Konstruktiivisen menetelmän hyödyntäminen innovaatiojohtamisessa

Konstruktiivinen tutkimusote tarjoaa mahdollisuuden luoda käytännön toiminnan pohjalta uuden työkalun, jota voidaan hyödyntää laaja-alaisesti erilaisissa yrityksissä ja organisaatiois-sa. Menetelmässä yhdistyy lähes täydellisesti käytännön haasteet sekä teoreettinen, aiempi tutkimus. Omassa Pro Gradu työssäni tavoitteena on luoda kolmesta viiteen erilaista liiketoi-mintamallia innovaatiolle, jotka perustuvat melumittaukseen. Itä-Suomen yliopisto on yhteis-työssä Tampereen teknillisen yliopiston ja VTT:n kanssa kehittänyt älykkääseen tunnistusme-netelmään perustuvan melunseurantalaitteen. Kyseisen innovaation avulla erilaisille yrityksil-le ja organisaatioilyrityksil-le voidaan tarjota aiempaa tarkempaa ja kustannustehokkaampaa melunmit-taus- ja analysointipalvelua. Omassa Pro Gradu työssäni keskityn suomalaisen ja kansainväli-sen satamaliiketoiminnan tutkimiseen sekä analysointiin. Gradu tuottaa vaihtoehtoisia liike-toimintamalleja siitä, kuinka hankkeen pohjalta perustettava yritys voi hankkia tuloja sekä ennen kaikkea luoda arvoa asiakkailleen. Menetelmän avulla luodaan yrityksen johdolle ai-dosti toimivia työkaluja, joiden avulla liiketoiminnan eri osa-alueet saadaan toimimaan sau-mattomasti yhteen.

2.4.Konstruktiivisen tutkimuksen vaiheet

Vaiheet pohjautuvat Kasanen ym. (1993, 246) laatiman kuuden vaiheen pohjalle. Näin ollen saadaan selkeä jaottelu tärkeille toiminnoille, jotta konstruktio voidaan luoda onnistuneesti.

Ensimmäisenä tehtävänä on määritellä käytännöllinen ongelma. Vaatimuksena on, että havai-tulla ongelmalla on lisäksi tutkimuksellista potentiaalia. Toisena tehtävänä on saatava kattava ja yleismaailmallinen käsitys aiheesta. Tätä seuraa kolmantena tehtävänä innovointi eli tulee kehittää ratkaisu idea löydetylle ongelmalle. Neljäntenä tehtävänä on näyttää toteen, kuinka ratkaisu ongelmaan aidosti toimii. Tämän jälkeen viidentenä vaiheena on tuoda esille teoreet-tinen yhteys tutkittavaan aiheeseen sekä tutkimuksen tuoma lisäarvo itse ratkaisulle. Kuuden-tena ja viimeisenä tehtävänä on todentaa kehitetyn ratkaisun sovellettavuus.

Vuosia myöhemmin Lukka on jatkanut konstruktiivisen tutkimuksen vaiheiden kehittämistä, jonka tuloksena määrä on kasvanut yhdellä. Lukka (2003, 84-85) jakaa konstruktiivisen tut-kimuksen osa-alueet seitsemään eri osa-alueeseen.

1. Ongelman määrittely

Alkuun tulee määrittää ongelma, joka on tyypillinen vaihe tutkimuksessa kuin tutkimuksessa.

Tämä tapahtuu yhteistyössä kyseessä olevan case yrityksen kanssa. Määritelmä voidaan suo-rittaa myös tutustumalla johonkin aiempaan case-aineistoon, jonka pohjalta ryhdytään tutki-maan. Perinteiseen tutkimusongelmaan verrattuna konstruktiivinen malli haastaa tutkijan löy-tämään ratkaisun teoreettisen ongelman lisäksi käytännön pulmaan. Menetelmä poikkeaa var-sin paljon tyypillisestä tutkimuksesta, jossa usein itse ongelma, tutkimusmenetelmät sekä tu-lokset ovat enemmän teoreettisella puolella (Lukka 2003, 84-85). Pro Gradu-työssäni tutki-musongelman määrittely tapahtui juuri case-yrityksen tai pikemminkin case-hankkeen kautta.

2. Dialogisen alustan rakentaminen

Dialogisen pohjan luomiseksi on tärkeää pystyä rakentamaan ehdottomaan luottamukseen pe-rustuva suhde eri toimijoiden välillä. Vain tällöin tieto, jonka merkitys on suuri hankkeen on-nistumisen kannalta, voi liikkua vapaasti. Mikäli kyseessä on yritys, johon tutkija tutustuu, on tärkeää, että tutkija pääsee mahdollisimman lähelle. Arjen toimintojen seuraaminen ja niihin osallistuminen voivat tuoda alkuvaiheessa merkittävää etua (Lukka 2003, 84-85).

Kaplanin (1998) ja Puolamäen (2000) mukaan turvallinen keino varmistaa sitoutuneisuus hankkeelle on käyttää tutkijapalveluita. Tästä voi kuitenkin aiheutua mahdollinen vaaratilan-ne, sillä näin ollen voi kehittyä kaupallinen konsulttitoimintamalli. Tämän kautta omat on-gelmat kaupallisuuteen liittyen voivat kehkeytyä (Westbrook, 1995).

Jotta voidaan löytää soveltuvan ongelman tai haasteen löytyminen olisi mahdollista, on orga-nisaatiossa liikuttava tutkien ja tarkkaillen eri osastojen välillä. Myös erilaisilla hierarkiata-soilla on pystyttävä liikkumaan, jotta sopiva tutkimuskohde löytyisi. On myös erittäin tärkeää, että hankkeelle asetetaan pätevä vetäjä (Puolamäki, 1998; Kasurinen, 2002). Toisaalta tähän liittyy haasteena se tosiasia, että mikäli hankkeen päällikkö syystä tai toisesta lähtee kesken hankkeen, on riskinä hankkeen viivästyminen tai jopa päättyminen (Malmi, 1997). Tutkijoi-den ja johtajien arvot tulisivat olla samassa linjassa, jotta konstruktiiviselle tutkimukselle olisi

otolliset edellytykset (Mattessich, 1995). Puolamäki (2000) huomauttaa kuinka yhteistyön sujuminen ei ole kiinni pelkästään johtajista vaan kaikkien tahojen halki organisaation on si-touduttava mukaan toimintaan. Mikäli liian jyrkkiä näkemyseroja ilmenee, on tutkimuksen tekemistä kyseenalaistettava toden teolla.

Konstruktiivinen tutkimuksen kannalta on tärkeää, että tuloksista voidaan raportoida laaja-alaisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, että mukana olevan organisaation tai yrityksen kanssa on sovittu hyvissä ajoin tutkimuksen julkaisuun liittyvistä yksityiskohdista (Lukka, 2000).

Kaiken kaikkiaan Labro ja Tuomela (2003) listaavat viisi kohtaa, jotta konstruktiivisen tutki-muksen toinen, valmisteleva vaihe toteutuu mahdollisimman hyvin:

• Tulee varmistaa käytännöllisten ongelmien löytyminen ja aito halu ratkaista ne.

• On varmistettava, että kyseessä oleva organisaatio tai yritys on halukas sekä sitoutunut käyttämään aikaa sekä muita resursseja hankkeen toteutumisen takaamiseksi. Yhteistyöllä organisaation sisällä sekä tutkijoiden välillä on suuri merkitys.

• Johtajien arvot on tunnistettava ja samalla tulee varmistaa, etteivät arvot poikkea liian dramaattisesti tutkijoiden arvomaailmasta.

• Tutkittavalle organisaatiolle tai yritykselle on toimitettava riittävä määrä tietoa tutkimuk-sesta sekä sen tavoitteista.

• Julkaisu- ja salassapitoyksityiskohdista on sovittava hyvissä ajoin etukäteen. Tieteen teke-misen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että tuloksia voidaan esitellä julkisesti, mutta on ymmärrettävää, että tietyt yksityiskohdat, jotka liittyvät tapaus organisaatioon tai yrityk-seen voivat olla arkaluonteisia. Onneksi tällaisissa tapauksissa nimiä ja yksityiskohtia voi-daan muuttaa niin että tutkittavaa kohdetta ei voida tunnistaa.

3. Teoreettisen ja käytännöllisen ymmärryksen hankkiminen

Kun niin sanottu taustatyö on tehty ja aiheeseen on perehdytty riittävällä syvyydellä, pyritään luomaan ensimmäinen versio työkalusta, jota havaitun ongelman ratkaisemiseen tullaan käyt-tämään. Perusteellinen tutustuminen kirjallisuuteen on paras keino päästä eteenpäin. Tällöin voidaan mahdollistaa suurempi mahdollisuus tuottaa aidosti arvokasta kontribuutiota

kehitet-tävälle työkalulle (Lukka, 2003). Tässä kohtaa on myös tärkeää huomioida, että molemmat, niin teoreettinen kuin myös käytännöllinen puoli tulee huomioitua aiheeseen tutustumisen tiimoilta (Lukka, 2000). Taustatyön osalta perehtyminen aiempaan teoriaan ja empiiriseen ai-neistoon on merkittävässä roolissa. Samalla eroa kaupallisempaan konsulttitutkimushankkee-seen kertyy huomattavasti (Dickens & Watkins, 1999)

Aiemman tiedon hankkimisella ja ymmärtämisellä on suuri merkitys seuraavissa vaiheissa.

Tämän vuoksi on hyvä havainnoida tiettyjä riskejä, joita konstruktiivisen tutkimuksen tässä vaiheessa voi esiintyä. Labro ja Suomela (2003) huomattavat että erityistä tarkkuutta on syytä kiinnittää oikeellisuuteen sekä uskottavuuteen. Tutkittaessa organisaatiota tai yritystä, joka muuttuu jatkuvasti ja käytettäessä yhtä ja samaa mittauslaitetta eli tutkijaa on hyvä tiedostaa, että edellä mainitut oikeellisuus ja uskottavuus voivat helposti sotkeutua keskenään. Näin tapahtuessa, neljää erilaista uhkaa näyttäytyy: 1) tarkkailijan aiheuttamat vaikutukset 2) tark-kailijan esteettömyys 3) rajoitukset liittyen aineiston hankitaan. 4) Ihmismielen rajoittunei-suus ja monimutkairajoittunei-suus. McKinnonin (1988) mukaan edellä mainittuihin haasteisiin voidaan varautua käyttämällä useita menetelmiä ja useita havaintoja, käyttämällä riittävän paljon aikaa tutkittavan kohteen lähiympäristössä sekä soveltamalla sopivaa sosiaalista käyttäytymistä tarkkailuympäristössä.

Kohdeyritykseen tai organisaatioon tulisi tutustua riittävän tarkasti ja syvällisesti. Kuten ai-emminkin on mainittu, avainhenkilöiden tunteminen ja luottamukseen perustuvan keskustele-van suhteen luominen on merkittävässä roolissa, jotta konstruktiivisessa tutkimuksessa todella onnistutaan (Labro & Tuomela, 2003). McKinnon (1988) huomauttaa että tutkijan ensimmäi-nen tehtävä ei ole tiedon kasaamiensimmäi-nen vaan tutkimusalustan tai tutkittavan kohteen valmistelu, niin että tarkastelu olisi mahdollisimman hedelmällistä. Tutkija tulee kohtaamaan monenlaisia reaktioita kohde organisaation tai yrityksen henkilöstön tiimoilta. Nämä tunteet vaihtelevat pelosta, vihaan ja aidosta mielenkiinnosta aina täyteen välinpitämättömyyteen.

4. Työkalun innovointi

Konstruktiivisen tutkimusotteen mahdollisesti merkittävin vaihe on uuden konstruktion tai työkalun innovointi. Tämä merkittävä tehtävä on erittäin haastava ja haastaa eri toimijoita, jotka ovat hankkeessa mukana, hyvin monella tapaa. Innovoinnissa on merkittävässä roolissa kansantajuinen tai heuristinen toiminta-ajatus. Tämä tarkoittaa hyvin käytännön läheistä toi-mintaa. Samalla on kuitenkin huomattava, että pelkkä käytännön toiminta ja ideointi ei riitä.

Tueksi tarvitaan myös teoreettista näkemystä ja aiempaa tutkimusta. Vain tällöin päästään luomaan aito konstruktio, sillä teorian ja käytännön on kohdattava. Innovointi vaatii sauma-tonta yhteistyötä niin tutkijalta kuin myös mukana hankkeessa olevalta yritykseltä tai organi-saatiolta. (Lukka, 2000; 2002)

Innovointityötä on tehty todistettavasti kahdella erilaisella menetelmällä. Degraeve ym.

(2000b) havaitsi tutkimuksessaan, että tutkijalla on merkittävä rooli liikkeellepanevana voi-mana. Yhteistyöllä ja tiimityöskentelyllä oli myös tutkimuksen mukaan merkittävä rooli, mut-ta tutkijan vanavedessä. Tuomela (2000a) puolesmut-taan havaitsi omassa tutkimuksessaan, että nimenomaan yhteistyö ja tiimityöskentely loi vahvan pohjan, joka perustui luottamukseen.

Näin konstruktion innovointi oli hedelmällistä.

Toimivan konstruktion innovoimisen osalta on tärkeää, että kaikkia oleellisia osasia sisällyte-tään kehitettävään malliin. Myös taustalla käytettävän tiedon tulee olla relevanttia ja oikeaa.

Mikäli yhteistyö ei toimi, syntyy vääriä tai huonoja päätöksiä sekä kehitetty työkalu voi jäädä käyttämättä (Degraeve, 2000).

5. Työkalun käyttöönotto ja testaus käytännössä

Innovoidun työkalun kehittämisen jälkeen siirrytään testaus vaiheeseen, jonka aikana työka-lun toimivuudesta on tarkoitus saada mahdollisimman paljon havaintoja. Näin ollen sitä voi-daan kehittää yhteistyössä eri osapuolien kanssa. Tätä kautta päästään huomattavasti parem-paan lopputulokseen (Lukka, 2003). Kehitetyn työkalun käyttöönotolla on tärkeä rooli. Onnis-tunut käyttöönotto tarkoittaa sitä, että tutkimusprosessin vaiheet on suoritettu onnistuneesti.

Tämän lisäksi konstruktio on teknisesti toteuttavissa (Lukka, 2000; 2002). Vaikka kehitetty konstruktio ei toimisikaan, sillä voi olla silti teoreettista painoarvoa (Lukka & Tuomela, 1998).

6. Työkalun hyödyllisyyden arviointi ja markkinatesti

Testausvaihetta seuranneen kehitysjakson jälkeen toteutetaan markkinatesti, jonka aikana ar-vioidaan työkalun hyödyllisyys (Lukka, 2003). Konstruktion hyödyllisyyttä on syytä arvioida niin että tutkijat ottavat etäisyyttä empiirisiin näkökulmiin ja keskittyvät tarkastelemaan laa-jempia viittauksia. Tämän vaiheen aikana on myös syytä tarkastella kehitetyn konstruktion käyttämistä muissa organisaatioissa (Lukka, 2000). Konstruktion arviointia voidaan suorittaa heikolla markkinatestillä. Tämän keinon mukaan konstruktio läpäisee testin, mikäli

projekti-ryhmässä osallisena ollut johtaja tai esimies esimerkki yrityksestä on halukas käyttämään työ-kalua alussa määriteltyyn ongelmaan (Kasanen ym. 1993). Uusimpien tutkimusten ja tulkinto-jen valossa Lukka (2000; 2002) näkee, että halukkuus testata työkalua ei riitä vaan yritysten tulisi aidosti testata sitä hyvin laajasti. Tällöin täyttyisi puolivahvan markkinatestin määritel-mä. Kuitenkin jos yritykset käyttävät konstruktiota ja siitä on merkittävää kilpailuetua, on työkalu läpäissyt tällöin voimakkaan markkinatestin.

7. Teoreettisen kontribuution määrittely ja raportointi

Viimeisenä työvaiheena konstruktiivisen tutkimusprosessin kohdalla on määritellä teoreetti-nen kontribuutio sekä suorittaa aiheen tiimoilta kattava raportointi. Viimeisiin vaiheisiin voi kulua paljon aikaa ja on havaittu, että konstruktiivinen tutkimus harvoin etenee suoraviivai-sesti vaiheesta toiseen. Lukka (1999; 2000; 2003) kuvaa, että kyseessä on monisäikeinen ke-hitysprojekti, jossa teorian ja empirian välinen vuoropuhelu kohtaavat valitun tapausyrityksen tai hankkeen käytännön haasteet.