Kohdeyritysten ympäristöjohtamisen käytännöt, politiikat ja legitiimisyys vuosituhannen vaihtuessa

Taulukossa 5.4.1 on tiivistelmä luvussa 5 tehdystä sellu- ja paperiteollisuus-yhtiöiden tarkastelusta. Käytäntöjä mittaava osa (alaluvusta 5.1) on siinä erikseen vuoden 1999 suorituskyvyn tason ja samaan vuoteen päättyvän kolmevuotisen resurssien käytön ja päästöjen muutoksen eli ’parantamisen’ osalta; tarkastelu perustui tuotettua valmista sellu- ja paperitonnia kohti laskettuihin päästöihin ja panosten käyttöön. Politiikkoja (alaluvussa 5.2) on taulukossa tarkasteltu yhtenä kokonaisuutena. Kansainvälisessä lehdistössä olleen kirjoittelun osoittama ja sijoittajatarkastelun muodostama legitiimisyyttä mittaava ympäristöjulkikuva yhtiöistä (alaluku 5.3) on käsitelty taulukossa niin ikään yhtenä kokonaisuutena.

Taulukko 5.4.1 Ympäristöjohtamisen taso ja muutos metsäyhtiöissä vv. 1997-1999.

Tarkastelutaso Parhaan tason yritykset

* MoDo = Holmen ja MoDo Paper vuonna 1999

Huom. Yritysten esitysjärjestys taulukon kunkin solun luettelossa ilmaisee yritysten välisen paremmuusjärjestyksen: paras on ylinnä.

Erisuuntaiset kehitystendenssit eri tarkastelutasoilla

Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että variaatio yritysjoukossa oli keskimäärin pienenemässä käytäntöjen osalta, mutta kasvamassa politiikkojen osalta.

Mahdollisuudet näyttäviin irtiottoihin olivat siis pienenemässä resurssien käytön ja etenkin päästöjen kohdalla, kun taas uudehkot ympäristöjohtamisen ja viestinnän välineet tarjosivat useita mahdollisuuksia myös julkikuvaa kirkastaviin edelläkävijän rooleihin. Yksittäisten indikaattorien tasolle menevä tarkastelu paljasti, ettei kuva ollut aivan näin yksioikoinen. Useamman resurssien käyttöä mitanneen indikaattorin (erityisesti pigmenttien ja ostosähkön) kohdalla hajonta oli 1997-99 kasvamaan päin ja toisaalta puunhankinnan ympäristöjärjestelmien käytön, tuotteiden ympäristömerkkien käytön ja ympäristöraportoinnin laajuuden variaatio oli jo pienenemässä eli edelläkävijän (imago)edut olivat kulumassa loppuun.

Edelläkävijät ja seurailijat

Yksittäisistä yrityksistä Korsnäs oli tutkimuksen kohdejoukossa hyvin vahvoilla kaikilla tarkastelutavoilla. Myös Stora Enson ympäristöjohtaminen todettiin yritysjoukon edistyneimpiin kuuluvaksi kaikilla ulottuvuuksilla. Weyerhaeuser, Westvaco sekä IP taas ylsivät parhaimmillaankin joukon keskitasolle, vaikka edistyminen ympäristöjohtamisessa niidenkin kohdalla oli selvää. Tutkimuksen yhtiöistä muutamissa – AssiDomänissä, SCA:ssa ja StoraEnsossa – oli yleisesti hallittu hyvin sidosryhmien vakuuttaminen politiikan tason välineiden avulla ympäristötyön tuloksellisuudesta, tartuttu ennakkoluulottomasti uusiin ympäristöjohtamisen haasteisiin (esimerkkinä metsien sertifiointi) ellei peräti oltu luomassa uusia haasteita (esimerkkinä logistiikan ympäristövaikutukset), joihin kilpailijoidenkin oli ennen pitkää pakko vastata.

Julkikuvan ja todellisuuden (käytäntöjen) ”epätasapaino”

Mielenkiintoista oli erityisesti AssiDomän- ja SCA -konsernien erilainen, ristiriitainen menestys ympäristöjohtamisen käytäntöjen analyysissä sekä ympäristöjohtamisen välineistön ja legitiimisyyden tarkasteluissa. Niiden kohdalla erot yhtäältä ympäristöjohtamisen käytäntöjen ja ympäristöjohtamisen politiikkojen sekä toisaalta käytäntöjen ja legitimisyyden (ympäristöjulkikuvan) välillä olivat kaikkein huomattavimmat. Suhteessa toisiin yhtiöihin AssiDomän ja SCA olivat politiikkojensa ja legitiimisyytensä puolesta edistyneempiä kuin mitä ne olivat käytäntöjen tasolla.

Kuvassa 5.4.1 (ss. 106-107) on esitetty tässä tarkastelussa mukana olleiden konsernien sijoittuminen suhteessa toisiinsa tuotetonnia kohti laskettujen päästöjen ja resurssien käytön, johtamis- ja viestintäkäytäntöjen sekä sidosryhmätarkasteluissa havaitun ympäristöjulkikuvan perusteella. Kunkin tutkimuksessa mukana olleen yhtiön tilannetta on kuvattu kolmiolla. Kullakin kolmesta analyysiulottuvuudesta parasta tasoa kuvaa pieni arvo ja heikointa tasoa suuri arvo. Näin ollen mitä pienempi kolmio, sen kehittyneempi on yhtiön ympäristöjohtaminen suhteessa muihin tutkimuksessa tarkasteltuihin paperiteollisuusyhtiöihin.

AssiDomän

Norske Skog

Kuva 5.4.1 Tutkittujen yritysten ympäristöjohtamisen käytännöt (mittarina materiaalit eli päästöt ja resurssien käyttö) sekä politiikat (mittarina johtamisen välineistön käyttö) ja legitiimisyys (mittarina

ympäristöjulkikuva lehdistössä ja eettisissä sijoituksissa).

Huom. Kuvasta puuttuu Westvacon kuvaaja, joka oli liki identtinen IP:n kuvaajan kanssa. Westvacon käytäntöjä kuvanneissa tiedoissa oli kuitenkin eniten epävarmuutta tässä konsernijoukossa.

Yleisesti voidaan sanoa, että tutkimuksen kohdejoukossa legitiimisyys (yhtiön julkikuvan taso) oli paremmin yhteneväinen kyseessä olevien yritysten ympäristöpolitiikan (johtamisen ja viestinnän) välineiden omaksumisen ja käytön tason kuin ympäristöjohtamisen käytännön tason (resurssien käytön ja päästöjen) kanssa. Useimmissa kuvassa 5.4.1 olevissa kuvioissa kolmion kanta on näin vaakasuora eli tiettyä johtamisen politiikkojen tasoa vastasi suunnilleen vastaavan tasoinen julkikuva suhteessa muihin yhtiöihin. Positiivista julkikuvaa tavoittelevan yhtiön olisikin pitänyt panostaa juuri tämän ulkopuolelta selkeästi havaittavissa olevan välineistön kehittämiseen.

Kuten jo edellä mainittiin, erityisesti AssiDomän ja SCA olivat ympäristöjohtamisen politiikan tason välineiden hyödyntämisessä ja legitiimisyytensä puolesta suhteellisesti pitemmällä kuin niiden käytäntöjen taso antaisi aihetta olettaa.

Tämä epätasapaino (decoupling) näkyy kuvan 5.4.1 kolmioissa selvästi: yhtiöiden ympäristöjohtamista kuvaavat kolmiot ovat kapeita ja korkeita. Myös Stora Enson ja Södran kolmioissa on tätä ilmettä, mutta etenkin Stora Ensolla selvästi vähemmän kuin AssiDomänillä ja SCA:lla. Decoupling oli tässä tutkimuksessa siis vahvasti vain muutamiin yhtiöihin liittyvä ilmiö.

Varsin monilla tutkimuksen kohteena olleilla konserneilla näyttivät käytännöt, politiikat ja legitiimisyys olleen jokseenkin yhdenmukaiset. Niin Korsnäsilla, Metsä-Serlalla, MoDolla (MoDo Paper ja Holmen), Norske Skogilla kuin UPM-Kymmenellä on tätä tilannetta kuvaava jokseenkin tasasivuinen kolmio. Haindlin kohdalla ei voitu tehdä selkoa sen legitiimisyyden tasosta suhteessa muihin tutkimuksen yhtiöihin, mutta sen käytäntöjen ja politiikkojen tasot olivat tasapainossa.

Weyerhaeuserin legitiimisyys (ympäristöjulkikuva) varsinkin sijoittajien sidosryhmässä näytti hieman sen käytäntöjen tasoa paremmalta. Täsmällisen ja luotettavan arvion tekemistä IP:n ja Westvacon käytäntöjen tasosta haittasivat kuitenkin niiden raportoiman tiedon aukot. IP menestyi kuitenkin kohtalaisesti sijoittajien luokituksissa.

Ympäristöjohtamisen alueella on tapahtunut jatkuvaa edistystä

Tämän tutkimuksen aineistosta voitiin lisäksi havaita, miten suhteellisen lyhyessä ajassa (1997-1999) oli tapahtunut selvää edistystä sellu- ja paperiteollisuudessa niin ympäristöjohtamisen käytäntöjen kuin politiikkojen ja jopa legitiimisyydenkin kohdalla. Käytäntöjen alueella tuotetonnia kohti lasketut päästöt olivat useimpien indikaattoreiden ja yhtiöiden kohdalla jatkaneet laskuaan, vaikka nykyaikaisen piipunpääteknologian tarjoamat mahdollisuudet oli ilmeisesti useimmissa tapauksissa jo pitkälti hyödynnetty. Resurssien käytön puolella oli tarkastelujaksolla enemmän ’löysää’ ja parantaminen näkyi erityisesti veden käytön vähentämisenä. Toisaalta sähkön ja mineraalien käyttö oli kasvamassa, olihan päällystettyjen puupitoisten papereiden osuus kasvamassa tuotevalikoimissa.

Tutkimuksen kohdeyritysten ympäristöpolitiikka sai myös uusia ilmenemismuotoja samalla kun vanhempien ympäristöjohtamisen ja –viestinnän välineiden käyttö yleistyi tarkastelujakson aikana. Esimerkiksi ympäristöasioiden hallintajärjestelmien ISO 14001 –sertifikaatit ja EMAS-rekisteröinnit lisääntyivät selvästi kaikissa tutkituissa yhtiöissä. Joidenkin välineiden kohdalla yleistyminen oli saavuttanut jo eräänlaisen kyllästyspisteen. Näitä olivat ympäristöraportointi ja tuotteiden ekomerkinnät, joita oli kaikilla tutkimuksen yhtiöillä ja joiden suhteen ei ollut selviä eroja yritysten välillä.

Jo pitempään luonnonympäristön tilasta huolta kantaneiden kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja asiakkaiden rinnalle yhtiöiden toiminnan legitimisyyttä arvioimaan nousi 1990-luvun lopulla ”uusi” sidosryhmä, sijoittajat.

Ympäristö- ja yhteiskuntavastuusta kiinnostuneiden sijoittajien joukon laajeneminen sekä heitä palvelevan luokittelutoiminnan kehittyminen on myös nähtävä edistysaskeleena ympäristöjohtamisen alueella. Yhtäältä se lisää ympäristöasian painoarvoa taloudellisessa päätöksenteossa ja toisaalta tuottaa uusia välineitä yritysten arviointiin. Yhä useammat tässä tarkastelluista yhtiöistä ovat läpäisseet näiden luokittelujen seulan.

Miksi kehitys ympäristöjohtamisen eri tarkastelutasoilla oli erilaista? Miksi osa yrityksistä näyttäytyi ympäristöjohtamisen edelläkävijöinä? Miksi yksittäisistä yhtiöistä eri tarkastelutasoilla tehdyt havainnot olivat keskenään epätasapainossa?

Mihin perustui jatkuva edistyminen kolmella ympäristöjohtamisen tasolla? Luvussa 6 etsitään selityksiä näihin tässä tutkimuksessa tehtyihin päähavaintoihin.

6 Selitysnäkökulmia ympäristöjohtamisesta tehtyihin havaintoihin 6.1 Keskeiset havainnot empiirisestä tutkimuksesta

Havainto 1: Erisuuntaiset kehitystendenssit ympäristöjohtamisen eri tasoilla Tämän tutkimuksen kohdeyritysjoukossa ympäristöjohtamisen käytäntöjen osalta päästöissä ja resurssien käytössä mitatut erot olivat pienenemässä edistyneimpien yhtiöiden ja muutamien selvästi niiden jäljessä tulleiden yhtiöiden välillä. Vaihtelu tarkastellussa yhtiöjoukossa oli pienenemässä ja joukko samanlaistui useimpien tarkasteltujen indikaattoreiden osalta. Sen sijaan ympäristöjohtamisen politiikkojen (johtamisen ja viestinnän välineiden) indikaattoreiden kohdalla vaihtelu yritysjoukossa näytti useimmiten kasvaneen 1990-luvun lopulla. Selitysnäkökulmia näihin keskenään ristiriitaisiin muutossuuntiin ympäristöjohtamisen eri tasoilla etsitään alaluvussa 6.3.

Havainto 2: Edelläkävijät ja seurailijat –ilmiö

Ympäristöjohtamisen politiikkojen tason tarkastelussa esiteltiin sellu- ja paperiteollisuusalan uusia toimintatapoja. Tutkimuksen yhtiöjoukosta erottui edelläkävijäkonserneja, joiden käyttämiä politiikkoja joukon jälkipäässä tulleet peränpitäjät³¹ eivät joissakin tapauksissa vielä käyttäneet lainkaan. Syitä ja taustaa edelläkävijyyden syntyyn ja ylläpitoon tarkastellaan alaluvussa 6.4.

Havainto 3: Julkikuvan ja todellisuuden ”epätasapaino” (decoupling) Muutamilla tutkimuksen kohteena olleilla yhtiöillä niiden legitiimisyys (ympäristöjulkikuva lehdistössä ja sijoittajien arvioinneissa) suhteessa muihin tässä tarkasteltuihin yhtiöihin oli selvästi parempi kuin niiden käytäntöihin (päästöjen ja resurssien käytön ympäristötodellisuuteen) pohjautuva tarkastelu antaisi olettaa.

Kyseisten yhtiöiden – kuten myös kaikkien muiden tutkimuksen yhtiöiden – ympäristöjohtamisen politiikan tason tarkastelun tulokset taas olivat linjassa legitiimisyyttä heijastavan ympäristöjulkikuvan kanssa. Ympäristöjohtamisen politiikan tason aktiivisuuden ja ympäristöjohtamisen legitiimisyyden välillä oli siten

31 Kuten jo mainittu, on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että tässä tutkimuksessa mukana olleet yhtiöt olivat sellu- ja paperiteollisuuden ympäristöluokitusten perusteella alan keskitasoa parempia.

selvä yhteys. Nyt puheina olevissa yhtiöissä myönteistä julkikuvaa oli siten hankittu omaksumalla nykyaikaisia ympäristöjohtamisen ja –viestinnän välineitä ilman vastaavia yhtä nopeita muutoksia ympäristöjohtamisen käytännöissä. Selityksiä tähän

’decoupling’-havaintoon käsitellään alaluvussa 6.5.

Havainto 4: Yleinen edistyminen ympäristöjohtamisen alueella

Edistyminen ympäristöjohtamisen käytännöissä on tehnyt yrityksistä aikaisempaa ympäristöystävällisempiä. Vuosina 1997-1999 olivat tuotetonnia kohti lasketut päästöt keskimäärin jatkaneet laskuaan ja parantamista oli näkyvissä monien resurssien käyttöä kuvanneiden indikaattoreiden kohdalla. Yhtiöiden julkistettu ympäristöpolitiikka sai uusia ilmenemismuotoja samalla, kun perinteisempien ympäristöjohtamisen politiikan tason välineiden käyttö yleistyi ja/tai vakiintui. Tämän yleisen edistymisen syitä hahmotetaan alaluvussa 6.6.

6.2 Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet havaittuihin ilmiöihin sellu- ja