verkkoyhteisössä opitaan tekemällä
Kokemisen, jakamisen, yhteisön ja oman musiikinteon merkitykset osallistumisen kulttuurissa
mattavasti matalampi kynnys kuin esimer-kiksi paikallisen musiikkioppilaitoksen tar-joamaan musiikin opetukseen tai edes ka-veriporukoiden muodostamiin kellaribän-deihin.
Suomessa käydään jälleen vilkasta jul-kista keskustelua musiikin opetuksen pai-notuksista ja arvoista (esim. HS 10.10.2009;
YLE.fi 19.10.2009). Yhtäältä keskustelus-ta heijastuu musiikkikentän yhteinen huoli taidekasvatuksen tilasta varsinkin maam-me peruskouluissa. Toisaalta keskustelu sisältää piirteitä vastakkainasettelusta klas-sisen ja populaarimusiikin välillä sekä suo-ranaisia syytöksiä musiikkikasvattajien lin-javalintoja kohtaan. Keskustelu ei ole uusi, eikä juuri sisällä ennen kuulemattomia argumentteja kummankaan osapuolen ta-holta (ks. mm. Väkevä & Westerlund 2007). Mielenkiintoisen tästä keskuste-lusta tekee kuitenkin viitekehys, jossa sitä käydään. Samaan aikaan kun maamme musiikkielämän näkyvintä kärkeä edusta-vat taiteilijat ja pedagogit harmitteleedusta-vat klassisen musiikin koulutuksen lähteneen
“syvään alamäkeen” (HS 14.10.2009) ja esittävät huolensa nuoren sukupolven musiikkikasvatuksesta, lehtikirjoittelun ja luentosalien tuolla puolen kukoistaa ra-justi kasvava musiikin oppimisen kenttä, joka vetää puoleensa jo yksinomaan Suo-messa tuhansia nuoria tekemään, jakamaan, kokemaan ja oppimaan musiikkia yhdessä muiden innokkaiden harrastajien kanssa.
Nopeasti muuttuvan musiikillisen op-pimisen kentällä työtään tekevä musiikin-opettaja saattaa löytää itsensä kysymästä,
M
Artikkelit Articles
kuinka musiikkikasvatusta tulisi harjoittaa muuttuvassa ajassa, sekä kuinka ja mihin suuntaan oppimisen kenttä on muuttumas-sa. Kuinka musiikkikasvattajien tulisi suh-tautua muodollisen musiikkikasvatuksen instituutioiden ulkopuolella tapahtuvaan musiikin oppimiseen? Edustavatko musii-kin verkkoyhteisöt uhkaa muodolliselle, systemaattiselle ja institutionaaliselle mu-siikkikasvatukselle, vai voisimmeko ken-ties oppia jotain verkkoyhteisöjen kulttuu-rista? Vuonna 2008 suorittamassani tutki-muksessa tarkastelin verkkoyhteisön edus-tamaa uutta kulttuurillista ilmiötä ja ky-syin kuinka muusikkous ja siihen liittyvät merkitykset rakentuvat verkkoyhteisön jäsenten keskuudessa.
Tutkimuskohteena musiikin avoin verkkoyhteisö
Tutkin työssäni musiikin amatööriyhteisös-sä tapahtuvan asiantuntijuuden kasvun ja musiikillisen identiteetin rakentumisen il-menemistä. Ilmiön käsitteellistämiseen käy-tin Etienne Wengerin (Lave & Wenger 1991; Wenger 1998, 2006) teoriaa käytän-töyhteisöistä, jotka määrittelen pienen tai suuren ihmisjoukon vuorovaikutteiseksi sosiaaliseksi muodostelmaksi, joka merki-tyksistä neuvottelun ja yhteisen toiminnan kautta pyrkii tiettyihin tavoitteisiin. Tutki-muksessani kysyin siis, millaista neuvotte-lua muusikkouteen liittyvistä merkityksis-tä tutkimassani verkkoyhteisössä käydään.
Valitsin Mikseriä koskevan tutkimuk-seni lähestymistavaksi etnografian, joka yhteisön kulttuurisen järjestelmän tutki-miseen hyvin soveltuvana metodologiana mahdollisti tutkimuskohteen tarkastelun näkökulmasta, joka ei ollut vielä tullut esiin verkkoyhteisöä koskevissa aiemmissa (Sa-lavuo & Häkkinen 2005; Sa(Sa-lavuo 2006) tutkimuksissa. Etnografiassa tutkija pyrkii ymmärtämään tutkimuskohteensa kulttuu-ria ajattelu- ja toimintatapoineen niin sa-notusti sisältäpäin. Etnografisessa tutki-muksessa havainnointi tapahtuu näin ol-len aina sosiaalisen todellisuuden luonnol-lisissa olosuhteissa (Eskola & Suoranta 1998). Koska tutkimuskohteeni
”luonnol-liset olosuhteet” ovat olemassa ainoastaan verkossa, oli mielekästä tutkia Mikseri-verkkoyhteisöä täysin sen omin ehdoin ja sille luontevimmassa muodossa, toisin sa-noen virtuaalisesti, tapaamatta ketään tut-kimuskohteeni jäsentä kasvokkain.
Havainnoin verkkoyhteisöä marras-kuusta 2006 toukokuuhun 2007, ensin piilossa, sittemmin paljastaen tutkimusai-keeni ja ottaen itse osaa foorumin keskus-teluun. Uskoin näkymättömän tarkkailun tarjoavan minulle pääsyn yhteisön joka-päiväiseen elämään ja jäsenten välisiin neuvotteluihin. Toisaalta, kuten Hine (2000) korostaa, yhteisön verkkoelämään ja vuorovaikutukseen mukaan meneminen mahdollistaa syvemmän ymmärryksen merkitysten muodostumisesta jaluomises-ta, ja on lisäksi tärkeää tutkimuksen etii-kan etii-kannalta.
Tutkimusaineistoni koostuu sekä seit-semän kuukautta kestäneen kenttäjakson aikana kertyneistä omista muistiinpanois-tani että Mikserin keskustelufoorumilta valituista kymmenestä viestiketjusta (yh-teensä 1,329 viestiä). Tutkimusaineistoni analyysiin käytin laadullisen aineiston ana-lyysin työtapoja, hyödyntäen erityisesti Alasuutarin (2001) kuvausta kaksivaihei-sesta laadullikaksivaihei-sesta analyysista, jossa analyysi etenee “havaintojen pelkistämisen” ja “ar-voituksen ratkaisemisen” vaiheiden kaut-ta. Tutkija toimii tarinankertojan tai sala-poliisin tavoin tarkastellen aineistoaan joh-tolankoina, jotka johdattavat hänet tutki-muksen tuloksina esitettäviin johtopäätök-siin. Näin ollen pyrin luomaan keskuste-lualueen viesteistä sekä tutkimuspäiväkir-jamerkinnöistä koostuvasta hajanaisesta aineistosta mielekkään kokonaisuuden ja aineiston osia uudelleen operationalisoi-malla sekä käsitteiden abstraktitasoa nos-tamalla pääsemään lopulta “arvoituksen”
ratkaisun ytimeen, tutkimuskohteeni kult-tuurin tulkintaan.
Virtuaalinen oppimisympäristö osallistumisen kulttuurissa Vuonna 2001 perustettu Mikseri on In-ternetissä toimiva musiikin harrastajien ja
41
Artikkelit
Articles
ammattilaisten muodostama yhteisö, jossa kuka tahansa voi rekisteröitymättä kuun-nella ja lukea sivustolla olevaa materiaa-lia. Rekisteröityneillä jäsenillä on mahdol-lisuus luoda sivustolle oma profiilinsa, jolle ladata itse tekemiään musiikkikappaleita, kuvia, bloginsa ja/tai muuta valitsemaan-sa tietoa itsestään ja musiikkihankkeistaan.
Jäsenet voivat myös kommentoida mui-den jäsenten musiikkia ja profiileja sekä osallistua yhteisön keskustelufoorumilla käytäviin, lähinnä musiikkia koskeviin kes-kusteluihin. On yllättävää, kuinka aktii-vista Mikserissä käytävä verkkokeskuste-lu on: keskusteverkkokeskuste-luaverkkokeskuste-lueella oli tutkimusai-neistoni keruuhetkellä (kevät 2007) noin 640,000 viestiä. Yhteisön toiminnan ydin ja jäsenten mielenkiinnon kohde keskit-tyy kuitenkin mikseriläisten itse tekemien ja sivustolle lataamien yli 80,000 musiik-kitiedoston ympärille. Näitä musiikkikap-paleita kuunnellaan Mikserin oman ilmoi-tuksen mukaan useita miljoonia kertoja kuukaudessa.
Mikseri edustaa epämuodollista oppi-misympäristöä, jossa oppiminen tapahtuu yhteisön tarpeista ja tavoitteista käsin (Sa-lavuo & Häkkinen 2005). Sen toimintaa ei ohjaa opetussuunnitelma eikä sitä val-vo mikään niin sanottu ylemmän tahon auktoriteetti. Siinä missä muodollisen musiikkikoulutuksen ongelmaksi on usein nähty vieraantuminen oppijoiden todelli-sista tarpeista (esim. Green 2002; Hargrea-ves et al. 2003), Mikserin kaltaiselle oppi-misympäristölle on tyypillistä tarvelähtöi-syys ja mielekkyys, kuten myös alun sitaa-tista heijastui.
Mikseri edustaa “osallistumisen kult-tuuria” (Jenkins et al. 2006) ja Internetin yhteisöllistä toimintamallia, jossa yhteisön jäsenet tuottavat itse kulttuurinsa sisällön.
Toisin kuin esimerkiksi televisio, verkko-yhteisöt eivät liity teknologian passiiviseen kuluttamisen kulttuuriin, vaan niiden toi-minta perustuu jäsentensä aktiiviseen si-sällöntuottoon ja -jakamiseen sekä toistensa tuotoksien arviointiin ja niistä keskuste-luun. Jäsenlähtöinen sisällöntuotto myös luo yhteisön jäsenille vahvan omistajuu-den tunteen ja tarpeen sitoutua yhteisöön.
Verkkoyhteisö tyydyttää musiikin har-rastajien tarpeen tulla yhteen vertaistensa kanssa jakamaan kokemuksiaan, tietojaan ja taitojaan. Mikseri ei välttämättä ole jä-senistölleen ainoa musiikkiin liittyvä käy-täntöyhteisö. Muita mainittuja käytäntö-yhteisöjä olivat mm. bändit ja erilaiset musiikilliset ryhmät koulussa, musiikkiop-pilaitoksissa ja vapaa-ajalla sekä muut musiikin verkkoyhteisöt. Mikseri-yhtei-söön liittyvä vahva sitoutuminen ilmeni kuitenkin niin jäsenten kertomuksista ja mittavista panostuksista omiin artistipro-fiileihinsa kuin maksullisista Goldmember-jäsenyyksistä.
Mikserin keskustelualue tarjoaa yhtei-sölle toimivan välineen sosiaaliseen vuo-rovaikutukseen sekä syvällistenkin keskus-telujen käymiseen. Keskusteluilla on pait-si jäsenten keskinäipait-siä suhteita rakentava ja lujittava vaikutus, myös tärkeäksi koet-tu merkitys tiedon jakamisen ja leviämi-sen kannalta. Osallistumileviämi-sen kulttuurille tunnusomaista on hajautettu asiantuntijuus, jossa kokeneempien jäsenten omaama tieto siirtyy uudemmille tai kokemattomammille jäsenille kulttuurin sisällä (Jenkins et al.
2006). Tieto leviää käytäntöyhteisössä no-peasti ja on verkkoyhteisön luonteen vuok-si saatavilla vuok-silloin, kun vuok-sitä tarvitaan.
Musiikinteko itseilmaisun ja kommunikoinnin välineenä Mikserin toiminta nojautuu musiikillisiin artefakteihin, jäsenistönsä musiikillisiin tuotoksiin. Yhteinen tavoite – musiikki-tiedostojen luominen, jakaminen, kuun-teleminen ja arvoskuun-teleminen – muodostaa yhteisön toiminnan ytimen ja on sen elin-voiman ja kiinnostavuuden kannalta rat-kaisevin tekijä. Mikserin kulttuurissa oman musiikin luominen ja jakaminen ovatkin itsestään selviä käytäntöjä – jopa siinä määrin, että muiden säveltämiä kappalei-ta soitkappalei-taviin muusikoihin saatettiin suhkappalei-tau- suhtau-tua avoimen halveksivasti. Oman musii-kin luominen näyttäytyi mikseriläisten keskuudessa erottamattomana osana muu-sikkoihannetta. Itsensä ilmaisu joko oman musiikinteon ja/tai toisen tekemään
mu-Artikkelit Articles
siikkiin samastumisen kautta nousi aineis-tossani musiikin merkityksen hallitsevaksi ulottuvuudeksi. Usein musiikin luominen liitettiin yleiseen hyvinvointiin, jopa mie-lenterveyteen ja rakentaviin valintoihin elämän ratkaisevissa käännekohdissa, ku-ten eräät mikseriläiset kirjoittavat:
Tärkeintä [musiikinteossa] on kuitenkin se, että saa ilmaista itseään ja purkaa pa-toumia.
[Musiikinteko on minulle] yksilöllistä mielenterveystyötä nykyään. Ainoa asia, missä koen onnistuvani. Kun innostuin musiikista, se oli lähinnä värkkäämistä kavereiden kesken---tosin hyvin mukavaa sellaista.
Kuten Mikseriä koskevat aiemmat tut-kimukset (Salavuo & Häkkinen 2005; Sa-lavuo 2006) ovat osoittaneet, suurin osa yhteisön jäsenistöstä tuottaa aktiivisesti omaa musiikkia, vaikka vain vähemmistö ilmoittaa saaneensa musiikinteorian tai instrumentin soiton muodollista koulutus-ta. Tulkintani mukaan oman musiikin te-kemisen tärkeys liittyy populaarimusiikin omistajuuteen, eräänlaiseen “jokamiehen oikeuteen” luoda omaa musiikkia – ovat-han populaarimusiikin iovat-hanteet aina liit-tyneet ennemmin uutta luoviin kuin van-haa säilyttäviin käytänteisiin (ks. esim. Frith 1983). Musiikin jakaminen yhteisön sisäl-lä on puolestaan olennainen osa osallistu-misen kulttuuria. Mikseriläisten kertomuk-sissa musiikintekoon liittyvät epämiellyt-tävät tunteet kytkeytyivät usein itsekriit-tisyyteen ja turhautumiseen omien taito-jen rajallisuudesta. Sen sijaan musiikin te-kemisen mielekkyyden kyseenalaistamis-ta ei aineistossa esiintynyt.
Vapaaehtoisuuteen ja maksuttomuu-teen perustuvassa verkkoyhteisössä kaikki musiikki on ilmaiseksi saatavilla, eikä sen leviämistä kontrolloi musiikkiteollisuuden portinvartijajärjestelmä. Lysloff (2003) huomauttaa, että verkkoyhteisön toimin-nan perustuessa musiikin vapaaseen (mak-suttomaan) jakeluun, musiikin tekijöille paras ”korvaus” musiikista on hyvien
ar-vioiden runsaus. Oman tuotannon herät-tämä mielenkiinto voi merkitä artistille arvonnousua yhteisössä. Toisaalta kuunte-lijoiden palaute voi toimia tekijöille yk-sinkertaisesti tärkeänä kannustimena mu-siikin tuottamiseen. Tämä korostuu var-sinkin marginaalisten musiikinlajien sävel-täjien kohdalla, jotka eivät edes odota saa-vuttavansa suuremman yleisön suosiota.
Mikserissä musiikin arviointia ja sii-hen liittyvää arvostusjärjestelmän infra-struktuuria, kuten “Top-40-lista”, “Viikon Biisivalinnat” ja “Uudet soittolistat” -osi-oita, voidaankin pitää yhteisön eräänlaise-na talousjärjestelmänä, jossa valuuttaeräänlaise-na toimivat jäsenten antamat arvioinnit tois-tensa sävellyksistä. Monissa mikseriläisten kommenteissa muiden kappaleiden arvos-telu näyttäytyi asiaan kuuluvana velvolli-suutena, johon suhtauduttiin vakavasti, omaa asiantuntijuutta hyödyntäen. Jäsenet myös lähettivät toisilleen säännöllisesti arvostelupyyntöjä omista kappaleistaan.
Mikseriläisten innostunut suhtautuminen palautteen antamiseen ja saamiseen ker-too “verkkoyhteisön valuutan” kovasta kurssista. Mod-musiikin verkkoyhteisöjä koskeva luonnehdinta (Lysloff 2003, 57) kuvaa osuvasti myös Mikserin lähes uto-pistista asetelmaa, jossa musiikki toimii kulutushyödykkeenä ilman massatuotan-toa ja rahanvaihmassatuotan-toa. Tässä asetelmassa musiikin verkkoyhteisön talousjärjestelmä perustuu musiikin tekijöiden, jakelijoiden ja kuluttajien työtehtävien uudelleenja-koon, sosiaalisten suhteiden uusiin kytken-töihin sekä valuutan uusiin käsitteisiin, kuten arvostus, asema ja nimen tunnet-tuus yhteisössä.
Merkitysneuvottelut
identiteettityön mahdollistajina Tutkimukseni mukaan musiikin verkko-yhteisöllä on jäsenilleen erittäin suuri merkitys paitsi oppimisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen, myös musiikillisen iden-titeetin rakentumisen kannalta. Luodessaan kulttuurinsa sisältöä, jäsenet samalla hyö-dyntävät teknologiaa joustavasti itsensä ilmaisuun, sosiaalisten siteiden luomiseen
43
Artikkelit
Articles
ja vahvistamiseen sekä identiteettiensä ra-kentamiseen ja vastavuoroiseen määritte-lyyn. Luomalla, käsittelemällä ja muokkaa-malla profiiliaan he leikittelevät identitee-teillään ja hakeutuvat kaltaistensa seuraan (Gallant et al. 2007). Yhteenkuuluvuuden tunne voi olla voimakas, vaikka jäsenet eivät olisi edes keskustelleet toistensa kans-sa ja esiintyvät verkkoyhteisökulttuurille tyypillisesti salanimin.
Mieluisinta puuhaa [Mikserissä] on kui-tenkin profiilisivuilla surffailu, päiväkirjo-jen lukeminen ja kuvagallerioiden selaus.
Moni mikseriläinen voi tuntua profiilisi-vujensa perusteella jo tutulta, vaikken ole viestin viestiä kanssaan keskustellut, saati livenä tavannut.
Käytäntöyhteisölle ominaisesti miks-eriläisten välille on muodostunut pitkäai-kaisia ja vastavuoroisia suhteita, jotka il-menevät vuoroin harmonisina, vuoroin ristiriitaisina. Pääsääntöisesti yhteisön toi-minta ja vuorovaikutus vaikutti sujuvan kitkattomasti, mutta yhteisten toimintata-pojen, arvojen ja käyttäytymissääntöjen sisällöistä jouduttiin käymään joskus neu-vottelua. Merkityksistä neuvottelun kaut-ta yhteisö määrittelee jäsentensä yritykset tavoittelemisen arvoisiksi (Wenger 1998).
Merkitysneuvottelut ovat siis tärkeitä sekä yksilöiden että yhteisön kannalta. Mikäli musiikillinen identiteetti ymmärretään monikerroksisena ja tilannesidonnaisena jatkumona, joka sisältää niin persoonalli-sia, sosiaalisia kuin kulttuurillisia ulottu-vuuksia (ks. esim. Hall 1999), myös iden-titeettityön voidaan ymmärtää rakentuvan suurelta osin vuorovaikutuksessa. Sosiaa-lisiin yhteisöihin kuuluminen tuottaa ko-kemuksia, joiden merkityksistä käymme neuvottelua muiden kanssa. Wengerin mukaan (1998) juuri nämä merkitysneu-vottelut ovat identiteetin rakentumisen ytimessä. Osallistuessaan verkkoyhteisön toimintaan ja siten siellä käytäviin merki-tysneuvotteluihin, mikseriläisillä on mah-dollisuus neuvotella yksityisesti ja yhtei-sesti tärkeinä pitämistään kokemuksistaan, normeistaan ja uskomuksistaan ja täten
rakentaa, vastavuoroisesti määritellä sekä vahvistaa itsensä ja toistensa musiikillisia identiteettejä (Williams 2006).
Mikserissä merkitysneuvotteluja käy-dään erityisesti musiikkia ja muusikkoutta koskevien keskustelujen yhteydessä – si-sältäen niin musiikkikappaleiden arvioin-nit, blogit kommentteineen kuin keskus-telualueen viestiketjut. Neuvottelujen avaamat merkitysnäkökentät toimivat taus-tana toiminnan mielekkyydelle yhteisös-sä, jonka toiminta ei perustu ylhäältä an-nettuihin malleihin, tavoitteisiin tai auk-toriteetin arvostuksiin. Toisaalta musiikin arvostelun mielekkyydestä ja palautteen saamisen tärkeydestä käytiin myös jatku-vaa neuvottelua yhteisössä. Tämä ilmeni esimerkiksi keskustelualueen laajoissa, “tosi muusikkouden” ideaalia koskevissa keskus-teluissa, joissa korostuivat autenttisuuden ja ulkopuolelta tulevan kontrollin sekä it-sensä ja yleisön miellyttämisen välinen jän-nitteisyys. Yhtäältä mikseriläisten omien sävellysten lataaminen yhteisön kuultaviksi on osoitus kiinnostuksesta saada omalle taiteelleen kuulijakuntaa. Toisaalta monis-sa keskusteluismonis-sa korostui, kuinka toisten antamaan palautteeseen on itselleen re-hellisenä pysymisen nimissä suhtaudutta-va suhtaudutta-varauksellisesti.
Lähtökohtaisesti [teen musiikkia] itseäni varten. Olen oppinut vuosien varrella että jokin piirre psyykessäni vain pakottaa minut muodostamaan tietyistä ajatukselli-sista kokonaisuukajatukselli-sista biisejä. Jos yrittäi-sin väittää että minua ei pätkääkään kiin-nosta mitä muut ajattelevat teoksistani, puhuisin puhdasta paskaa. Toki muiden suhtautuminen kiinnostaa, mutta tärkeim-pänä aspektina on itseni miellyttäminen.
Musiikin tekeminen näyttäytyi miks-eriläisten keskuudessa selkeästi itsensä il-maisun välineenä. Säveltämiseen yhdistet-tiin usein itsensä toteuttamisen ainutlaa-tuisuuteen liittyviä arvoja, kuten uskolli-suus itseään kohtaan sekä omaperäisyys.
Nämä puolestaan ovat osa eettistä ihan-netta, jota Charles Taylor (1991) kutsuu autenttisuudeksi. Mikserin kulttuurissa
Artikkelit Articles
hallitsevan aseman saavan autenttisuuden eettisen ihanteen mukaisesti taiteen luo-minen kietoutuu oman, yksilöllisen ole-misen tavan löytämiseen ja toteuttamiseen, joka on mahdollista vain olemalla täysin rehellinen itselleen.
[M]usiikin tekeminen muille on sinäänsä aika heikkoa. jos teet musiikkisi vastaa-maan muiden ihmisten mieltymyksiä, jou-dut karsimaan aika paljon omista ratkai-suistasi ja taiteellisista näkemyksistäsi. eli, musiikkisi jota tässä tapauksessa tekisit olisi persoonatonta ja siitä puuttuisi lähes kokonaan taiteilijan oma tulkinta. toki muille suunnattu musiikki voisi olla sie-lukasta, mutta se sielukkuus joka kappa-leesta tulisi esille ei olisi artistin omaa luo-musta, vaan se olisi imitaatio kuuntelijoi-den näkemyksestä mikä on sielukasta.
Vaikka oman musiikin luominen joko tietokoneteknologiaa hyödyntäen tai pe-rinteisemmin menetelmin liitettiin miks-eriläisten kertomuksissa vahvasti itseilmai-suun, säveltäjän rehellisyys ja uskollisuus itseään kohtaan aiheutti paljon keskuste-lua. Omaperäisyyden käsite esiintyi paitsi synonyymina tietoisille irtautumisyrityk-sille ympäröivän musiikkikulttuurin vai-kutuksista, myös väljemmin määriteltynä:
rehellisyyden tunteena itseään kohtaan.
Rajanvetoa suhtautumisesta ympäröivään musiikkikulttuuriin ja sen kaupallisiin muotoihin käytiin usein rinnakkain ylei-sön miellyttämiseen liittyvistä kysymyk-sistä neuvottelun kanssa. Vaikka muilta saadun tunnustuksen tarve osittain myön-nettiin, kysymys itselleen rehellisenä py-symisen ensi- ja toissijaisuudesta aiheutti vilkasta keskustelua yhteisössä, eikä suh-de taiteelliseen rehellisyyteen, lahjomat-tomuuteen, tähteyteen ja idoleihin esiin-tynyt mikseriläisten keskuudessa suoravii-vaisen yksiselitteisenä.
Jatkuva merkitysneuvottelu suhteesta ympäröivään musiikkikulttuuriin, yhtei-söön sekä muiden ihmisten antamaan pa-lautteeseen kertoo dialogisuuden merki-tyksestä identiteetin rakentumiselle. Tay-lor (1991) korostaa ihmiselämän syvästi
dialogista olemusta: tarvitsemme ihmissuh-teita paitsi itsemme toteuttamiseen, myös itsemme määrittelemiseen. Ilmaisumene-telmiemme omaksuminen voi tapahtua vain vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin ja asiat ovat merkityksellisiä vain suhtees-sa ilmiöt käsitettäviksi tekevään taustaan, merkitysnäkökenttään. Ilman merkitysneu-votteluja ja niiden synnyttämiä ja muok-kaamia näkökenttiä Mikseri luisuisi rela-tivismiin, jonka myötä kaikki musiikilliset ratkaisut menettäisivät merkityksensä.
Mikäli mikä tahansa itsensä ilmaisun muo-to olisi aumuo-tomaattisesti hyväksyttävä vain sen takia, että mikä tahansa valinta on mahdollinen, oman musiikin julkaisemi-sesta tulisi täysin triviaali harrastus. Näin siis mielekkyyden kokeminen tarvitsee parikseen merkittävien kysymysten näkö-kentän eikä autenttisuus “ole minän ul-kopuolelta tulevien vaatimusten viholli-nen vaan nimenomaan edellyttää sellaisia vaatimuksia” (mts. 68–69).
Pohdinta
Olen edellä kuvannut erästä musiikin avointa verkkoyhteisöä esimerkkinä tek-nologian mahdollistamista oppimisympä-ristöistä, joissa korostuvat vahvat omista-juuden ja osallistumisen näkökulmat. Pyr-kimykseni oli ymmärtää verkossa tapah-tuvan, tarvelähtöisen musiikin oppimisen käytänteitä sekä verkkoyhteisöjen suosio-ta, sekä pohtia niiden tarjoamia mahdolli-suuksia muodollisen musiikkikasvatuksen käytänteisiin asettamatta vastakkain mu-siikin muodollista/epämuodollista tai in-stitutionaalista/ei-institutionaalista oppi-mista. Mikseri-verkkoyhteisön kulttuurin tarkastelun pohjalta nostan lopuksi esiin kolme piirrettä, joiden merkitys korostuu pohtiessamme tämän ja muiden alan tut-kimusten avaamien näkökulmien sovellus-mahdollisuuksia luokkahuoneissa tapahtu-van musiikkikasvatuksen suunnitteluun ja toteutukseen.
Ensinnäkin osallistumisen kulttuurin ytimessä on yksilön ja yhteisön välinen vuorovaikutus. Yhteisön tärkeys korostuu teknologian mahdollistamassa kuuntelu-,
45
Artikkelit
Articles
luomis- ja jakelukulttuurissa, jossa paino-piste ei ole informaation kulutuksessa, vaan aktiivisessa tiedon luomisessa ja itsensä il-maisussa. Musiikin tekemisen ja oppimi-sen tarvelähtöisyys, yhteisöllisyys ja mie-lekkyys motivoivat verkkoyhteisön jäse-niä aktiiviseen ja korkeatasoiseen sisällön-tuottoon, mikä puolestaan tekee yhteisös-tä entisyhteisös-tä houkuttelevamman ja lisää jä-sentensä omistajuuden tunnetta. Yhteisön jäsenille vertaisilta saatu palaute ja kes-kustelu musiikista toimivat paitsi oppimis-välineinä, myös työkaluina oman musii-killisen identiteetin rakentamisessa. Toimin-nalla on näin merkitystä sekä yksilöille että yhteisölle. Erilaiset keskustelut ja merki-tysneuvottelut rakentavat ja lujittavat yh-teisön jäsenten keskinäisiä suhteita. Voi-daankin kysyä, millainen rooli musiikin-opettajalla voisi olla erilaisten yhteisöjen ja verkostojen synnyttämisessä tai yhdis-tämisessä. Kuinka voisimme olla rakenta-massa oppimisympäristöjä, joissa opettaja ei olisi ainoa asiantuntija, vaan oppilaat kykenisivät hyödyntämään myös toistensa asiantuntijuutta omassa kasvussaan?
Toiseksi yhteisön merkityksen lisäksi verkkoyhteisön kulttuurissa korostuu oman musiikin tekemisen tärkeys. Tekno-logia on osaltaan demokratisoinut musii-kinluomisen kulttuuria tuomalla säveltä-misen mahdollisuuden yhä useampien ulottuville. Mikserin kaltaisten yhteisöjen puitteissa rajat säveltämisen ja esittämisen välillä näyttävät olevan hyvinkin liukuvia.
Oman musiikin tekeminen ja jakaminen liittyy kiinteästi muusikkoihanteeseen ja itseilmaisuun. Salavuo ja Häkkinen (2005) vertaavat verkkoyhteisöjen yhteisöllistä musiikillista toimintaa autotallibändikult-tuuriin. Musiikin tuottamista leimaa vah-vasti sosiaalinen toiminta, joka verkon luo-mien mahdollisuuksien vuoksi vahvistuu ja saa uusia piirteitä, koska yhteisöllä on esimerkiksi mahdollisuus uudelleen sovit-tamalla tai sämpläämällä käsitellä sen si-sällä tuotettua musiikkia. Kuinka voisim-me hyödyntää teknologian avaamia mah-dollisuuksia luokkahuoneopetuksessa?
Millaisia keinoja voisimme kehittää sävel-lyksen tuomiseksi muodolliseen
musiik-kikasvatukseen – tai itse asiassa, onko ”sä-veltäminen” edes sopiva sana kuvaamaan musiikin luomiseen liittyviä käytänteitä vai johtaako se meidät jo terminä harhaan, ajattelemaan musiikin tekemistä yksityi-senä, yksilön päänsisäisenä toimintana, ja unohtamaan yhteisöllisyyden avaamat mahdollisuudet luoda yhdessä, kierrättää ja jakaa toisille tai uudelleen muokata, jat-kaa ja sämplätä toisten jo tekemää?
Kolmanneksi on merkillepantavaa, et-tei tutkimani verkkoyhet-teisön jäsenten kes-kuudessa musiikin tekemisen tärkeimmäksi ulottuvuudeksi välttämättä koettu valmiin tuotoksen syntymistä, vaan itse prosessi musiikillisine kokeiluineen ja saundileikit-telyineen. Arvioimmeko me oppijan osaa-mista ja koko prosessin merkitystä vain valmiin produktin perusteella, vai onko meillä kasvattajina rohkeutta kannustaa oppilaitamme kokemaan itse matka – vaik-ka emme heti näkisi sen tuloksena synty-vää taideteosta – ja keskittymään valmiin teoksen tai esityksen sijaan oppimisympä-ristön ja siinä tapahtuvan sosiaalisen vuo-rovaikutuksen laadun tarkkailuun – siihen, kuinka mikäkin musiikkikasvatuksellinen valinta parantaa oppilaan kokemuksen ja kokonaiselämän laatua hänen omista läh-tökohdistaan käsin (Westerlund 2005)?
Teknologia mahdollistaa paitsi prosessin yhteisöllisen luonteen, myös sen taltioin-nin sekä pitkäaikaisen jatkuvuuden.
Kaiken kaikkiaan tapaus Mikseri muis-tuttaa kokemisen, jakamisen, yhteisön ja oman musiikinteon merkityksestä muut-tuvan maailman ja usein ainoastaan kas-vatuksen oppiainesisältöihin keskittyvien kiistojen keskellä. Kasvattajien kiinnostus tutustua osallistumisen kulttuuriin ja näin saavutetun ymmärryksen soveltaminen omaan kasvatusvastuuseen saattaa nousta ratkaisevaan rooliin muodollisen ja insti-tutionaalisen musiikkikasvatuksen oppi-misympäristöjen muokkautumisessa yhä eettisemmiksi ja oppijoiden tarpeet entis-tä paremmin huomioonottaviksi.
Artikkelit Articles
Lähteet
Alasuutari, P. 2001. Johdatus
Alasuutari, P. 2001. Johdatus