Kollaasi. Vaihtuvat näkökulmat

onko kuvassa elollisia olentoja?

on

Kohtaus KroniKKa Kollaasi

Tapahtumien esittäminen tilassa rakenteen perusteella

Kaavio 11. Kollaasi eroaa kohtauksesta rakenteensa perusteella.

Kuva 21. Teos: Pohjoisväylän merikeiju. Näyttely 2.

Kuva-ala 23 x 48 cm. Luonnoksia luvussa 3.

Kuva 22. Teos: Tassutellen Eremitaasiin. Näyttely 3. Kuva-ala 28 x 38 cm.

Kollaasi-moodin teos syntyy, kun samanaikaisesti eri paikoissa tapahtuvia koh-tauksia kootaan samaan kuvaan. Koska tapahtumat voi nähdä myös erilaisina ai-koina, ratkaiseva piirre tulee moniperspektiivisyydestä. Kokonaisuus koostuu selkeästi eri osista, jotka esitetään eri näkökulmista tai ainakin eri mittakaavassa.

Kuvatut näkymät eivät sijaitse paikassa, jota voisi havainnoida yhdestä näkökul-masta, vaan havainnoija ikään kuin liikkuu kuvattavassa tilassa (Uspenski 1991, 100). Erilaisten maailmojen yhdistäminen on omiaan muuntamaan realistista vai-kutelmaa fantasian suuntaan (Ylimartimo 1998, 73, 61).

Kollaasin periaatetta havainnollistavat kubisti Pablo Picasson teokset, jois-sa esineiden olemus esitetään jois-samanaikaisesti eri puolilta. Ranskan jois-sana collage syntyi tarkoittamaan sommitelmaa, joka on tehty liimaamalla esimerkiksi paperin tai kankaan palasia maalauskankaalle (Honour & Fleming 2001, 892). Valokuvalla tehtyä kollaasia taas nimitetään fotomontaasiksi (emt. 819). Nyt tietokoneaikana kuvamanipulaation keinot ovat valtavat. Puupiirtämisen menetelmäkin tarjoaa oi-van mahdollisuuden koostaa kuva eri puulaattoja yhdistellen ja vaiheittain. Samal-la lopullinen idea saa aikaa kehittymiseen ja muuntumiseen.

Kollaasi tuo esiin paikan hengen monet muodot. Se havainnollistaa, kuin-ka kokemus muodostuu pienistä tuokioista, näkymistä ja tapahtumista. Nouda-tin rakentamisessa samantyyppistä periaatetta, jonka Merja Salo (2000, 145–146) löytää kuvajournalistisesta kertomuksesta: minimiyksikkönä on aihe, joukosta ai-heita muodostuu teema, lisäksi kertomuksella voi olla juoni ja sanoma. Raken-sin kertomuksen Pohjoisväylän merikeiju (kuva 21) kokoamalla omakuvan ym-pärille meriteemaan liittyviä aiheita, kuten lokin ja viikinkiveneen pienemmässä mittakaavassa. Juonena oli ruumiillinen kokemus Lofooteilla. Pintarakenteessa tummansininen väri kokoaa osat yhteen. Keltainen elävöittää ja tuo esille yksityis-kohtia. Luomalla kuvan yläosaan pienen keltaisen alueen pyrin täydentämään kat-sojan mieleen piirtyvää ideaa lokista.

Eri kohtauksia voi upottaa toisten kuvituselementtien sisään sulavasti niiden muotoa noudattaen. Tällöin toteutuu kuva kuvassa -rakenne. Toinen tarina voi näkyä esimerkiksi kuvatun hahmon asusteena tai korun osana. (Ylimartimo 1998, 69–70.) Faktan ja fiktion leikkiä on toteutettu myös lisäämällä uusi näkökulma peilin avulla. Avoimen talon konstruktiossa asiat tapahtuvat samaan aikaan, mutta niitä yhdistää jokin rakenne kuten talo. Tapahtumat erotetaan toisistaan sijoitta-malla ne talon eri osiin (Ylimartimo 1998, 65). Katsoja näkee talon avattuna poik-kileikkauksena ja pääsee näkemään kaikki tapahtumat samanaikaisesti. Pietarissa kuulemani tarinan perusteella rakensin kertomuksen Eremitaasin kellarissa asu-vista kissoista (kuva 22). Teos muistuttaa avoimen talon periaatetta, koska se esit-tää samanaikaiset kohtaukset ulkona ja sisällä. Toisaalta sisäpuolen sepitteellisen tarinan voi nähdä myös ikkunan läpi.

Ensimmäisen moodini, kuvauksen, maisemat voivat toimia osana kollaa-sia. Jos ne saavat puhtaasti koristeellisen merkityksen ja taiteellinen vaikutelma

Kuva 23. Teos: Päivät pääksytysten. Näyttely 3. Kuva-ala 75 x 60 cm.

korostuu, muodostuu ”kuvauksen kuvaus” (Uspenski 1991, 227–228). Esimerkik-si Maya-taiteelle on ominaista kasvojen kuvaaminen profiilista. Samoin venäläi-nen kansantaide esittää figuurit tavallisesti sivukuvana. (Emt.) Myös Pietarin ko-kemuksia kuvaavassa teoksessani hevonen esiintyy tyyliteltynä silhuettina sivusta päin ja näin toistaa perinteistä esittämistapaa. Koristeelliset ornamentit omina mikrotiloinaan voivat toimia esityksen kehyksenä, taustana tai esimerkiksi kuva-tun talon ikkunapielinä (emt. 227). Tällainen esitystapa, joka viittaa kulttuurisiin merkkeihin, loitontuu välittömän kokemuksen vaikutelmasta.

Kollaasit eivät noudata realistisia mittasuhteita ja perspektiiviä. Mittasuhtei-den muuntelu tuo mukanaan visuaalista leikittelyä, jonka tavoitteena on esimer-kiksi tunnelman esittäminen tai keskeisten hahmojen kuvaaminen (Seliger 2008, 118–119). Kollaasi antaakin hyvät mahdollisuudet rinnastaa asioita toisiinsa ja rakentaa sommitelma monenlaisia yhdistäviä periaatteita noudattaen. Yksi juo-ni on maantieteellinen järjestys, jossa historian eloisat kuvakartat ovat ottaneet omia vapauksiaan. Ne yhdistävät mielikuvitusolentoja eri perspektiiveissä ja mit-takaavoissa maantieteelliseen faktaan (Ehrensvärd 2006). Ryhmittely voi perus-tua myös käsitteellisiin kategorioihin. Esimerkiksi pyhimyksen elämästä kertovat kohtaukset seinämaalauksessa voisi ryhmitellä ihmeisiin, kiusauksiin ja kärsimyk-siin (Goodman 1981, 115). Silloin ajallista etenemistä on vaikea hahmottaa, mutta maalaus toimii samalla tutkielmana (emt.). Nelson Goodmanin tavoin näen kerto-muksen monimuotoisena ja monenlaisten periaatteiden varaan rakentuvana.

Vuokrasin viikoksi pienen saaren Heinävedeltä elokuussa 2010. Kollaasissa (kuva 23) tiivistin viikon kokemukset yhteen kuvaan. Kuvassa yhdistyvät runsaat ainekset, erilaiset perspektiivit ja aikatasot. Vuorokausi etenee ympyrämäisesti vasemmalta oikealle. Korostin kiertoliikettä kuivahkolla värillä ja sen levittämisen suunnalla. Neulaset viittaavat metonyymisesti mäntymetsään. Yksi väri pitää osia koossa.

Kerrostamisen lisäksi kuvien hajottaminen tarjoaa kokeilun mahdollisuuksia.

Paul Messaris (1994, 58) antaa idean etsiä erilaisia periaatteita, jotka yhdistävät esityksen eri osia. Kuva voidaan kokea luonnollisena, vaikka se ei vastaa näköha-vaintoa, kunhan ymmärretään juoni rakenteen takana. Esimerkiksi eläimen kuva, jossa kehon osat on pirstottu siten, että pää näkyy sivusta ja kyljet hajotettuna symmetrisesti eri puolille, vastaa hyvin niitä tilanteita, joissa eläin jonkin heimon arkielämässä on nähty. (Emt.) Meistä tuntuisi luonnollisemmalta esittää eläin ta-valla, joka vastaa enemmän näköhavaintoa silmiemme korkeudelta.

Rajanveto kronikan ja kollaasin välillä on jossain määrin sumea. Aina ei ole helppoa määritellä, onko kyseessä eriaikaisia tapahtumia vai kohtauksia eri paikois-sa paikois-samaan aikaan. Myös Mikkonen (2005, 211) pitää hankalana tarkkaan määrittää, milloin tapahtumat ovat peräkkäisiä. Kohtausten yhteensulautumisesta on käytetty myös nimitystä simultaaninen kerronta (Mikkonen 2005, 198–200, 405; Ylimarti-mo 1998, 73, 61). Myös kerroksittain etenevä kuvaamistapa, jossa kohtaus peittyy

puolittain seuraavan tilakerroksen alle, voidaan ajatella ajassa etenevänä tapahtu-mana tai kuva kuvassa -rakenteena, jolloin toiminnot tapahtuvat satapahtu-manaikaisesti.

Tällainen kerrosmainen tilasommittelu, joka antaa päälle liimatun vaikutelman, on ominaista vanhojen korkeakulttuurien maalaustaiteelle, jossa esitetään esimerkiksi enkeleitä ja muita taivaallisia olentoja maisemassa (Uspenski 1991, 224).

Kokemukset kerrostuvat ajan myötä, ja muistot kerääntyvät menneisyyden tasoina, jotka voi kokea samanaikaisesti. Aistimukset, jotka syntyivät eri tiloissa, voivat olla samanaikaisesti läsnä. (Vähämäki 2002; Korkiakangas 1996.) Aiem-mat ajatukset kerrostuvat eivätkä poistu, kun uusia syntyy. Olli Jalonen (2006, 29) viittaa tähän käyttämällä matkaa tutkimuksensa metaforana: ”Kun käy erilaisissa välisatamissa, eivät viimeisen vierailun vaikutteet pyyhi pois aikaisempia vaiku-telmia, vaan ne kertyvät ajatuksiin kerroksellisesti.” Kollaasi sopiikin hyvin esittä-mään ajan ja paikkaan liittyvien ajatusten kasaantumista. Kuvatilassa voi rakentaa kerroksia syvyyssuuntaan ja käyttää läpikuultavuutta visuaalisena keinona kuvaa-maan kokemusten kasaantumista. Läheskään kaikkia kerrostelun ulottuvuuksia en työskentelyssäni kokeillut, ja kerrokset ovat teoksissani vielä maltillisia. Toi-minnallisten kokemusten ja paikan näkymien lisäksi kollaasiin voisi liittää myös merkityksiä, joita paikassa muodostuu tai joita sille jälkeenpäin annetaan.