Klusteroitumisen teoreet-tiset koulukunnat
Lähestymistapa klustereihin
Marshallin koulukunta Klusterit ovat joukko saman teollisuudenalan yrityksiä, jotka sijoittuvat alueellisten maantieteellisten rajojen sisään. Painopiste on läheisyyden suorissa eduissa.
Italialaiset teollisuusseudut Klustereille on tunnusomaista tietyt sosiaaliset suhteet ja vuorovaiku-tukset toimintaan osallistuvien yritysten välillä. Nämä suhteet sisältävät sekä yhteistyötä että kilpailua. Tietyn teollisuudenalan ja seudun pk-yritysten innovaatiokykyä korostetaan kehityksen pääajurina.
Taloudellinen ja teollinen maantiede
Klusterit perustuvat ajatukselle, että seudut kehittävät erilaisia yritys-tenvälisiä verkostoja, tiettyjä institutionaalisia rakenteita ja tietynlaisia taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia toimintamalleja ajan mittaan.
Porterin koulukunta Klusterit ovat toisiinsa liittyvien yritysten ja instituutioiden maantieteel-lisiä keskittymiä tietyllä toimialalla. Klusterit käsittävät joukon toisiinsa liittyviä teollisuudenaloja ja toimijoita, jotka ovat tärkeitä kilpailun ja yhteistyön kannalta sekä ylä- että alasuuntaan arvoverkossa.
Alueelliset innovaatiojärjes-telmät ja oppivat alueet
Klusterit nähdään oppimis- ja tietorakennelmina, jotka osallistuvat pai-kallisiin sopeutumis- ja innovaatioprosesseihin auttamalla tiedon luo-mista.
Klustereille on olemassa myös lukuisia määritelmiä, joista alla on esitetty muutama:
Klusterit ovat samankaltaisten, toisiaan täydentävien ja toisiinsa liittyvien yri-tysten ja instituutioiden maantieteellinen keskittymä tietyllä toimialalla (Porter 2000, ss. 15 – 16).
Alueellinen klusteri on yksinkertaisesti yritysten tilallinen ja sektoraalinen kes-kittymä (Bresnahan et al. 2001, s. 836).
Klusterit ovat toisiinsa liittyvien yritysten ja instituutioiden maantieteellisiä kes-kittymiä, jotka ovat tarpeeksi suuria aiheuttaakseen ulkoisia etuja (Rosenfeld 2005, s. 5).
Klusterit koostuvat samassa paikassa sijaitsevista ja linkittyneistä teollisuu-denaloista, valtiosta, akatemiasta, rahoituksesta ja yhteistyöinstituutioista (Söl-vell et al. 2003, s. 18).
Sölvellin et al. (2003, s. 18) määritelmää voi havainnollistaa kuvalla 4. Siinä klusterin keskustana on esitetty yhteistyöinstituutiot. Sen ympärillä ovat yritykset, valtio, tutki-musyhteisö sekä rahoitusinstituutiot.
Kuva 4. Klusterin muodostavat viisi toimijakategoriaa (Sölvell et al. 2003, s. 18).
Ingstrup et al. (2009, s. 10) vetävät useat eri klusterimääritelmät yhteen seuraavasti:
Klusteri on kasauma, joka koostuu toimijoista maantieteellisessä kontekstissa, jossa toimijat ovat linkittyneet toisiinsa samalla, kun ne tuottavat klusterisyner-gioita samojen tuotannontekijäolojen alla.
Tässä diplomityössä käytetään yllä esitettyä Ingstrupin et al. (2009, s. 10) klusterimääri-telmää.
Klustereihin kuuluu linkittyneitä teollisuudenaloja ja muita kilpailun kannalta tärkeitä kokonaisuuksia. Näihin kuuluu esimerkiksi erilaisia hankkijoita. Klusterit ulottuvat usein alaspäin kanaviin tai asiakkaisiin, sekä sivuttain täydentävien tuotteiden valmista-jiin tai yrityksiin, jotka liittyvät klusteriin taitojen, teknologioiden tai yhteisten panosten kautta. Moniin klustereihin kuuluu myös valtion tai muita instituutioita, joihin sisältyy esimerkiksi yliopistoja, standardointivirastoja, ajatushautomoja ja ammatillisen koulu-tuksen tarjoajia. Nämä instituutiot tarjoavat erikoistunutta koulutusta, opetusta, tietoa, tutkimusta ja teknistä tukea. Klustereihin kuuluu usein lisäksi kauppayhdistyksiä tai muita kollektiivisia elimiä, joihin klusterin jäsenet kuuluvat. Myös ulkomaalaiset yri-tykset ovat osa klustereita, mutta vain, jos ne investoivat pysyvästi merkittävään paikal-liseen läsnäoloon. (Porter 2000, ss. 16 – 17.)
Myös palvelualat ovat oleellinen osa klustereita. Kilpailukykyiset palvelualat auttavat hankkija- ja asiakasalojen syntyä ja kehittymistä. Toisaalta kilpailukykyiset teollisuu-denalat edistävät myös niihin liittyvien palvelualojen menestystä. Myös palvelualojen klusterit ovat usein maantieteellisesti keskittyneitä. Palvelualat ovat olennaisia kluste-reiden muodostumisessa, koska ne tarjoavat tarvittavia taitoja, tekniikoita ja tukea muil-le toimialoilmuil-le. Palvelualojen kansainvälinen menestys tuo mukanaan tuottoja ulkomail-ta. Verrattuna teollisuuteen, nämä tuotot ovat saatavissa varsin vaatimattomien sijoitus-ten pohjalta. (Porter 1991, ss. 309 – 310.)
Klusterin maantieteellinen ulottuvuus liittyy välimatkaan, jonka yli tieto-, transaktio-, kannuste- ja muita tehokkuuksia esiintyy (Porter 2000, s. 16). Klusterin maantieteelliset rajat määritellään löysimmässä mielessä sen matkan ja ajan mukaan, jonka ihmiset ovat valmiita matkustamaan työpaikalle, ja jonka työntekijät ja yritysten omistajat kokevat kohtuulliseksi tapaamiseen ja verkostoitumiseen (Rosenfeld 2005, s. 8). Klusterit eivät siis välttämättä rajoitu poliittisten tai kansakuntien rajojen sisälle (Porter 1998, s. 79;
Rosenfeld 2005, s. 8).
Toimialojen mielessä klusterien rajat määrittyvät teollisuudenalojen ja instituutioiden välisten linkkien ja täydentävyyksien mukaan, jotka ovat kilpailun kannalta tärkeimpiä.
Toisin sanoen, nämä edut ja tieto- sekä muut leviämiset ja niiden tärkeys tuottavuuden sekä innovaation kannalta ovat usein tärkeimpiä klusterin rajoja määrittäviä tekijöitä.
(Porter 2000, s. 17.) Klusterien rajat menevät harvoin yksiin teollisuuden luokittelujär-jestelmien kanssa, jotka eivät kykene huomioimaan monia kilpailun kannalta tärkeitä toimijoita sekä kytköksiä teollisuudenalojen välillä. Klusterien etu verrattuna muihin luokittelutapoihin on se, että klusterit, laajempina kuin perinteiset teollisuuden luokitte-lut, huomioivat tärkeitä teollisuudenalojen läpi leikkaavia seikkoja, jotka jäisivät muu-ten huomaamatta. (Porter 2000, s. 18.)
Klusterit edistävät sekä kilpailua että yhteistyötä. Kilpailijat taistelevat kiivaasti saadak-seen ja säilyttääksaadak-seen asiakkaita, ja ilman ankaraa kilpailua klusteri epäonnistuu. Klus-tereissa on kuitenkin myös yhteistyötä, joka on useimmiten vertikaalista. Kilpailua voi esiintyä samalla yhteistyön kanssa, koska ne esiintyvät eri ulottuvuuksissa ja eri toimi-joiden välillä. (Porter 1998, s. 79.)
Ingstrupin et al. (2009, s. 2) mukaan menestyneet klusterit perustuvat verkostoille. Klus-tereilla ja verkostoilla on yhtäläisyyksiä, mutta klusterit ymmärretään yleensä toisiinsa liittyvien toimijoiden kasautumaksi tietyssä maantieteellisessä sijainnissa, kun taas ver-kostot nähdään yleisesti toimijaverkkona, jolla on institutionaalinen rakenne (Ingstrup et al. 2009, s. 2). Rosenfeldin (2005, s. 4) mukaan verkostoilla ja klustereilla on eri tavoit-teet, ne operoivat eri tasoilla ja vaativat erilaiset lähestymistavat. Hän (Rosenfeld 2005, s. 6) näkee klusterien ja verkostojen erona sen, että verkostoista poiketen, organisaation jäsenyyttä tai yhteistyötä ei vaadita ollakseen klusterissa. Klusterit ovat ekosysteemejä, eivätkä liittoja, vaikka klustereissa voikin olla olemassa jäseniä yhteen kokoavia kluste-riliittoja. Klusteriliittojen jäsenten lisäksi myös muut alueen, ja siten myös klusterin, yritykset, voivat hyötyä klustereista aiheutuvista ulkoisista eduista pelkän maantieteelli-sen läheisyyden ansiosta. Ne pääsevät käsiksi alueen epäviralliseen tietovirtaan eli niin sanottuun paikalliseen pörinään (local buzz). (Rosenfeld 2005, s. 6.)
Ingstrup et al. (2009, s. 11) ovat koonneet klusterien ja liiketoimintaverkostojen eroja ja yhtäläisyyksiä taulukkoon, joka on esitetty alla: