Korsnäs

Sijainti: Korsnäs, Pohjanmaa

Malmi: Pb, kaivos tuotti myös lantanidirikastetta 1967–1971 Toiminta-aika: 1961–1962 ja 1964–1972

Kokonaislouhinta: n. 0,93 Mt, josta rikastetun malmin määrä oli n. 0,87 Mt.

Malmia on louhittu avolouhoksesta sekä maanalaisesta kaivoksesta.

Rikastushiekka: n. 0,77 Mt, jonka lisäksi Petolahden esiintymän rikastushiekkaa arviolta alle 80 000 t.

Sivukivi: 0,06 Mt, joka on ilmeisesti sijoitettu louhokseen. Sen sijaan louhoksen länsipuolelle on sijoitettu n. 12 000 t lantanidipitoista malmikiveä, joka on peitetty.

Lisätiedot: Malmin louhinnan ja rikastuksen päättymisen jälkeen rikastamolla rikastettiin Petolahden Ni-Cu-malmia vuosina 1972–1973.

Lähteet: Himmi 1975, Leminen 2016, Puustinen 2003

4.10.1 Läjitysalueiden sijainti ja ympäristövaikutukset

Rikastushiekan jätealue (6 ha) sijaitsee suurimmaksi osaksi hiekkamoreenimaalla (Räisänen ym. 2015a). Jätealueen itäosa rajautuu savimaahan ja osa tämän alueen jätteestä voi olla savimaan päällä. Rikastushiekan jätealueen lisäksi louhoksen länsi-puolella on pienialainen lantanidipitoisen jätekivikasa.

1990-luvun alussa Vaasan vesi- ja ympäristöpiirin tekemän selvityksen (1991) mu-kaan kaivosalueen lähtevät valumavedet olivat ympäristön pintavesiä suolaisempia ja ravinnepitoisempia. Ne kulkeutuvat suurimmaksi osaksi Äppelfjärd-ojaan ja edelleen Norrträsket-ojan kautta Perämeren Vägviken-lahteen. Kaivosalueen ojavesien lyijy-pitoisuus oli poikkeavan korkea. Vastaanottavien, em. ojien sedimenteissä mitattiin myös suuria lyijykertymiä (3 000–4 000 mg/kg). Ojasedimenttien Ba-, Co- ja Ni-pi-toisuudet olivat poikkeavan suuria ylittäen vuonna 1991 voimassa olleen saastuneen maan arvioinnissa käytetyt raja-arvot. Näistä syistä loppupäätelmänä todettiin, että ojien pintasedimentit tulisi kuljettaa jätealueelle eikä niitä saisi kasata ojan penkereelle ennallistavan ojituksen tai ojan pohjan ruoppauksen yhteydessä.

Vaasan vesi- ja ympäristöpiirin selvityksen (1991) mukaan jätealueen ja lantanidi-kasan säteily (U, Th, Ra) oli normaaliarvoja huomattavasti korkeampi. Selvityksen jälkeen lantanidipitoinen kivikasa peitettiin, millä oli kasa-alueen säteilyä heikentävä vaikutus (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2016).

4.10.2 Maastotarkastus ja veden laatumittaukset vuonna 2016

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vuoden 2016 maastokatselmuksen mukaan rikas-tushiekan jätealue on jyrkkäreunainen, pinnaltaan tasainen ja noin 15–20 m korkea (Kuva 24). Alue on peitetty maa-aineksella, jonka paksuudesta ei ole mittaustietoa.

Jätealue on suurimmaksi osaksi metsittynyt. Sen keskiosassa on vesikasvillisuutta kasvava lammikko, jonka pohjalla ei ole peittomaakerrosta. Alueen kaakkoisosa on osin jäänyt peittämättä ja sinne on läjitetty sekalaista yhdyskuntajätettä. Rakennus-jätettä on varastoitu kasalle johtavan tien varteen. Jätealue on nykyisin

virkistys-käytössä ja siihen liittyen kasan päältä on hakattu puustoa mm. reuna-alueen polun tieltä. (Leminen 2016)

Louhoksen länsipuolen lantanidipitoinen jätekivikasa on peitetty maa-aineksella ja se kasvaa puustoa (Kuva 24). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vuoden 2016 sä-teilymittaukset osoittivat, että kivikasasta on levinnyt ympäristöön haitta-ainepitoista pölyä. Kasan ympäristön maastomittaukset eivät kuitenkaan osoittaneet taustasä-teilystä poikkeavaa säteilyä. Sen sijaan alueen sedimenttitulokset osoittivat alueelta pintavesiuomiin kertyvän radioaktiivisia aineita ja siten myös kivikasan katsottiin aiheuttavan ympäristöriskiä. (Leminen 2016)

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tutkimushavainnot osoittivat Korsnäsin suljetun lyijykaivoksen aiheuttavan edelleen ympäristöön jatkuvaa kuormitusta. Suurin lyijy-pitoisuus 1 960 mg/kg mitattiin louhokselta lähtevästä ojasta (SED2, Kuva 24). Myös jätealueen lounaiskulman ojan sedimentti (SED3: 768 mg/kg) ja mereen laskevan Norrträsket-ojan sedimentti (SED1: 822 mg/kg) sisälsivät runsaasti lyijyä. Suurimmat Zn- (421 mg/kg), Ni- (395 mg/kg), Cu- (60 mg/kg) ja Co-pitoisuudet (40 mg/kg) mitat-tiin jätealueen lounaiskulman ojan sedimentistä. Edellä mainittujen hivenmetallien pitoisuudet olivat merkittävästi pienempiä louhosalueen ja merenrantaan laskevan

Kuva 24. Korsnäsin suljetun kaivosalueen ja jätealueiden (oranssi katkoviiva) sijainnit sekä pinta-vesien virtaussuunnat (valkoinen nuoli), taustana laserkeilausaineisto, Etelä-Pohjanmaa. Karttaan on merkitty oranssin värisellä pallosymbolilla Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ojasedimentti- ja ojavesinäytteenottopisteet.

ojan sedimentissä (Zn: 83–124 mg/kg, Ni: 46–77 mg/kg, Cu: 21–35 mg/kg, Co: 9,9–14 mg/kg). Kaikista tutkituista sedimenteistä mitattiin harvinaisiin maametalleihin kuu-luvia lantanoideja (Ce, Dy, Er, Eu, Gd, Ho, La, Lu, Nd, Pr, Sm, Tb, Tm, Yb). Näiden pitoisuudet olivat suurimmat mereen laskevan ojan sedimenttinäytteessä (SED1) ja pienimmät louhosalueen ojan sedimenttinäytteessä (SED2). Tulos osoittaa, että myös lantanoideja kulkeutuu kaivosalueelta pintavesien mukana kohti merenlahtea. Me-renrantaan laskevan ojan sedimentistä (SED1) mitattiin suurimmat Ce- (501,4 mg/kg) ja Nd-pitoisuudet (287,3 mg/kg). (Leminen 2016)

4.10.3 Kaivoksen lupatilanne ja valvonta

Kaivostoiminnan päätyttyä ja saastuneiden maa-alueiden selvityshankkeen (SAMA-SE) käynnistyttyä vuonna 1989 päätti nykyinen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (ent.

Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri) tarpeelliseksi kartoittaa Korsnäsin kaivosalue ja sel-vittää mahdollinen kunnostuksen tarve. Selvityksen yhteydessä kävi ilmi, että Kors-näsin kunta oli ostanut kaivosalueen Outokumpu Oy:ltä vuonna 1978. Sopimukseen sisältyi ehto, että lantanidirikastekasa siirtyy maanomistajan haltuun, mikäli kasaa ei ole siirretty toiseen paikkaan, kun kaupasta on kulunut 20 vuotta.

Korsnäsin kunta, Outokumpu Oy ja nykyinen ELY-keskus neuvottelivat vuonna 1996 (kokoukset 26.4.1996 ja 10.9.1996) alueen tutkimisesta ja jälkihoidosta. Outokum-pu Mining Oy teetätti selvityksen (Geobotnia Oy:n raportti, työ n:o 7819, 19.2.1997) lantanidikasan jälkihoidon ratkaisuvaihtoehdoista. Outokumpu Oy ilmoitti 22.5.1997 neuvotelleensa kunnan kanssa lantanidikasan siirtämisestä kaivoskuiluun. Lanta-nidirikastekasan saneeraukselle haettiin myös Säteilyturvakeskuksen hyväksyntä (26.6.1997, Dnro 200/342/96).

Valvontaviranomainen (ELY-keskus) järjesti 10.5.2016 maastokatselmuksen kaivos-alueelle. Katselmuksessa sovittiin, että kesän 2016 aikana alueella tehdään alustavat sedimentti-, pintavesi- ja säteilytutkimukset. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kaivos-rekisterissä on merkintä Tasman Metals AB:n valtauksen karenssitilasta (Tukes 2016).

4.10.4 Vaikutus maankäyttöön suositukset jatkotoimenpiteiksi

Alueella on voimassa maakuntakaava, mutta siinä ei ole osoitettu alueelle merkintöjä.

Kaivosalueen läheisyydessä on osoitettu virkistys- ja matkailukohde ja siihen liittyvä reitti. Kaivosalueella on luontopolku, joka esittelee kaivoksen historiaa infotauluin ja kiertäen louhoksen ja kaivannaisjätealueen ympäri.

Korsnäs Mine Center on suunnitellut luovansa vanhalle kaivosalueelle uutta toimintaa mm. tiedotuskeskuksen, joka kertoo Korsnäsin kaivosajasta. Vähitellen alueen toiminta on tarkoitus kehittää osaksi Merenkurkun saariston, Unescon maa-ilmanperintöalueen toimintaa. Kaivoksen ympäristöön suunnitellaan rakennettavan seikkailurata. Vaasan yliopiston ja Vaasan energiainstituutin toteuttivat v. 2015 pie-nimuotoisen kehittämishankeen, jonka tavoitteena oli tutkia erityisesti Korsnäsin lyijykaivoksen käyttömahdollisuuksia uusiutuvan energian varastona.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tekemän pienimuotoisen tutkimuksen perusteella Korsnäsin jätealueilta valuu ympäristöön metallipitoisia vesiä, jotka osin sitoutuvat peltoympäristön pintavesiojien sedimentteihin. Tämä rajoittaa peltoalueen ojien mah-dollista ruoppausta tulevaisuudessa. Tästä syystä suositeltavaa olisi kartoittaa vesien hallinta- ja puhdistusmenetelmiä sekä mahdollisten ruoppausmassojen sijoitusvaih-toehtoja. Lisäksi olisi tarpeen selvittää myös peltojen hyötykasvien hivenmetalli- ja maametallipitoisuudet. Suositeltavaa olisi myös tutkia lantanidipitoisen kivikasan ja rikastushiekka-altaan osuus alueelta poistuvien pintavesien ja pohjaveden laatuun. Ki-vikasan nykytilatutkimus tulee olla perusta kohteen jälkihoitomenetelmien valinnalle.