Kirkon oikeudellinen asema ja vihkimistä koskevat säännökset .1 Autonominen, mutta perusoikeussäännösten sitoma

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on erityinen asema Suomen oikeusjärjestyk-sessä. Perustuslain 76 § säädetään kirkkolain säätämisjärjestyksestä ja sen sisällöllisistä rajoista. Kirkkolain säätämisjärjestyksestä ja aloiteoikeudesta on voimassa, mitä kirkko-laissa niistä säädetään (PL 76 §). Kirkkokirkko-laissa kirkolliskokoukselle annetaan yksino-mainen aloiteoikeus kirkkolakiin (KL 2:2). Kirkkolakiesitystä käsiteltäessä eduskunnal-la on mahdollisuus hyväksyä tai hylätä esitys. Vuonna 1994 tehdyn val¹⁶⁵ -tiopäiväjärjestyksen muutoksen esitöissä todettiin kirkolliskokouksen ja eduskunnan rooleista seuraavaa:

”kirkolliskokouksen yksinomainen aloiteoikeus turvaa kirkon vaikutusvallan kirkkolain säätämisessä ja siten kirkon omien asioiden päättämisessä. Kirkolliskokouksen

Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista. D/134/00.08.00/2016.

163

Kirkossa tehdyistä oikeudellisista tulkinnoista katso myös Mantila 2021, s. 6–8.

Kirkon oikeusnormeja on päivitetty aiemminkin perustuslain 80 § mukaisuuden saavuttamiseksi. Opetus-

164

ja kulttuuriministeriön hallintoneuvos Joni Hiitola muistuttaa perustuslakivaliokunnalle antamassaan lausun-nossa, että perustuslain 80 § velvoittavuus otettiin huomioon kirkkoa koskevissa lakiesityksissä HE 121/2003 vp ja HE 41/2012 vp. Ensimmäinen koski hautaustoimea koskevien säädösten uusimista ja toinen kirkon ja seurakuntien viranhaltijoita koskevia säädöksi.

Kirkkolain kommentaarikirjallisuudessa on pohdittu eduskunnan mahdollisuutta syrjäyttää kirkolliskok

165

-ouksen yksinoikeus aloitteisiin perustuslainsäätämisjärjestyksessä tapahtuvalla menettelyllä, jos valtion kirkkolakiin liittyvä normaali säätämiskompetenssin puute nousee esiin jonkin suuren yhteiskunnallisen on-gelman yhteydessä, kommentaarissa päädytään puoltamaan näkemystä, että perustuslainsäätämisjärjestyk-sessä toteutettavalla menettelyllä voidaan syrjäyttää kirkolliskokouksen aloitemonopoli. Halttunen – Pihlaja – Voipio 2008, s. 27; kts. myös Leino 2002, s. 90–92.

mainen tehtävä on edustaa evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Eduskunnan tehtävä puolestaan on tarkastella ehdotusta koko valtakunnan edun kannalta.” ¹⁶⁶

Perusoikeusjärjestelmän oikeusvaikutukset ulottuvat myös kirkon autonomian alueelle. Perustuslakivaliokunta korostaa, että kirkkolainsäätämisjärjestys on ¹⁶⁷ poikkeus perustuslakiuudistuksessa vahvistettuun valtiosääntöiseen pääsääntöön, jossa eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä ja lainsäätäjänä on yksiselitteisesti ensisi-jainen. Kirkkolakia koskevasta erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä ei seuraa, että ¹⁶⁸ kirkkolakiin olisi mahdollista sisällyttää poikkeuksia perustuslaista ja että perustuslaki-valiokunnan tehtävänä on tarkastaa, ettei kirkkolakiehdotus ole vastoin perustuslakia tai kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Lausuessaan hallituksen esityksestä perustus-lakivaliokunta korosti, että perustuslain 80 § velvoittaa säätämään henkilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista lain tasolla myös kirkon autonomian piiriin kuuluvien asioiden kohdalla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt mahdollisena, että kirkko tekee ¹⁶⁹ omassa toiminnassaan poikkeaman yleisiin perusoikeussäännöksiin, kun poikkeamista on säädetty lain tasolla. Samalla perustuslakivaliokunta muistutti, että perustuslain 11 ¹⁷⁰

§:ssä turvattuun uskonnolliseen yhdistymisvapauteen sisältyy uskonnollisen yhdyskun-nan tietynasteinen sisäinen autonomia. ¹⁷¹

Perustuslaista ja perustuslakivaliokunnan lausunnoista käy ilmi kaksi kirkon oikeudel-lista asemaa määrittävää seikkaa. Ensimmäiseksi huomataan, että uskonnollinen yhdis-tymisvapaus turvaa kirkolle tietynasteisen autonomian. Toisaalta perustuslakivaliokunta on painottanut, että kirkkolain erityinen asema oikeusjärjestyksessä ja kirkon tiety-nasteinen autonomia eivät luo kirkolle tai kirkkoa koskevalle oikeudelle sellaista erity-istä oikeudellista asemaa, johon perusoikeusjärjestelmän oikeusvaikutukset eivät ulotu.

HE 94/1994 vp, s. 2.

Oikeuskanslerin perustuslakivaliokunnalle antamassa lausunnossa muistutetaan, että perusoikeussäännök

169

-set, niihin välittömästi liittyvät ihmisoikeusvelvoitteet sekä Euroopan unionin oikeuden määräykset asettavat rajoituksia kirkkolain ja kirkon autonomian alalle. PeVL 4/2020 vp.

PeVL 4/2020 vp, s. 6. Perustuslain 11 §:stä johtuva kirkon oikeus sisäiseen autonomiaan huomioon ottaen

170

valiokunta pitää perustuslain 6 §:n 2 momentista huolimatta mahdollisena, että laissa säädetään kirkon jäsenyys edellytykseksi kirkon omiin virkoihin ja tehtäviin valittaville. Tämä on kiistatonta sellaisiin virkoi-hin ja tehtäviin nähden, jotka liittyvät suoraan kirkon hengelliseen toimintaan.

PeVL 4/2020 vp. Perustuslakivaliokunta kritisoi myös lakiesityksen puutteita, jotka koskevat säännösten

171

arviointia suhteessa perustuslakiin. Ks. myös. Professori Juha Lavapuron lausunto.

Kirkon autonomisen aseman suomaa liikkumatilaa on käytettävä perustuslain ja peru-soikeusjärjestelmän kanssa yhteensopivalla tavalla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt kirkkolain säätämisjärjestyksen ja kirkkolain aloitemonopolin ajanmukaisuuden uudelleen arviointia tarpeellisena . ¹⁷²

2.6.2 Kirkollista vihkimistä koskevat säännökset

Suomen evankelis-luterilainen kirkko käyttää julkista valtaa. Julkisella vallalla on ¹⁷³ perustuslaissa säädetty velvoite turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen (PL 22

§). Julkisella vallan käytöllä tarkoitetaan lain nojalla tapahtuvaa päätöksentekoa ¹⁷⁴ toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta ja velvoittavan määräyksen antamista.

Lain nojalla tapahtuva tosiasiallinen puuttuminen toisen etuun tai oikeuteen on myös julkisen vallan käyttöä. Kirkon palveluksessa olevat virkamiehet ovat perustuslain ¹⁷⁵ esitöiden mukaan perusoikeussäännösten sitomia. ¹⁷⁶

Vihkiessään parin avioliittoon pappi toimii kaksoisroolissa. Pappi toimittaa kirkollisen toimituksen ja samalla käyttää julkista valtaa. Kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa on kirkolliseen vihkimiseen liittyviä määräyksiä, mutta toimivalta suorittaa avioliittoon vihkiminen perustuu avioliittolakiin. Papin tehtävän kaksinainen luonne tulee esiin pro-fessori Ahti Saarenpään ja propro-fessori Tuulikki Mikkolan kirkkohallitukselle antamissa lausunnoissa. Jos pappi vihkii samansukupuolisen parin avioliittoon kirkon omien sään-nösten vastaisesti, on vihityn parin avioliitto oikeudellisesti pätevä. Vihkiminen saa

PeVL 20/1993 vp, s.2. Kirkkolakia muutettiin vuonna 1996 siten, että kirkolliskokouksen tekemää kirkko

172

-lakiehdotusta tutkittaessa voidaan oikaista ehdotuksessa oleva sellainen lainsäädäntötekninen virhe, joka ei vaikuta kirkkolakiehdotuksen sisältöön. Esityksessä yhteenvedonomaisesti todetaan, että kirkkolain käsitte-lyjärjestys ei anna eduskunnalle mahdollisuutta muuttaa esitystä, muuten kuin lainsäädäntöteknisen virheen osalta, joka ei vaikuta kirkkolakiehdotuksen sisältöön. HE 1/1998 vp, s. 127. Perustuslakivaliokunta ja eduskunnan hallintovaliokunta kiinnittivät huomiota säännöksen ongelmallisuuteen. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että kirkkolain käsittelyjärjestyksen tarpeellisuus tulisi ottaa kokonaisuudessaan selvitettäväksi ja kirkon aloitemonopolin ajanmukaisuus on arvioitava. Perustuslakivaliokunta piti nurinkurisena sitä, että eduskunta ei voi tehdä edes asiasisältöön vaikuttamattomia muutoksia. PeVL 20/1993 vp, s.2. Kirkkolakia muutettiin vuonna 1996 siten, että kirkolliskokouksen tekemää kirkko- lakiehdotusta tutkittaessa voidaan oikaista ehdotuksessa oleva sellainen lainsäädäntötekninen virhe, joka ei vaikuta kirkko-lakiehdotuksen sisältöön. HE 1/1998 vp, s. 127. Perustuslakivaliokunta toisti kantansa uudelleen arvioinnin tarpeesta lausunnossaan PeVL4/2020 vp.

HE 1/1998 vp, s. 74.

173

Kirkkohallituksen valmistelemassa hallituksen esityksessä kirkkolaiksi todetaan, että Suomen

evankelis-174

luterilainen kirkko kuuluu siihen julkiseen valtaan, jonka tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. HE 19/2019 vp, s. 5, 6, 11-13.

Mäenpää 2008, s. 49.

175

HE 309/1993 vp, s. 26.

176

oikeusvaikutuksen, jos pari täyttää avioliittolaissa asetetut avioliittoon vihkimisen ehdot. Papille mahdollisesti koituvat seuraamukset kirkon ohjeistuksen vastaisesta ¹⁷⁷ teosta eivät vaikuta avioliiton pätevyyteen. Avioliittolain esitöissä todetaan, että vihkimisoikeus ei tarkoita vihkimisvelvollisuutta. Toisaalta on huomattava, että avioliit-tolaissa ei vihkijälle ole säädetty oikeutta kieltäytyä vihkimisestä. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan lainsäädännöstä kieltäytymisoikeus löytyy. ¹⁷⁸

Kirkkolain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan jumalanpalveluksista, sakramenteista ja kirkollisista toimituksista määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. ¹⁷⁹ Kirkkojärjestyksen mukaan kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti (KJ 1:4). Kirkkolain viidennessä luvussa säädetään pappisviran yleisistä ehdoista ja kirkkojärjestyksessä tarkemmin papin tehtävistä. Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen toimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi (KJ 5:1). Avioliitto on yksi kirkkojärjestyksen toisessa luvussa säädetyistä kirkolli-sista toimitukkirkolli-sista. Kirkollisen vihkimisen toimittaa pappi (KJ 2:18). Kirkon viranhalti-jan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä (KL 6:26). Kirkkolain (1054/1993, KL) nojalla annetussa kirkko-järjestyksessä (1991/1055, KJ) avioliittoon vihkimisen ehdoiksi säädetään rippikoulun käyminen ja kirkon jäsenyys (KJ 2:18). Vihittävien sukupuolesta ei ole kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä säännöstä. Avioliittoon vihitään kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla (KJ 2:18). Kirkollisten toimitusten oppaan mukaan avioliiton solmiminen on myös yhteiskunnan säätelemä oikeudellinen tapahtuma, jossa vihkivä pappi hoitaa yhteiskunnan hänelle antamaa tehtävää toimimalla vihkivänä viranomaisena. Oppaan

Kirkkohallituksen oikeudellisen selvityksen liitteenä olevat Professori Tuulikki Mikkolan ja professori

177

Ahti Saarenpään asiantuntijalausunnot.

Professori Urpo Kankaan asiantuntijalausunto kirkkohallitukselle. Esimerkiksi Norjassa lainsäädäntöön

178

otettiin 2008 säännös, jonka perusteella papilla on oikeus kieltäytyä vihkimistä samansukupuolinen pari avio-liittoon. Ruotsin lainsäädännössä avioliittolaissa erikseen säädetään vihkijälle mahdollisuus kieltäytyä vihkimästä.

Säännökseen ja kirkkokäsikirjassa olevien vihkikaavojen sanamuotoon tukeutuen kirkkohallitus on

179

tulkinnut, että voimassa olevan oikeuden mukaan kirkollisin menoin avioliittoon vihittävien on oltava mies ja nainen. Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys. D/134/00.08.00/2016

mukaan toimituksessa on kyse: ”siunauksen pyytämisestä avioliitolle, joka julkisesti ja Jumalan edessä solmitaan yhteiskunnan lakien ja asetusten mukaisesti” . ¹⁸⁰

Kirkkolaki tai kirkkojärjestys eivät sisällä säännöksiä, jotka oikeuttaisivat kirkonviran vastaanottaneen työntekijän jättämään virkaan kuuluvia tehtäviä tai velvoitteita suorit-tamatta uskon- tai omantunnonvakaumuksen perusteella. Eduskunnan apu¹⁸¹ -laisoikeusasiamiehen 2007 antamassa ratkaisussa todetaan myös, että uskonnonvapautta koskevan perustuslain 11 §:n esityöt eivät anna tukea sille, että papilla olisi mahdollisu-utta kieltäytyä virkatehtävästä vakaumuksensa perusteella. Tämä tulkinta on myös Eu-roopan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännön mukainen. Lainsäädännön ja ¹⁸² oikeuskäytännön perusteella on ilmeistä, että pappi ei voi henkilökohtaiseen vakaumuk-seen vedoten kieltäytyä vihkimästä paria avioliitoon. Vihkimisestä kieltäytymisen hyväksyttävyyden on perustuttava sellaiseen oikeudelliseen seikkaan, joka oikeuttaa kieltäytymisen Suomen evankelis-luterilaiselle kirkon papeille yleisesti.

2.6.3 Kirkon vihkimiskäytännön muotoutuminen

Samansukupuolisten parisuhteiden oikeudellisessa sääntelyssä tapahtuneiden muutosten johdosta piispainkokous on laatinut kaksi asiaa koskevaa selontekoa. Vuonna 2010 ¹⁸³ julkistettiin selvitys rekisteröidyn parisuhdelain seurauksista kirkolle ja vuonna 2016 selonteko avioliittolain muutoksen merkityksestä. Parisuhdelakiin liittyvässä selon-teossa käsiteltiin samansukupuolisiin liittoihin koskevia kysymyksiä teologisesta ja oikeudellisesta näkökulmasta. Selonteossa arvioitiin mahdollisuuksia rajoittaa rek-isteröityneessä parisuhteessa olevien henkilöiden työskentelyä kirkossa. Selonteossa korostettiin, että rajoituksia on arvioitava suhteessa perusoikeuksiin. Perusoikeussään-nökset velvoittavat kirkkoa aktiivisiin toimiin perusoikeuksien toteuttamiseksi kirkon hallinnossa ja seurakuntien toiminnassa. Arvioitaessa rekisteröityneessä parisuhteessa ¹⁸⁴

Kirkollisten toimitusten opas 2009, s. 65–66.

180

KHO 2008:8

181

KHO 2011:56

182

Piispainkokous käsittelee kirkon uskoa, opetusta ja työtä koskevia asioita, sekä antaa kirkkojärjestyksen

183

täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä tietyissä asioissa. Näihin asioihin lukeutuvat kirkolliset toimitukset ja pappisvirka (KL 21:29). Piispan tehtävänä on tukea ja ohjata hiippakuntansa pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappis- ja papinvirkansa velvollisuudet (KJ 18:2,3). Piispojen ja piispainkokouksen tehtävänä onkin yleisesti nähty kirkon ykseydestä huolehtiminen.

Piispainkokouksen selonteko 2010 s. 65.

184

elävän henkilön oikeutta työskennellä kirkon palveluksessa piispainkokouksen selvitys esitti neljä vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto oli lisätä kirkkolakiin säännös, joka kieltää rekisteröidyssä parisuhteessa elävältä mahdollisuuden toimia kirkon työntekijänä tai vaihtoehtoisesti kieltää mahdollisuuden toimia pappina. Ensimmäisen vaihtoehdon ei kuitenkaan uskottu saavuttavan kirkolliskokouksessa riittävää määräenemmistöä.

Toinen vaihtoehto oli olla antamatta uutta säännöstä, jolloin parisuhteen rekisteröineillä on valtion yleisen lainsäädännön nojalla oikeus kaikkiin kirkon virkoihin ja työsuhteisi-in. Toisessa vaihtoehdossa tunnistettiin jännite kirkon perinteistä avioliittokäsitystä tukevan opetuksen ja kirkkoa koskevan lainsäädännön välillä. Kolmas vaihtoehto oli olla säätämättä virkakieltoa, mutta edellyttää työntekijöiltä sitoutumista kirkon oppiin.

Vaihtoehto nähtiin vastaavan vallinnutta tilannetta. Säädöksiä sukupuolisesta suuntau-tumisesta ei ole, mutta kirkko edellyttää työntekijöiltään sitoutumista kirkon avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevaan opetukseen. Neljäs vaihtoehto oli lisätä kirkkolainsäädän-töön ilmaisu, joka kuvaa, minkälaiseen esikuvallisuuteen kirkon virkaan vihittävä lupaa sitoutua. Kirkon työntekijän ihanteiden kirjaaminen lakiin ei selvityksen mukaan ¹⁸⁵ kuitenkaan muuta asian oikeudellista tilaa. Selonteon yhteenvedossa todetaan, että kirkolle on suotu oikeus rajoittaa perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa olevia pe-rusoikeuksia. Rajoituksista säädettäessä on kuitenkin otettava huomioon lukuisia teki-jöitä, kuten rajoituksen taustalla oleva hyväksyttävä peruste ja että perusoikeuden ra-joituksesta on säädettävä kirkkolaissa. Kirkkojärjestyksen tasoinen säännös ei ole selon-teon mukaan riittävä. ¹⁸⁶

Piispainkokous antoi selonteon avioliittolain muutoksen johdosta 31.8.2016. Selon-teossa piispainkokous toteaa, että kirkollinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liit-to. Selonteon mukaan avioliittoon vihkimisestä määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Papin tulee toimittaa vihkiminen näiden määräysten mukaan. Tämä koskee myös avioliittoon siunaamista. Verrattuna vuoden 2010 selontekoon, vuoden ¹⁸⁷ 2016 selonteko on oikeudelliselta arvioinniltaan huomattavan suppea. Keskeisin puute

Piispainkokouksen selonteko 2010 s. 67.

185

Piispainkokouksen selonteko 2010 s. 68-69.

186

Piispainkokouksen selonteko 2016 s. 10.

187

on perusoikeusnäkökulman puuttuminen ja perustuslain 80 §:n huomiotta jättäminen.

Kirkon avioliittokäsitys käsitellään puhtaasti teologisena kysymyksensä.

Kirkolliskokouksen toimeksiannosta kirkkohallitus teki selvityksen avioliittolain muu-toksen oikeudellisista vaikutuksista. Selvityksen tausta-aineistona toimi, relevantin lain-säädännön, lainvalmisteluaineiston, piispainkokouksen selvitysten ja kirjallisuuden lisäksi, asiantuntijalausunnot Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kankaalta, Turun yliopiston siviilioikeuden professori Tuulikki Mikkolalta, Lapin yliopiston yksityisoikeuden professori emeritus Ahti Saarenpäältä sekä Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljaselta. Oikeudellisen selvityksen yh-teenveto koostuu neljästä johtopäätöksestä. Ensimmäisenä todetaan, että avioliitolain muuttaminen ei vaikuta kirkon oikeuteen tehdä päätöksiä omasta vihkimiskäytän-nöstään, eikä papille muodostu velvollisuutta vihkiä samansukupuolista paria. Toiseksi todetaan, että vihkiessään avioliittoon papilla on velvollisuus noudattaa avioliittolain lisäksi kirkkolakia ja kirkkojärjestystä. Vihkiminen tulee toimittaa kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Papilla on harkintavaltaa lukukappaleissa, puheessa ja esirukoukses-sa. Kolmas huomio on, että papin suorittama avioliittolain mukainen vihkiminen on oikeudellisesti pätevä, vaikka kirkon omia säädöksiä ei olisi noudatettu. Neljäntenä todetaan, että vastoin pappisvirkansa velvollisuuksia vihkimisen toimittaneen papin menettelyä voidaan tarkastella kirkkolain virkamiesoikeudellisten säännösten näkökul-masta. Papin virkavelvollisuuksien vastaisen teon moitittavuuden ja siitä seuraavan seu-raamuksen arviointi kuuluu selvityksen mukaan tuomiokapitulille. ¹⁸⁸

Kirkkohallituksen täysistunto päätti oikeudellisen selvityksen valmistumisesta äänin 9-3. Vastaesityksenä oli oikeudellisen selvityksen palauttaminen valmisteluun. ¹⁸⁹ Kirkkokäsikirjan oikeudellisen aseman arviointia pidettiin vastaesityksessä puutteellise-na. Erityisen ongelmalliseksi nähtiin perustuslain 80 §:n sivuuttaminen. Henkilön oikeuksien perusteista on säädettävä lailla. Vastaesityksessä todettiin myös, että vaikka

Kirkkohallitus D/134/00.08.00/2016.

188

Kirkkohallituksen täysi-istunto käsittelee kirkkohallituksen tärkeimmät päätösasiat. Lähde Suomen

189

evankelis-luterilaisen kirkon verkkosivut www.evl.fi.

kirkkokäsikirjan ohjeistus tulkittaisiin oikeusnormiksi, ei sitä perustuslain 107 §:n¹⁹⁰ mukaisesti voida soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, koska se on ris-tiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa. Vastaesityksessä viitataan myös kirkon hallinnossa aiemmin käsiteltyyn kysymykseen rekisteröidyssä parisuhteessa elävien mahdollisuudesta toimia kirkon palveluksessa, tai kirkon mahdollisuudesta rajata tätä oikeutta. Kirkolliskokouksen lakivaliokunta piti tällöin selvänä, että yksilön oikeuksia koskevasta rajoituksesta on säädettävä kirkkolain tasoisesti. Yhteenvetona vastaesityk-sessä todettiin, että ilman lain tasolla säädettyä rajoitusta, ei voida rajoittaa saman-sukupuolisessa suhteessa olevien oikeutta tulla kirkossa vihityksi avioliittoon.

Tuomiokapitulilla ei myöskään ole mahdollisuutta rangaista pappia, joka vihkii saman-sukupuolisen parin avioliittoon, koska rajoituksesta ei ole laissa säädetty.¹⁹¹

Vastaesityksessä esitetyille näkemyksille löytyy tukea selvityksen taustalla olevista asiantuntijalausunnoista. Professori Urpo Kangas toteaa lausunnossaan, että avioliitto-laissa ei ole säädetty papille oikeutta kieltäytyä vihkimästä avioliittoon millään muilla perusteilla, kuin asianmukaisten avioliiton esteiden tutkinnan puuttumisen perusteella.

Kangas toteaa myös, että avioliittolain valmistelussa ei pohdittu oikeutta olla vihkimättä kihlakumppaneita. Papin oikeudesta kieltäytyä vihkimästä samansukupuolista paria tulisi säätää avioliittolaissa, samassa laissa jossa säädetään vihkimisoikeudesta. Sään-nöksen tulisi olla yleinen ja koskea myös muita uskontokuntia. Kangas toteaa, että Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on velvollisuus vihkiä avioliittoon kaikki ne henkilöt, jotka täyttävät kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä asetetut edellytykset vihkimiselle. Vastaava velvollisuus on kaikilla muillakin uskonnollisilla yhdyskunnilla, kun kihlakumppanit täyttävät kyseisen uskontokunnan vihkimiselle asettamat edellytyk-set. Avioliittolain muutoksen tullessa voimaan kirkon on huolehdittava siitä, että samaa sukupuolta oleville pareille järjestyy vihkiminen, ellei kirkko ole oman toimivaltansa puitteissa antamissaan vihkimistä koskevissa määräyksissään nimenomaisesti edellyt-tänyt, että vihittävät ovat eri sukupuolta. Kangas tekee vielä erottelun yksittäisen papin oikeuksien ja kirkon institutionaalisen vastuun välillä. Papin mahdollisuus kieltäytyä

Suomen perustuslaki 107 §: Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus. Jos asetuksen tai muun

190

lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Kirkkohallituksen kirje 4/2016 kirkolliskokoukselle - Eriävä mielipide. Täysistunnon kuluessa täysistun

191

-non jäsen Salo ehdotti selvityksen palauttamista valmisteluun. Keskustelun jälkeen Salo luopui palautusehdo-tuksestaan ja esitti että kirkkohallitukselle lähetettävään selvitykseen liitettäisiin ponsi, jossa ehdotetaan, että kirkolliskokous selvittää eriävässä mielipiteessä esitettyjä oikeudellisia kysymyksiä.

vihkimästä samansukupuolinen pari avioliittoon henkilökohtaisen vakaumuksen perus-teella olisi papille kuuluva yksilön oikeus, josta tulisi säätää lailla. Papille kuuluva oikeus ei poistaisi kirkolle instituutiona kuuluvaa vastuuta toteuttaa kihlakumppanien yhdenvertainen kohtelu voimassa olevien säännösten mukaisesti. Asiantuntijalausun-nossaan professori Urpo Kangas pohti myös papin mahdollisuutta syyllistyä syrjin-tärikokseen kieltäytyessään vihkimästä samansukupuolista paria avioliittoon. Professori Kankaan mukaan ei ole mahdollisuutta esittää ennustetta siitä, johtaisiko rikosilmoitus syyteharkintaan tai papin tuomitsemiseen syrjinnästä. Lainsäätäjän kannanotto hälven-täisi epätietoisuutta siitä, syyllistyykö pappi syrjintään sukupuolisen suuntautumisen perusteella kieltäytyessään vihkimästä avioliittoon.¹⁹²

Professori Veli-Pekka Viljasen asiantuntijalausunnon lähtökohtana on, että saman-sukupuolisten parien jättäminen kirkollisen vihkimisen ulkopuolelle ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Viljanen kuitenkin toteaa, että piispainkokouksen selonteossa ¹⁹³ omaksuttu kielteinen kanta perustuu vahvasti sen varaan, ettei kirkkokäsikirja sisällä sellaista avioliittoon vihkimisen kaavaa, joka olisi suoraan sovellettavissa samaa sukupuolta oleviin pareihin. Viljanen muistuttaa, että avioliittolain 16 § ei suoraan määritä, millä ja millaisilla evankelis-luterilaisen kirkon sisäisillä määräyksillä kirkol-lisen vihkimisen kirkon itsensä asettamista lisäedellytyksistä tulisi säätää. Siten ei ole lainsäädännöllisesti poissuljettua, että asia jätetään evankelis-luterilaisessa kirkossa käytännössä yksinomaan kirkkokäsikirjan varaan. Viljanen kuitenkin toteaa, että kun muilta osin avioliittoon vihkimisen edellytyksistä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä on säädetty kirkkojärjestyksessä, ei asiantilaa voida oikeudellisen sääntelyn näkökul-masta pitää täysin tyydyttävänä. Tavoitetilana tulisi olla, että kirkolliseen avioliittoon vihkimisen edellytykset kävisivät tyhjentävästi ilmi kirkkojärjestyksen asianomaisista säännöksistä. Viljasen mukaan nykytila merkitsee toisaalta myös sitä, että kirkollisen vihkimisen ulottaminen myös samaa sukupuolta oleviin pareihin on toteutettavissa kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimistä koskevia kaavoja muuttamalla ilman tarvetta muuttaa kirkkojärjestyksen avioliittoon vihkimistä koskevia säännöksiä. ¹⁹⁴

Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys. Urpo Kankaan asiantuntijalausunto

192

Mantila 2021, s. 7.

193

Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys. Veli-Pekka Viljasen asiantuntijalausunto.

194

Kahdessa muussa asiantuntijalausunnossa käsitellään tutkimuksen kannalta merkittäviä kysymyksiä suppeammin. Kysymyksenasettelun taustalla vallitsevaa oikeudellista tilaa molemmat kuitenkin kommentoivat. Ahti Saarenpää pitää avioliittolain valmistelua valitettavan puutteellisena kirkon ohjeistuksen ohittamiseen tai vihkimisestä kieltäy-tymiseen liittyviä ongelmien käsittelyn osalta. Tuulikki Mikkolan mukaan on muistetta-va, että vaikka kirkkokäsikirja pitää sisällään kirkon omia säännöksiä, se ei ole lain-säännös. Asiantuntijalausunnoissa esiin nostettuja oikeudellisia ongelmia ei kirkkohalli-tuksen oikeudellisessa selvityksessä tuoda selvästi esille. Kirkkokäsikirjan asemaa oikeusnormina ei problematisoida, pikemminkin korostetaan kirkkokäsikirjan yhteyttä kirkkolakiin. Vihkijän oikeuksia ja velvollisuuksia koskevassa luvussa ei tuoda esiin professori Kankaan huomiota kirkon yleistä velvollisuudesta vihkiä kaikki ne, jotka täyttävät kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksissä asetetut avioliittoon vihkimisen edellytykset. Syrjintärikokseen syyllistymisen mahdollisuutta ei myöskään tarkastella selvityksessä, vaikka professori Urpo Kangas nostaa kysymyksen esiin lausunnossaan.

Asiantuntijalausunnoissa oleva jännite lailla säätämisen vaatimuksen ja toisaalta kirkkokäsikirjaan sanamuotoon perustuvan oikeutuksen välillä kuitataan oikeudellisessa selvityksessä lauseella: Lainsäädännön ja muun sääntelyn olisi hyvä olla aikaa myöten mahdollisimman yhdenmukainen. Selvityksessä ylipäätään niukalti arvioidaan perustus-laissa säädetyn lailla säätämisen vaatimusta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Asiantuntijalausuntojen sisältö huomioiden, voi todeta oikeudellisen selvityksen ko-rostavan näkökulmia, jotka antavat oikeudellista tukea piispainkokouksen selonteossa esitetylle teologiselle tulkinnalle. Selonteon tulkintaa vastaan puhuvat oikeudelliset ar-gumentit jäävät vähäiselle huomiolle. Asiantuntijalausunnot ovat kuitenkin liitettynä oikeudelliseen selvitykseen ja sieltä itsenäisesti luettavissa.

Piispainkokouksen selonteon ja kirkkohallituksen oikeudellisen selvityksen pohjalta kirkko omaksui käytännökseen linjan, jossa papit eivät voi vihkiä samansukupuolista paria avioliittoon. Käytäntöä ja sen oikeutusta perustellaan tukeutumalla mainittuihin

asiakirjoihin . Samalla kirkon omaksuman linjauksen oikeudellisia ongelmia on nos¹⁹⁵ -tettu esiin kirkon toimielimissä . Tuomiokapitulit ovat saaneet ilmiantoja vihkimisen ¹⁹⁶ suorittaneista papeista, mutta toteutuneiden hallinnollisten sanktioiden määrä on tois-taiseksi ollut pieni . Jännitteen syntymisen syitä etsiessä on kysyttävä miksi avioli¹⁹⁷ -itosta ei ole säädetty asianmukaisesti, vaikka sääntelyn tarve tunnustettu kirkon omis-sakin toimielimissä. Selvää on, että kirkossa on laajaa kannatusta sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen omaksumiselle . Ilmeinen syy on avioliitosta säätämiseen liittyvä ¹⁹⁸ määräenemmistövaatimus kirkolliskokouksessa. Riittävän määräenemmistön saamista kummankaan avioliittokäsityksen taakse on pidetty hyvin epätodennäköisenä. Kirkossa on ilmeisesti hyväksytty, että oikeudellisesti asiaa ei ole mahdollista ratkaista, jonka vuoksi kannanotoissa on siirrytty painottamaan puhtaasti teologista argumentaatiota. ¹⁹⁹ Kirkolliskokouksessa tehtävän yhden ja yleisesti velvoittavan päätöksen sijaan harkinta ja päätöksenteko on siirtynyt kirkon yksittäisten viranhaltijoiden vastuulle. ²⁰⁰

2.6.4 Oikeuskäytäntö – KHO 2020:97

Toistaiseksi ainoa samansukupuolisten parien kirkollista vihkimistä koskeva oikeustapaus koskee Oulun tuomikapitulin papille antamaa varoituksesta. Tuomiokapit-uli katsoi papin toimineen vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta vihkiessään samansukupuolisen parin avioliittoon. Tuomiokapitulin mukaan kirkon säännösten ja avioliittokäsityksen mukaan samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen ei ole mahdollista. Pappi valitti tuomiokapitulin päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka kumosi varoituksen. Hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että avioliittokysymyksen osalta kirkossa vallitseva oikeudellinen tila on sääntelemätön. Hallinto-oikeus korosti, että pappi on virkatehtäviä suorittaessaan

Kai Sadinmaan tapauksen käsittely Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulissa 13.9.2017; Oulun hiip

195

-pakunnan tuomiokapitulin korkeimmalle hallinto-oikeudelle lähettämä valituskirjelmä DOUL/

-pakunnan tuomiokapitulin korkeimmalle hallinto-oikeudelle lähettämä valituskirjelmä DOUL/

In document "En voi vihkiä samansukupuolista paria" - Syrjintärikos ja papin rikosvastuu (sivua 50-64)