) Reviewing research evidence for nursing practice: Systematic reviews. Blackwell Publishing, Oxford. 137–148.
Granrud MD, Anderzèn-Carlsson A, Bisholt B & Steffenak AKM. 2019. Public health nurses' perceptions of interprofessional collaboration related to adolescents' mental health problems in secondary schools: A phenomenographic study. Journal of Clinical Nursing 2019(28), 2899–2910. (5)*
Gyllenberg D. 2012. Childhood predictors of later psychotropic medication use and
psychiatric hospital treatment. Academis dissertation, University of Helsinki. Unigrafia Oy, Helsinki.
Haarala P. 2014. Terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen kuvaus. Metropolia
Ammattikorkeakoulu. https://laroplaner.novia.fi/sbok2015/files/kompetenser/3626_2.pdf.
Luettu 23.4.2020.
Haddad M, Pinfold V, Ford T, Walsh B & Tylee A. 2018. The effect of a training programme on school nurses’ knowledge, attitudes, and depression recognition skills: The QUEST cluster randomised controlled trial. International Journal of Nursing Studies 83(2018),1-10. (6)*
Haddad M, Butler GS & Tylee A. 2010. School nurse’s involvement, attitudes and training needs for mental health work: A UK-wide cross-sectional study. Journal of Advanced Nursing 66(11), 2471–2480. (7)*
Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Vaara S, Merikukka M & Pelkonen M. 2018.
Ajanmukaiset käytänteet ja pitkät perinteet neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa: Palvelujen seurantatutkimus 2016–2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 11/2018.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-190-4. Luettu 30.10.2019.
Haravuori H, Marttunen M & Viheriälä L. 2017. Traumaattiset kokemukset. Teoksessa Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E, Marttunen M, Puura K & Sourander A (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 1–2. painos. Kustannus Oy Duodecim,
Tallinna.
Hietanen-Peltola M, Laitinen K, Autio E & Palmqvist R. 2018. Yhteisestä työstä
hyvinvointia: opiskeluhuoltoryhmä perusopetuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-137-9. Luettu 9.1.2020.
Hietanen-Peltola M, Vaara S, Hakulinen T & Merikukka M. 2019a. Kouluterveydenhuollon tarkastukset – sisällöt yksilöllisiä – järjestämistavat vaihtelevat. Tutkimuksesta tiiviisti 26, 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Hietanen-Peltola M, Vaara S, Hakulinen T & Merikukka M. 2019b. Tuen järjestäminen ja yhteistyö kouluterveydenhuollossa – työn edellytyksissä kehitettävää. Tutkimuksesta tiiviisti 27, 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Hietanen-Peltola M, Vaara S & Laitinen K. 2019. Koulukuraattoripalveluiden
yhdenvertaisuudessa on kehittämistarpeita – tuloksia perusopetuksen opiskeluhuollon
seurannasta 2018. Tutkimuksesta tiiviisti 4, 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Hilli Y & Wasshede K. 2017. Swedish school nurses’ perspectives on caring for and promoting the health of adolescents with mental health problems – A qualitative study.
Clinical Nursing Studies 5(3), 1–9.
Hotus 2019. Tutkimusten arviointikriteeristöt. https://www.hotus.fi/jbin-kriittisen-arvioinnin-tarkistuslistat. Luettu 2.2.2020.
Huikko E, Kovanen L, Torniainen-Holm M, Vuori M, Lämsä R, Tuulio-Henriksson A &
Santalahti P. 2017. Selvitys 5–12-vuotiaiden lasten mielenterveyshäiriöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 14/2017. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-987-3. Luettu 24.10.2019.
Huurre T, Santalahti P, Anttila N & Björklund K. 2015. Mielenterveyden ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen edistämisen menetelmät ja käytännöt peruskouluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 5/2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-038-2. Luettu 8.1.2020.
Hyvärinen K, Saaranen T & Tossavainen K. 2017. Ammatillinen osaaminen työhyvinvoinnin osana – kyselytutkimus terveysalan opettajille. Hoitotiede 29(4), 252–263.
Hämäläinen J. 2017. Yhteiskunnalliset kysymykset. Teoksessa Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E, Marttunen M, Puura K & Sourander A (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 1–2. painos. Kustannus Oy Duodecim, Tallinna.
Ikonen R & Helakorpi S. 2019. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019.
Tilastoraportti 33/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Jönsson J, Maltestam M, Tops AB & Garmy P. 2019. School nurses’ experiences working with students with mental health problems: A qualitative study. Journal of School Nursing 35(3), 203–209. (8)*
Kaukonen P & Repokari L. 2017. Lastenpsykiatrian palvelujärjestelmä. Teoksessa
Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E, Marttunen M, Puura K & Sourander A (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 1–2. painos. Kustannus Oy Duodecim,
Tallinna.
Kobau R, Seligman M.E.P, Peterson C, Zack M.M, Chapman D & Thompson W. 2011.
Mental health promotion in public health: Perspectives and strategies from positive psychology. American Journal of Public Health 101(8), 1–9.
Korpilahti U. (toim.) 2018. Kansallisen lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjelman tavoite- ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2018–2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työpaperi 11/2018. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136205/URN_ISBN_978-952-343-082-2.pdf. Luettu 18.8.2019.
Korpilahti U, Castaneda A, Hakulinen T, Iivonen P, Jokela S, Laitinen K, Lillsunde P, Mäki-Opas J, Nurmi-Koikkalainen P, Partonen T, Ruishalme O & Tenojoki A-M. 2018. Itsemurhat ja itsensä vahingoittaminen. Teoksessa Korpilahti U. (toim.) Kansallisen lasten ja nuorten
Korpilahti U, Castaneda A, Hakulinen T, Iivonen P, Jokela S, Laitinen K, Lillsunde P, Mäki-Opas J, Nurmi-Koikkalainen P, Partonen T, Ruishalme O & Tenojoki A-M. 2018. Itsemurhat ja itsensä vahingoittaminen. Teoksessa Korpilahti U. (toim.) Kansallisen lasten ja nuorten