Kodin ja koulun yhteistyö

Viidentenä lähemmin tarkasteltavana kategoriana nostamme esille kodin ja koulun yhteistyön. Katsomme kodin ja koulun yhteistyö kategorian koostuvan: wilman tarkistaminen, yhteydenoton opettajaan, yhteydenoton muihin koulun toimijoihin, vanhempainvartit ja -illat, koulun aloitustapahtuman, sekä kodin ja koulun päivän.

Opetushallituksen ja Vanhempainliiton (2007, 7) mukaan kodin ja koulun yhteistyöllä on todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia esimerkiksi lapsen koulumenestykseen, kotitehtävien tekemiseen, koulunkäyntiin asennoitumiseen ja luokan ilmapiiriin.

Yhteistyöllä voidaan ennaltaehkäistä mahdollisten ongelmien syntymistä ja helpottaa ratkaisujen löytämistä. Yhteistyö lisää sekä vanhemman että opettajan oppilaan tuntemusta ja antaa vanhemmille tietoja ja taitoja tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. (Opetushallitus & Vanhempainliitto 2007, 7.) Kaikki haastateltavista vanhemmista mainitsi kodin ja koulun yhteistyön ja lähes kaikki (11/12) kertoivat toteuttavansa siihen kuuluvia tuen muotoja myös omassa arjessaan.

Ensimmäisenä kodin ja koulun yhteistyön tukemiseen liittyen tarkastelemme sitä, kuinka vanhemmat mainitsivat tarkistavansa säännöllisesti koulun ja kodin tiedotteet, joko koulusta tulleiden lappujen tai Wilman-järjestelmän avulla. Neljä vanhemmista (4/12) kertoi tukevansa lapsen koulunkäyntiä tarkastamalla Wilma-järjestelmään tulevat viestit ja tiedotteet päivittäin. Erityisesti vanhemmat tarkastivat Wilmasta lapsen läksyt sekä opettajan ja koulun lähettämät yleiset tiedotteet. Viisi vanhemmista (5/12) mainitsivat tarkistavansa Wilman viikoittain. Vanhemmat kertoivat, että opettajan laittamista Wilma-viesteistä tulee ilmoitus puhelimeen tai sähköpostiin, joten vanhemmat eivät kokeneet tarpeelliseksi käydä katsomassa Wilmaa joka päivä erikseen. Viikoittain vanhemmat tarkistivat Wilmasta erityisesti opettajan lähettämät viikkoviestit ja koulun yleiset tiedotteet. Kolme vanhemmista mainitsi lapsen opettajan laittavan kerran viikossa Wilmaan viikkoviestin, jossa hän kertoi tulevan kouluviikon tapahtumista, tärkeimmistä opetussisällöistä sekä muistettavista asioista, kuten esimerkiksi kirjastoauton käynnistä ja koulu-uinneista. Lisäksi yksi vanhemmista kertoi saaneensa opettajalta Wilman kautta tietoa lukemaan opettamisen menetelmästä, jotta vanhemmat voisivat käyttää samaa menetelmää kotona, esimerkiksi lukuläksyjen osalta. Vanhemmat pitivät tärkeänä myös tiedotteita, jotka sisälsivät usein tietoa koulun kerhoista ja muista tapahtumista.

Vaikka kaikki näistä vanhemmista olivat tyytyväisiä Wilma-järjestelmään ja sieltä tuleviin viesteihin, olisi muutama vanhempi halunnut, että niitä olisi tullut enemmänkin. Yksi vanhemmista olisi kaivannut enemmän henkilökohtaisia kuulumisia oman lapsensa

koulunkäynnistä ja oppimisesta. Kaksi vanhemmista olisi kaivannut tarkempia läksymerkintöjä. Yksi vanhemmista olisi puolestaan kaivannut esimerkiksi vinkkejä kirjoista, joita lapsen kanssa voisi lukea lukutaidon kehittämiseksi. Kaksi muuta vanhempaa olisi puolestaan toivonut Wilmaan merkittävän enemmän esimerkiksi tuntimerkintöjä ja koearvosanoja. Kaksi vanhemmista olisi lisäksi kaivannut opettajalta jonkinlaista viikkotiedotetta, josta näkisi, mitä koulussa on tehty ja missä ollaan sillä hetkellä menossa. Osa vanhemmista totesi, etteivät he tiedä ekaluokkalaisesta ja hänen koulunkäynnistään niin paljon, kuin vanhempien sisarusten, sillä muut opettajat laittoivat enemmän näitä merkintöjä Wilmaan. Yksi vanhempi kertoi kyselevänsä koulupäivästä lapseltaan, koska ei koe muuten saavan siitä tarpeeksi tietoa. Viisi vanhemmista puolestaan kertoi, ettei hänen puolisollaan ole Wilma-tunnuksia käytössään. Viestit luetaan yhdessä, mutta hän on usein se, joka viesteihin lopulta vastaa. Yksi vanhemmista puolestaan mainitsi lukevansa Wilma-viestit yhdessä lapsensa kanssa, jotta lapsikin tietäisi, mistä asioista Wilmassa keskustellaan.

”Helpottaa ihan tosi paljon - - just et kun sieltä tulee kaikki tällaiset tota, et jos on niiku jotain poikkeuksellista koulussa, niin sitten must on kiva myös se, et mä pystyn Linnealle sit jo sanoon etukäteen - - se on mun mielestä niiku hyvä, että siinä yhdessä [viikko]viestissä siinä on niiku käytännössä koko seuraava viikko. - - Mut jotenkin [se] niiku auttaa siinä taas niin sen tulevan viikon hahmottamisessa, että mitä siellä tapahtuu ja että mitä pitää muistaa ja tälleen.” (Leena 38 v.)

Wilman lisäksi vanhemmat kertoivat pitävänsä yhteyttä opettajaan ja muihin koulun toimijoihin. Vanhemmat ottavat, ainakin haastattelujen perusteella, harvoin itse opettajaan yhteyttä. Ainoastaan neljä (4/12) vanhemmista kertoi ottaneensa opettajaan oma-aloitteisesti yhteyttä. Kuitenkin yhteensä kuusi vanhempaa mainitsi yhteyden pidon opettajaan olevan yksi koulunkäynnin tukemisen muoto (ks. TAULUKKO 6 & 7), joten kahden vanhemman kohdalla tämä tuen muoto ei toteutunut omassa arjessa.

Yhteydenotot olivat harvoin tapahtuvia, sillä vanhemmat kertoivat ottavansa yhteyttä noin kerran kuukaudessa tai jopa puolessa vuodessa. Vanhemmat olivat ottaneet opettajaan yhteyttä eri syistä. Yksi vanhemmista soittanut opettajalle, sillä halusi selvittää lapsen opiskeluun liittyviä asioita: vanhempi kysyi esimerkiksi opettajan opetusmetodeista sekä lapselle tulevista läksyistä, jotka tuntuivat olevan vanhemmalle hyvin epäselviä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Kaksi vanhemmista oli ollut yhteydessä opettajaan lapsen kiusaamis- tai riitatilanteihin liittyen, jotka olivat sattuneet koulussa. Yksi vanhemmista oli hakenut myös vinkkejä opettajalta, esimerkiksi koulu-uinteihin liittyen.

Kaksi vanhemmista (2/12) mainitsi puolestaan olleensa yhteydessä koulun muihin toimijoihin, kuten rehtoriin ja koulupsykologiin. Rehtorin kanssa käydyt keskustelut olivat koskeneet enimmäkseen lapsen koulumatkan järjestämistä. Vanhempi, joka oli ollut

yhteydessä koulupsykologiin, koki, ettei yhteydenotosta ole ollut hyötyä, sillä kaikki sieltä annetut tapaamisajankohdat on peruttu, eikä perhe ole päässyt käymään psykologin luona.

”- - hän [ekaluokkalainen] niin kun kertoo illalla - - et mitä on tapahtunut koulussa - - niin sit on saatettu olla yhteydessä koululle päin niin kun esimerkiksi tämmösestä tilanteesta, missä lapsi kertoo oman näkemyksensä ja on kokenut sen olleen epäoikeudenmukainen se tilanne.” (Kalle 45 v.)

Sähköisen yhteydenpidon ja lapsen koulunkäynnin seuraamisen lisäksi vanhemmat mainitsivat käyneensä opettajan tai koulun järjestämissä tilaisuuksissa. Puolet vanhemmista (6/12) kertoivat osallistuneensa lukuvuoden aikana ainakin yhden kerran henkilökohtaiseen tapaamiseen, jossa opettaja, vanhempi ja lapsi, pääsivät kasvotusten keskustelemaan lapsen koulunkäynnistä. Samat vanhemmat olivat maininneet vanhempien henkilökohtaiset tapaamiset myös yhdeksi lapsen koulunkäynnin tukemisen muodoksi (ks. TAULUKKO 6 & 7). Kaikki vanhemmat pitivät yhteisiä tapaamisia erittäin tärkeinä. Vaikka tapaaminen kesti vanhempien puheiden mukaan noin vartin, ehtivät vanhemmat omien sanojensa mukaan keskustella kaikki tärkeimmät asiat tapaamisen aikana. Vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä siihen, että he pääsivät rauhassa ja henkilökohtaisesti keskustelemaan lapsen koulunkäynnistä opettajan kanssa. Yksi vanhemmista painotti, kuinka erilaista on puhua jonkun kanssa kasvotusten kuin puhelimen tai sähköpostin kautta. Vanhemmat kokivat saaneensa keskustelujen kautta tietoa siitä, millainen lapsi on koulussa ja eroaako lapsen käytös kotona nähtävästä käytöksestä. Samalla he saivat tietää, miten lapsen koulunkäynti sujuu opettajan näkökulmasta. Vanhemmat pääsivät myös kertomaan mahdollisista huolenaiheistaan sekä pohtimaan niihin sopivia ratkaisuja. Yksi vanhempi toi esille myös, kuinka tärkeää myös lapselle, on kuulla opettajalta henkilökohtaisesti positiivista palautetta.

Samanlaisia tutkimustuloksia saivat myös Hyyryläinen (2010), Pajunen (2002) ja Torkkeli (2001), sillä heidän tutkimuksiinsa osallistuneiden vanhempien mukaan kahdenkeskisiä tapaamisia oli ollut riittävästi. Vanhemmat pitivät keskusteluita tarpeellisina, sillä niiden kautta vanhempi sai tietoa omasta lapsestaan ja hänen toiminnastaan koulussa.

Vanhemmat kuitenkin toivoisivat opettajilta enemmän henkilökohtaista tietoa lapsestaan ja näkivät nämä keskustelut tuovan siihen mahdollisuuden. (Hyyryläinen 2010, 54–67;

Pajunen 2002, 48; Torkkeli 2001, 139–149 & 156.) Tutkimusten mukaan vanhemmat osallistuvat mieluummin kahdenkeskisiin tapaamisiin, kuin esimerkiksi vanhempainiltoihin.

(Siniharju 2003, 75–86 & 175.) Myös tässä tutkimuksessa kaksi vanhemmista mainitsi osallistuvansa kahdenkeskisiin tapaamisiin.

“- - Ollaan me Ossistakin käyty keskustelemassa open kanssa. Ja just semmoinen, et siinä on vanhempi tai vanhemman lapsen kaa ja opettaja. - - Mun mielestä on aina hirveen hienoo päästä puhuun omista lapsista. - - siinä pääsee niiku sisälle, et miten sillä lapsella niiku oikeesti siel menee. Ja et mitä se opettaja ajattelee siit lapsesta ja missä se pärjää. Ja missä vois auttaa.” (Olivia 32v.)

Viisi vanhemmista (5/12) kertoi osallistuneensa koulun alkamisen yhteydessä järjestettyyn tiedotustilaisuuteen/vanhempainiltaan. Samat vanhemmat olivat maininneet koulun aloitustapahtumat yhdeksi lapsen koulunkäynnin tuen muodoksi (ks. TAULUKKO 6 & 7).

Kaikki koulun aloitustapahtumaan osallistuneista vanhemmista pitivät niitä erittäin tärkeinä. Aloitustapahtumassa puhuttiin esimerkiksi koulun käytänteistä ja vanhemmat pääsivät tutustumaan uuteen opettajaan sekä kiertämään koulun tiloissa. Vanhemmat näkivät, että tällaiset tilaisuudet vähensivät koulun alkamisesta johtuvaa jännitystä ja stressiä. Se antoi myös lapselle mahdollisuuden tutustua tuleviin luokkakavereihinsa ja vanhemman puolestaan lapsen tulevan luokan oppilaiden vanhempiin. Vanhemmat olivat myös tyytyväisiä saadessaan itse tarkempaa tietoa koulun käytännöistä ja millaisissa asioissa he voivat lastaan tukea koulun alussa. Yksi vanhemmista (1/12) olisi toivonut tällaista tiedotustilaisuutta, mutta sitä ei ollut hänen lapsensa luokalla järjestetty. Yhdelle perheelle opettaja oli järjestänyt tapaamisen erikseen, sillä vanhemmat eivät päässeet osallistumaan alkuperäiseen tapaamiseen. Vanhemmat olivat tästä erittäin kiitollisia. Myös opettajat pitävät Siniharjun (2003, 82) mukaan vanhempainiltoja, erityisesti koulun alkaessa erittäin tärkeinä. Opettajien mielestä vanhemmat ovat koulun alkaessa innostuneita kodin ja koulun yhteistyöstä. Vanhempien innokkuutta ja osallistumishalukkuutta pyritäänkin hyödyntämään heti koulun alusta lähtien, jotta se säilyisi myös tulevaisuudessa. (Siniharju 2003, 75–82.)

“- - ainakin ihan mukaviksi. - - Mun mielestä oli jotenkin ihan kiva niin kun ja siis kuulla tiettyjä juttuja siihen koulunkäyntiin. - - omasta koulunkäynnistä on niin pitkä aika nii olihan se siis silleen tietyllä tavalla joo, et kyll sieltä saa ihan semmosta perusinfookin kyllä että. - - ja sit taas ehkä sekin, - - kun ties, että kun nyt niin kun oma tyttö sitten pääsee - - tuonne uuteen kouluun ni - - oli taas kiva tietyllä tavalla päästä kuullee, niin ku siihen kouluun liittyen kans sitä infoo, että.” (Emmi 39v.)

Puolet vanhemmista (6/12) kertoi osallistuneensa myös muihin opettajan tai koulun järjestämiin vanhempainiltoihin kerran tai kaksi kertaa lukuvuoden aikana. Samat vanhemmat olivat maininneet vanhempainillat myös yhdeksi lapsen koulunkäyntiä tukevaksi osa-alueeksi (ks. TAULUKKO 6 & 7).

Neljä näistä vanhemmista (4/6) pitivät vanhempainiltoja tärkeinä tilaisuuksina.

Vanhemmat kokivat saavansa vanhempainiltojen kautta tietoa lapsen koulunkäyntiin liittyen. Opettajat olivat esimerkiksi informoineet vanhempia, miten eri tavoin lapset voivat kokea koulunkäynnin ja millaisia oireita lapsilla voi ilmetä kouluvuoden aikana. Opettajat

olivat myös kertoneet vanhemmille, millaisiin asioihin heidän kannattaa erityisesti kiinnittää ensimmäisellä luokalla huomiota. Lisäksi yksi opettaja oli kertonut, miten vanhempi voi tukea lapsensa koulunkäyntiä ja mitä opettaja toivoo vanhempien tekevän kotona. Yksi vanhemmista kertoi (kuten toinenkin vanhempi aloitustapahtumasta) opettajan jakaneen tietoa myös lukemaan ja kirjoittamaan opettamisen menetelmästä (KÄTS). Yksi vanhemmista toi myös esille, kuinka tärkeää on päästä näkemään opettaja kasvotusten. Toinen vanhempi puolestaan piti vanhempainiltoja erittäin tärkeänä ja mukavana tapana nähdä lapsen luokkakavereiden vanhempia. Yksi vanhemmista olisi kaivannut tällaista mahdollisuutta tutustua tarkemmin muihin vanhempiin, jotta tietäisi, kuka on kenenkin vanhempi. Pajunen (2002) ja Torkkeli (2001, 138–139) saivat hyvin samanlaisia tutkimustuloksia omissa tutkimuksissaan: heidän haastattelemat vanhemmat pitivät vanhempainiltoja tärkeinä tilaisuuksina tukea koulun toimintaa, saada tietoa lapsen koulunkäynnin tukemiseen liittyen, keskustella yhteisistä säännöistä, tavata muita vanhempia sekä saada tietoa koulun ja luokan toimintatavoista, kuten opetussuunnitelmasta ja käytettävistä opetusmenetelmistä.

Kuitenkin kaksi näistä vanhemmista (2/6), jotka osallistuivat vanhempainiltoihin, eivät pitäneet niitä kovinkaan tarpeellisina, sillä Wilma-järjestelmän kautta vanhemmat saavat tietää kaiken tarpeellisen. Hyyryläinen (2010, 68) sai samanlaisia tuloksia haastatellessaan ensimmäisen luokan vanhempia. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat eivät nähneet vanhempainilloille olevan tarvetta, sillä samat asiat voi keskustella esimerkiksi sähköpostien kautta. Näin ollen vanhempainillat eivät vanhempien mukaan hirveämmin edistä kodin ja koulun välistä yhteistyötä. (Hyyryläinen 2010, 68.) On kuitenkin huomioitava, ettei kaikissa kouluissa ollut järjestetty vanhempainiltoja, joten kaikki vanhemmat eivät voineet mainita niitä osana arkista koulunkäynnin tukemista. Lisäksi vanhemmat ovat voineet jakaa tämän tuen osa-alueen perheessä, jolloin kaikki eivät mainitse sitä osana omaa arjen tukeaan.

”Niihin tietysti osallistutaan ja vanhempainillat. - - No ne on sitten, ne vanhempainillat ehkä semmosia, kuitenkin tärkeitä, se kodin ja koulun yhteistyö.

Eihän se tarvii niin kun olla mitenkään mikään sen kummempi, kunhan vaan nähä, näkee vähän muita vanhempia ja muutenkin semmosta vapaamuotoisempaa.”

(Matias 31 v.)

“Noh mun mielestä se Wilma ehkä ajaa sen asian, että ku sieltä tulee sitä informaatioo - - et mun mielestä niitä ei tarvii, ainakaan yhtään enempää olla. Että se Wilma on toiminu mun mielestä tosi hyvin niin kun. Sieltä on tullu sen verran infoo, mitä tarvii.” (Niilo 33v.)

Kaksi vanhemmista (2/12) kertoi osallistuneensa lisäksi koulun järjestämään kodin ja koulun päivään (toiselta nimeltään avointen ovien päivä) kerran lukuvuoden aikana. Päivän aikana vanhemmat pääsivät tutustumaan koulurakennukseen, opetukseen sekä lapsen

tekemiin töihin. Tilaisuus antoi vanhempien mukaan tietoa siitä, millainen lasten luokanopettaja on ja millainen lapsen luokka ja muut koulukaverit ovat. Toinen vanhemmista arveli myös lapsen kokevan tärkeäksi, että vanhempi käy tutustumassa koulun toimintaan ja osallistuu koulun järjestämiin tilaisuuksiin.

Tarkasteltaessa vanhempien antamaa koulunkäynnin tuen määritelmää, ainoastaan yksi vanhemmista (1/12) määritteli lapsen koulunkäynnin tukemista kodin ja koulun yhteistyön näkökulmasta. Tämä vanhempi ei kuitenkaan maininnut ollenkaan siihen kuuluvia tuen muotoja, pohtiessaan päivittäistä, viikoittaista tai harvemmin annettavaa tukeaan.

Yksitoista muuta vanhempaa (11/12) mainitsi tukevansa lastaan arjessa kodin ja koulun yhteistyön kautta. Nämä vanhemmat eivät kuitenkaan huomioineet kodin ja koulun yhteistyötä ollenkaan, määriteltäessä koulunkäynnin tukemista. Vanhempien oli helpompi kertoa kodin ja koulun yhteistyöstä osana omaa arkea, kuin ajatella sitä ensin laaja-alaisena käsitteenä osana koulunkäynnin tukemista. (ks. luku 8.1)