Kärväsvaara

Sijainti: Kemijärven ja Rovaniemen rajalla, Itä-Lappi Malmi: Fe

Toiminta-aika: 1959–1967

Kokonaislouhinta: 1,35 Mt, josta malmikiven määrä oli n. 1,1 Mt. Kiveä louhittiin maanalaisesta kaivoksesta ja avolouhoksesta.

Rikastushiekka: 0,34 Mt

Sivukivi: 0,16 Mt, josta osa on käytetty kaivosalueen maarakentamiseen.

Lähteet: Puustinen 2003

4.13.1 Läjitysalueiden sijainti ja ympäristövaikutukset

Kaivosalue sijaitsee Iso Kärväsvaara-nimisen harjun lounaisrinteellä. Rikastushiekan läjitysalue ja sivukivikasa sijoittuvat louhoksen eteläpuolen moreenimaalle. Rikas-tushiekka-alue on padottu erilleen länsipuolen suoalueesta. Rikastushiekasta tehtyä patoa vasten on vesiallas, joka on toiminut kaivostoiminnan aikana kiintoaineksen laskeutusaltaana. Padon alaosasta valumavedet suotautuvat suolle. Suon ojat laskevat Rytilampeen ja Rytiojan kautta Iso Mustalampeen ja edelleen Kärväsjärveen.

Rikastushiekan ja sivukiven jätealueita ei ole peitetty toiminnan loputtua (Kuva 29). Rikastushiekan jätealueen reunaosissa kasvaa ruohoa laikkuina, muutoin se on lähes kasviton tai ohuen sammalkerroksen peitossa. Sivukivialueella kasvaa osassa aluetta nuorta puustoa. Esiintymän geologisen tiedon mukaan rikastushiekka ja osa sivukivistä sisältävät metallisulfidimineraaleja.

Kuva 29. Kärväsvaaran rikastushiekka-alueen läpi virtaavien ojien pH-arvo vaihteli 5,8–7,2 välillä syksyllä 2016, Kemijärvi, Pohjois-Suomi. (© A. Tornivaara, GTK)

GTK:n Kärväsvaaran jätealueen ja sen alapuolisten järvien julkaisematon vesi- ja sedimenttitutkimukset vuodelta 2007 osoittavat, että jätealueelta ympäristöön kul-keutuvan sulfaatti- ja metallipitoisia valumavesiä (Taulukko 14). Jätealueen valuma-vesien pilaava vaikutus näkyi Rytilammen alusveden suurina sulfaatti- (2 890 mg/l), rauta- (170 mg/l), nikkeli- (19,5 mg/l), mangaani- (7,9 mg/l) ja kobolttipitoisuuksina (6,4 mg/l). Myös Rytilammen pohjasedimenteistä mitattiin suuria rikki- ja metallipi-toisuuksia. Metallikuormituksen lisäksi jätealueen valumavedet lisäävät alusveden suolaisuutta. Rytilammen alapuolisen Iso-Mustalammen alusvedessä jätealueen va-lumavesien kuormitusvaikutus näkyi huomattavasti heikommin.

Taulukko 14. Kärväsvaaran rikastushiekan jätealueen pintavesien ja alapuolisten järvien sekä tausta-pitoisuutta edustavan Pienen Mustalammen alusveden kemiallinen koostumus, Kemijärvi, Pohjois-Suomi. Vesinäytteet on otettu GTK:n toimesta 18.4.2007. Näytteet on suodatettu (0,45 µm kerta-käyttösuodattimella) ja kestävöity maastossa näytteenoton yhteydessä. Alkuainepitoisuudet on määritetty ICP-OES- ja MS-ICP-menetelmillä akkreditoidun Labtium Oy:n laboratoriossa Espoossa.

Jätealue,

Ni mg/l 0,16 7,97 19,5 0,18 0,0003

Co mg/l 0,07 2,57 6,38 0,07 0,0005

Cu µg/l 11,1 176 <0.5 0,57 0,16

Zn µg/l 3,24 81,1 93,3 2,71 1,55

Pb µg/l 0,21 1,18 1,08 0,12 0,13

As µg/l 0,05 0,24 0,84 <0.05 0,05

Cd µg/l <0.02 0,28 0,03 <0.02 <0.02

Mo µg/l 0,03 0,41 0,93 0,11 0,27

Cr µg/l <0.2 <1 <1 <0.2 0,24

1)= rikkipitoisuus*2,996

4.13.2 Maastotarkastus ja veden laatumittaukset vuonna 2016

Kärväsvaaran suljetulle kaivosalueelle tehtiin vuoden 2016 syyskuussa maastotarkas-tus, jossa mitattiin rikastushiekka-alueen ja sen lähialueiden pintaveden fysikaalista laatua. Jätealueen läpi virtaa kaksi purouomaa rikastushiekka-alueen itälaidalta kohti länsilaidalla sijaitsevaa vesiallasta. Vesialtaan ympäristö on ohuen tumman sammal-kerroksen peittämä, kun taas jätealueen itäosa on kuivunut ja lähes kasviton (Kuva 29). Rikastushiekka-alueen eteläosa on alempana ja edustaa ilmeisesti jätealueen van-hempaa osaa. Eteläosassa kasvaa matalaa taimikkoa. Sivukivikasa on peittämätön ja siinä kasvaa jonkin verran matalia puuntaimia. Avolouhosta kiersi uudenoloinen aita, ja louhosvesi oli kirkasta. Avolouhoksen reunat olivat selvästi (pohja)vedenpinnan tasoa ylempänä, joten ylivuoto on epätodennäköistä.

Rikastushiekka-altaan uomien pH-arvot vaihtelivat pohjoisen noin 5,88 eteläuo-man 7,16 (Taulukko 15, Kuva 30). Patoon on rakennettu vedenpoistumisränni, josta rikastushiekka-alueelle syntyneen lammikon vesi laskee padon rinnettä pitkin kos-teikolle ja edelleen Rytilampeen. Altaasta poistuvan veden pH on noin 6,6 ollen lähes

sama kuin rikastushiekka-alueen länsipuolella virtaavan puron yläjuoksuveden pH (6,5), mikä voisi edustaa alueen tausta-arvoa. Tosin tähän puroon voi kulkeutua yläpuolelta sivukivikasan valumavesiä, joiden laatua ei tutkittu kasan ympäristön kuivuuden takia (Kuva 30). Redox-arvot vaihtelivat Rytilammen rantakosteikkoa (-14 mV) lukuun ottamatta 76–195 mV välillä, ja sulfidien hapettumiseen viittaavia korkeita lukemia ei alueella mitattu. Myös sähkönjohtokyvyn lukemat pysyivät al-haisina (Taulukko 15).

Taulukko 15. Kärväsvaaran suljetun rikastushiekan jätealueen suoto- ja valumavesien fysikaalinen laatu, mittauspistei-den tunnukset ja koordinaatit (EUREF-FIN), Kemijärvi, Itä-Lappi (ks. sijainnit kuvasta 30). Mittaukset tehty 20.9.2016.

Mittausmenetelmä on esitetty taulukossa 3.

Kuva 30. Kärväsvaaran suljetun kaivosalueen avolouhoksen, rikastushiekan ja sivukiven jätealueiden sijainnit (oranssi katkoviiva), pintaveden virtaussuunnat (valkoiset nuolet), pintavesien pH-arvot 20.9.2016 (pallosymbolit oikeanpuoleisessa kuvassa) sekä mittauspisteiden tunnukset (ks. tarkemmat tulokset taulukosta 15), taustana ilmakuva (vasen) ja laserkeilausaineisto (oikea), Kemijärvi, Itä-Lappi.

Kohdekuvaus Tunnus Xkoord Ykoord Lämpötila pH Redox SKJ SKJ, 25 °C Happi-% Happi

°C mV mS/m mS/m % mg/l

RH-altaan vesi KAR1 7390838 491534 9,2 7,60 81 20,5 29,3 96,4 11,08

RH-altaan pohjoisempi puro

KAR3 7390870 491630 9,2 5,94 172 9,9 14,1 85,3 9,82

RH-altaan pohjoisempi puro

KAR4 7390895 491540 10,7 5,82 195 11,8 16,2 111,6 12,40

Puro, RH-alueen vaik. ulkopuolella

KAR5 7390948 491399 6,9 6,51 140 2,6 4,0 98,7 12,01

RH-altaan vesi KAR6 7390832 491471 9,5 6,50 153 10,1 14,3 82,5 9,41

Altaan vesi suoto-padon toisella puolella

KAR7 7390826 491461 9,6 6,68 156 10,4 14,7 79,3 9,02

Rytilammen ranta-kosteikon vesi

KAR8 7390712 491499 9,1 6,67 -14 32,2 46,3 55,6 6,40

RH-altaan etelä-puolinen oja

KAR9 7390812 491622 8,7 7,16 76 4,9 7,1 100,5 11,70

Avolouhoksen vesi KAR10 7391474 491396 10,6 7,30 103 1,9 2,7 110,3 12,29

4.13.3 Kaivoksen lupatilanne ja valvonta

Kaivostoiminnan aloitukselle on vain kaivosoikeuden mukainen lupa. Sen sijaan toiminnalle ei ole annettu vesilain mukaista lupaa, koska toiminta alkoi ennen lain voimaan tuloa vuonna 1959. Ympäristöhallinnon sähköisistä järjestelmistä ei löytynyt tietoa onko lupaa haettu myöhemmin 1960-luvulla. Kaivos on kuitenkin merkitty MATTI-tietojärjestelmään.

4.13.4 Vaikutus maankäyttöön ja suositukset jatkotoimenpiteiksi

Kaivosalue on merkitty maakuntakaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi.

Rikastushiekka-aluetta ei ole aidattu ja sen päälle pääsee ajoneuvolla. Jätealueella laiduntaa poroja. Kärväsvaaran jätealue sijaitsee Pyhä-Kallion paliskunnan alueella ja on poronhoidon kannalta tärkeä alue. Alue on paliskunnan syys- eli rykimäaluetta sekä jäkälä- ja talvilaidunaluetta. Jätealueen läheisyydessä sijaitsee myös Pyydyskan-kaan erotuspaikka, johon porotokat tuodaan Kärväsvaaran suunnalta (Poronhoidon paikkatiedot -aineisto 2017). Kaivostoiminta päättyi jo 1960-luvun lopulla, mutta silti kasvillisuus ei ole levinnyt luontaisesti jätealueelle. Peittäminen olisi luonnon ennallistamisen kannalta tärkeää, vaikka kevyellä peitolla ei todennäköisesti kovin paljon paranneta suotovesien laatua.

GTK:n vuoden 2007 pienimuotoinen vesi- ja sedimenttitutkimus osoitti jätealu-een valumavesien pilaavan alapuolisen Rytilammen alusvettä. Alusvedestä mitattiin suuria nikkeli-, mangaani- ja kobolttipitoisuuksia sekä veden suolaisuutta lisääviä sulfaatti- ja maa-alkali- ja alkalimetallipitoisuuksia. Myös Rytilammen alapuolisesta Iso-Mustalammen alusveden kemiallisesta koostumuksesta oli erotettavissa jäte-alueen valumavesivaikutukset. Tästä syystä on suositeltavaa selvittää tarkemmin jätealueen nykytila (esim. kemiallinen muutunta, pohjarakenteet) ja erityisesti sen ekologiset ympäristövaikutukset alapuolisen vesistöön kunnostustarpeen arvioin-nin perustaksi. Lisäkunnostustarpeen arviointi ja kunnostusmenetelmien valinta edellyttävät nykytietoa laajempaa jätealueen kemiallisten ja ekologisten vaikutusten selvittämistä. Selvitysten perusteella olisi hyvä tarkastella myös rikastushiekan hyö-tykäyttömahdollisuudet.