Korkeakoululiikunnalla tarkoitetaan yliopiston tai ammattikorkeakoulun liikuntapalve-luja, joita järjestetään korkeakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle. Korkeakoululiikun-nat ovat oppilaitoskohtaisesti erinimisiä. Aiemmin käytössä oli laajasti termi Yliopisto-liikunta, mutta tällä hetkellä nimikirjo on laajempi. Näiden toimijoiden nimiä ovat esi-merkiksi UniSport, Unipoli Sport, Zone-sport, Campus sport, Lapin korkeakoululiikunta, Oulun korkeakoululiikunta, Jyväskylän korkeakoululiikunta tai Sykettä. (Korkeakoulu-liikunnan suositukset 2018, 29.)
Vuonna 2018 korkeakoulujen liikuntapalveluita järjestettiin suurilla paikkakunnilla yh-teistyössä. Esimerkiksi UniSport ja Zone-sport toimivat pääkaupunkiseudulla. Jyväsky-lässä, Oulussa, Tampereella, Lappeenrannassa sekä Turussa liikuntapalveluita tuotetaan yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteisvoimin. Näitä korkeakoululiikuntoja on yh-teensä yhdeksän kappaletta. Tämän lisäksi osa korkeakouluista järjestää liikuntaa muilla tavoin. (Korkeakoululiikunnan suositukset 2018, 28-29.)
49
Opiskelijoiden ja henkilökunnan liikuttamisella korkeakouluissa on hyvin erilainen his-toria. Osassa yliopistoja alettiin jo 1970-luvulla systemaattisesti kehittää liikuntaolosuh-teita ja –palveluita. Näissä yliopistoihin on jo muodostunut pitkä perinne pitää yllä ja kehittää opiskelijoiden ja henkilöstön liikuntapalveluja. Näistä voidaan mainita esimerk-keinä Jyväskylä, Helsinki, Turku, Oulu sekä Tampere. Ammattikorkeakouluissa ei al-kuun koettu liikunnan järjestämisen olevan korkeakoulun tehtävä, mutta aktiivisten opis-kelijakuntien kautta on tähänkin tullut vähitellen muutoksia. Eroja liikuntapalveluiden järjestämisessä on kuitenkin vielä paljon. (Tirkkonen 2018.)
Suomessa oli 1970-luvulla vain 12 korkeakoulua, joissa opiskeli noin seitsemän prosent-tia 19-29-vuoprosent-tiaista nuorista. Tällä hetkellä Suomessa on 40 korkeakoulua eli ammatti-korkeakoulua ja yliopistoa. Näissä opiskelee lähes 300 000 nuorta aikuista. Nuorten ai-kuisten joukosta tämä vastaa jo lähes puolta. Tulevaisuudessa opetus- ja kulttuuriminis-teriö kaavailee, että jopa puolet nuorista suorittaisi korkeakoulututkinnon. Korkeakoulu-jen ja korkeakouluopiskelijoiden kasvun määrä on kasvattanut merkittävästi myös kor-keakoululiikunnan yhteiskunnallista merkitystä. Korkor-keakoululiikunnan merkitys nuorten aikuisten liikunnan edistäjänä on huomattava. Korkeakoululiikunnan kehittäminen vas-taamaan näistä haasteita edellyttää niin korkeakoulujen kuin valtionhallinnon tukea.
(Korkeakoululiikunnan suositukset 2018, 21.)
Suuri korkeakoulutukseen osallistuvien määrä antaa mahdollisuuden vaikuttaa mer-kittävään määrään nuoria aikuisia. Liikunnan aloittamisen motivaatioon voidaan vai-kuttaa tai antaa mahdollisuuksia jatkaa kesken jäänyttä liikuntaharrastusta. Nuorella aikuisella kehittyvät asenteet ja muutokset ovat yleensä pysyviä. Pysyvillä muutok-silla voidaan vaikuttaa yksilön koko loppuelämän aikaan. (Uusimäki 2007, 7.) Kor-keakouluympäristö luo tässä yhteydessä omat erityiset puitteensa ja mahdollisuu-tensa liikunnan harrastamiselle. Liikunta-asenteita voidaan muokata mahdollisim-man positiivisiksi ja vaikuttaa opiskelijoiden terveyteen ja opiskelukyvyn ylläpitoon.
(Uusimäki 2007, 17–18.)
Korkeakoululiikunnan tehtäväkentällä on kuitenkin haasteita. Korkeakouluopiskelijoista vain kolmannes liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Tässä on tosin tapahtunut pientä kehitystä. Korkeakoulusektoreiden välillä on myös jonkin verran eroja. (Miettinen &
Kunttu 2011; Korkeakoululiikunnan suositukset 2018, 52.) Yliopisto-opiskelijat liikkuvat hiukan ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän. Yksinäisyyttä kokevat opiskelijat
50
käyttävät myös vähemmän liikuntapalveluita. Jos opiskelupaikkakunnalla on korkeakou-luliikunta, jonka saavutettavuus ja palvelut koetaan hyviksi, niin liikuntapalveluiden käyttötodennäköisyys kasvaa. Merkittävää on, että palvelut ovat hyvin saavutettavissa.
Opiskelijoiden tärkeimpänä liikuntapalveluna koetaan kuntosali. Tärkeänä pidetään myös sitä, että uusia lajeja voi kokeilla monipuolisesti. Ryhmäliikuntaa ja palloilua pidetään myös tärkeinä. (Korkeakoululiikunnan suositukset 2018, 52.)
Jos opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta voidaan parantaa, se todennäköisesti vahvistaa myös työkykyä eli opiskelijan kohdalla opiskelukykyä. Liikunnan elinkaarimallin mukai-sesti korkeakoululiikunnalla on suuri merkitys nuorten aikuisten kohdalla. Liikunnan merkitys ymmärretään yleisesti tärkeänä, joten sama ajatus tulisi sisällyttää myös opiske-lijoiden elämään. Opiskeluaikaan mahdollisesti sijoittuva pitkä tauko liikkumisessa voi nostaa kynnystä palata liikunnan pariin. (Ansala 2011; Korkeakoululiikunnan suositukset 2018, 99.) Myös seuratoiminnan tarjoama sosiaalisuus on vahva argumentti yksityisty-vässä maailmassa. Yksinäisyydestä johtuva sosiaalinen ja henkinen pahoinvointi on mer-kittävä ongelma, johon on mahdollista saada tukevia elementtejä sosiaalisuuteen raken-tuvasta seuratoiminnasta. (Harju 2003, 45.)
Korkeakoulut ovat tällä hetkellä ainoa osa suomalaista koulutusjärjestelmää, jossa liikun-nalla ei ole virallista ja lakisääteistä asemaa. Tämä vaikuttaa siihen, että liikuntaolosuh-teet ja –palvelut ovat hyvin eritasoisia korkeakouluissa. Korkeakouluopiskelijat ovat siis hyvin eriarvoisessa asemassa liikuntamahdollisuuksien osalta. Joissakin taso on hyvä ja joissakin liikuntapalveluita ei ole ollenkaan. Hyvin järjestettyjen palveluiden taustateki-jöinä ovat palkattu henkilöstö, riittävät liikuntatilat, monipuolinen tarjonta joko omana toimintana toteutettuna tai yhteistyössä seurojen tai yritysten kanssa. (Ansala 2011.) Monissa suunnitelmissa ja opiskelijoiden näkemyksissä liikuntaa korostetaan opiskelu-kykyä vahvistavana tekijänä. Tätä ei kuitenkaan ole aina pystytty ottamaan huomioon liikunnan järjestämisessä tai motivoinnissa siihen. Opiskelu ei ole pelkästään opiskelua ja esimerkiksi myöhemminkin aloitetulla liikunnalla on selviä hyötyjä yksilön ja yhteis-kunnan kannalta. Osallistuminen vaatii kuitenkin uskallusta ja jos aiemmat kokemukset ovat negatiivisia, niin kynnys kasvaa. Tähän tarvittaisiin sopivaa ryhmää ja sosiaalista tukea. (Laakso 2011.)
51
Korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksiin harrastaa liikuntaa kohdistuu myös muita haasteita. Opiskeluajan taloudellinen tilanne sekä ajankäytön haasteet voivat tuoda on-gelmia. Opiskelun, harrastusten ja muun vapaa-ajan rajat saattavat hämärtyä. Lisäksi mo-nen nuoren terveydentila on usein hyvällä tasolla, jolloin epäedullisen terveyskäyttäyty-misen vaikutukset eivät ole vielä näkyvissä. Parhaimmassa tapauksessa korkeakoululii-kunta pystyisi vastaamaan mahdollisimman monen opiskelijan liikorkeakoululii-kuntatarpeisiin itse tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Laajassa tarjonnassa olisi liikuntaa aloittelijoille, kunto- ja harrasteliikkujille, omaa seuratoimintaa sekä kilpaurheilijoille urheiluakatemia-toimintaa. Myös korkeakoulun henkilökunta pitäisi saada aktiivisesti mukaan, jotta tie-toisuus lisääntyisi. (Miettinen & Kunttu 2011.)
Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) vuonna 2007 tekemän selvityksen mukaan useimmissa korkeakouluissa korkeakoulu vastasi liikuntapalveluista vain osittain.
Yhteistyötä tehtiin toisten oppilaitosten, opiskelija- tai ylioppilaskunnan, kunnan, yk-sityisen palveluntuottajan tai urheiluseuran kanssa. Esimerkkeinä voidaan mainita, että silloin vain muutamassa tapauksessa urheiluseura oli järjestämässä korkeakoulun liikuntapalveluja joiltain osin. Selvityksen perusteella voitiin todeta, että liikuntapal-veluja järjestetään korkeakouluissa kohtalaisesti mutta kuitenkin monista palvelut puuttuivat täysin. (Uusimäki 2007, 27.) Tilanne vastasi siis lähes kymmenen vuotta sitten nykyistä tilannetta. Liikuntapalveluiden järjestämisessä korkeakouluissa on ta-pahtunut edistystä, mutta taso on vaihtelevaa.
Opiskelijat muodostavat mielenkiintoisen kohdejoukon tutkimusten kannalta, mutta juuri korkeakouluopiskelijoita on liikunnan suhteen tutkittu melko vähän. Grénman ym. (2018) tutkivat liikunnan merkityksiä ja niiden yhteyttä hyvinvointiin ja liikunnan määrään. Tut-kimuksen mukaan opiskelijat pitivät tärkeinä terveyttä ja sisäisiä tekijöitä, kuten tervey-den tavoittelua, hyvänolon tunnetta, iloa sekä kunnon kohottamista. Lisäksi opiskelijat tavoittelivat tasapainoisuutta, onnistumisia, rentoutumista ja virkistäytymistä sekä painei-den purkua. Ulkoisten tekijöipainei-den kohdalla merkityksellisinä nähtiin hyväkuntoisuus, fyy-sinen rasitus, ulkonäkö, liikunnan säännöllisyys, painonhallinta tai voiman ja lihasmassan hankinta. Sosiaalisuus ja kilpailu sen sijaan nähtiin vähemmän merkityksellisinä. Opis-keluaika on kriittinen muutoskohta nuoren aikuisen elämässä, mikä saattaa vaikuttaa lii-kuntasuhteeseen heikentävästi tai vahvistavasti. (Grénman ym. 2018.)
52
Korkeakouluopiskelijoiden liikuntamahdollisuuksien tukeminen ja yhteys terveyteen ja muuhun hyvinvointiin nähdään edelliseen viitaten hyvin selvästi. Käytännössä liikunta-mahdollisuuksien järjestäminen kohtaa kuitenkin haasteita, joita esimerkiksi korkeakou-lujen erilaiset perinteet sekä liikuntatilojen käyttömahdollisuudet luovat. Tämän perus-teella voidaan korkeakoululiikunnan saralla nähdä olevan aukkoja sekä mahdollisuuksia, joita esimerkiksi opiskelijaurheiluseurojen toiminta voisi täyttää.