Kosteusvauriorakennukset ovat merkittävä ympäristöterveydellinen ongelma. Vaikka Suomessa on tehokkaasti puututtu rakennusten kosteus- ja homevaurioihin, silti merkittäviä kosteusvaurioita on lähes joka kymmenennessä kodissa (Reijula ym. 2012).
Kosteusvauriolla tarkoitetaan rakenteessa olevaa ylimääräistä kosteutta, jonka seurauksena rakenteessa oleva materiaali on vaurioitunut. Vauriot voivat johtua esimerkiksi rakennusvaiheessa tehdyistä virheistä, talotekniikan väärästä käytöstä tai rakennuksen kunnossapito on hoidettu puutteellisesti. (STM Asumisterveysohje 2003) Oireita esiintyy rakennuksessa oleskelun aikana, mutta ne lieventyvät, kun altistus loppuu (Pekkanen ja Lampi 2015).
Useissa katsauksissa on todettu, että rakennusten kosteus- ja homevauriot ovat merkittävä ympäristöterveydellinen ongelma (Bornehag ym. 2001, Fisk ym. 2007, WHO 2009, Mendell ym. 2011). Syy-yhteyttä kosteus- ja homevaurioiden ja haitallisten terveysvaikutusten välillä ei ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mistä tekijöistä ja millä mekanismilla terveysvaikutukset aiheutuvat. On esitetty, että sisäilmassa olevien mikro-organismien, niiden fragmenttien, toksiinien, allergeenien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC)
määrä nousee kosteus- tai homevaurioituneissa tiloissa, mikä aiheuttaisi kosteus- ja homevaurioihin liittyvät haitalliset terveysvaikutukset (WHO 2009). Vielä ei ole kuitenkaan pystytty erittelemään näiden tekijöiden merkitystä aiheuttamassa terveyshaittoja, koska harvassa epidemiologisessa tutkimuksessa on huomioitu yhtä aikaa useita sisäilman haittatekijöitä (Pekkanen ja Lampi 2015). Mikrobimittauksia on käytetty vain osassa tutkimuksista, ja yleensä kosteus- ja homevaurion merkkinä on käytetty havaittua kosteutta, hometta tai homeen hajua. IOM (2004) julkaisi katsauksen, jonka mukaan on viitteellistä, mutta rajoittunutta tietoa siitä, että lasten astman pahenemisella ja sisäilman Penicillium-sienelle altistumisella olisi kausaalinen yhteys.
2.2.1 Kosteusvaurio ja hengitystieoireet sekä astma
IOM (2004) ja WHO (2009) totesivat, että kosteusvaurioista on riittävää näyttöä hengityksen vinkunaan ja astman oireiden pahenemiseen, mutta uuden astman syntyyn näyttöä ei vielä ollut riittävästi. WHO:n (2009) mukaan altistuminen rakennusten kosteus- ja homevaurioille on yhteydessä astman syntymiseen ja pahenemiseen sekä hengitystieinfektioihin ja -oireisiin, kuten hengityksen vinkunaan ja hengenahdistukseen.
Yhteys todettiin sekä atooppisilla että ei-atooppisilla henkilöillä. Vakuuttavimmat tutkimustulokset kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamista haitallisista terveysvaikutuksista on saatu juuri astman pahenemiseen ja hengitysoireisiin liittyen (IOM 2004). Aikaisemmat tutkimukset perustuvat suurimmalta osin poikkileikkaustutkimuksiin, jossa lasten vanhemmat arvioivat samalla kertaa sekä lasten altistusta kotona kosteudelle ja homeelle että lasten oireilua tai sairauksia (IOM 2004 ja WHO 2009). Nämä tulokset on vahvistettu tapaus-verrokki- tai pitkittäistutkimuksissa, joissa arvioidaan kodin kosteus- ja homevaurioille varhaislapsuudessa tapahtuneen altistumisen yhteyttä lasten astmaan (Pekkanen ym. 2007, Karvonen ym. 2009, Tischer ym. 2011b, Karvonen ym. 2015).
Mendellin ym. (2011) ja Quansahin ym. (2012) katsausten mukaan on riittävää näyttöä myös asunnon kosteusvaurion yhteydestä uuden astman kehittymiseen lapsilla.
Vaikka lukuisia tutkimuksia on tehty, vieläkään ei tiedetä, mitkä tekijät kosteus- ja homevaurioituneessa rakennuksessa aiheuttavat hengitystieoireita ja –sairauksia, ja millä mekanismilla (WHO 2009, Kanchongkittiphon ym. 2015). Hengityselimisissä esiintyvien
haitallisten terveysvaikutusten on arvioitu johtuvan epäspesifisestä inflammaatiosta ja oksidatiivisesta stressistä (WHO 2009). Elimistön immuunipuolustus aktivoituu, kun se jatkuvasti altistuu kosteus- ja homevaurioille sekä kosteudelle. Tämä saattaa johtaa immuunivasteiden liialliseen reagointiin, johon liittyy lisääntynyt ja pitkittynyt inflammatoristen välittäjien tuotanto, sekä kudosvaurioon. Lopulta se voi johtaa hengitysteiden krooniseen tulehdukseen, joka ilmenee astmana (WHO 2009).
2.2.2 Kosteusvaurio ja allergiset sairaudet
Astman lisäksi kodin kosteusvaurioilla, homeella ja kosteudella on muitakin haitallisia terveysvaikutuksia. Tuoreimpien tutkimusten ja katsausten mukaan kodin kosteus- ja homevauriot ovat yhteydessä myös allergiseen nuhaan. Tischerin ym. (2011a) katsauksessa esitetään, että näkyvä home lisää allergisen nuhan riskiä. Myös Mendellin ym. (2011) katsauksen mukaan on riittävää näyttöä kodin kosteus- ja homevaurioille altistumisen yhteydessä ylempien hengitysteiden ja allergisen nuhan riskiin. Jaakkolan ym. (2013) meta-analyysi osoittaa samanlaisia tuloksia. Katsauksen arvion mukaan kosteus- ja homevauriokodissa asuvalla on keskimäärin noin puolitoistakertainen allergisen nuhan riski. Suurin riski liittyi homeen hajuun, mikä voi viitata siihen, että mikrobeille altistumisella on merkittävä rooli nuhan ilmenemisessä. Kyse voi olla myös raportointiharhasta, koska homeen haju saa aikaan raportoimaan enemmän oireita.
Havainto tukee hypoteesia siitä, että homeen haju on merkki merkittävämmästä altistumisesta (Jaakkola ym. 2013). Nuhan ja allergisen nuhan riski kasvoi samalla tavalla, mikä viittaa siihen, että myös muut kuin allergiset mekanismit voivat olla tärkeitä.
Tuoreen katsauksen mukaan on riittävää näyttöä, että homeelle ja/tai kosteusvauriolle altistuminen on yhteydessä allergiseen nuhaan (Caillaud ym. 2018). Suurin osa katsauksen tutkimuksista, joissa keskityttiin erityisesti homeelle altistumiseen, on poikkileikkaustutkimuksia, kun taas pitkittäistutkimuksissa tarkasteltiin altistumista homeelle ja/tai kosteudelle. Caillaudin ym. (2018) mukaan jatkossa tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia tutkimaan erityisesti homeelle ja kosteudelle altistumisen yhteyttä allergiseen nuhaan, ei-allergiseen nuhaan ja nuhan vakavuuteen, jotta saadaan
vakuuttavaa näyttöä kodin kosteusvaurioihin liittyvien erilaisten komponenttien vaikutuksesta.
Mendellin ym. (2011) katsauksessa todetaan, että on riittävää näyttöä kosteusvaurioiden yhteydestä atooppiseen ekseemaan. Epidemiologisissa tutkimuksissa ekseeman ja atooppisen ekseeman erottaminen on haastavaa, joten useimmissa tutkimuksissa käytetään epäspesifiä termiä, ekseema. Mendellin ym. (2011) katsauksen vahvimpana näyttönä pidetään prospektiivista syntymäkohorttitutkimusta, jossa käytettiin atooppinen ekseema -termiä (Miyake ym. 2007). Sen mukaan kodin keittiössä oleva home raskauden aikana oli yhteydessä syntyneen lapsen epäiltyyn atooppiseen ekseemaan yhden vuoden ikäisenä (Miyake ym. 2007). Katsauksen jälkeen on julkaistu uusia poikkileikkaustutkimuksia, joista osassa on todettu kosteus- ja homevaurioiden yhteys vanhempien raportoimaan ekseemaan, mutta ei lääkärin diagnosoimaan (Weinmayr ym.
2013, Cai ym. 2017). Cain ym. (2017) tutkimuksen mukaan altistuminen varhaisessa elämänvaiheessa vaikuttaa todennäköisesti voimakkaammin lapsuuden ekseemaan.
Atooppisen ekseeman osalta tarvitaan kuitenkin lisää prospektiivisia tutkimuksia selventämään poikkileikkaustutkimuksissa ehdotettua yhteyttä kosteus- ja homevaurioiden ja atooppisen ekseeman välillä.
Mendellin ym. (2011) mukaan näyttö kosteusvaurioiden ja homeen yhteydestä atopiaan ja allergiaan on rajallista tai viitteellistä. Vaikka 12:sta poikkileikkaustutkimuksesta yhdistetty tutkimus osoittaa, että kodin kosteusvaurioihin, homeeseen ja kosteuteen liittyy lisääntynyt riski atopialle hengitettäviä allergeeneja kohtaan (Antova ym. 2008), prospektiivista tutkimuksista saadut tulokset eivät kuitenkaan tue tätä löydöstä (Tischer ym. 2011b, Karvonen ym. 2015). Kohorttitutkimuksessa havaittiin taipumus positiiviseen yhteyteen homeelle altistumisen ja atopian välillä lasten ollessa 1-vuotiaita, mutta yhteys oli luultavasti ohimenevää ja liittyi immuunijärjestelmän kypsymiseen varhaislapsuudessa (Karvonen ym. 2009 ja 2015). Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen takana oleva mekanismi ei välttämättä ole IgE-välitteinen, sillä vain pieni osa altistuneista henkilöistä on herkistynyt homeille (Immonen ym. 2001). Altistuminen kosteus- ja homevaurioille saattaa aiheuttaa allergian kaltaisia oireita histamiinin vapautumisen seurauksena ilman, että seerumin IgE-taso kohoaa (WHO 2009).
2.2.3 Kosteusvaurion sijainnin merkitys kodissa
Kosteusvaurion ja homeen sijainti kodissa on merkityksellinen ja tärkeä tekijä, kun arvioidaan kodin kosteus- ja homevaurioiden haitallisia terveysvaikutuksia lapsilla (Pekkanen ym. 2007, Karvonen ym. 2009, Karvonen ym. 2015, Shorter ym. 2018).
Tutkimustulokset osoittavat, että kodin eri huoneet tulee analysoida erikseen, sillä esimerkiksi kylpyhuoneissa olevalla kosteus- tai homevauriolla ei todettu olevan yhteyttä haitallisiin terveysvaikutuksiin ja koko asuntoa tarkastellessa tulokset olivat heikompia kuin pääasiallisissa oleskelutiloissa, keittiössä tai lapsen makuuhuoneessa (Pekkanen ym. 2007).
Useissa pitkittäistutkimuksissa kodin eri huoneita ei ole tarkasteltu erikseen, vaan kosteus- ja homevaurioita on arvioitu koko talon osalta, eikä kodin kosteusvauriolla, homeella tai kosteudella lapsuudessa löydetty yhteyttä astman kehittymiseen myöhemmin elämässä.
Huoneet, joiden on huomattu olevan merkittäviä terveyshaittojen kannalta, ovat keittiö, lapsen makuuhuone ja lapsen pääasiallinen oleskelutila, jossa lapsen oletetaan viettävän eniten aikaa kotona ollessaan (Pekkanen ym. 2007, Karvonen ym. 2009, Karvonen ym.
2015). Altistuminen keittiössä sijaitsevalle kosteusvauriolle saattaa olla tärkeä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, koska silloin yleensä lasta hoidetaan kotona, ainakin Suomessa, ja lapset viettävät paljon aikaa keittiössä vanhempiensa kanssa (Karvonen ym.
2009 ja 2015).
3 TAVOITTEET
Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia kodin kosteus- ja homevaurioiden yhteyttä lasten astmaan sekä allergisiin sairauksiin ja oireisiin. Mielenkiinnon kohteena oli erityisesti se, onko kodin kosteus- ja homevaurion sijainnilla merkitystä lapsen oireilussa sekä vaikuttaako lapsen ikä oireiden esiintymiseen.